Pääsin YLEn juttuun muka ”Moskovan trollina”…

Kuvassa esiintyy tavallisen VKontaktelaisen kuvaama BUK-TELARin eli ohjusvaunun rekkakuljetus Ukrainan Dniprissä (Dnepropetrovskissa) pari kuukautta ennen MH17-matkustajakoneen alasampumista. Kulje- tus oli niin kummallisen näköinen ja oloinen, että epäluuloiset yksityis- henkilöt kuvasivat ja pistivät kiertoon kuvat, jotka levisivät myös minun kauttani. Erikoista on mm. että tässä (rikkinäisessä) TELARissa ON OHJUKSET MUKANA IKÄÄNKUIN AMPUMAVALMIINA, VAIKKA NIITÄ EI OIKEILLA SOTILAILLA OLE KUIN RINTAMALLA! Kuljetuksissa ne kuljetetaan erikseen ja paraateja ja sellaisia varten on feikkiohjukset!

TELARIn NO 312 OHJUKSINEEN JA VALKOINEN VOLVO-KULJETUS- REKKA OVAT ERÄITÄ VÄREJÄ (ohjusten muoviset kärkisuojakartioit)  ja nippeleitä lukuun ottamatta, jotka on alkeellisen helppoa vaihtaa NASAn ja mediatalojen videotekoälyillä!) TASAN SAMANLAISIA KUIN BELLINGCATIN MUKA ”AMPUMISEEN SYYLLISTYNEELLA VENÄJÄN 52. ILMATORJUNTAPRIKAATIN TELARILLA NO 332” !!!

TÄSSÄKÖ SITÄ ”VENÄJÄN 52. PRIKAATIN ASESAATTUETTA” TO-DELLISUUDESSA KUVATTIIN, UKRAINASSA, KAKSI KUUKAUTTA (2 kk) ENNEN MH17:N ALASAMPUMISTA!!!

Ukraina piti härkäpäisesti ja kansainvälisen lain vastaisesti ilmatilaansa auki matkustajakoneille sotatoimialueen yläpuolella, vaikka mm. Venäjä sulki omansa ylös asti sitä vastapäätä (vaikka siellä ei mitään sotatoimia ollutkaan).

https://www.youtube.com/watch?v=zAFZbjyoqok

Venäjä syyttää Hollantia MH17-koneen alasampumista koskevien tie- tojen piilottelusta. Kyseessä ovat tiedot, miksi Ukraina kieltäytyi sul- kemasta ilmatilaansa matkustajakoneilta sotatoimialueen yläpuolella, vaikka kansainvälinen laki niin vaatii.

” Hollannin viranomaisten haluttomuus julkistaa virallista kuvausta ma-lesialaisen Boeing-matkustajakoneen putoamisesta Ukrainassa kertoo pyrkimyksestä pimittää tietoja ja ”päästää iskun alta” Kiova, syyllisyy- den siirtämiseksi Venäjän suuntaan, sanoi Venäjän ulkoministerön tiedottaja Marija Zaharova.

.
Viime päivinä Hollannin ulkoministeriö on vahvistanut uudestaan kan-tansa tiedotteessa hollantilaisille edustajille selittäen syitä, miksi on mahdotonta julkaista asiakirjoija ja virkakeskusteluja, joiden kuluessa paljastuisivat malesialaisen Boeingin putoamisolosuhteet Ukrainan taivaalla, erityisesti asettuu kysymys Ukrainan ilmatilan sulkemattomuus, totesi tiedottaja keksiviikon yhteenvedossa.

Hänen mukaansa hollantilaset edustajat laskeskelevat,että asiakirjat voisivat sisältää tiedot ”Ukrainan todellista syistä kieltäytyä ilmatilansa sulkemisesta sotatoimialueen yläpuolella”.

***

https://yle.fi/uutiset/3-10777109

” Läntiset yhteiskunnat ovat mätiä ja Notre Damen polttivat keltaliivit – nämä ja muut valheet leviävät valeuutisista elävissä ryhmissä

Suomessakin toimii useita sosiaalisen median ryhmiä, joiden jäsenet jakavat päivittäin toisilleen valeuutisia.

.. Suomessa ja muualla Euroopassa on myös koko joukko aivan taval- lisia ihmisiä, jotka jakavat usein ja useissa ryhmissä valeuutisia, joko tietämättömyyttään tai tarkoitushakuisesti.

… Aktivistit vaihtoehtoisen maailmankuvan asialla

Yksi valheellisia uutisia levittävä yksityishenkilö on tamperelainen Risto Koivula. Hän oli myös ehdolla vuoden 2015 eurovaaleissa Suomen Työväenpuolueen (STP) ehdokkaana.

Koivula on eläkkeelle jäänyt rakennusstatiikan tutkija, joka viettää omien sanojensa mukaan “paljon aikaa päivittäin” lukemalla ryhmien juttuja ja jakamalla omia julkaisuja. Koivulan Facebook-profiilikuvassa näkyy parraton mies Pikku Kakkonen -paita päällä. ”

Kyseessä ei ole ”Pikku Kakkosen paita”, vaan kuva on manipuloitu täältä , yhdistelmä uusiseelantilaista psykologian professori Damian Scarfia ja Koivulaa:

Damian Scarf, YLEnkin rotumurhapierupeilineuroonipuoskari”tieteen” paljastaja.

” – Ryhmistä saan usein ensin tietää jostakin asiasta. Siellä jaetaan kiinnostavaa tietoa, Koivula kertoo Ylelle.

– Kyllähän siellä on kaikenlaisia asenteita, mutta perättömiä juttuja en ole juuri nähnyt. Tai jos olen nähnyt, niin olen siitä huomauttanut.

Samalla Koivula sanoo, että kommentoi mieluiten tiedeaiheita, joista hänellä on asiantuntemusta. Ulkopolitiikkaa hän tuntee henkilökoh- taisesti huonommin, vaikka hän jakaa paljon maailmanpolitiikkaa käsitteleviä juttuja.

” Perättömiä juttuja en ole juuri nähnyt. ”

Tamperelainen eläkeläinen Risto Koivula

Kun Koivula jakaa liki 20 uutista omalla Facebook-sivullaan ja eri Face- book-ryhmiin, niistä valtaosa käsittelee kuitenkin juuri ulkopolitiikkaa. Hän kertoo luottavansa ryhmien sisältöön myös siksi, että hän tuntee niissä vaikuttavia ihmisiä henkilökohtaisesti.

– Siellä on sellaisia, jotka ovat muodostuneet kavereiksi. Heidän kaut- taan tiedän lähteiden luotettavuuden aika tarkkaan, Koivula sanoo.

“Kavereilla” Koivula viittaa Bäckmaniin ja Skippari-Smirnoviin. Bäck- manin Koivula on tavannut kuluvana vuonna henkilökohtaisesti kahdesti. ”

RK: En voi kyllä sanoa nimenomaan näitä aivan erityisesti tarkoittanee- ni, mutta näistä Saraste kyseli, ja minä sitten jotakin jotakin vastailin. Ja nämä ovat asiantuntevaa väkeä.

” Tamperelainen Koivula itse käyttää lähteinään suomalaisten vastame- dioiden lisäksi paljon kansainvälisiä vastamedioita, sellaisia kuin Rambler.ru, Southfront, ja mediajätti Russia Today.

Suomalaisryhmillä vastineet muualla Euroopassa

Tamperelaisen Koivulan kanssa samoja lähteitä käyttää myös stuttgartilainen Elena Schulz.

3. toukokuuta hän jakaa seinällään toisen käyttäjän karttakuvan, jonka alla lukee:

Puolan Masuurien asukkaat kertovat suurista armeijaosastoista, jotka ovat matkalla kohti venäläistä Kaliningradia ja Suwalki-aukkoa.

Siviileiltä on liikkuminen alueella kielletty.

Aikooko Nato nyt Krimin miehityksen vastaiskuna miehittää Kaliningra- din enklaavin? Pohjois-Puolan asukkaat odottavat Naton hyökkäystä Venäjälle.

… ”

Schulten juttu tässä on samaa kategoriaa ja julkiseen keskusteluun kuuluvaa ilmi tullessaan kuin tuohon artikkelikuvaan liittyvä juttukin…

Minut rinnastetaan siis jutussa melko kovan luokan toimittajiin, jotka li- säksi ovat tapahtumien lähistöllä ja saavat sieltä kansalailta havaintoja – samaa mitä esimerkiksi Bellincat rehentelee tekevänsä – mutta SE voi kyllä feikata vaikka kaikki ”kansalaishavaintonsakin”, toisin kuin ”trolliryhmiin” postaavat yksityiset tarkkailijat.

Toimittajan haastattelu Aamu-TV:ssä:

https://areena.yle.fi/1-50133674

Ei haisua, mitkä ovat infosotatoimijoita – ja ketkä ja mitkä esimerkiksi ns. punaisia sillejä

Ja gradu:

https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/97408/GRADU-1434536302b.pdf?sequence=1

” TAMPEREEN YLIOPISTO

Viestinnän median ja teatterin yksikkö

SARASTE, ANNA:

Kohti sovinnontekoa. Miten journalistit ja journalismi voivat edistää sovinnon syntymistä konfliktin jälkeen?

Pro gradu -tutkielma, 89 s. Tiedotusoppi Toukokuu 2015

” Tämä pro gradu -tutkimus tarkastelee teorian ja empiiristen esimerk- kien avulla, millä keinoilla journalistit julkisuuden ammattilaisina sekä journalismi instituutiona voivat vaikuttaa konfliktin jälkeisen rauhan vaalimiseen ja sovinnonteon aloittamiseen. Tutkimus on teoriaa luova. Se esittelee aiempia löydöksiä konflikteja koskevasta uutisoinnista ja tarkastelee raportointia ohjaavia eettisiä koodistoja.

Viestintätutkimuksen rinnalle tuodaan havaintoja julkisuuden roolista konfliktin jälkeisissä tilanteissarauhan-ja konfliktintutkimuksen piiristä. Näiden kahden teoriaperinteen synteesinä määritellään sovintojourna- lismin käsite, jota testataan kolmen empiirisen esimerkin avulla. Tarkas- tellut esimerkkitapaukset ovat journalistisia projekteja, jotka on toteu- tettu Nepalissa, Bosnia-Hertsegovinassa ja Etelä-Afrikassa ja jotka ovat tähdänneet konfliktinjälkeisen sovinnonteon prosessin tukemiseen.

….

1. Johdanto

Tässä tutkimuksessa pyrin yhdistämään tiedotusopillista sekä rauhan- ja konfliktintutkimuksen teoriaperinnettä uudeksi teoreettiseksi käsit- teeksi, jolla haluan vastata kysymykseen: Miten journalismi voisi vaikut- taa sovinnonteon syntymiseenkonfliktin jälkeisessä yhteiskunnassa? Vastausta tähän tutkimuskysymykseen haetaan aiemman tutkimuksen sekä empiiristen esimerkkien avulla.

Journalistisen objektiivisuuden ympärillä on käyty lukuisia debatteja, mutta se tuntuu olevan edelleen vahva rivitoimittajan työtä ohjaava normi. Kuten tutkimukseni tulee osoittamaan, ovat useat sotarapor- tointia tarkastelleet tutkijat tulleet siihen johtopäätökseen, että objek- tiivisuudesta kiinni pitävät journalistit raportoivat konflikteista tavalla, joka kiihdyttää konfliktia. Haluan haastaa valtavirran ajattelutavan ja argumentoida sen puolesta, että toimittajan on pysyttävä tietoisena siitä, millaisia seurauksia hänen uutisoinnillaan on ja mitä hän työllään tavoittelee.

Rauhanjournalismi on syntynyt propagandatutkimuksen löydösten pohjalta ja niiden kritiikkinä. Se lähtee ajatuksesta, että journalisti aktii- visesti ajaa raportoinnissaan rauhan asiaa valtavirtamedian sotapro- pagandan ja sodanlietsonnan sijaan. Pyrin esittämään, miten tähän lähtökohtaan on rauhanjournalismissa päädytty ja tarkastelemaan, millaisia ongelmia rauhanjournalismiin liittyy.

Umberto Eco on listannut hyvän tieteellisen tutkimuksen kriteerejä. Hä- nen mukaansa tieteellisessä tutkimuksessa kyse on ”itsenäisestä tutki- muksesta, jossa on tietysti hallittava aihetta koskeva koko keskustelu, mutta ennen kaikkea on ’keksittävä’ jotakin, mitä muut eivät vielä ole sanoneet” (Eco 1990, 18). Toivon, että pystyn omalla käsitteelläni tuo- maan jonkin uuden ajatuksen tieteelliseen keskusteluun, josta voi puo- lestaan jatkaa edelleen journalistien ja konfliktien suhteen pohdintaa. Econ mukaan tutkimus on tieteellinen, kun:

1) Tutkimuskohde on täsmällinen ja sen on määritelty niin, että muutkin voivat sen tunnistaa.

2) Tutkimuksen on esitettävä tästä kohteesta jotakin, mitä ei ole ennen sanottu tai sitten esitettävä uudesta näkökulmasta ennestään tutut seikat.

3) Tutkimuksesta on oltava hyötyä muille. Tutkimus on tieteellinen, jos (kohtien 1 ja 2 ehtojen lisäksi) se lisää jotenkin tiedeyhteisön tiedon määrää ja jos kaikissa tulevaisuudessa kirjoitettavissa tutkimuksissa se pitäisi ainakin periaatteessa ottaa huomioon.

4) Tutkimuksessa on annettava perusteet siinä esitettyjen hypoteesien oikeaksi tai vääräksi osoittamiselle, ja siinä on annettava ainekset keskustelun julkiselle jatkamiselle. (Emt. 43-46.)

Nämä ohjeet mielessäni aion etsiä vastausta tutkimuskysymykselleni

2.1 Journalistin etiikka ja ideologia

2.1.1 Objektiivisuusja totuudellisuus

Objektiivisuuden käsitteellä on erityinen merkitys tämän tutkimuksen kannalta. Vaikka se on monissa journalistissa perinteissä hylätty koko- naan, on sitä pitkään pidetty arvossa oman tutkimuksellisen taustani määrittävässä angloamerikkalaisessa journalistisessa kulttuurissa. Perinteen sisällä objektiivisuuden käsitettä on alettu problematisoida vasta hiljattain. Perinteisellä objektiivisuudella tarkoitetaan ymmärrystä uutisten objektiivisuudesta, joka sai alkunsa 1900-luvun alun Yhdysvalloissa.

Objektiivisuuden noudattamisen ydinajatus on, että journalistin täytyy tarjota suoraa, puolueetonta tietoauutisten muodossa, joissa hänen omat mielipiteensä eivät näy. Termi levisi nopeasti toimituksissa ja tuli osaksi lehdistön ammattikoodistoa ja oppikirjoja. Uutinen on perintei- sen määritelmän mukaan objektiivinen, jos se on tosiasiallinen ja tarkka kuvaus jostakin tapahtumasta. Toimittaja raportoi ainoastaan faktat eikä esitä kommentteja, tulkintoja tai spekulaatioita. Lisäksi raportti on neutraali ja asettuu asiaa koskevien eriävien mielipiteiden ulkopuolelle. (Ward 2009, 73.)

Stephen J. A. Wardin mukaan objektiivisuuteen läheisesti liittyvästä totuudesta on käyty paljon filosofisia keskusteluja, mutta valtavirran journalismissa totuus on käsitetty realismin ajattelusuunnan kuvailema- na “tarkkana havainnointina ulkoisista tapahtumista”. Ymmärrän tässä käsitellyssä yhteydessä totuuden (truth) ja totuudellisuuden (truth- fulness) synonyymeina, koska journalismia määrittävinä arvoina ne ohjaavat samanlaiseen ajatteluun ja toimintaan. ”

RK: Ne eivät ole sama asia. Molempia nimitetään kuitenkin myös objek-tiivisuudeksi eli kohdelähtöisyydeksi. Mutta tutkimuskohde on eri tie-teenaloilla eri.T otuus on lauseen (proposition) tai koherentin käsitteen tai teorian sellainen ominaisuus, että siinä kuvautuu tuon ajattelumuo- don kohde objektiivisessa todellisuudessa oikein. Kukin tieteenala määrittelee yleensä konkreettisesti totuuden käsitteen oman alansa päättelyn piirissä painottaen mm. alan spesifejä kriteerejä. (Tieteenala on on tutkimuskohteeseen liittyvien tosien teorioiden ja objetiivisten matodien joukko.)

Totuudellisuutta noudattava raportointi näkee tosien asioiden ja ta-pahtumien vastaavan maailmaa sellaisena kuin se on, kun taas väärät eivät vastaa sitä. ”

RK: Totuudellisuus on hyvä termi journalistiselle objektiivisuudelle, mutta se ei ole tieteellisen muista totuuksista mahdollisimman irrallaan testattavissa olevan totuuden, vaan tiedollisen luotettavuuden synonyymi  (toimia käytännöllisen toiminnan suhteellisen luotettavana teoreettisena perustana).

” Realistien koulukunta ei syvenny kysymyksiin siitä, vastaavatko usko- mukset ja niiden kohteena olevat objektit toisiaan sekä miten me mää- rittelemme, mikä on totta – sen sijaan totuus määrittyy ulkopuolisista objek- teista ja todisteista käsin. ”

Juu niin MÄÄRITTYY, mutta se on symbolisten ilmausten ominaisuus, että ne kuvaavat todeelisuutta oikein!

” Objektiivisuus ja totuudellisuus linkittyvät vahvasti toisiinsa realisti- sessa teoriassa, sillä ontologinen (olemassa oleva metafyysinen) objek- tiivisuus mahdollistuu realistien määrittelemästä ulkopuolelta tulevasta totuudesta, josta todistavat ulkopuoliset objektit. (Ward 2009, 72.) ”

RK: Käsitteen perussana on tosi (vasarakirvesbaltin *stantis) eikä totuus (toteus).

” Tutkijat kuitenkin toteavat, että objektiivisuuden käsite on oman ai- kansa luomus. Michael Traber kirjoittaa: “Joukkoviestinten luonne on määrittynyt historiallisissa prosesseissa, joita ovat ohjanneet tietyt poliittiset ja taloudelliset intressit. Niiden sisältämät arvot ja myytit, joita ne heijastavat, ovat osa tiettyä mediakulttuuria. Yksi tällainen myytti on median ylistetty objektiivisuus.” (Traber 2008, 206.) ”

RK: Katalaa kehottamista vääritelyyn… Traber oli uskonsoturi.

Gaye Tuchmanin esitystä toimittajien objektiivisuutta koskevista kä- sityksistä on lainattu useissa objektiivisuutta käsittelevissä tutkimuk- sissa. Hänen mukaansa objektiivisuus toimii toimittajille suojamuurina kriitikoita vastaan (Tuchman 1972, 660). Hän kirjoittaa, että jokainen uutinen koostuu toimittajan kokoamista ja arvioimista ”faktoista”(lai- nausmerkit alkuperäisessä tekstissä, huom. AS), joista toimittajat ovat tilivelvollisia. Jokainen uutinen sisältää siis vaaran siitä, että vääristynyt fakta vaikuttaa negatiivisesti julkaisumedian toimintaan ja siten laskee median voittoja.

Objektiivisuuden ihannetta on kuitenkin problematisoitu angloamerik- kalaisen tutkimuksen piirissä jo jonkin aikaa.”Jokaisen keskustelun täy- tyy alkaa totuudellisuuden ja objektiivisuuden ongelmasta journalismis- sa”, Ward (2009, 71) kirjoittaa. Nykypäivän journalismissa objektiivisuu- den normi on Wardin mukaan kriisiytynyt pahasti. 1950-luvulla objektiivi- suuden kultakausi alkoi kääntyä laskuun uusien teknologioiden ja kasvavan kriittisyyden takia. Normi esimerkiksi lisäsi pinnallista raportointia virallisista faktoista, mikä vähensi tapahtumien analysointia ja tulkintaa.

Objektiivisuus uhkasi lehdistönvapautta, ja monet puhuivat monipuoli- semman, mielipiteitä sisältävän lehdistön puolesta, koska sen nähtiin palvelevan paremmin demokratiaa. Ward uskoo, että journalistietiikan täytyy siirtyä eteenpäin perinteisestä objektiivisuusajattelusta ja poh- tia, millaisissa tilanteissa objektiivisuuden periaate johtaa huonoon työn jälkeen. (Ema. 75 – 81.) ”

Sellainen ”vapaus”, jota objektiivisuus uhkaa, on PAHASTA!

Funtsitaan…

 

9 vastausta artikkeliin “Pääsin YLEn juttuun muka ”Moskovan trollina”…”

  1. Ei trolli mikään kovan luokan toimittaja ole, vaan tavallinen sekundatapaus.

  2. Noh, Ristolla on kieltämättä, sanoisinko värikäs näkemys maailman aiheista. Se sallittakoon. En voi sanoa monestakaan asiasta olevani samaa mieltä, mutta ankeaa se olisi jos pitäisi samaa mieltä aina olla.

    Perinteinen media on aika kova lyömään heikompiaan. Sen olen saanut itsekin kokea hesarin osalta.

    1. Tietenkin on hyvä että Suomessa on kansalaisella sananvapaus, eri asia miten sitä sitten niinkuin käyttää,,,,kenenkä hyväksi…?

  3. YLE tekee minusta julkisen vihollisensa, jotta minä en esimerkiksi pääsisi todistamaan sitä vastaan oikeudessa puoskari- ja haistapaskantieteestä, joka rinnastuu joukkomurhaan.

    Tuollaiset metkut koskevat kuitenkin vain Suomen kansallista lakia…

    Tuosta rikoksesta ihmiskuntaa vastaan voidaan syyttää missä maassa tahansa.

  4. Siinä vaiheessa kun alkaa kutsumaan eri mieltä olevia tuollaisella sanastolla, ei kannata ihmetellä että lipussa lukee persona non grata. Kun asia-argumentointi haihtuu, haihtuu myös maine.

  5. https://www.turpeinen-saari.net/blogi/2019/05/15/30181

    ” Yle vuorostaan on ryhtynyt tekemään tutkimusta Venäjän vaalivaikuttamisesta. Tutkijana esiintyy toimittaja Saraste. Mitään tieteellisen tutkimuksen kriteerejä ei tarvita, kun toimittaja Saraste ryhtyy leimaamaan nimeltä mainittuja henkilöitä ja arvioimaan heidän mielipiteitään. ”

Vastaa käyttäjälle Marko Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *