On kiitoksen paikka.

Marinilta suuri kiitos, lähtee Katrin kepulle, kun he vaati Ay-Antin, siirtämistä ”levolle”.           Antti ei se alistunut, takarivin taaviksi, puhemiehen nuijan otti, kokoomuksen harmiksi.

Kepun Katri Kulmuni se, Saarikkoa kiittelee, päästi hänet nuijan varteen, lapin tyttö hymyilee.          Annika se kyllä tetää, nuija häntä odottaa, kauaa tuskin Katri jatkaa, vasemmiston laulantaa.

Ohisalo kiitoksensa, Aallolle hän osoittaa, koska meni homoklubiin, piiskaan miestä ruotsinmaan.            Köyhyystutkijakaan tuskin,  pitkään johtaa vihreitä, Pekka palaa nuijan varteen, jalkapannan miehenä.

Anderssonska kiitoksensa, duunareille osoittaa, vaikka hänen punalippu, sateenkaarta muistuttaa.         Vasemmistoliitto varmaan, pian muuttuu vihreäks, kommunisti yksin jäävät, Lenin setää ikävä.

Orpo poika kiittää Stubin, laskupäätä paikastaan, Alex joutui tikkatauluks, lapset saivat riemunsa.             Orpon tie on ohrakkeinen, jatkaa nuijan varressa, koska vihree myrkky häntä, vetää yhä puoleensa.

Jussi kiittää kenttäväkee, että päätti Soinin tien, puolue kun meinas muuttuu, siniseksi kuka ties.         Jussi ei se titteleiden, kipee ole ensinkään, kunhan eivät Soinin arvot, tule enään itämään.

 

 

 

3 Replies to “On kiitoksen paikka.”

  1. Hallitus ei pilkkuakaan, muuta Antin saduista, tukevasti jalat ovat, iloisesti ilmassa.
    Kainaloita myöden laitan, kädet ristiin toivoen, että maamme hallituskin, muistais sanat Jeesuksen.
    Sodissamme nuoret miehet, avuks huusi Jumalaa, nytkin olis aiheellista, korkeimmalle kumartaa.

    1. Taitavat Harri nämä minun runoni muistuttaa lähinnä itkuvirsiä, jotka raapustelen pilke silmäkulmassa, totuudessa kuitenkin pysyen.

Kommentoi