tavoittaako korona virus asemanperän torpan
kunnan talous kiikun kaakun
villakoirat juhlivat sängyn alla
kissan vessa löyhkää
raput lakaisematta lumesta
hoh hoijaa
kaikesta huolimatta
kohta on vesijumppa
saunan lauteilla
mukavien miesten seurassa
raukea olo
elämä on parasta
huolineen
iloineen
Näin tuo Hannu kaiken kaikkiaan on. Minä kun tästä ikkunastani katsastelen meidän kanojemme touhuja; ”meidän” Mirrimmekin taas käväisi puolenpäivän aikaan herkuttelemassa.
Mirrin makuelämyksiä olen monesti aiemminkin ihmetellyt; valmislihapullia, joita en suin surminkaan söisi. No, se on Mirrin kanta tähän ruokapolitiikkaan.
Eteenpäin se rullaa. Joskus on töyssyjä ja pitää ottaa vähän vauhtia, mutta eteenpäin se rullaa.
” Ne jyrää meitin!”
Ei vaiskaan, otetaan rennosti, päivä kerrallaan, loppu tulee ajallaan itse kullekin!
Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa, kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla!
Kaikesta huolimatta; elämme itsenäisen Suomen parasta ja yltäkyläisintä aikaa. Yhteiskunta huolehtii kohtuullisen hyvin heikoimmistaan.
Se, mitä minun ikäluokkani piti ylellisyytenä, on itsestään selvyys nykysukupolvelle. Minulla muuten on tallessa vieläkin kumisaappaiden säännöstelykortti. Sen esiin ottaminen palauttaa minut sinne 50-luvun säännöstelyaikaan.
Toisaalta nykynuorilla löytyy innovaatioita, joista ikäluokkani ei osannut ajatellakkaan. Piti tehdä töitä, kahtakin, perheen elatukseksi. Niin ne ajat muuttuvat.
Minulla ei nyt vaan ole minkäänlaista protestimielialaa; mielestäni elän aamusta lähtien, elämäni parasta päivää. Päästelen aamuisin kanat ulos (sään salliessa) tai sitten ruokin kanalaan, kerään munat, siivoan kakkalaudat, juomavesien vaihto, kivennäisten lisääminen tarvitessa; mikäs tässä eläessä. Voisinkohan sanoa, että eläkkeideni (eläkkeelle 74-votiaana) eteen osani olen tehnyt ja maksanut.