Valtuustopäivä 15.6

 

 

Aamu alkoi reippaasti, varttia vailla kahdeksan oli verikoe. Sen jälkeen riensimme Virtatuvalle jossa alkaa paikat olla sikin sokin. Taas oli ollut putkirikko. Katosta vuotanut vettä ja korjauksen jäljiltä tilat olivat aika sottaiset. Onneksi meidän ei tarvitse siivota.

 

Olemme aikanaan saaneet lahjoituksena pianon. Se tulee olemaan ongelma, miten saamme sen kunnialla siirrettyä. Kävimme kysymässä palokunnan apua ja he taas ohjasivat meidät VPK: n juttusille. Emme tavoittaneet ketään.

 

Päivällä yritimme varaston siivoamista. Vähän aikaa tyhjensimme ja sitten oli pakko lähteä uimaan. Ei tällä ilmalla voi tehdä ulkotöitä.

 

Ennen valtuuston illan kokousta kävin keskustelua toisen ryhmän valtuutetun kanssa. Edessä on kiperä ilta ja vaikea asia. Vaikea asia siksi, että ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Siihen jamaan kunnat on ajettu.

 

Pikkuhiljaa alkavat hirsiseinät myös antamaan lämpöä ja kun yötkin lämpenee, ei oikein hyttysverkoista ole apua. Laitan ne joka tapauksessa, sillä läpiveto sentään hieman viilentää.

 

Niin, se valtuuston kokous. Oli aika pitkä, kolme ja puolituntia. Vesilaitoksen yhtiöittäminen aiheutti pitkän keskustelun. Omassa puheessani kävin pohtivan puheenvuoron. Kuuntelin tarkkaan perusteluja puolesta ja vastaan.

 

Taas kerran pitkin hampain hyväksyin kunnanhallituksen esityksen. Kuntamme saa hengähdystauon taloutensa kuntoon saattamisessa. Vesimaksut tulevat nousemaan, mutta niin ne olisi tullut myös teknisen lautakunnan toimesta. Kunta kun ei voi jatkuvasti kompensoida alijäämää tekevää vesilaitosta. Sain myös vakuudet, että suurista yhtiön päätöksistä, kuten mahdollisessa myynnissä valtuusto tekee päätöksen.

 

Ainakin Kihniön kuntapolitiikka on siitä hyvä, että voimme käydä kovaakin keskustelua eri vaihtoehdoista ja olla erimielisiä, mutta kokouksen jälkeen olemme ystäviä keskenämme ja kuittaamme kokouksen monta kertaa hersyvällä huumorilla.

 

Koronaosio:

  • valmiuslaista sitten luovuttiin. Hyvä niin, hoitajat ovat olleet todella lujilla.
  • siinä missä meillä korona on minimissä ja hyvällä mallilla, onko Kiinasta lähdössä uusi aalto?
  • ei nyt kuitenkaan tuudituta liian hyvään tunteeseen vaikka saamme nauttia hieman vapaammin.

 

Huumoria:

Sanoin Mirjamille muutama päivä sitten, että haluan olla kauan kihloissa. Miksi ihmeessä hän kysyi? Jää avioliitto lyhyemmäksi, vastasin.

 

 

5 vastausta artikkeliin “Valtuustopäivä 15.6”

  1. Kesä se täälläkin korkattiin; eilen söin ensimmäiset ahomansikat. Meillä vielä talon seinät ovat melko viileinä pysyneet. Saas nähdä.
    Juuri katselen siilimamman touhuja, tuli juuri tuon ne noutopöytään ja aloitti hanakasti valkosipuliperunasalaatin syömisen. Harakoille ja kanoille sen ajattelin tarjoilla (ylipäiväistä), söiväthän ne osan mutta nyt tuo siilimamma oikein mässäilee; etujalat kupissa ja nenänpää majoneesissa, siinäpä saa valkosipuliperunasalaatti kyytiä. Meillä ei oikeastaan hävikkiruokaa synny; aina näkyy löytyvän joku, joka syö.

  2. Huomenta Kalle. Illalla minunkin siili oli rappujen lähellä syömässä kissan kupista. Ei lähtenyt tällä kertaa karkuun. Kovin vaikea voi olla saada kesyyntymään, niin että lähelle pääsisi.

  3. Kyllä se siili ainakin jossain määrin kesyyntyykin; tiedä sitten miten hyvä juttu. Ukkini oli oikein siilikuiskaaja, istui tupakalla iltaisin huussin rappusilla mukanaan kaikenlaista siilien syötävää tarjoili ja siilejä parhaillaan saattoi olla puolenkymmentäkin. Heti kun joku lähestyi, oitis siilit häipyivät koivikon katveeseen.
    Sama käyttäytymismalli meidän kanoillakin on. Kun pihalla puuhailen, heti kanat ovat seuranani mutta jos joku vieras tulee, ei kanoista näy höyhentäkään.
    Nuo maatiaiskanat ovat mielestäni melkein villieläimiä, Ne tunnistavat oman perheen jäseniksi/laumaksi meidät mutta kun pihaan tulee vieraita, häipyvät.
    Kanojemme väistämisetäisyys meidän suhteemme on alle puoli metriä, pakoetäisyys; laaja.
    Villieläimillä on tuo etäisyys jakaantuu eräänlaisiin ympyröihin. Uloin on pakoetäisyys, sisempi väistämisetäisyys ja kaikkein sisin on hyökkäysetäisyys.
    Eläimistä on mukava oppia, kaikkein hienointa on oppia villieläimistä.

  4. Se pianon kanto herätti heti kiinnostukseni ex- musiikkikauppiaana, jona aikana kannoimme Vantaa täyteen pystypianoja.
    No, helpon ratkaisu on tietenkin VPK:n pojat, joilla on osaamista ja vehkeet, mutta, jos ei sattuisi niin…
    Mikä pian se on; flyygeli vai vanha piano, joka painaa 400 kg tai uudempi 200 kg.
    Tarvitaan matalakynnyksinen pakettiauto tai perähissillinen sellainen, 7 cm:n ammattimaiset kantoliinat, järeähkö rullakko pianon alle isohkoilla pyörillä ja sitten kaksi ukkoa, joilla on järkeä, malttia ja hiukan voimaakin.

    Sitten avio paikasta; kerrostalo ilman hissiä tai hissi johon piano ei mahdu, suorat vai kierreportaat ja kerrosten määrä. Vai omakotitalo ja sen pihateiden kunto, autolla pääsy jne..

    No, sitten kantamaan esim. normaali piano. Ukot pianon molempiin päihin, liinat pujotetaan pyörien taakse ja sidotaan oikealla tavalla ja korkeudella hartioille, niin, ettei luista ja piano nousee n. 20 cm lattiasta. Nostetaan pitkittäin rullakolle. Rullaus portaille ja alas.
    Ylempänä oleva kantaja jarruttaa ja pitää kyynärpäitä kiinni seinissä ettei piano naarmuunnu. Alempi siirtelee vain jalkojaan alaspäin ja työntää jarruna pianoa hiukan ylöspäin. Sitten rullaus ”lavetille”.
    Jos on nousukynnystä, rullakon takapäätä painetaan ala ja yläpäätä ylös että sen etupyörät nousevat pianon kanssa ylös … jne.
    Sitten sidonta patjan kanssa autoon kiinni liinoilla ja lujasti suojaamalla kankailla pianon pinta liinoilta.

    .. eiköhän se siitä.

    Amatöörit älkööt leikkikö, selkä siinä menee ja hyvä piano.

    Sijoittamien kohteessa sisäseinälle, jossa on tasainen lämpö.

    1. Kiitos Heikki. Se on vanha lahjoituksena saatu. Kerran jouduimme sen virittämään. Eilen kokeilin toisesta päästä nostaa ja tosiaan, kyllä painaa. Täytyy tänään kysellä VPK; n miehiä. Onneksi on lyhyt matka siirtää ja vain alakerrassa ovesta ulos ja myös uuteen paikkaan ihan katutasossa, entisen Alkon tiloihin.

Vastaa käyttäjälle Heikki Karjalainen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *