Tulit kesällä pihaamme yllättäin
nälkäisen pikkuisen kissan näin toki pienelle ruokaa laitoin
ihan parasta menua näin.
Niinpä jäit pihaamme elävöittämään
kanssa kaimasi vanhan Mirrin.
Kesä kului ja ystävystyimme
ihan elämässämme lähennyimme
aamuisin postia yhdessä haimme
joskus seuranaimme vanha Mirri
vuosien pihatuttavamme.
Tuli syksy, Sinulle lämpimän pesän tein
Mökiksi sen ristin, moderni lämpöpatja.
Vuoden viimeisiä päiviä elimme
uutta vuotta odottelimme.
Vaan eilisnä aamuna nähneet emme
yksin postilaatikolle kävellen.
Päivän oottelin kaipaillen, toivon hiipuellen.
Jos Pikkumirri vielä ilmestyt lienet toiveeni täyttymys.
Eläimet vievät paikan sydämessä, siitä ei mihkään pääse, eikä edes pidä päästä.
Toivottavasti pikkumirri ilmestyy takaisin kotio, mihin liene onkaan kadonnut.
Koskettava runo ja Pikkumirri jos ei enään palaa, niin se sai kokea hyvyyden Kallen hoivassa ja huomassa.
Hieno runo. Toivotaan vielä, että palaisi.
Kissat on näitä oman polun kulkijoita ne saattaa olla poissa viikonkin ja sitten ne palaa terv tepivaari
Seikkailu joka nurkan takana, kuten tepi toteaa. Ihailtavaa toimintaa sinänsä.
Kettu vienyt tai naapuri korjannut.
Kissamme oli varmaankin jäänyt vahingossa naapurin piharakennukseen vangiksi. Kotiutui parin viikon päästä nälkiintyneenä. Kuoli sitten seuraavana yönä.
Toivottavasti vielä palaa. Luulisi, ettei vapaaehtoisesti minnekään lähde kun on ruokaa tarjolla ja nukkumapaikka. Joskus lapsuudesta muistan että yksi kolli oli ”reissussa” jonkun päivän ja palasi sitten. Mutta toinen kolli taas katosi lopullisesti.