Pikkumirri.

Tulit kesällä pihaamme yllättäin

nälkäisen pikkuisen kissan näin toki pienelle ruokaa laitoin

ihan parasta menua näin.

Niinpä jäit pihaamme elävöittämään

kanssa kaimasi vanhan Mirrin.

Kesä kului ja ystävystyimme

ihan elämässämme lähennyimme

aamuisin postia yhdessä haimme

joskus seuranaimme vanha Mirri

vuosien pihatuttavamme.

Tuli syksy, Sinulle lämpimän pesän tein

Mökiksi sen ristin, moderni lämpöpatja.

Vuoden viimeisiä päiviä elimme

uutta vuotta odottelimme.

Vaan eilisnä aamuna nähneet emme

yksin postilaatikolle kävellen.

Päivän oottelin kaipaillen, toivon hiipuellen.

Jos Pikkumirri vielä ilmestyt lienet toiveeni täyttymys.

7 vastausta artikkeliin “Pikkumirri.”

  1. Eläimet vievät paikan sydämessä, siitä ei mihkään pääse, eikä edes pidä päästä.

    Toivottavasti pikkumirri ilmestyy takaisin kotio, mihin liene onkaan kadonnut.

  2. Koskettava runo ja Pikkumirri jos ei enään palaa, niin se sai kokea hyvyyden Kallen hoivassa ja huomassa.

  3. Kissat on näitä oman polun kulkijoita ne saattaa olla poissa viikonkin ja sitten ne palaa terv tepivaari

  4. Kettu vienyt tai naapuri korjannut.

    Kissamme oli varmaankin jäänyt vahingossa naapurin piharakennukseen vangiksi. Kotiutui parin viikon päästä nälkiintyneenä. Kuoli sitten seuraavana yönä.

  5. Toivottavasti vielä palaa. Luulisi, ettei vapaaehtoisesti minnekään lähde kun on ruokaa tarjolla ja nukkumapaikka. Joskus lapsuudesta muistan että yksi kolli oli ”reissussa” jonkun päivän ja palasi sitten. Mutta toinen kolli taas katosi lopullisesti.

Kommentoi