Meidän Mirri.

Joku, ehkä jotkin kyllästyvät näihin Mirri-juttuihin. Siitäkin huolimatta; koirien käyttäytymisestä jotain ehkä tiedän mutta parin viimevuoden ajalta olen ”joutunut” perehtymään kissojen käyttäytymiseen.

Kissa koetaan itsenäisenä, oman tiensä kulkijaksi; korjaamaan olen käsitystäni joutunut perumaan; meidän Mirri, aina aamuisin  kun oven avaan; Mirrihän siellä. Postipolummelle lähdemme. Sitten Mirrin aamiainen.

Kun lähden ulos; Mirri seuraa minua kaikkialle.

Tämä tämmöinen sitoutuneisuus minua hämmentää ja kiinnostaa.

5 vastausta artikkeliin “Meidän Mirri.”

  1. Mirri jutut luen aina. Ne on mukavia ja myös aina ihmettelen mirrin käyttäytymistä, kuinka kiintynyt se todella on sinuun.

    1. Niin, tuota Mirrin kiintyneisyyden syytä ole koskaan oivaltanut; se vain on. Ylipäätään olen käsittänyt, että kissa mahdollisesti ja näin vahvasti leimautuu aivan omaehtoisesti ja pyyteettömästi. Sitäkin olen miettinyt, että Mirri on ilmeisesti jo ehkä useamman polven villiintynyt kissa, joka on sitten aivan nuoruusiässään kokenut ihmisen läheisyyttä, ravinnon tarjontaa ja turvapaikkaa; vaikea yhtälö.

  2. Juuri noin ja voi tänne laittaa varmaan kummastakin niin mirristä kun mustistakin ne ei pitäisi kenenkään sielun elämää häiritä
    Kirjoita Kalle vaan edelleen mirristä joka seuraa sinua kun vahtikoira konsanaan et muuten katoa silmistäni mirri varmaan ajattelee postipolulla terv tepivaari

  3. Se tuo Mirri on ainainen ihmettelyni kohde. Koskaan ei minulla ole ollut lemmikkiä vai miksiköhän tuota kutsuisi, joka kaiket päivät odottelee minua, saadakseen olla kanssani; näin tuon Mirrin käytöksen olen tulkinnut.
    Koira yleensä kontaktihakuisuudellaan hakee korviketta; herkkupaloja, leikkejä yms.
    Tuolle Mirrille näyttäisi olevan yhdentekevää, saako se istua lumikolassa tehdessäni lumitöitä tai puita hakiessani istahtaa puukoriin näyttäisi olevan ihan sama, kunhan saa touhuilla kanssani.
    Vaimo kilpailee kanssani Mirrin suosiosta ja totta on, että sille me olemme molemmat tärkeitä mutta kun olemme molemmat ulkona … ?
    Minun kissakäsitykseni ovat ihan kuperkeikkaa heittäneet. On pitänyt aivan uudella tavalla käsitellä asioita sitten vanhan Mirrin ja varsinkin Mirrin kohdalla, Mirri ei oikeastaan enää mielestäni ole kissa vaan kaveri.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *