Mirrin metkuja taas.

Se tuo Mirri se sitten osaa julkituoda kiintymyksensä niin monella tapaa.

Eilen kun tulin Tampereen reissusta, oli jo Mirri oitis vastassa. Vaikka reissuni kesti ainoastaan viitisen tuntia, jaksoi Mirri kyllä suorittaa tulijaisseremoniansa ja varsin perusteellisesti. Niistä suosituin, jos tosin minun mielestäni ei aina, siis nouseminen kahdelle jalalle  ja ponteva raapiminen, oikein kynnet ulkona mutta kun ne kynnet ovat niin jumalattoman pitkät ja housuni ehkä liian ohuet tilanteeseen nähden; ei aina välttämättä niin mukavaa.

Tänään sitten postilaatikolla Mirri nousi kahdelle jalalle tavoitellen käsiäni; muutama pehmeääkin pehmeämpi taputus etutassuilla mutta nyt kynnet eivät olleetkaan ulkona. Inhimillistänkö jos sanon, että Mirri tajusi paljaan käden haavoittuvuuden? Housut ovat housut, siis kankaiset ja kun käsi on paljas; uskoisin Mirrin ymmärtävän eron.

6 vastausta artikkeliin “Mirrin metkuja taas.”

  1. Kyllä Kallella on oikea mirri kintaalla ja varmaan se ymmärtää jos laitan kynnet ulos sattuu se mun parasta kaveriani terv tepivaari

  2. Kyllä se niin on Kalle, että kisut ymmärtää milloin ei saa kynsiä pitää esillä. On sinulla uskollinen Mirri, voi että.

  3. Itse huomasin saman kissan kanssa joskus että ei kyllä raavi kaveria. Paitsi joskus kun lapsena raahasin kissan pois metsästä ettei se raukka eksy sinne, silloin oli kädet naarmuilla 🙂

  4. Tänä aamuna sitten Mirri oikein innostui, hyppäsi pusikkoon ja kun palasimme pihaan, en huomannut mitään.
    Mirripä paineli ulko-oven eteen; mitäs se nyt oikein sinne meni eikä ruokapaikalleen saunan terassille?
    No, Mirripä sitten paineli ruokapaikalleen ja alkoi einehtiä.

    Sisälle mennessäni huomasin ulko-oven edessä myyrän raadon; Mirrin viesti, ”en minä nyt ihan turha ole, jotain sentään ruokani eteen teen”.

  5. Noinhan ne antaa näytön miksi niitä tarvitaan eipä tule kaikki kulkijat tekeen tuhojaan
    Mutta ne tekee ne asiat ilman opetusta kunnon mirri jota ilman olisimme jyrsijöiden armoilla
    Oman asiansa osaavia terv tepivaari

  6. Tänä aamuna kun kävin täyttämässä hellapuukorin, livahti Mirri sisälle ja yläkerran rappuun. Maanittelin Mirriä tulemaan pois, hiljalleen asteli rappuja alas mutta kun vaimoni aukaisi välioven ja kivahti; Mirri heti ulos ja yhdessä vilauksessa Mirri oli jo ulkona. ”Vaimon pelko on viisauden alku, vai miten se nyt menikään.

Vastaa käyttäjälle Kalle Pohjola Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *