Taas kerran kirjoittelen tuosta meidän Mirristä. Aivan uskomaton otus mielestäni.
Kun sanotaan, että kissojen reviiri voi olla neliökilometrejäkin, vaan se tuo Mirri; uskollisesti postilaatikolla käy kanssani, muuten viettää aikaansa ihan tuossa rapun etusessa ja mökillään saunan terassilla, olen miettinyt sitäkin; kun on kuiva, lämmin mökki ja iltasella voi mennä täyden masunsa viereen, mihin sitä oikeastaan olisikaan asiaa.
Tuo Mirrin vapaaehtoinen seurassani pysyminen ilman taluttimia ja muita vast, se tuntuu uskomattomalta. Mahtavaa leimautumista pieneltä eläimeltä ihmiseen.
On muuten keksinyt tavan päästä kanojen ulkoiluaitaukseen, en vaan tiedä mistä. Siellä viettää kanojen kanssa aikaansa kuin olisi kanalauman jäsen ja kun menen kanalan puolelle, tulee ,luukusta sisään ja pihalle.
Aika jännä tuo kanojen seurassa viihtyminen, eikä kanat taida tykätä yhtään huonoa. Kyllä Mirri vaan on kaunis, mukavan tuntuinen ja upea kisu.
Kyllä on Kalle hienon kaverin katista saanut. Hieno värityskin on kissalla. Aika jännä juttu tuo että kanojen kanssa seurustelee, ei liene kovin yleistä tällainen.
Joo, nuorempana se vähän jahtaili kanojakin, kuten vähän pikkulintujakin; nyt se näyttäisi viihtyvän varpusten, harakoiden ja kanojenkin kanssa.
Mirri tuntuu olevan kissaksi melkoinen poikkeus vaan mielestäni mukavaa.
Siitä Matti en tiedä kuten, miksi Mirri tuntuu viihtyvän kanojen kanssa, kaksipuolistakin tuo näyttäisi olevan, en yleensä kissoista niin paljon tiedä, vaan opiskelen; vaan näin näyttäisi olevan. Toivottavasti olen kerrankin oikeassa.