Minulle opetettiin markka-aikana että on hyvä olla 100 000 markkaa pahan päivän varalle tilillä. Olen toteuttanut sen että on mielellään tuplasti tuo määrä. Näin euroaikana se voi olla 30 000€ mikä on alle sen.
Koskaan ei tiedä milloin koittaa vaikea aika. Huom, tämä kaikki on säästämistä, pois arjen tuhlailuista.
Nythän 16 000€ (n 100 000 markkaa) ei saa kuin kakkosauton. Se ei ole enää mikään summa. Hulluksi on mennyt.
En itse pidä säästötilillä paljoakaan rahaa, semmoinen 5 000 euroa pyrin siellä pitämään hädän varalle. Muu sitten säästetään. Lyhennän myös asuntolainaa hyvin isoilla lyhennyksillä. Eipä se kuulemma fiksua sijoituspolitiikkaa ole, mutta minulle on tärkeämpää olla pienet velat.
Jep, se on vaan fiksua että on katetta kun paha päivä koittaa. Ja se päivä koittaa
Lisäys : olen lähtenyt oloista jossa ei joka päivä ruokaa ollut…
Se ”pienet velat” politiikka on todella järkevää politiikkaa. Mieluiten ei velkaa ollenkaan.
Siellä Varkauden Andy McCoy…”Aina pitää olla kolkyt donaa taskussa, että voi ostaa jotain kivaa ” 🙂 näin sanoi Andy aikoinaan