Miksi kulttuuri heitettiin bussin alle?

Tiedämme kyllä mitä on tapahtunut – kulttuuri ja tapahtuma-ala on sinänsä tarpeellisten koronatoimien yhteydessä heitetty bussin alle. Ei korvauksia, ei tukea, ei toivoa. Emme sen sijaan ole kysyneet miksi näin on, mutta minua se kiinnostaa.

Katsotaan tarkemmin

Erinomainen määrä taustatietoa aiheesta tarjoiltiin taannoisessa ykkösaamussa ja myöhemmin useissa uutislähetyksissä. Kulttuurilaitokset, eli kaupunkien operoiman teatterit ja vastaavat ovat saaneet jotenkuten pidettyä pään vedenpinnan yllä. Kaupungin virkakuntia lähellä olevat kulttuuri-instituutiot ovat saaneet hieman tukia ja mahdollisuuksia selvitä, eli koko kulttuurikoneistoa ei ole unohdettu. Sen sijaan rajanveto on groteskin selvä: laitoskulttuuri hyvä, vapaa kulttuuri paha. Kun tämän rajanvedon huomasi, alkoi muodostumaan teoria päässäni. Ja kyllä, se on teoria, ei pyhä totuus.

Teoriani on, että jossain sivulauseessa tai -ajatuksessa, tietoisesti tai ei, määräävät puolueet huomasivat että kulttuurissa on hallittavaa ja hallitsematonta puolta. Hallittu puoli ovat perinteiset, yleensä punalippua heiluttavat persoonat, virkailijat, pitkää uraa julkisessa laitosteatterissa tai muussa pysyvässä laitoksessa työtä tekevät. En sano etteikö moni heistä tekisi hyvää työtä ja tuottaisi paljon riemua kansalaisille. He ovat kuitenkin kontrollin alla. He eivät tuo esille teoksia tai näytöksiä, jotka ravistelisivat turhan paljoa nykyistä menoa. Heillä on kulttuurituotannon taito, parhaimmillaan kiitettävä sellainen, mutta heillä on myös itsesuojeluvaisto. He tekevät pilaa siitä mistä vallanpitäjät suovat pilaa tehtävän ja he tekevät draamaa siitä mikä on soveliasta.

Kärsijöinä sen sijaan on se osa kulttuuria, johon talutushihna ei ylety. Pienet teatterit, harrastajaryhmät, yhdistykset, muut riippumattomat toimijat ja siinä sivussa tapahtumatuotannon yritykset. Heidät on heitetty bussin alle jokaisen hallituspuolueen voimin. Ajoin meno on niin rajua että voisi luulla meidän katsovan Neuvostoliiton asennetta Vladimir Vysotskiin. Mutta vapaa kulttuuri on, kuten sanottua, vapaata, Se ei kumarra sen paremmin vallanpitäjiä kuin oppositiotakaan, ei nöyristele puolesta tai vastaan vaan antaa sydämen palon vallata. Se on kaunista. Arvon lukijat, se on joskus groteskia, kärjekästä, hiomatonta, mutta niin kaunista. Se on syy, miksi ihmiskunta loi taiteen.

Isot puolueet, isot säännöt

Spekuloin siis, että isot puolueet haluaisivat nähdä isojen kulttuurilaitosten isoa taidetta, joka ei ravista yhteiskuntaa eikä herätä kysymyksiä. Vaikka teatterimme ovatkin pitkälti demarijohtoisia laitoksia, en halua syyttää heitä tai Sanna Marinia suoraan. Kuka tahansa päättäjä, joka on näin universaalissa, kiistattomassa valta-asemassa, pyrkisi samaan. Linjaa vahvistaa myös puhe ehdotetuista tukilinjauksista, joissa rahoitusta pyritään ohjaamaan instituutiokeskeisesti. Ajatus kulttuurin keskusvallasta on nyt muodissa. Ajatus siitä, että kulttuuriväki lakkaisi kysymästä vaikeita kysymyksiä, on aivan liian houkutteleva päättäjille.

Sitä en tietenkään osaa sanoa että onko kyseessä ihan määrätietoisen paha tahto, halu ravistella ”liian vapaasta” kulttuurikentästä ”liian väärät” mielipiteet pois viemällä vähätkin resurssit heiltä pois. Tämähän voi olla myös vain ajattelun puutetta, iso puolue ja iso päättäjä ei osaa, ehdi tai halua ajatella asiaa ruohonjuuritasolla. Pieniä toimijoita ei kenties aktiivisesti olla heittämässä bussin alle, vaan ainoastaan ollaan huomioimatta tuleva törmäys. Eräs eettisen psykologian klassikko tulee juuri mieleen.

Selittääkö pelko?

Yhtä kaikki, lopputulos on se, että pienet kulttuuritoimijat ovat kärsineet ja tulevat kärsimään vielä lisää. Ehkä se on päättäjien tahto, ehkä sivuvaikutus, mutta se että ongelmaa ei aiota noteerata on ainakin määrätietoinen päätös. Jos se jostain kertoo, se kertoo pelosta. Kulttuuritoimijat, yhdistykset, kerhot, seurat ja tempaukset pelottavat maan johtoa. Demokratiassa olisi viisasta kääntää katseet kaikkiin päättäjiä pelottaviin asioihin. Tekeekö sen oppositiopolitiikalla, tutkivalla journalismilla vai kansalaisaktivismilla on sitten niitä kysymyksiä, joihin saa tässä maassa onneksi vapaasti valita vastauksen.

Yli 20 vuotta kulttuurin vapaaehtoistyötä tehneenä totean vaan jotta saatanan tunarit.

P.S. Olen yhä vajaalla terveydellä, tietokoneen käyttö vaikeaa. Tämän kirjoittamiseen meni 6 päivää. Olen vähemmän aktiivinen vielä 1-2 viikkoa, mutta vihamiesten suruksi ja ystävien iloksi, tämä paranee kyllä.

3 vastausta artikkeliin “Miksi kulttuuri heitettiin bussin alle?”

  1. Kyllähän iso kuva on toisenlainen kun esitit. Ei täällä mitään ”punaista paronia” ole ampumassa alas mitään kulttuurin osa-alaa. Kaikki tässä ovat kärsineet huolimatta siitä, että korvaukset osuvat tai eivät.
    Mutta suurimmat rahasammot kuten ”paulavesalat” ovat kiljumassa roopeankan rahakasansa päällä lisää hynää jopa pääministerille vittuilemalla. Kaivaa omaa ja koko alan kuoppaa.
    Korona on syönyt laitosteatterit, konsertit, kirjastot lukusaleineen, perinnejuhlat, häät ja hautajaiset, taidenäyttelyt – kaikki ! Uudet opiskelijat yksinäityyteen, penkkarit, tanssit jne.
    Sa….nan koronapesäkkeet karaoket, kaljakapakat, hiihtokeskusten rilluttelupaikat ovat auki. Timo Lappi kiljuu rahaa, rahaa, rahaa mistään välittämättä.
    Keski-Euroopassa nuo ovat kiinni KAIKKI. Aurinkorannat konkurssissa, samoin koko valtio.
    Jotkut urheilutapahtumat painavat täysillä kuntosaleineen.

    Vaikea tässä on kenenkään on olla iloinen, eniten asiakkaat.
    Ja vielä vaikeampi on uskoa, että tämä on pahaa politikkaa ja opposition kiusaamista.

    Mikään netti tai striimaus ei korvaa oikeaa tapahtumaa.
    Meikäläisten oikeat tapahtumat ovat olleet onneksi ne 2 550 askelta = 2 050 km / v. 2020 Pyynikillä, maastossa ja kaupungilla, ja samoin alkanut vuosi Pyhäjärven rantojen jääpoluilla ja metsissä, päivittäin.
    Pälvipaikan kävin kolaamassa jo työkaluvajan eteläseinustalle, jossa eilen oli jo häkellyttävän mukavaa oleilla auringonpaisteessa.

  2. Valitettavasti näyttää siltä, että suurimmat huutajat ja parhaiten lobbaavat tavlliseen tapaan pärjäävät.
    Kun kapakoissa edellenkin saa juosta, luulisi väkimäärän puolittamisella ja istumapaikkaetäisyyksillä teattereiden ja muiden ohjelmantuottajien olevan yhtä turvallisia, mutta ilmeisesti poliittisten päättäjien mielestä ei.

  3. Heikki, tämä on ihan miten me määritellään ”isoimmat” – ovatko ne isoimmat tähdet (ei mielestäni) vai isoimmat organisaatiot (mielestäni).

    Ja siis nämä isoimmat organisaatiot ovat saaneet tukea, kuten ovat itse todenneet – ja pienimmät eivät ole.

    Itsenäiset artistit kylpevät jo rahassa muutenkin, heidän krokotiilin kyyneleitä en noteeraa miksikään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *