Erilaisista pätevyyskirjoista.

Minä kun en pysty kommentoimaan, on sitten tehtävä erityinen avaus kommentin sijaan.
Nämä pätevyyskirjat ovat selkeitä ammattityutkintoja. Merisotakoulussa pystyy suorittamaan aluksen päällikkökirjan mutta siviilissä sillä ei saa minkäänlaista pätevyyskirjaa, ilman tiettyä määrää meripalveluspäiviä.
Minulla kyllä nuo m eripalveluspäivät toteutuivat ja tarvittiin täyttää erillinen hakemuskirja ja liittyää, sekä koulutus-, että meripalveluspäivistä liitteet ja sitten se kirja tuli.
Minun laivurikirjani oikeutti max 300tonnisen rahtialuksen vahtiperämieheksi mutta perämieskirjaan olisi tarvittu vuoden pesti rahtialuksella Itä-meren liikenteessä.
Kalastusaluksen päällikön pätevyyteen tuo kirjani oikeutti mutta se kokemus?
Vesibussia ajelinkin muutaman vikajeerauskeikan ja siinä se aitten oli.
Omaa alustani ajelinkin sitten senkin edestä.

3 vastausta artikkeliin “Erilaisista pätevyyskirjoista.”

  1. Minullla taas ei ole muuta kuin rannikkolaivurin tasoinen osaaminen. Ja se ei salli mitään ammattimaista liikennöintiä vesillä. Mutta itse saa pienellä porukalla ajella vaikka Atlantin yli, jos muuten ei itseään hulluksi luulisi.
    Kokeilin joskus 22 m:n vanhan troolarin ruoraamista, jossa oli vain peräsin, ei sivupotkureita. Se oli aikamoista puuhaa ennakoida kääntymiset ja väistämiset.

    Sitten Hesa- Porkkala välillä ”talon kokoista” SeaRaytä nopeudella 22-25 solmua. Oli siinä oltava tarkkana merikortein, missä mennään.
    Edelleen Tammisaaresta Hesaan umpipimeydessä tutkilla nopeudella yli 20 somua. No, sinä oli paatin isäntä mukana.

    Naapurin poika on tällä hetkellä perämiehenä Tyynellä valtamerellä ja
    ihan lähisukulainen on ajelemassa uudella Kiinassa rakennetulla Vinkingin loistoristeilijällä Tyynellä valtamerellä Suomeen. Ovat joutuneet odottelemaan mysrky laantumista. Seuraava miehistön vaihto on Porugalissa ennen Suomeen saapumista. Siellä on muuten yksi suomalainen naiskippari.

  2. No en minäkään voinut kommentoida, mutta Kyuu antoi hyvän neuvon kirjautua eri kautta.

  3. Rannikkolaivurin paperit minäkin aikanaan hankin, mutta aika vähäiselle sen tarve on jäänyt.
    Joskus ammoin silloin olisi sillä saanut huviveneelläkin ajella Hampurin satamaan, vaan tuskin enää tänä päivänä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *