Yle on tänään tehnyt tekstijutun sekä kattavan haastattelun seksuaaliterapeutti Tiina Alakärpästä. Hän työskentelee ulkomaalaistaustaisten seksuaalirikollisten parissa ja on osana laaja-alaista työtään hankkinut paljon taustatietoja. Useampikin kissa on nostettu pöydälle ja se on kaikin puolin hyvä juttu.
Katkaistaan putki
Mielipiteeni vankiloista pysyy: se on oikea paikka henkilöille, jotka ovat vaaraksi toisten ihmisten hengelle ja terveydelle. Seksuaalirikolliset ovat ehdottomasti osa tätä ryhmää. Toisekseen koen vankilan tehtäväksi varmistaa, että sieltä vapautuu henkilö joka ei palaa rikoksen polulle. Tältä osin Tiinan työ on äärimmäisen arvokasta, vaikka moni hänen asiakkaistaan päätyykin vankilan jälkeen maasta karkotettavaksi. Aivan kuin hänen perustyönsä ei itsessään olisi tarpeeksi arvokasta, hänen keräämänsä tiedot, taustat ja havainnot voivat olla kriittisen tärkeitä tulevien tragedioiden välttämiseksi.
Tiina on terapiaosaamisen lisäksi opiskellut myös uskontoja, kuten islamia, sekä myös arabian kieltä. Islam onkin yksi hänen esiin nostamia aiheita, vaikka hän onkin kiitettävän tarkka varoakseen leimakirveen käyttöä. Silti hän kertoo saaneensa tutkijakollegoilta kritiikkiä siitä, että aiheesta ei saisi puhua. Onneksemme hän on tästä eri mieltä. Uskonnon ja myös sen ympärillä olevan kulttuuriperinnön ongelmat ovat moninaisia. Moni rikollinen vetoaa siihen, että uskonnollisessa laissa häntä ei olisi tuomittu, tai että väkivalta on oikein koska uskonto siihen opettaa. Toki uskonto voi olla myös osa ongelmien korjaamista, mutta mitä ilmeisemmin tämä toteutuu aniharvoin.
Ratkaisuehdotuksina Tiina ehdottaa muun muassa selkeämpää tapa- ja kulttuurikasvatusta islamilaisista maista muuttaville. Taustoissa korostettiin sitä, miten kyse ei suinkaan ole vain turvapaikanhakijoista, vaan rikollisten joukossa on myös työn ja perheen kautta Suomeen tulleita. Tämä kotoutuskoulutushan on aihe jota hieman sivusta pohdin pari vuotta sitten. Esimerkiksi Tampereella maahanmuuttajien kotoutuskoulutus TAKK:lla sisältää mittavan määrän laadukasta oppia lainsäädännöstä, tavoista ja tasa-arvosta, mutta käytännössä opetus tarjotaan vain länsimaista tuleville maahanmuuttajille. Syynä on se, että kurssista voi kieltäytyä uskonnollisin perustein, eikä kieltäytymisestä tule sanktioita. Hyvä idea, olematon toteutus.
Arvokas kulma haastattelussa oli myös kertomus kaikilla väärillä tavoilla ns. hetkessä elävistä nuorista. He tietävät, että maassaololupaa ei ole tai se lähtee kohta pois, jolloin ”millään ei ole väliä”, ja silloin rikosten tekemisen kynnys madaltuu. Tiedän astuvani vaarallisille vesille, mutta rohkenen pohdiskella ajoin ilmoille heitettyä ajatusta karkotuspäätöksen saaneiden henkilöiden tarkemmasta kontrollista. He ovat selkeästikin merkittävä riskiryhmä, eikä heillä ole laillista lupaa maassaoloon, jolloin käytäntöjen tarkistus saattaisi olla perusteltua. Toki järjenkäyttö voi käytännön soveltamisessa olla sallittua.
Hyvää työtä, huonoa palautetta
Tiina Alakärppä kommentoi myös saamaansa palautetta ja tässä kohtaa hävettää suomalaisten puolesta niin julmetusti. On yksi asia omata räväkänkin kriittinen asenne maahanmuuttopolitiikan linjauksia tai väkivaltaista uskontoa kohtaan, mutta ei Tiina niitä ole keksinyt. On kaikin tavoin äärimmäisen halveksittavaa hyökätä sen henkilön kimppuun, joka yrittää ymmärtää ja korjata ongelmaa, jota ei taatusti ole itse aiheuttanut.
Maahanmuuttopolitiikka – kuten vaikkapa kieli- ja veropolitiikkakin – ovat aiheita joissa meidän on opeteltava kahta kovemmin pääsemään yli vihavetoisesta keskustelusta. Päivän haastattelu muistutti juuri miksi: jos vain viitsimme kuunnella, voimme oppia ongelmasta paljon lisää ja parhaat ratkaisut tuppaavat pohjautumaan varmistettuun tietoon. Kunnioittakaamme sitä ja kunnioittakaamme terapeutti Alakärpän erinomaista työtä.
Aikoinaan kun olin psykiatrisessa sairaalahoidossa niin ei siellä ainakaan samaan aikaan ollut yhtäkään ulkomaalaistaustaista ihmistä. Heillekin sellaiseen hakeutuminen pitäisi tehdä helpommaksi.
Jotenkin pitäisin tärkeämpänä sitä ennaltaehkäisevää toimintaa, millä tulijoille tehdään selväksi, mikä on rikos.
Nyt mennään takaperin puuhun, vaikka onhan siitäkin ehkä jotain hyötyä.
Niin, se kurssi pakolliseksi ennakkoon tietyiltä alueilta tuleville.
Ei ole ihme että islamissa aisen asema on kehno kun Muhammedin esimerkin mukaisesti naisia käsitellään kuin karjaa. Muhammedilla oli muistaakseni ainakin yhdeksän vaimoa ja useat heistä surmattujen vastustajien leskiä. Voi sitä auvoa kun joku surmaa aviomiehesi ja vie sinut ”vaimokseen”!
Ylipäänsä islamin ongelma on jumittuminen tuhansia vuosia vanhoihin oppeihin jotka Muhammed poimi Vanhasta testamentista. Niitä eivät edes vanhoillisimmat juutalaiset enää noudata.
Tiina Alakärpän ongelma on se minkä muutkin ”tolkun ihmiset” voivat joutua kohtaamaan kun öyhöttäjät molemmin puolin, ymmärtämättä asiasta mitään tai esittääkseen moraalisesti ylempää, hyökkkäävät tosiasioissa pysyttelevän kimppuun.
Pitäisi olla maahantulon ja luvan oleskelu- tai turvapaikan saannin edellytys vieraskulttuurista tuleville läpäistä tähän teemaan liittyvä tulokoulutus.
Juha, juurihan tässä tämän kokemuksen perusteella on tutkittu ja opeteltu ennaltaehkäiseviä toimia. On yksi asia vaatia niitä, toinen asia tietää mitkä keinot toimivat hyvin. Sitä juuri tässä opitaan.
Toivotaan.
Mielenkiintoinen juttu, ja kiinnostavia tekijöitä seksuaali-rikollisten taustalla olivat mielestäni heidän kokemattomuus, mistä Alakärppä mainitsi, että monilla hänen asiakkaista kaikki kokemus seksuaalisuuteen liittyen on voinut tulla pornon kautta, eikä ole tietoa miten lähestyä vastakkaista sukupuolta tai tajua toisen rajoista. Ja siten uhreiksi ilmeisesti valikoituu hyvin nuoriakin tyttöjä, joilla kenties samalla tavalla kehittymätöntä/ uutta seksuaalisuus, jolloin kuten Alakärppäkin totesi, olivat hänen asiakkaat kuvanneet että nuorten kanssa helpompi tulla juttuun, kun kokemattomuus ikään kuin yhdistäisi.
Toinen mielenkiintoinen asia oli jutussa mainittu kunnia-ajattelu vanhemmilla asiakkailla sekä uskonnon/ sen kulttuurin rooli, missä on kasvettu ja mikä muodostaa ikään kuin raamit omalle ihmisyydelle, jossa on sekä myönteiset että kielteiset puolensa.
Kolmas kiinnostava pointti mielestäni oli mainittu elämien sekavuus, josta väkisin tuli itselleni mieleen, että johtuisiko osa myös mielikuvista, joita ihmisillä on vapaaseen länsimaiseen maahan tulemisesta — että kenties he menevät jo siitä sekaisin, kun ovat tottuneet hyvin erilaiseen, eivätkä kenties osaa erottaa, että meilläkin on kuitenkin rajoja sekä lait ja sääntömme.
Olin itsekin nuorena kimpassa muslimimiehen kanssa, ja muistan hyvin tietyt asiat, jotka hänelle olivat meidän kulttuurissa ristiriitaisia, mm. alkoholin ja possunlihan käyttö, suhde lemmikkeihin yms. Lisäksi nuorten naisten kesäinen pukeutuminen tuntui olevan asia, joka oikeastaan tuntui vahvistavan sellaista hänen pilkallistakin näkökulmaa länsimaisiin naisiin, joita hän ei tuntunut arvostavan samalla tavalla kuin siskoaan. Jyrkän komenteleva suhtautumisensa minuun joissakin kohden oli hämmentävää, mutta toisaalta meillä oli myös todella hauskaa välillä, kun hän ei ollut niin vakavamielinen kuin monet suomalaiset. Minut kyllä kirottiin, hiuksiini syljettiin riidan aikana, haukuttiin epänaiseksi, ja itse myös heitin mm. hänen tennari-kokoelman tuuletusikkunasta ulos.
Mutta pystyn siis ymmärtämään noiden maahantulijoiden tilannetta kenties jotenkuten, vaikken rikoksia todellakaan hyväksy, vaan näen myös sen, miten sellainen saattaa aiheuttaa kenties lopunelämän traumajäljet tyttö-ihmiselle.