Eilen kun kuuntelin ja katselin eduskuntakeskustelua uuden Orpon hallituksen ja vahan Marinin hallituksessa olelleiden puolueiden edustajien kesken hallitusohjelman kirjauksista, niin kyllä nyt oppostion edustajat olivat itsensä psyykanneet jonkinsortin hurmostilaan ja transsiin, kun hullunkiilto silmissä ja vaahto suupielissä huutivat kuin yhdestä suusta että, nyt hallitus laittaa köyhät kyykkyyn.
Tosiasiassa uusi hallitus koettaa päin vastoin nostaa ns.köyhät ylös sieltä kyykystä, tarjoamassa heille mahdollisuuden vaihtaa Kelan ”nälkäluukut” toimeentulonsa kohentamiseen työn kautta.
Mutta jos nyt kuunteli kuinka uuden hallituksen ohjelman kirjauksiin suhtauduttiin vasemmiston suunnalta, niin eduskunnassa kuin eduskunnan ulkopuolellakin, niin hallitusohjelman kirjaus poliisien lisäämisestä ei varmasti ole hukkainvestointi, sillä niin suudella volyymilla jo nyt vasemmisto kiihottui itsestään ja kiihotti kansaakin kiihkoon oleskeluyhteiskuntaa puolustamaan.
Kyllä se tässäkin paikkansa pitää kun sanotaan, että jos annat pirulle pikkusormen, niin pian se vie koko käden. Nimittäin liian pitkään katseltiin läpi sormien tätä vasemmiston oleskeluyhteiskunnan synnyttämistä, jossa velvollisuudet koetaan kirosanaksi ja esteeksi heidän kaikenkattaville ja salliville oikeuksilleen.
Monet ajattelivat ehkä kepun kohdalla, että nyt se oppositiossa ottaa ideologisen irtioton entisistä hallitustovereistaan, mutta eipä näin näytä käyvän ainakaan eilisen keskustelun perusteella, köyhien ylin ystävä löytyi heistäkin ja jos jotkin uuden hallituksen toimet olivatkin oikean suuntaisia, niin aina löytyi joka asiaan se MUTTA.
Väitän, että opposition suunnalta hallitusohjelmaa ei ole edes luettu ja jos joku on lukenutkin, niin sitä on luettu kuin piru raamattua ja voi sitä väärinymmärrysten ja mutu tuntuman kirjoa mitä suusta suollettiin vasemalta ja myös kepun suunnalta hallituksen suuntaan ja siitä möykästä päätellen suomessa ei näyttäisi muita olevankaan kuin köyhiä.
Jos joku fundeeraa, että onkohan se hallitusohjelma hyvä vai huono, niin ainakin mitä möykkää kuuluu vasemmalta laidalta niin se on hyvä suomelle, mutta huonompi oleskeluyhteiskunnan jatkumolle.
On aivan turhaa ja toivotonta, että vaikka rautalangasta vääntäisi oppositiolle kuinka terve yhteiskunta toimii ja faktojen kautta heille tulokset esittelisit hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisesta, niin se on pään hakkaamista seinään ja tuuleen huutelua, kun vastassa on hampaistaan tunnettu ja hampaisiin asti aseistettu ideologia armeija, joka Lenin sedän palsamoidun ruumiin ääreltä on karannut suomeen ”vihreiksi miehiksi” naamioituneina.
Perussuomalaiset ja Purra ministereineen kyllä kestää huudon koko neljä vuotta ja Orpo voi olla huoletta, että Purran laita ei vuoda ja hän voi rohkeasti viedä hallituksensa ohjelmat maaliin, mutta sen jälkeen pitää olla valveilla 24/7, ettei enään uudelleen taistolaisten jälkeläiset nuorisokomsomoleineen ja korporaatioineen livahda keittiön kautta vakaata yhteiskuntarauhaa uhkaamaan ja syömään kuormasta.
Saas nähdä nyt sitten että kuka nousee oppositio johtajaksi ja kun esim.katselin Antti Lindtmani esiintymistä ja kuuntelin puhetta, niin en olisi koskaan uskonut näin sanovani, että Marinia tuli ikävä. Jos ei muuta sanottavaa ole kuin EI EI ja vielä kerran EI, niin pienet ovat ison-Antin jalat Sannan saappaisiin.
Ei Sanna varmasti kovinkaan kauaa katsele eikä kuuntele rahvaan raauntaa rivikansanedustajana ja jonkin sortin pakastevirka odottaa jo meidän entistä (harhaan)johtajaamme.
Suomessa häntä suremaan jää joukko uskollisimpia kannattajiaan ja toivomaan vapahtajansa pikaista paranemista….eiku paluuta.
Mahtaakohan vielä olla myynnissä yleislääkkeeksi vaivaan kuin vaivaan Hoffmannin tippoja, niillä voisi vihervasemmisto ja puna kepu koittaa juhannuksena kun taikojaan tekevät niin kurkkunsa kurlata, että jaksavat taas huutaa, kun neljän vuoden tuskaansa valmistautuvat.
Isävainaa sodasta selvinneenä sanoi pienen peltotilkun reunalla samoin: Otsasi hiessä sinun tulee leipäsi ansaita! Se oli silloin kun sodan jälkeen aloitettiin tyhjästä. Kaupoissa ei ollut ostettavaa eikä ollut myöskään rahaa millä olisi ostanut, joten oma ruoka piti tuottaa itse ja käsivoimin kuokalla sillä ei ollut koneitakaan.
– Nyt alkava hallitus ajaa osan kansasta samaan tilanteeseen?
Se erona vaan, että nyt oleskeluyhteiskunnan kannattajat kastelevat otsansa töitä paetessaan.
Vasuriliberaalien itkuraivareista päätellen Uuden Hallituksen hallitusohjelma on hyvä, ehkäpä oikein hyvä.👍
Lasse,- Säätytalolle menivät tekemään hyvää hallitusohjelmaa ja priimaahan sieltä pukkasi.
Kun on tehnyt reilun neljä vuosikymmentä töitä vieraalle olen varma että työsarka on kuokittuna lähes 75 vuotiaana terv tepivaari
Kyllä tepi, itse menin verokirjan alaiseen työhön 16v ja eläkkeelle jäin työstä 63v
Nyt seitsemänkymmentä ja risat mittarissa talo elää tavallaan ja eläke ( riittävä ) tulee ajallaan.
Minä menin 14 vuotiaana kun jäin täys orvoksi muuta vaihtoehtoa silloin ei ollut
Eläke eurotkin pitää tienata että ne olisi tarpeeksi isoilla numeroilla terv tepivaari
Te nyt elätte muistoisanne, ne eivät ketään elätä tänään.
Vanhassa vara parempi, sanoivat Vanhat. Se elämän kokemus ja sen tuoma viisaus.
Afrikkalainen sanonta kun vanha ihminen kuolee ”Kirjasto meni hautaan.”
Karjalainen ei välttämättä koe oppineensa mitään kokemuksistaan. Meitä on moneen junaan.
Täälä päin näyttäisi siltä että jopa hyttyset oppisivat kokemuksistaan, mikä on tietysti valitettavaa, sen kaltainen oppiminen.
Sähkömiehellä näyttää olevan piuhat taas sekaisin. Varo isompaa tälliä !
Saanko minäkin, Lasse, vähän liimautua sinuun? Nahkea, kylmää hikeä helmeilevän kalpea kylki sinuun osuen, vähän limaista kitkaa ja pieni önähdys. Eikö olisikin suloista?
Toiveiden tynnyri sano Harkimo. (1000 asiantuntijalausunnon) pohjalta 7 viikossa.
Konkurssiaalto tulossa jopa taloyhtiötasolla.
Tehdään vastuumalli:
Persut haluaa 100 000:sta 40 000 töihin kuin kokkaritkin. Eli niiden 40 kansanedustajan vastuulla on työllistää 1 000 työtöntä kukin.
Loput ruottalaisille ja kirkkoon kuulumattomat KD:lle.
Jokaiselle nimitetään työkummi näistä hallituksen puppugeneraattoreista. VVM suraa ja raportoi. Vastuuta paenneet ja epäonnistuneet edustajat pannaan Seutulaan lapion varteen.
Tasa-”arvi” se olla pitää !
Kalle Päätalon (1919-2000) Iijoki-sarjaa sanotaan maailman pisimmäksi omaelämäkerraksi – olen lukenut sen ja nostan hattua Päätalolle. Kalle teki Iijoki-sarjallaan ja muillakin kirjoillaan Kulttuuriteon.
Ehkä tunsin lukiessani myös hengenheimolaisuutta, koska myös itse vartuin maaseudulla ja osallistuin kesäisin oskarin kokoisena pöllintekoon ja heinäntekoon luonnonniityiltä setämiesten kanssa.
Pöllinteko oli vaihtelua koulunkäyntiin (kansakoulu), mutta täytyy sanoa että kun koulu alkoi taas syyskuussa, en ollut ollenkaan pahoillani siitä. Vaihtelu virkistää!
Minun ei tarvitse kuin sulkea silmät ja palata entisyyteen: olen keskenkasvuinen, mutta jo jyty poika. Aurinko porottaa kuumasti. Parkkaan pölliä. On mahlan aika, pihka roiskuu, housujen päällä oleva flanellipaita on pihkan parkitsema, kuin panssaripaita. Sääski inisee korvan juuressa ”en mie pistä, en pistä”, ja kun pääse iholle pistää kuitenkin.
Panen parkatun pöllin varovasti ristikolle, pölli on liukas kuin mikä. Pidätän henkeä ettei jo melko korkea pölliristikko vain rysähdä kasaan. Monesti on minulta ristikko rysähtänyt ja pöllit panneet iloisesti klik!klak! Mutta paidankaulukseen mutistut kirosanat (etteivät setämiehet kuule) antavat voimia ja sitähän sanotaan että työ tekijäänsä opettaa.😃
Ensimmäisen oman tilin sain muistaakseni 15-kesäisenä. Savotta oli vesuripelillä suoritettavaa metsänraivausta. Olo oli silloin vähän pollea.
Koska Päätalo on liki kolmekymmentä vuotta vanhempi minua, hän kertoo ajasta, jota itse en muista. Kovan koulun sen ikäluokan miehet ovat käyneet. Joutuivat miesten töihin keskenkasvuisena, sitten sotaan ja sotien jälkeen jälleerakennuspuuhat ja semmoista. Huh sentään! Näihin miehiin verrattuna me sotien jälkeen syntyneet olemme päässeet helpolla.
Jos joku kysyy minulta oliko ennen kaikki paremmin, sanon ettei ollut. En sano yhtä jyrkästi kuin 1929 syntynyt tuttu mies ”Ennen vaikka hirteen kuin päivääkään taakse päin!” Sanon että kun ynnää kaikki yhteen, parempaan suuntaan on menty.
Onhan siellä entisyydessä mukaviakin muistoja ja voihan niitä heinäntekoa luonnonniityiltä ja savottahommia romantisoida jälkeen päin, mutta eivät ne silloin kovinkaan romanttisia olleet.
Minä pääsin 15-vuotiaana kesäharjoittelijaksi sellutehtaan korjauspajalle. 4 vuotta kesätöitä, tisureita, juhlapyhiä jne.
No, minusta tuli lekari, rasvari, viilari, hitsari, koneistaja, työkaluhioja, sovari ja mitä ikinä siellä piti tehdä.
Rahaa tuli tilipussi ja tilinauha.
”Jussi Lainio (aikaisemmin Juho Aapo Lainioranta, entinen Kinisjärvi; 1. huhtikuuta 1898 Alakylä, Kittilä – 17. maaliskuuta 1957 Malmi, Helsinki) oli suomalainen Lapin-aiheista kirjoittanut kirjailija.
Lainio oli kittiläläisen poromiehen poika ja 13-vuotiaasta lähtien isänsä apuna porometsällä. Hänestä kehittyi pian taitava poromies. Länsi-Lapin poronhoitoa kohdanneiden vastoinkäymisten seurauksena Lainio joutui kuitenkin hankkimaan jatkossa elantonsa savotoilta ja uittotöistä. Vuonna 1927 hän lähti samasta kylästä kotoisin olleen Eemil Pyttysen avustuksella opiskelemaan Työväen Akatemiaan, jossa hän sai ohjausta kirjoittamiseen Akatemiassa kirjallisuuden opettajana toimineelta kirjailija Lauri Haarlalta. Lainio suoritti sitten Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa kunnallisen ja yleisen hallintotutkinnon vuonna 1931.
Lainio työskenteli poromiehenä, maanviljelijänä ja metsätöissä vuoteen 1926 saakka. Opintojensa jälkeen hänestä tuli maatalousministeriön asutusasianhallinnon virkailija ja viimeksi hän oli kirjanpitäjänä Uudenmaan lääninhallituksessa kuolemaansa saakka.
Lainio kuvasi kahdessa novellikokoelmassaan Pohjolan elinkautisia ja Metsien vapaudessa realistiseen sävyyn Lapin savotoiden jätkiä ja heidän elämäänsä. Pohjolan elinkautisia -kokoelma sisälsi kertomukset Elinkaudeksi, Janne Haapala ja hänen jätkänsä, Suruttoman vaellusta ja Uuteen suuntaan. Metsien vapaudessa -kokoelman kertomukset olivat Kiveliön kätköistä, Metsäkauppa, Mies menneeltä ajalta, Poromies Kokkolasta ja Tukkinujun taiteilija.” – Wikipedia.
Panin tiedot, jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan Jussi Lainion novellit. Ne ovat realistisen makuisia ja lukemisen arvoisia. Häntä on verrattu itseensä Pentti Haanpäähän.
Nythän tämä työhön kannustus pääsee vauhtiin kun pienituloisilta leikataan ja suurituloiset saavat reilut veronalennukset. Varmaan Perussuomalaistenkin äänestäjät hyppivät riemusta koska onhan siellä varmaan suurin osa sellaisia jotka tienaavat reilusti yli 7600 euroa kuukaudessa. Ministerit ainakin.