On niin täynnä rikinkatkuista politiikkaa tämä bloki että aikani kuluksi nostan esiin erilaisen aiheen, toki ongelmainen tämäkin.
Otan esimerkin, tositarinan.
Muudan minulle tuttu vanha leskirouva (70 ja risat) pieneltä maaseudun kylältä, sekalaisia maatöitä ikänsä tehnyt, nyt vielä vanhoilla päivillään tekee esimerkiksi klapit talven varalle, hiihtää pitkiä taipaleita umpihankia ja liikkuu paljon luonnossa.
Reilut kymmenen vuotta sitten hankki seurakseen sekarotuisen koiran, viisas oli ja emäntänsä yksinäisen naisen lohtu ja kumppani niin kotona kuin ulkoilmassa. Vanhuuttaan alkoivat koiran hampaat mennä huonoon kuntoon. Eläinlääkäri määräsi poistettavaksi toistakymmentä koska olivat ikenetkin alkaneet hapantua, ensimmäisellä kerralla otettiin kuusi kappaletta, lasku yli tuhannen euron. Lääkäri että pienen tauon jälkeen sitten toinen vastaava satsi hampaita on ehdottomasti otettava pois. Vaan eipä ollut emännällä tähän kulunkiin enää mitään mahdollisuuksia, ei edes eläinlääkärin eutanasiaan. Oli kaksi mahdollisuutta, antaa koiran kärsiä tai lopettaa se. Emäntä valitsi jälkimmäisen, syötti koiralle paketin nakkeja, otti esiin naulapyssyn jolla hän vuosien varrella oli lopettanut paljon omia ja naapureiden lampaita, sanoi koiralle hyvästit ja laukaisi pyssyn. Turvallisissa kotioloissa tapahtunut lähtö oli salamannopea ja kivuton.
No miksi tämän kerroin, se on säälistä kärsiviä koiria ja kissoja kohtaan. Monet lemmikit kuolevat kitumalla kun omistajalla ei yksinkertaisesti ole varaa eläinlääkärien palkkioihin. Kammottava asiantila niin lemmikeille kun heidän isännilleen ja emännilleen.
Kyllä tämän päivän eläinlääkärilaskut ovat tähtitieteellisiä, vakuutus kannattaa ottaa aina jos mahdollista.
Tuhat euroa meni juuri joku viikko sitten hammasongelmaan ja kun koiralla jo ikää niin vakuutus oli jo loppunut.
No hoidettava on kun on koiria ottanut.
Kyllä se näin on – lemmikkejä on monilla joilla ei ole taitoa, ei kykyä. Yksi tuttu koirankasvattaja, viimeisen päälle asian syvätuntija, on pitkään jo sanonut että jukolauta se lemmikkien ajokortti pitäisi saada äkkiä.
Kyuu, lemmikkiajokortti olisi ihan oikeasti perusteltu.
On se vaan niin, että, jos lemmikin ottaa, pitää siihen lähtöön ja sen asialliseen hoitamiseen varautua jo etukäteen.
Itselleni se on ollut sitä, että koiran tultua sellaiseen kuntoon, että elossa pitäminen olisi ollut rääkkäämistä, olen sen lopettamisen tehnyt antamalla koirilleni herkkuaterian syötäväksi ja sen jälkeen lopettanut ampumalla.
Juhak, juuri näin.
Pelkästään jo esim. koiran hankkimista pitäisi harkita pitkään ja hartaasti.
Tähän ongelmaan monet kaupunkivanhemmat eivät ole mitenkään varautuneet. Täällä on koiratiheys korkeampi kuin lapsitiheys. Lähinaapureissa on rhodesian paimenkoira, rotweilereita, bittbulleja, useita vinttikoiria ja sitten näitä pikkuvintiöitä ja erikoisuuksia ja resque-koria ym. ym.
Miten ihmeessä näiden kanssa selviää kaupungissa ongelmineen ?
Pitää trimmata, käydä hammastarkastuksissa ja muissa superkalliissa ”koiralääkäreissä” ?
Mummon pikkulemmikillä on paikkansa seuralaisena. Sitten kun se aika tulee saattaa molemmat kupsahtaa yht`aikaa. Parempi niin.