Liberalismi ja vapaan keskustelun tarve

Olen seurannut positiivisella mielen vaalikamppailua, jossa Liberaalipuolue on pienpuolueena saanut kivasti nostetta eri medioista, pitkälti venäjämielisen Liike Nytin kustannuksella. Tämän ansiosta tai siitä riippumatta puhe liberalismista on muutoinkin saanut tilaa. Mielestäni hyvien asioiden kertaus on paikallaan.

Ei sitä mitä hesari sanoo

Jos haluat tietää mitä liberalismi on, älä kysy hesarilta. -vanha viidakon sananlasku

Vakavasti puhuen, osa maamme medioista laittaa liberalismin konservatiivisuuden vastakohdaksi. Vaatii määrätietoista typeryyttä (ja/tai valehtelua) moisen väitteen tekemiseksi. Heille liberaali tarkoittaa, että sukupuolen väärin ilmaisemisesta pitää heittää vankilaan. Tuo on liberalismin vastakohta, eli illiberalismi tai autoritäärisyys. Tällä hesarilaisella mielipuolisella vastakkainasettelulla on sekin jännä ominaisuus, että liberaalia konservatiivia on mahdotonta sijoittaa kartalle.

Liberaali tarkoittaa henkilöä, joka luottaa yksilön oikeuksiin. Liberaalipuolue muotoilee asian näin.

Lähtökohtaisesti jokaisella on oikeus elää elämäänsä kuten parhaaksi näkee, kunhan ei aiheuta haittaa toisille ihmisille, eläimille tai ympäristölle. Vapaus toteutuu silloin kun sen haltijalla on vastuu siitä, miten vapauttaan kulloinkin käyttää. Vapaus ei ole itseisarvoista vaan siihen liittyy aina vastuu. Vapauden ottaminen tarkoittaa aina vastuuta mukaan lukien vapauden kustannukset siitä aiheutuvista seurauksista.

Äärimmäisyyksiin ajettu liberaali ajattelu, vahva libertarismi, on sitten jo yövartijavaltion kaltainen malli. Moiselle ei ole Euroopassa kannatusta. Kuten sosiaalidemokratiakaan ei meillä ole kommunismia, ei liberalisminkaan tule olla äärimmäistä. Verotus on hyväksyttävää ja hyvinvointivaltiosta pidetään. Toiminnan on kuitenkin oltava tarpeeseen vastaavaa, ei holhoavaa. Sääntelyä on liikaa ja se on niin monimutkaista, että sitä ei peruskansalainen ymmärrä. Vastaavasti lakimiesarmeijalla varustettu suuryritys voi navigoida yksityiskohtien kautta itselleen epärehellistä etua. Moinen toimii vapaata elinkeinotoimintaa vastaan. Se on illiberaalia ja surullisen yleistä. Se on yksi suurimpia syitä korkeisiin veroihimme.

Mielipiteille on oltava tilaa

Koen henkilökohtaisesti äärimmäisen tärkeäksi korostaa liberaalissa maailmankuvassa mielipiteen vapautta. Näilläkin blogeilla on joskus henkilöitä, joiden mielipide on äärimmäisessä vastakohdassa omani kanssa. Se ei tarkoita että lähtisin heitä vastaan sotaan. Olen vähemmistössä mielipiteitteni kanssa esimerkiksi lemmikkiteollisuuden ongelmista, rikosseuraamusjärjestelmän reformin tarpeesta ja huumepolitiikasta. Sanon näistä mielipiteeni, mutta en suinkaan odota, luule tai edellytä että kaikki olisivat samaa mieltä. En myöskään oleta että mielipiteeni on ehdoton totuus ja aina oikea vastaus.

Moni voisi hyötyä pienestä palasesta liberalismia elämässään. Se vähentää kummasti stressiä ja laskee verenpainetta, kun antaa enemmän tilaa ihmisille ja ajatuksille. Se voi myös kummasti lisätä viisautta. Mikään totuus ei saa olla niin absoluuttinen, että keisarin uusista vaatteista ei saisi mainita ilman pelkoa seurauksista. Ajatukset pitää laittaa pöydälle ja antaa demokratian parsia niistä ratkaisuja. Hyvä laki tai käytäntö ei synny sellaisena, vaan se on lopputulos monenlaisten ajatusten läpikäynnistä, tutkimisesta, iteroinnista ja joskus kokeilustakin.

Ajatus itsessään voi olla radikaali, pelottavakin, mutta se on vain ajatus. Ajatuksen, etenkin huonon sellaisen, pitää voida elää. Se on yksinkertaisesti minkään asteen vapaan yhteiskunnan sekä kaiken sivistyksen perusedellytys.

12 vastausta artikkeliin “Liberalismi ja vapaan keskustelun tarve”

  1. Kiristyvässä taloustilassa se tarve on kovinta.

    Liberaali suhtautuminen valtion menoihin ja saavutettuihin etuihin on erinomainen tapa säästää turhasta ja keskittyä tärkeään. Ihmisen on voitava hyvin, jotta yhteiskunta voi voida hyvin.

    Kepulaisen suojatyöpaikkajärjestelmän ei tarvitse voida hyvin.

  2. Löperöliberalismi lienee sellaista, joka sallii tahallisen ja tarkkaan mietityn loisimisen yhteiskunnan ja aidosti avuttomienkin kustannuksella.

  3. ”Lähtökohtaisesti jokaisella on oikeus elää elämäänsä kuten parhaaksi näkee, kunhan ei aiheuta haittaa toisille ihmisille, eläimille tai ympäristölle. Vapaus toteutuu silloin kun sen haltijalla on vastuu siitä, miten vapauttaan kulloinkin käyttää. Vapaus ei ole itseisarvoista vaan siihen liittyy aina vastuu. Vapauden ottaminen tarkoittaa aina vastuuta mukaan lukien vapauden kustannukset siitä aiheutuvista seurauksista.”

    — Tuossa itseäni mietityttää se, kun en itse näe sitä mahdolliseksi elää aiheuttamatta haittaa toisille ihmisille, eläimille tai ympäristölle.
    Joku Jainilaisuus ehkä toteuttaakin tuota, mutta en näe että yksikään länsimainen ihminen. Pelkkä auton omistaminen vaikkei sillä edes ajaisi, on jo aiheuttanut haittaa ympäristölle vähintäänkin. Ja kun sillä sitten ajaa tankkaillen fossiilisia, kasvavat riskit onnettomuuksiin, plus että eläimiä kuolee/ metsästetään kolareiden vähentämiseksi, autotiet ja ihmisten asutukset aiheuttavat haittaa luonnolle ja ympäristölle saasteiden sekä eläinten elintilan kaventamisen ja niiden rauhan häirinnän kautta. Ihminen aiheuttaa itselleen ja toisille haittaa saastuttaessaan. Jne.

    ”Ahdistava kulttuurimme (Das Unbehagen in der Kultur) on Sigmund Freudin vuonna 1930 ilmestynyt yhteiskuntafilosofinen kirja.
    Freud esittää kirjassa, että ihmisyksilö ja sivilisaatio ovat riidassa keskenään.
    Freudin mukaan ihminen tavoittelee vaistomaista vapautta, mutta sen vastaisesti sivilisaatio edellyttää yksilöltä konformaatiota ja vaistojen repressiota. Freudin mukaan sivilisaation toimimiseksi käyttöönotetut muiden muassa tappamista ja raiskaamista rajoittavat lait vähentävät ihmisten onnellisuutta.
    Erityisesti Freud käsittelee kirjassa seksuaaliseen kanssakäymiseen pyrkimistä ja väkivaltaista aggressiota auktoriteetteja sekä seksuaalisia kilpailijoita kohtaan.”
    (Wikipedia)

    1. Jainalaisuus on kaiken elävän kunnioittamista korostava intialainen uskonto. Jainalaisuus on dharmalainen uskonto, jossa kaikella elollisella uskotaan olevan sielu, mutta palkitsevan ja rankaisevan luojajumalan olemassaoloon ei uskota. Siveellisten periaatteiden ja askeettisen elämäntavan noudattamisen katsotaan vapauttavan ihmisen jälleensyntymisen ketjusta. Keskeistä on elämän loukkaamattomuuden periaate, mikä ilmenee muun muassa kasvissyöntinä.

      Jainalaisuus on pienimpiä maailmanuskonnoista, ja sen kannattajia on yli neljä miljoonaa, joista suurin osa asuu Intiassa. Jainalaisuus perustuu suurelta osin Mahaviran (599–527 eaa.) opetuksiin.
      (Wikipedia)

      1. Jainalaisuus on perustaltaan ateistinen, mutta siihen on kuitenkin hindulaisuuden vaikutuksesta syntynyt jumalisto.

        Jainalaiset uskovat ahimsaan (väkivallattomuus), askeesiin, karmaan, samsaraan (jälleensyntyminen) ja jivaan (sielu).

        Jainalaiset eivät usko kenenkään voivan saavuttaa vapautusta tässä turmeltuneessa ajassa. Jainalaiset pyrkivät puhdistamaan sielun, mikä tapahtuu vasta kun sielu on ikuisessa ruumiista vapautumisen tilassa. Tätä puhdistusta hidastuttaa henkilön teoista kertyvä aineellinen karma, jota tarttuu sieluun monen jälleensyntymän aikana estäen sielun täydellisen itseoivalluksen ja vapautumisen. Jainalaiset pyrkivät karistamaan heihin jo kertyneen karman ja samalla torjumaan uuden karman. Karmasta päästään eroon nirjara-menetelmällä. Siihen kuuluu paasto, rajoitettu ruokavalio, mieltymysten hallinta, vetäytyminen, ruumiin nöyryyttäminen, pahojen tekojen sovitus, vaatimattomuus, palvelu, opiskelu, mietiskely ja minän hylkääminen.

        Elämää kunnioittaakseen jainalaiset askeesimunkit saattavat pitää kasvojensa edessä suojaa välttyäkseen nielemästä pieneliöitä. Jotkut lakaisevat tietä edessään, jotteivät tappaisi muurahaisia ja muita eläimiä. 🙂

        1. Ehkä jainalaisuus voisi olla itselleni länsimaista liberalismia mieluisampi aate tai ihanne, jota tavoitella.

            1. Tuossahan tuon tiivistin lopuksi:

              ”Ehkä jainalaisuus voisi olla itselleni länsimaista liberalismia mieluisampi aate tai ihanne, jota tavoitella.”

              Ei juttujani tarvitse lukea, jos ei kiinnosta! 🙂
              Mentorini ovat minulle aikanaan kirjoitelleet monisivuisia hyvin korkealentoisen-akateemisia ”käyttöehtosopimuksia”, joista välillä en ymmärtänyt puoliakaan, mutta se antoi paljon kun yritin.

              Lähtökohtaisesti kommentoidessani, orientoidun kirjoittamaan kyseisen blogin kirjoittajalle/ hänen juttuun, en siis kaikkia varten/ kaikille.

              Tuossapa vielä perhosenkepeä ajatus:

              ”Jainalaisten maailmankaikkeudessa on kolme tasoa, lokaa, jotka yhdessä muodostavat trilokan. Seitsemässä helvetissä asuu olentoja, jotka joutuvat kärsimään aikaisemmista teoistaan. Keskimmäinen maailma Madhyaloka on ihmisen maailma. Ylimpänä ovat taivaat, joista kaikkein ylin on päivänvarjon muotoinen maailma, jossa asuvat vapautuneet sielut, siddhat. ”

  4. Toisissa budhalaisissa tai jälleensyntymisfilosofioissa on 7 tasoa, joiden inkarnointitasoja kuvastaa värit, joissa violetti aura on lähellä korkeinta henkistä olemusta. Taitaa nyt mennä ohi teeman.

  5. Liberalismissa ehkä parasta on että se ei sisällä valmiita vastauksia vaan kertoo lähinnä mitä kannattaa kysyä itseltään. Valmiit vastaukset laiskistavat.

    Tässä on myös se toinen fiksuus: jos jainalaisuus tuntuu omalta jutulta, se on okei. Jos luterilaisuus, siitä vaan. Jos joku muu, siitä vaan.

    Yhteiskunnan ei tulisi määrittää mitä ihmisten pitää ajatella, ainoastaan miten ihmisten tulee toimia yhdessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *