Pressanvaalitentit ovat (lähes) turhia

Viikkojen ajan on kuultu presidenttitenttejä ja vielä loppukiri jatkuu. Itse vilkaisin vain paria ja nekin jäivät kesken, koska ne ovat mielestäni täysin turhia. Ei siksi etteivätkö osaavat toimittajat tekisi hyvää työtä, vaan siksi että vastauksilla ei ole loppupeleissä mitään merkitystä.

1. Ei presidentin toimialaa

Leijonaosa kysymyksistä ja siten vastauksista koskevat aiheita joita presidentti ei voi työssään käsitellä. Vastaukset ovat siis sinänsä mitättömiä, ja perustuvat melko kaukaa haettuun teoriaan siitä, että presidentti voisi pelkällä olemassaolollaan ja metaforiikallaan liikuttaa yhteiskunnan voimia. Jotkut toki toivovat presidentin myös menevän pidemmälle, mutta muistimme on lyhyt. Haluaisimmeko oikeasti uuden Koiviston konklaavin? Eiköhän sen jäljiltä pystytettyjä hautakiviä ole tässä maassa jo tarpeeksi. Marinin hallitus myös muistutti, etteivät nykyhallitukset enää katsele ylitseen kävelevää presidenttiä.

2. Lupauksilla ei ole väliä

Eduskuntavaaleissa annettuja lupauksia katsotaan tarkkaan ja lupausten pettäjät nostetaan tikun nokkaan herkästi. Sanansa syönyt puolue menettää nopeasti voimiaan ja ottaa seuraavissa vaaleissa turpiin. Presidentin lupaukset sen sijaan unohtuvat heti. Medialla ei ole edes käytännössä mahdollisuutta ripittää presidenttiä petetyistä lupauksista, useistakin syistä: Ensinnäkään presidentin kritisointia ei tässä maassa ole viime aikoina suvaittu ja niin tekevät toimittajat löytävät itsensä nopeasti poistumasta kassan kautta. Toisekseen presidentti voi piiloutua valtaoikeuksien rajallisuuden taakse, tai vedota kritiikin olevan venäjän propagandaa ja kriitikon olevan putinin taskussa. Kukaan toimittaja tai muu näkyvä henkilö ei halua tuota riskiä ottaa.

3. Puoluepeli sotkee

Presidenttiehdokkaat pyrkivät aktiivisesti kosiskelemaan muiden puolueiden kannattajia joukkoihinsa. Olemme jo nähneet miten pahimmille poliittisille kilpakumppaneillekin on luvattu kuu taivaalta punaisella matolla. Tämä on odotettua käytöstä johon media rohkaisee, täysin tietoisena että edelliset vuosikymmenet samainen henkilö on ollut täysin eri linjalla. Koska ilmiö myydään nimenomaan kampanjan aikaisena korupuheena, siihen liittyy voimakkaan implisiittinen viittaus lupauksen hetkellisyydestä. Presidenttiehdokkaan oletetaan etenkin kisan lopussa olevan kaveri kaikkien kanssa, mutta presidentiltä tätä ei odoteta. Niinistö ei ole ollut kaveri kaikkien puolueiden kanssa, eikä Halonen, eivätkä edeltäjät.

Millä sitten on väliä?

Ihminen (tai vaikka koirakin) voi värjätä hiuksensa toisen värisiksi ja pistää kovat meikit naamalle. Kun uudet hiukset kasvavat ja meikki pestään pois, alla on kuitenkin sama tyyppi. Jos haluat tietää mitä presidenttiehdokas oikeasti ajaa, katso hänen historiaa ajalta ennen kampanjaa. Katso kenen kanssa hän on tullut toimeen ja kenet tai ketkä hän on sulkenut pois. Onko hän todennut tahoja joiden kanssa ei tulla toimeen? Minkälaisia ehdottomuuksia hän on sanonut? Onko hän tehnyt työnsä loppuun asti vai onko taipumusta paeta maailmalle heti kun tulee vastoinkäymisiä? Miten hän on suhtautunut kritiikkiin? Missä seurueissa hän on viihtynyt vain kampanjan aikana ja missä myös silloin, kun seura ei ole ollut vain tapa kerätä ääniä?

Toinen aliarvostettu asia on katsoa rahoittajia. Presidentinvaalit voitetaan rahalla eikä millään muulla. Katso mistä rahat tulevat. Katso etenkin yrityksiä. Yksi harvoja asioita mihin presidentti voi vaikuttaa ovat viennin edistämismatkat. Hän voi päättää mitkä firmat pääsevät mukaan ja mitkä nostetaan esiin, sekä mitkä pakotetaan jäämään kotiin. Tuollaisen matkan kärjessä ollut firma pärjää rahoituskierroksilla, mediassa, markkinoinnissa ja yrityskaupoissa. Matkalta pois jätetyn liikevaihto voi ottaa pahan osuman. Nokian tai UPM:n kokoisia firmoja ei tällä kaadeta, mutta puolta pienemmälle presidentin halaus tai hylkäys voi olla ratkaiseva.

Tai kuten se on sanottu lyhyemmin: katsokaa mies eikä nuttu.

9 vastausta artikkeliin “Pressanvaalitentit ovat (lähes) turhia”

  1. Palatakseni Nelosen tenttiin.

    Joka pyörii tuossa taustalla.

    Kun kysytään scenaariota jossa Itämereen ja sen alueeseen kohdistuu hyökkäys (vaikuttaminen) sekä maalta, mereltä että ilmasta.

    Voin sanoa ettei Haavistolle ja Stubbille annettu ihan fiksua kysymystä, olisi ollut edes aihealue joku näistä ja sen jälkeen, kuinka toimitaan kun olet presidentti. Koska KYSYMYS on sama kuin TOTEAMUS: ”Olemme sodassa”

  2. Niinpä, vaalit ratkaistaan pohjalta punainen tai sininen ja sillä miten äänestäjä suhtautuu ehdokkaiden seksuaaliseen suuntautumiseen.

  3. Matti on aika inhorealistinen – mutta noin se taitaa olla. Vaikka Stalinista seuraava (alaspäin) kelpaa kunhan sen petipuuhat ovat soveliaita.

    Mutta pitää itseäni vastustaa sen verran että vaalitenteillä voi olla yksi pointti: joskus niissä on kysymys joka testaa ehdokkaan osaamista. Harvoin. Ei joka tentissä.

  4. Kyllä tenteillä on oikea paikka ja merkitys. Se, minkäbYLE1 teki henkiökökohtaisena haastatteluna ja kaikille täsmälleen samallavkaavalla. Suuret tentit ovat pelkkää teatteria.
    Samoin lehtien tekemät, kuten esim. eilinen IS- tentti, jossa lehden omat toimittajat arvoivat Stubbin voittaneen.
    IL arvioi juuri päinvastoin, Haaviston selvinneen ylivoimaisesti tuplamäärällä
    leijonia.
    Sitten jopa tarkoitushakuiswt tutkimukset tai tutkimusmokat kuten viimeinen HS, joka veti se pois taustalle ja julkaisi taktisen äänestyksen mittarin jokaisen itsensä arvoimana. Taktisella äänestyksellä oli ja on ratkaiseva merkitys. Myös alueellisilla painotuksilla tutkimuksissa, joka ei ole sama kuin mitattasisiin HK:n Sinisen kysyntää.

    Reklamoin Hesariin suoraan mokasta perusteluineen.

  5. Minä katselin eilisiltana, eikä siinä ollut mitään uutta. Ainut mikä kiinnitti minun huomiotani, kun Haavisto oli ihan koko ajan niinkun pronssiin valettu patsas. Ei tainnut koko aikana muuttaa kertaakaan asentoakaan, eikä ilmekään värähtänyt. Oli jyrkkä ero koko ajan liikkuvaan Stubbiin verrattuna. Kenties hyvä, tai huono asia.

  6. Tenteillä lisätään äänestysintoa.
    Selväksi on käynyt että Halla-aho kammettiin sivuun.
    Selväksi on käynyt että Stubb on raha-eliitin ehdokas
    joten nyt jako on selvä ja aika näyttää kumpi.
    Kansa on jakaantunut 50/50% kahtia eliitti/sentinvenyttäjät.
    Stubbi ottaisi kaiken rahapalkkansa.
    Haavisto antaisi verottaa joka olisi reilut kolmannes palkasta.

  7. Tuossa Heikki on ihan oikeassa että henk koht haastattelut olivat aika hyödyllisiä. Ja Niilokin on oikeassa että lisää intoa – mutta ei lisää viisautta.

    Tuo muokkausjuttu, tämä on lähinnä tämän arkkitehtuurin ominaisuus. Ei ole ihan helppo kiertää (lue: vaatisi minua kovempaa koodaustaitoa)

  8. Edelleen Haavisto kertoo mm vaikuttavansa presidenttinä maahanmuuttoon ja kaikkeen mukavaan mitä Vihreät on luvanneet, perättömiä lupauksia antaa kyllä äänestäjille…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *