Presidenttiehdokkaat: jako kolmeen

Sanovat, että ehdokkaita ei voi jakaa suhtautumisella venäjään – kaikki ovat samalla linjalla. Näin toki pintapuolisissa puheissa on, mutta pinnan rapsuttaminen kannattaa. Itse näen jaon kolmeen: kaksi neutraalia ja yksi negatiivinen ryhmä.

Tyyppi 1: kova kovaa vastaan

Tämä tyyppi tietää prikulleen miten sotaisa, diktatuurilla hallittu venäjä toimii. He ovat yötä päivää valmiina vastaamaan kaikkeen kovaan mitä itärajan väärältä puolelta tulee. Vaikka putinin uhkuisi ja puhkuisi, he eivät puhurissa taipuisi. Tähän listaan kuuluvat Mika Aaltola ja Jussi Halla-aho.

Tyyppi 2: realistinen, mutta toiveikas

Tämä tyyppi ei hetkeäkään kuvittele venäjän nykyhallinnossa mitään hyvää, mutta heillä on vahvaa toivoa tulevaisuuteen putinin jälkeen. He haluaisivat joku päivä olla rakentamassa siltoja uudestaan, mutta hyväksyvät että ensin on venäjällä paljon muututtava. Tähän listaan kuuluvat Pekka Haavisto, Li Andersson ja mahdollisesti Sari Essayah. Viimeisestä en ole ihan varma.

Tyyppi 3: putinin salarakas

Puhukoot mitä sontaa tahansa, teot ja historia paljastavat kaiken tarpeellisen. Stubb, Rehn ja Harkimo kaveeraisivat aivan mieluusti putte-possun kanssa, jos vain reaalipoliittinen tilaisuus tulisi.

Presidentti Jussi Halla-aho?

Rakastan spekulointia ja pohdiskelua sekä taustasyiden miettimistä. Tällä kertaa päätin pohdiskella missä olosuhteissa ja millä keinoin Jussi Halla-aho voisi voittaa tulevat presidentinvaalit. Tämä on spekuloiva ja pohdiskeleva kirjoitus, jonka tarkoitus ei ole ennustaa, kannustaa tai vastustaa. Rohkaisen myös kommentoijia haastamaan itsensä ja miettimään parempia vastauksia kuin ensimmäisen sekunnin takapuolituntuma.

Presidentin kaksi puolta

Mutkia suoristaen, presidentiltä tarvitaan kahta asiaa. Maailmanpolitiikan osaamista ja kykyä yhdistää kansa, eli toimia ns. unilukkarina.

On vaikea kiistää Halla-ahon kykyjä ensimmäisessä osassa. Etenkin viime vuosien maailman kehitys on osoittanut, että hän on ollut määrätietoisen oikeassa, mitä tulee totalitaaristen diktaattorien kanssa leikkimiseen. Hän tuntee Euroopan ja venäjän syvästi, tiedon ja tunteen tasolla. Hän tiesi idän uhan varhain, eikä muuttanut mieltään vaikka sai aiheesta nenilleen rajusti. Hän vaikuttaisi myös ymmärtävän kauempaa idästä tulevan uhan. En tiedä onko hänellä miten syvää osaamista Yhdysvalloista tai Afrikasta, mutta ounastelen ettei osaaminen voi ainakaan kovin huonoa olla.

Sitten se toinen puoli. Myönnetään, että maamme presidenttien historiassa on ollut monia päteviä henkilöitä, joiden karisma on ollut pakkasella, mutta ei näin paljon pakkasella. Halla-aholla on yhtä suuri mahdollisuus lähestyä humaanisti toista ihmistä kuin keskiverto turnipsilla. Asiaa ei suinkaan auta se, että puolet kansasta pitää häntä ilmestyskirjan petona. Hänen aiemmat puheet ja teot ovat olleet niin kovia, että hän on tehnyt itsestään absoluuttisen vihollisen merkittävälle osalle kansaa. Tämä osa kansasta ei olisi valmis edes antamaan hänen puhua, saati että olisivat halukkaita kuulemaan häntä.

Lähtökohta on lievästi sanoen haastava. Onko se muutettavissa?

Mahdollista, mutta epätodennäköistä

Presidentinvaalikampanjoihin usein sisältyy merkittävä määrä vierailuja ja kohtaamisia eri yhteisöissä. Mika Aaltolan vierailuista herätysliikkeiden parissa on jo nostettu numeroa suuntaan ja toiseen. Vuosia sitten Pekka Haavisto vieraili Desucon-tapahtumassa ja herätti mielenkiintoa. Halla-ahon tarvitsisi löytää kalenterista aikaa melkoisen moneen aaterajat ylittävään kohtaamisen. Hänen pitäisi pystyä osoittamaan kykyä kohdata monenlaisia ihmisiä, monenlaisissa konteksteissa, monenlaisten aaterajojen yli. Jos on tarkoitus olla koko kansan presidentti, pitää olla valmis kohtaamaan koko kansa. Ilahtuisin yli ymmärryksen jos tällaista toimintaa näkisin, mutta en ole ihan vakuuttunut että hänellä olisi intressiä toimia muuta kuin omiensa parissa.

Yksi kulma on toki kampanjatiimissä. Aivan kuten James Hirvisaarella oli aikanaan eduskunta-avustajana vihreisiin kuuluva maahanmuuttajanainen, voisi Halla-ahon kampanjatiimissä oli poliittista diversiteettiä, eikä vain persujen ydintiimin ydinporukkaa. Pitäisi olla ihmisiä jotka avaisivat hänelle ajatuksia ja kulmia juurikin edellä mainittuun koko kansaan. En epäile etteikö persuilla, kuten muillakin isoilla puolueilla, olisi teknisesti pätevää porukkaa kampanjan ajamiseen. Epäilen vaan että heidän katsantakanta on liian kapea presidentin instituutiota ajatellen.

Molemmat edellä mainitut saattavat tuntua monelta Halla-ahon kannattajasta typeriltä ehdotuksilta. Hänellä on oma joukkue ja oma porukka, parempi suutarin pysyä lestissään. Tällä tavoin hän on voittanut lukuisat vaalit. Tässä on kaksi sudenkuoppaa. Ensimmäinen on presidentin instituutio, joka eroaa täysin puoluepoliittisista luottamusasemista. Toinen on lähtökohta, jossa hän on yksinkertaisesti aivan liian vihattu aivan liian monen suomalaisen mielestä. Harvalla muista ehdokkaista on noin rankkaa painolastia. Siksi strategian on oltava toisenlainen.

Kaikella todennäköisyydellä…

Edellä olevan spekulaation voi heivata pikareittiä ö-mappiin. Kuten totesin, spekuloin ja pohdiskelen, en neuvo saati komenna. Presidentinvaalit ovat vaan hemmetin kiehtova tilaisuus, etenkin kun ei ole toista kautta hakevaa ennakkosuosikkia mukana. Näissä vaaleissa on yksinkertaisesti niin erilainen kulma, erilaiset panokset ja erilaiset painotukset kuin missään muualla. On kaksitoista vuotta siitä, kun viimeks pääsimme nauttimaan tästä demokratian kruununjalokivestä. Aion nauttia tästä täysin siemauksin.

Kaikki todennäköisyys on kuitenkin siis sen puolella, että Jussi Halla-aho tekee perussuomalaisten tukemana erittäin perussuomalaisen presidentinvaalikampanjan ja jää viidennelle sijalle. Kampanjasta saatetaan silti saada vetoapua tuleviin vaaleihin, mutta mannerlaattoja ei siirretä. Fanittajat fanittaa ja vihaajat vihaa. Me muut tuemme popcorn-teollisuuden kasvua.

USAn demokraattinaiset – kissatappelu

Tulsi Gabbard

Tätä se mun uneni tiesi: #Demokraattipuolue­en kaksi presidentinvaalien ehdokaskilpailijaa on toistensa tukassa. Kyllä, Hillarykin on jo vihjannut mahdollisuudesta osallistua 2016 kirvelevästä tappiosta huolimatta.

Hillary
Kuva: Ilta-Sanomat

Hillary Clinton vihjaa oman puolueensa ehdokkaan olevan Venäjän kätyri – Tulsi Gabbardilta raivokas vastaus: Tulsi Gabbard kutsui Hillary Clintonia muun muassa korruption ruumiillistumaksi.

Näyttää siltä, että Trumpin voitto 2020 vaaleissa varmistuu.
Linkki: IS

 

Äänestät myös heitä 2/2

Jottei presidentinvaalien valinta olisi liian helppoa, on hyvä ajatella hetki myös presidentin taustaryhmiä. Presidentin asema nostaa myös lähipiirin ja tukijoiden asemaa korkeammalle. Ketä siis presidentin lähipiireihin kuuluu, ketkä saavat valinnasta bonusta? Tässä kaksiosaisen jutun jälkimmäinen osa, ensimmäinen löytyy täältä.

Huhtasaari ja hyppypotkut

Laura Huhtasaari on mielestäni puhunut asiallisesti väkivaltaa ja vihaa vastaan. Yhtä kaikki, perussuomalaiset tarvitsevat puolueena kipeästi myös selvästi rajan yli menevien kiihkoilijoiden äänet. Persuissa on ihan oikeasti Suomesta huolissaan olevia rehtejä aktiiveja. Toisaalta on myös aivan liikaa oman käden oikeuksiin luottavia ääri-ilmiöitä, jotka enemmän tai vähemmän salassa toivovat lopullista ratkaisua mukakristillisiä arvoja uhkaaville vähemmistöille. Nostaisiko Lauran asema kaduille myös uuden aallon odinisteja? Entäpä sitten niiden vastustajat, joilta ei heiltäkään väkivaltafantasioita puutu?

Haavisto ja vihreän sävyt

Pekka Haavisto on mielestäni todella hyvä ihminen – ymmärtäväinen, rauhallinen ja keskusteleva. Vihreissä hänen kaltaisiaan on paljon, mutta ei suinkaan enemmistöä. Vihreiden takana on laajaa tukea ryhmittymille ja järjestöille joille rauha tai väkivallattomuus mahdu sanavarastoon. Moni vihreä osallistuu myös verkossa aktiivisesti äärimmäisen ikävään vihakampanjointiin ”väärää mieltä” olevia vastaan. Saako tämäkin vihreän sävy lisää voimia Haaviston menestyksestä?

Kyllönen ja pyöräteline

Merja Kyllönen on outo yhdistelmä äärikaupallisia intressejä (esim. ministeriaikojen vakoilusuunnitelmat) ja toisaalta rakkautta nykyvasemmistolaista aktivismiin. Toisaalta, sitähän se äärivasemmistolainenkin aktivismi on, kun sovitaan iPhoneilla Facebookissa että pistetään italialaiset muotivaatteet niskaan ja lähdetään kaupungille vastustamaan kansainvälistä kapitalismia ryöstämällä ja hajottamalla pienyrittäjien liiketiloja. Kun vasemmistoaktiivi herää vasaratilaansa, nauloilta näyttävät niin poliisit kuin porvaritkin. Tarviiko tuo väki vielä lisää nostetta?

Paavo Väyrynen ja…

Nyt löysi tämä blogaaja voittajansa. Väyrynen on onnistunut karkottamaan ympäriltään lähes kaikki poliittiset ystävät. Toki tilalle on tullut uusia mutta mitä ja ketä he ovat, Herra yksin tietää. En osaa yhtään arvata ketkä saisivat Paavon uudesta tulemisesta nostetta, mutta jotenkin ounastelen että mies ei lopulta päästä ketään rinnalleen, niin tärkeää hänellä on olla oman päänsä oma vahti.

Äänestät myös heitä 1/2

Jottei presidentinvaalien valinta olisi liian helppoa, on hyvä ajatella hetki myös presidentin taustaryhmiä. Presidentin asema nostaa myös lähipiirin ja tukijoiden asemaa korkeammalle. Ketä siis presidentin lähipiireihin kuuluu, ketkä saavat valinnasta bonusta? Jaan jutun kahteen osaan, tässä ensimmäinen.

Niinistö ja vaikea raha

Presidenttimme Sauli Niinistö on saanut hyvät pisteet kansalta varsin siistillä pelillä ja oikeilla teoilla. Hänen rahoituksensa lähteistä kuitenkin paljastuu rahan nuiva puoli. Veronkierto on vahvoilla ja rehellinen veronmaksu etäällä. Eipä hän juuri ole kipeästä aiheesta puhunutkaan, vaikka toki selvä on että Sipilän niskaan tämä ongelma lähinnä kaatuukin. Yhtä kaikki, taloudellinen yhteen hiileen puhaltaminen ei ole taustavoimissa vahvoilla.

Haatainen, veto-oikeus ja kassakaappi

Tuula Haataisen hajuton ja mauton kampanja ei oikein anna pohjaa tutkia ehdokasta itsessään, eivätkä hänestä tunnu pitävän edes demarit. Sen sijaan taustavoimissa on suuri, mahtava ja punainen SAK. SAK on järjestänyt hänelle markkinointitilaisuuksia ja onpa perheessä laitoksen taustaa vahvastikin edustettuna. SAK:lla on yksi maamme mahtavimpia verottajalta piilotettuja rahastoja sekä täysin epädemokraattinen veto-oikeus isoon osaan eduskunnan toimia. Saisiko tämä rikas ja lain yläpuolelta vaikuttava kabinetti yllättävää nostetta Haataisen myötä?

Torvalds ja erivapaudet

Nils Torvalds on edustanut RKP:ssä outoa linjaa, esittäessään jopa pientä ymmärrystä kielipolitiikan uudistajien suuntaan. Se on toki hienoa show’ta, sillä päätöksissään hän on ehta kuppikuntansa kannattaja. Taustalla on myös suomenruotsalaisten karmivin eliitti. On säätiöitä, on veronkiertoa, on segregaatiota, on lasten eristämistä, on rokotevastaisuutta, on väkivaltaa ja rotuoppiakin. Mikään palanen hänen taustavoimissaan ei kestä päivänvaloa enkä rohkene edes ajatella miten vahvaksi ne voisivat nousta Torvaldsin vanavedessä.

Vanhanen ja pimeä maaseutu

Oli lautakasatapauksesta mitä mieltä vaan, se kuvastaa Matti Vanhasen tyyliä. Jätän nyt tässä väliin omat henkilökohtaiset kokemukseni miehen ikävistä teoista ja keskityn siihen mitä iso media on kertonut. Sieltä ja täältä on tullut omalle elämälle pientä nostetta ja maisemat vaihtuvat nopeasti heti konjakkipullojen määrän laskiessa. Sen sijaan miehen takana oleva organisaatio on miestä väkevämpi, kattaen vaikkapa Suomen ennätyksen suojatyöpaikoista ja kikkailuviroista pitkin maakuntia. Aivan toinen asia on kepun läheinen suhde maaseudun äärikristillisten liikkeiden kanssa – naisvihaa, väkivaltaa, lasten seksuaalista hyväksikäyttöä – siitä on pienet kepulaiset tehty. Voisiko ääni Vanhaselle olla myös ääni ultrakonservatiivisille ääriuskonnoille?

Jatkuu…

Parin päivän sisään toinen osa, jossa sitten Huhtasaari, Haavisto, Kyllönen ja Väyrynen.

Sauli Niinistö ei ole minulle paras ehdokas

Presidenttimme on mielestäni tehnyt ihan asiallista työtä, eikä häntä voi mitenkään surkeaksi moittia. Kotipuolueen ehdokkaana hänen pitäisi olla minulle selvä valinta mutta mitä enemmän pohdin, sitä enemmän totean että juuri minulle hän ei ole paras vaihtoehto. Ehkä se on hyväkin juttu että presidenttiä etsii yksilön kantilta eikä puoluekirjalla.

Näitä valintoja en tekisi

Tiivistän kolmeen plus yhteen asiaan ne ongelmat mitkä henkilökohtaisesti koen Sauli Niinistössä.

Ensinnäkin, hän markkinoi itseään lemmikkieläimen kautta. Lemmikkibisnes on hyvin ikävää, jopa sairasta toimintaa eikä se ole useinkaan eläimelle hyväksi. Lukuisten eläinlääkärien sanoja kuulleena alan ymmärtämään yhä paremmin että tämä ei ole sen paremmin humaania kuin ekologistakaan. En halua tukea tällaisia arvoja.

Toisekseen, hän ei mielestäni arvosta järjestötyötä politiikan ulkopuolella. Jo kautensa alkuvaiheilla hän nosti viisaasti esille sen, että ihmisten on autettava toisiaan. Hän puhui hyvää myös järjestöistä ja vapaaehtoistyöstä – mutta lopulta hyväksyi projektiinsa vain poliittiset järjestöt ja sellaiset jotka maksavat isoja palkkoja. Vapaaehtoistyö ja poliittisesti sitoutumaton ihmisten auttaminen eivät saa häneltä hyväksyntää. Tämä sattuu minua henkilökohtaisesti.

Kolmannekseen, hän on urheiluaktiivi. Urheilu on tietenkin aivan sallittua kaupallista viihdettä, mutta en kannata tällaisen bisneksen pyörittämistä julkisin rahoin. Tässä olen eri mieltä presidenttimme kanssa. Urheilu on kansanterveydelle ja -taloudelle haitallista. Haluaisin presidentin joka saisi kansamme liikkumaan, en semmoista joka saa kansamme sohvalle.

Bonuksena totean vielä olevani tyytymätön Niinistön kampanjan käytäntöön hoitaa kaikkea viestiliikennettä Hollannin ja USA:n kautta. Eikö hänellä ole edes tämän verran uskoa kotimaiseen tietoyhteiskuntaan? Uskon tosin että tämä on kampanjaväen valinta eikä presidentiltä ole edes kysytty.

Etsintä jatkukoon

En ole valinnut ketä äänestän. Lähipiirini kyllä osaa arvata mihin suuntaan vaaka kallistuu, mutta viimeistä sinettiä asialle ei ole. Jatkan siis opiskelua ja katson olisiko tarjolla ehdokas joka ei ihan näin monelta kohdin osu omia mietteitäni vastaan. Voi olla että vaadin liikoja, mutta omapa on utopiani.

Kyllähän se Sauli varmasti valitaan enkä minä siitä murheelliseksi tule, johan häntä aiemmin äänestinkin. Ihmisenä hän on ihan ok, ei vain minulle paras optio. Hätää ei Suomessa ole sillä demokratiaa saa esim. käyttää.

Presidenttiehdokkaat ja tietoyhteiskuntamme

Tein tuossa päivänä muutamana pientä testiä presidenttiehdokkaistamme – monenko heidän kampanjaa pyöritetään tietotekniikan kantilta Suomesta ja montako ulkomailta? Lyhyt vastaus on, että kaikki ehdokkaamme ovat tämän asian ryssineet, tosin eri tavoin.

Juttu tuli poikkeuksellisesti julkaistavaksi Uuteen Suomeen mutta kommentoitakoon sitä täälläkin jos aihe kiinnostaa.

Venäjän sekaantuminen USAn pressanvaaleihin

Kohu ei tunnu laantuvan. Nyt on aiheesta kirjoitettu myös Wikipedia-artikkeli ja suomeksi.
Mutta miten luotettavia ovat lähteet (tai niitten puuttuminen)? Edelleen käytetään ilmaisuja ”suurella varmuudella” ja ”kohtalaisella varmuudella”.

Yhdysvallat syytti Venäjän valtiota Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentivaaleihin kohdistuneesta vaikuttamiskampanjasta, jonka presidentti Vladimir Putin henkilökohtaisesti määräsi.Yhdysvaltain tiedusteluvirastoista CIA ja FBI arvioivat ”suurella varmuudella”, sekä NSA ”kohtalaisella varmuudella”, että Putin ja Venäjän hallinto pyrkivät auttamaan presidentiksi valitun Donald Trumpin valinnan mahdollisuuksia silloin, kun se oli mahdollista saattamalla ulkoministeri Clintonia huonoon valoon ja rinnastamalla häntä julkisesti epäsuotuistasti suhteessa Trumpiin.[1] [2]

Jatka lukemista ”Venäjän sekaantuminen USAn pressanvaaleihin”