Isot syö pieniä.

 

 

Inhimillisessä elämässä kirjoittamaton sääntö on esim. perheissä, kuinka sisaruksista vanhemmat pitävät nuorempien puolia. Yhteiskunnassa ylipäätään on katsottu enemmistön tehtäväksi huolehtia vähemmistöistä. Vahvojen kuuluu puolustaa heikompia.

 

Entä talouselämä ja markkinatalous, miksi näissä vallitsee vahvemman laki? Miksi isot surutta syövät pienempiä ja käyttävät armotta hyväksi? Klassinen esimerkki on kaupan ala. Missä ovat pienet puodit joista sai elintarvikkeita ja muuta tarpeellista? Jättimäiset hehtaarihallit ovat vallanneet markkinat, pienien kauppiaiden sulkiessa ovensa.

 

Teollisuuden rakennemuutos, jossa isot konsernit alkoivat ketjuttaa töitään monille eri alihankkijoille, tiesi se kovia aikoja pienyrittäjiksi aloittaneille. Ketjun ”pahnanpohjimmaiset” alihankkijat ovat täysin heittopusseja ja isompien armoilla.

 

Julkisella puolella kuntien välisissä yhteistyökuvioissa pienempien kuntien yli kävellään tavalla tai toisella. Aito yhteispeli on vierasta kun isompi katsoo olevansa ns. voiman oikealla puolella ja siten oikeudekseen kohdella kaltoin pienempää osapuolta,

 

Julkiselle puolelle ryntäyksen tehnyt markkinatalous on surullinen esimerkki kuinka isommat määrätietoisesti ovat sotkeneet alleen pienemmät. Kiertäessään vaikka Pirkanmaalla maaseutukuntia tai kaupunkeja, huomaa uusien rakennusten pihoissa lipputangoissa liehuvan sinisiä lippuja. Monikansallisen hoiva-alan yritys Attendo on tylysti syönyt pienet hoiva-alan yritykset pois tieltään. Ja ne pienet jotka yrittävät sinnitellä, ovat hätää kärsimässä.

 

Pienissä hoiva-alan yrityksissä, pieni ihminen on keskiössä. Isot konsernit pitävät ihmistä tuotteena joilla pidetään osakkeenomistajat tyytyväisinä. Meille on pienestä pitäen opetettu hyviä ja inhimillisiä arvoja, jotka olemme laajalti omaksuneet jokapäiväisessä arjessa. Näitä arvoja puolustamme ja olemme ylpeitä niistä.

 

Markkintaloudessa hyveet ovat vieras asia, jopa vahingollinen. Silti markkinatalouden nimeen vannotaan ja sitä pidetään välttämättömänä. Miksi, sitä tässä ihmettelee yksi jos toinenkin, joiden sydämen asia on pitää heikompien ja pienten puolta.

 

 

Miten tässä nyt taas näin kävi?

 

Pienten yritysten irtisanomisista käytiin kova kamppailu. Työpaikoilla työläiset olivat valmiit puolustamaan jopa lakoilla, ettei yrityksen koon mukaan voida eri arvostaa työntekijöitä. Oli kyseessä 10 tai 20 tai isompien henkilömäärien työpaikat, jokaisella kuuluu olla yhtäläinen oikeus samanlaiseen irtisanomissuojaan.

 

Oikeudenmukaista ja tasa-arvoista, jonka jokaisen luulisi ymmärtävän. Ja näin työläiset myös ymmärsivät ja olivat solidaarisia Sipilän hallituksen esitystä vastaan jossa pienten työpaikkojen työntekijät olisivat työnantajien armoilla.

 

Muutaman viikon oltiin nyrkit ojossa ja mieli, ettei tuumaakaan peräännytä. Työmarkkinat eivät rauhoitu, ellei hallitus vedä esitystään takaisin ja hallitus taas ei suostunut ay- liikkeen komenteluun asiasta joka ei sille edes kuulu. Osapuolet olivat herttaisen yksimielisiä omasta syyttömyydestään tilanteen kärjistymiseen.

 

Koko yhteiskunta pidätti hengitystään, olivat varpaillaan, mihin tässä vielä ajaudutaan. Kunnes mustat autot alkoivat pörrätä Kesärannassa, kameroiden räpsyessä ja salaperäisyyden verhon täyttäessä sakeana ilman.

 

Vihdoin viimein kansalle tultiin kertomaan aikaansaadusta sovinnosta. Hallitus vetää pois esityksen alle 10 hengen työpaikkojen irtisanomissuojan poistamisesta. Mutta kuulkaas tätä, työpaikan koko tulee vastaisuudessa vaikuttamaan irtisanomissuojaan! ETTÄ MITÄ, harottiin hiuksia monissa kodeissa ja ihmismielissä? Mitä helvettiä tuo nyt tarkoittaa?? Siis onko se irtisanomissuoja tulevaisuudessa kaikille yhdenvertainen vai eikö se ole??

 

Kolmikantaa, aktiivimallia ja mitä kaikkea vielä kuultiin osapuolilta ja kuinka edelleen kaikki on vielä auki, vaikka sopu saatiinkin. Jotenkin jäi taas tunne, että voiko enempää saada kansan päätä pyörälle?? Päättyikö jännitysnäytelmä, dekkari ihmisten oman arvailujen varaan ja päättelyyn siitä, keitä vedettiin kölin alta?

 

Kenties tulee mahdollinen jatko-osa jossa me näytelmän seuraajat huomaamme tulleemme naurunalaisiksi, koska tarinan juoni paljastuikin ihan toiseksi kuin olimme näytelmän aikana varmoina päätelleet, sitä tässä nyt kuumeisesti pohdiskelen!

 

 

Hämeenkadulla

 

ihmisiä vaeltaa sikin sokin

juoksujalkaa

kesävaatteissa nenät jäässä

naamat kurtussa

kahvimukit käsissä

kuuluu kaupunkilaisuuteen

mukamas

kahvia hörppien näytetään tärkeän kiireisiltä

kuin tuli hännän alla ois

maalainen kummissaan

paniikissa tuumaa

täältä on äkkiä

päästävä pois

 

Toteutuuko vaaleilla kansanvalta?

 

”Pulinat pois” sanoi aikanaan Johannes Virolainen, hävittyään Keskustan puheenjohtajakisan Paavo Väyryselle. Virolainen tuli lausahtaneeksi sanat jotka iskostuivat poliittiseen elämään. Tuskin Vironperän isäntä tarkoitti sitä miten nykyään politiikassa toimitaan.

 

Kansaa kuunnellaan vain vaaliuurneilla, jonka jälkeen pulinat pois. Ne jotka voittavat, heillä on valta ja voima vaalikauden ajaksi. Sipilän hallitus on tästä hyvä esimerkki. Täryjyrän lailla hallitus on edennyt kuulosuojaimet korvilla piittaamatta kansan tunnoista, kuuntelematta heitä.

 

Puhuttaessa demokratiasta yhteiskunnallisessa toiminnassa, vedämme yhtäläisyysmerkit vaalijärjestelmään. Helposti annetaan ymmärtää kuinka demokratia toimii kun erilaisin vaalein on valittu päättäjiä eri tehtäviin. Vaaleissa kansa on puhunut ja ”pulinat pois”.

 

Kauas poliitikot karkaavat, voisi ajassamme hyvin laulaa. Kasvukeskusten kasvamisen myötä äänestäjät tuntevat ehdokkaansa esim. kuntavaaleissa huonommin kuin aiemmin. Maaseutukunnissa asia oli ja on toisin. Varsinkin pienemmissä kunnissa ehdokkaat ovat tuttuja ja helposti tavoitettavia ns. ”kylän miehiä ja naisia”. Kuinka hyvin esimerkiksi tamperelaiset ovat perillä ketä todellisuudessa tulevat äänestäneeksi? Eduskunta ja EU vaaleissa tilanne on vielä huonompi.

 

Hetken ovat kansan keskuudessa vaalien aikaan, kunnes Arkadianmäen ovat sulkeutuvat kansan ääneltä. Kansan on kiltisti kuunneltava ministereitä, kansanedustajia, heidän ei tarvitse huomioida kansaa. Harhaisesti sanotaan demokratian toimivan.

 

Muistetaan juhlapuheissa kehua kansalaisjärjestötoimintaa, vapaaehtoistöitä jne. pönkittämään kuvaa demokraattisesta yhteiskunnasta, jopa joskus tunnustuksia antaen, ottamalla kansalaisaloitteita eduskunnan käsiteltäviksi.

 

Sipilän hallitus on osoittanut kuinka eduskuntaan on valittu henkilöitä jotka kuvittelevat oikeudekseen pyyhkiä pöytää muiden ajatuksilta, ehdotuksilta tai yhteistyötarjouksilta. Jos joskus on ajateltu vaalijärjestelmämme olevan eräs demokratian kulmakivistä, nyt olisi aika pohtia, mitä demokratialla ymmärrämme yhteiskunnallisessa toiminnassa.

 

Hannu Tiainen

Kihniön kunnanvaltuutettu

 

 

 

 

 

 

Yrittäjät jakavat ruokaa – Sampo Terho ryhtyi politikoimaan!!

 

No joo, tarvittiin näemmä Sipilän yökkärimäinen hallitus herättämään yrittäjissä solidaarisuus. Monet yrittäjät alkavat kuulemma jakaa ruokaa lapsille. Tämä tarkoittanee sitä, että he alkavat myös köyhien perheiden äideille tarjoamaan kokoaikaisia töitä ja asianmukaisia palkkoja, jotta lapset tulevat saamaan kotona syötävää.

 

On harmi kun yrittäjien silmät ovat olleet näin kauan ummessa vai ovatko he eläneet jossain ihmeen kuplassa? Meinaan pätkä – ja orjatöistä on jo aikoja sitten tullut maan tapa ja se taas on tarkoittanut kuinka köyhien perheiden lapset ovat kärsineet kurjuudesta.

 

Sipilän hallitus löi ison vaihteen päälle kurittamalla monin eri tavoin heikoimmassa asemassa olevia. Kohta neljä vuotta lapset ovat joutuneet näkemään niitä raipan iskuja, joita Sipilän hallitus on viuhuttanut heidän isilleen ja äideilleen.

 

Tarvittiin ammattiyhdistysliike ja sen muutamien päivien lakkoilu herättämään yrittäjien huoli lapsien nälästä. Tarvittiin lakkoilua, että ministeri Sampo Terho heräsi huomaamaan, että herranen aika, lapset voivat nähdä nälkää.

 

Hetkinen, joku tässä nyt mättää? Eikö muutama viikko sitten kerrottu tutkimuksesta kuinka huonosti lapset syövät kouluruokaa? Kertoivatko Suomen yrittäjät silloin huolensa? Vastuuministeri taisi lausua jotain poliittista höpinää.

 

Miksi siis nyt vasta nousi kohu kouluruokailusta vaikka se keskeytyy vain muutamaksi päiväksi, jos siksikään? Ettei vaan nyt politikoitaisi ja vieläpä lapsia hyväksikäyttäen? Sampo Terholla olisi ollut koko hallituskausi aikaa kohentaa nälkää näkevien lapsien asemaa, miksi et sitä tehnyt, miksi nyt vasta heräät?? Hyi hyi sinua ulkoilu vai mikä ministeri olitkaan Sampo Terho, miten rumaa politikointia nyt poliitikon urasi viime metreillä olet yltynyt harrastamaan!!

 

Hyi teitä yrittäjät kun lähdette politisoimaan tilannetta jossa vain ja ainoastaan on kysymys työntekijöiden yhdenvertaisuudesta työelämässä, vieläpä perustuslaillisesta sellaisesta.

 

On yrittäjiä jotka pyyteettömästi tekevät hyväntekeväisyyttä ilman suurta älämölöä, antavat ruokia jakeluun jne. He eivät politikoi hyväntekeväisyydellään, heillä on sydän paikallaan. He myös pitävät huolta työntekijöistään. Heitä pienyrittäjinä, arjen vaikeuksissa ja jaksamisessa arvostan. Tuntemani pienyrittäjät eivät koskaan kaada vaikeuksiaan työntekijöiden syyksi. Heille hatun nosto.

 

 

 

 

Sipilän hallitus vaarantaa lasten ja nuorten ruuan saannin

 

 

Kuljin tänään kaupan ohi. Iltapäivälehden lööppi löi silmille kertomalla jotakuinkin niin, että lasten ja vanhusten ruokailu on vaarassa. Arvatenkin likasanko lehdessä ilmeisesti kaadettiin ammattiliittojen niskaan jotka kehtaavat lakkoilla. Arvailu sen tähden, etten tahtonut liata käsiäni kyseisellä tuotteella ja tiedämmehän lukemattakin kenen joukoissa valtamediat seisovat.

 

Porvari nukkuu huonosti. Se tietää kuinka aika tiimalasissa käy vähiin. Siksi Sipilän hallituksella on kiire tehdä laajalla rintamalla heikennyksiä työläisille, heikoimmassa asemassa oleville, eläkeläisille ja kaikille mitä vain keksivät. Paitsi tietysti hyvin toimeentuleville, muuten vain rikastuneille ja suurpääomille, jotka ovat vankasti oikeiston suojeluksessa.

 

Sipilän hallitus on ajanut ihmisiä köyhyyteen, leipäjonoihin, leikannut ja ryövännyt pienituloisilta siihen malliin, ettei lääkkeisiin ja ruokaan ole varaa ja näin todella saattanut ihmisiä ahdinkoon. Kuitenkin ammattiliittojen niskaan kaadetaan nyt täydeltä laidalta monenlaista moskaa. Liittojen jotka tekevät sitä mikä niiden tehtävä on. ”Nälkä on aina vieraanamme” lauletaan vanhassa työväenlaulussa. Oikeistolainen yhteiskunta kääntää tänään asiat päälaelleen. Työväenliike – ja ammattiliitot ovat ihmisten nälkään syyllisiä. Sipilän oikeistohallitus taas on puhtoinen, puhdas pulmunen.

 

Sipilän mielivaltainen hallitus hakee vertaistaan. Hallituskolmikko, heidän ministerinsä eivät edes häpeä härskejä temppujaan joita ovat työkansalle ja pienituloisille syöttäneet. Samaa rataa näyttävät tekevän loppuun saakka. Niin paljon he vihaavat työtätekeviä, heitä jotka viimekädessä maksavat ministerienkin muhkeat tienestit.

 

Kuka se sanoikaan: Kuinka te kehtaatte ja kyllä te kehtaatte? Taisi olla edellisen vaalikauden oppositiossa olleen Timo Soinin lausahdus. Timo Soini toi tuon lauseen mukanaan Sipilän hallitukseen, joka nyt hieman silotellen kaataa kaiken opposition ja ammattiliittojen niskaan. Kätevää mutta erittäin härskiä – vai mitä. Mutta mitä muuta oikeistolaiselta politiikalta voi odottaa – ei yhtikäs mitään muuta – köyhät ja työläiset kyykkyyn.

 

 

Valinnanvapaus

 

nurmikko pitäisi ajaa, lehdet lakaista

eteisessä kylmät kumisaappaat

kyynärpäätä särkee

aurinko kuumottaa, tulee hiki

vettäkin joutaisi hakea saunalta

huussissa käydä, ei ihan pakko

haukotuttaa

olkoon

 

Jos hallitukset päättäisivät työmarkkinoista

 

Oikeistolainen yhteiskunta meuhkaa kovaan ääneen, ettei ammattiyhdistysliike saisi puuttua tai ottaa osaa lainsäädäntötyöhön joka koskee työelämää. Työmarkkinajärjestöille ei kuulemma saa kuulua politikointi. Jaaha, vai niin. Miten se muuten menikään viime presidentinvaalien aikaan? Elinkeinoelämä rahoitti puolellatoistamiljoonalla istuvaa presidenttiä Sauli Niinistöä, että se siitä politikoinnista.

 

Pitää muistaa, porvari on porvari vaikka sen oliiviöljyssä paistaisi. Sipilän hallitus jos kuka on tuonut politikoinnin rajusti ja laajalla rintamalla koko työmarkkinakenttään. Se on kiltisti kuunnellut ja toteuttanut Eteläranta 10 sekä Suomen Yrittäjien tahtoa ja toiveita.

 

Kun nyt jo oikeistolainen hallitus on kävellyt surutta työntekijöiden, työttömien ja heidän etujärjestöjen yli keksimällä jos minkälaisia keinoja heikentää työläisten asemaa ja jos luodaan järjestelmä jossa vain hallitukset muuttavat työlainsäädäntöä ja jopa puuttuvat työehtoihin, niin mitä siitä seuraisi??

 

Siitä seuraisi kuinka oikeistohallitusten aikana yhä enemmän työläisten sietokykyä koeteltaisiin selkänahkaa ruoskimalla. Yhä kiihtyvä sietämättömyys olisi arkea työpaikoilla. Neljä vuotta odotettaisiin seuraavia vaaleja nyrkkiä puristellen taskuissa, kunnes eduskunta keikahtaisi vasemmistoenemmistöiseksi.

 

Vasemmistoenemmistöinen eduskunta toteuttaisi heti kuuden tunnin työajan, nostaisi palkkoja, puuttuisi työhyvinvoinnin parantamiseen, tekisi monia parannuksia työelämään sekä antaisi ihmisarvon myös työttömille.

 

Mitä luulisitte elinkeinoelämän suhtautuvan? Taputtelisi käsiään, ottaisi nöyränä vastaan uudistukset jne. Ei puhettakaan sen yrityksistä kaataa hallitus, eduskunnan oikeisto hyväksyisi toimet mukisematta ja toteaisi, ettei työmarkkinoille sovi sotkea politiikkaa.

 

Väitän, että elinkeinoelämä alkaisi massiivisen pelottelun ja uhkailut joilla tuotantoja uhataan siirtää ulkomaille, vaikeutettaisiin monin eri taloudellisin keinoin yhteiskunnan rakenteita. Aivan kuten se tekee nytkin, jos sen tahtoa ei noudateta. Nyt sen tahtoa on oikeistolaisessa yhteiskunnassa noudatettu. Onneksi ay-liike on ollut kivi kengässä ja pelko vasemmiston noususta on hillinnyt, etteivät työläiset ihan kokonaan ole alistettu orjien asemaan.

 

Ja niinkö se meni, ettei työelämään pidä politiikkaa sotkea? Oikeiston tekemät lakiuudistukset ja muuta heikennykset eduskunnassa eivät ole politiikkaa vaan vastuullista yhteiskunnallisten asioiden ajamista – no niinpä – uskokoon ken tahtoo.

 

Kaikessa tässä pitää muistaa, että elämme kapitalistisessa yhteiskunnassa jonka lainalaisuuteen kuuluu työn ja pääoman välinen ristiriita. Kapitalistisessa yhteiskunnassa ammattiyhdistysliikkeen tehtävä on ottaa osansa jonka se työllään luo pääomille.

 

Ps. Mielenkiintoista sinällään kuinka ennen vanhaan Neuvostoliittoa moitittiin miten siellä ammattiyhdistysliike oli vain kulissi ja työelämästä päätti kommunistien johtama klaani. Nyt nämä silloiset ammattiyhdistysliikkeen puolustajat haluavat meillä lakkauttaa oman ay-liikkeemme.

 

 

 

Ristiriitaista

 

 

Aamukahvi, no joo

hampaiden pesu, ei saatana

pukeminen, vaivalloista

uutistulva, sietämätöntä

ilmastonmuutos, ilmastonmuutos

kaikkialla ilmastonmuutosta

loppu lähenee

houkutus, uneen

ikuiseen horrokseen

kusihätä

kissa ulos

lääkkeet tai kuolema

elämä

ylösnousu

velvollisuus

vastuu

kellon raksutus

takki päälle

menoksi

atlaksella maapallo harteillaan

taas

syvä huokaus

 

Hannu Tiainen

 

Minä ja ilmastonmuutos

 

 

Tiedättehän läskikastikkeen? Ruskeassa kastikkeen seassa ohuita läskin siivuja. Sitä sai joskus lapsena syödäkseen, niin ja jouluisin kinkkua muutaman palan. Kuola valuen suupielistä kuuntelin tarinoita herrojen pöydistä, joissa lihaa sai syödä yltäkylläisesti monessa eri muodossa.

 

Aikuisena, elintason kohentuessa pääsin myös kunnon pihvin makuun, ah, sitä ihanuutta. Mutta annas olla, lyhyeen loppui possulla herkuttelu. Nykyään joudun pyörittelemään pihvinpalaa suussani, huonoa omaatuntoa tuntien, nielaisemaan sen aataminomena lonksuen, sillä olenhan maapallon vihollinen numero yksi. Ettäs kehtaat syödä lihaa, sinä lapsiemme tulevaisuuden tuhoaja.

 

Sain vihdoin itselleni ihan 2005 mallin auton. Onnellisena köröttelin kumppaniani tapaamaan toiselle paikkakunnalle. Ilo ja onnellisuus eivät kestäneet kuin tovin. Pian televisiosta poliitikkojen syyttävät sormet osoitti juuri minua: Sinä ryökäle ajat saastuttavalla autolla. Mene heti ja osta sähköauto ja maailma pelastuu. Mikäs siinä, jo tokkiisa minä uuden auton hankin, kun kerrotte keinon kädestä suuhun tuhannen euron eläkkeellä elävälle, mistä niitä pienituloisille lahjoituksina annettavia sähköautoja jaellaan?

 

Työuran loppupuolella ostaa räväytin mökkipahasen. Sellaisen puilla lämpiävän, ulkohuussineen,  vesi kaivosta kantaen, luksuksena erillinen saunarakennus. Kauan ei oman kodin, uunin ja hellan lämmössä nautiskelu kestänyt, autuutta tuntien kuumissa löylyissä lauteilla istuen, kun synnin kirous iskettiin päälleni. Etkö sinä vähä-älyinen miesparka ymmärrä mitä tuhoa aiheutat puita polttaessa. Hommaa nyt hyvä mies ilmalämpöpumppu ja sähkökiuas ja voit huokaista helpotuksesta, pelastit juuri jäävuoren sulamisen.

 

Seison rappusilla, katson taivaalle, kuultuani kaukaista jylinää. Kohta ikkunat helisevät, kissa pakenee häntä paksuna rappujen alle, kun hävittäjälentokoneet lentävät ristiin rastiin taloni yllä. Polttoainetta palaa taivaan tuuliin. No, kait niillä on saasteettomat aineet kun niistä ei puhuta, ei syyllisestä ilmaston pilaamisesta.

 

Taivaalla näkyy myös matkustajakoneiden paksuja savuvanoja. Varmaan jossain noista koneista istuu meppejä matkalla Brysseliin, näyttävät koneen ikkunasta minulle, pienen töllin omistajalle keskisormea huomatessaan uunin piipusta nousevan ohuen savun. Itse ovat matkalla päiväksi hyvyyden töihin maapallomme puolesta.

 

Illalla Finnairin sinivalkoisin siivin takaisin kotiin, siihen sähköllä lämpiävään omakotitaloon ja vihdoin nauttimaan sähkösaunan lämmöstä. Saunan jälkeen lasillinen makoisaa argentiinalaista punaviiniä, sitä rahtilaivalla tuotua. Aamulla virkeänä television aamulähetykseen lyömään madonlukuja kansalaisille holtittomuudesta ilmaston pilaantumisesta.