Korkman puhuu asiaa, Eija-Riitta Korhola puhuu asiaa, minä puhun asiaa ja hallituksen paskapuheet eivät lannoita edes peltoja !

Asiaa ja hallituksen todellisuudesta vieraantunutta paskapuhetta ja…minä puhun asiaa ruohonjuurelta peruselinkeinosta:

Jos katsoo ekologiaa, maanläheisen ja realismin kautta kuten maanviljelyn, luonnon monimuotoisuuden, energiatuotannon ja kulutuksen kautta, Korholan kirjoituksessa oli näkemystä.

Kun olet ammattiviljelijä, kynnät, muokkaat, kylvä korjaat pellot raskailla dieseltraktorilla säiden mukaisesti. Hankit polttoaineet ja huollot konekannalle, ostat teollisuuden tuottamat ja hinnoittelemat lannoitteet, korrenvahvistajat, myyt satosi kilpailluin hinnoin keskusliikkeille ja katsot, paljonko lompakon pohjalle jää rahaa katteeksi, on siinä tiedemies, joka sen yhtälön voitolla selvittää.
Nykyviljelijän työkaluina ovat modernit tietojärjestelmät, taloustaito ja monipuolinen yleistaito ml. politiikan tuomat virrat.

No, metsät pitää avohakata nopeasti, että hintojen ja energian aiheuttama tappio katetaan keskusliikkeiden kilpailuttamilla alentuneilla hinnoilla.
Karjanlanta ei kelpaa mihinkään, ja luomun parempi hinta menee rikkaruohojen kitkemiseen ja myrkyttämiseen pellolta.
Raskaat koneet tiivistävät maan, joka tarvitsee syvämuokkaukset. Valumavedet valuvat polttoaineiksi vietyjen imeytyssuodattimina toimineiden turvesoiden kautta suodattamattomina vesistöihin.

Niin mutta, kun pitää hoitaa ne metsät jatkuvan kasvatuksen periaattein ja huolehtia, että on ekokäytävät luonnon monimuotoisuudelle metsineen, joka pitkällä jänteellä on hiilineutraalisuutta tukevaa ja 30 % tuottoisampaa kun se avokakattu.. jne…

Olisi se paljon mukavampaa ajella harmaalla Fergusonilla sarkapelloilla, jossa ojitus on kunnossa, karjalanta hoitaa kasvun ja linnut ja eliöt voivat hyvin ja monimuotisuus kukoistaa. Metsät täynnä herkkuja. Ja minä menen rantaa onkimaan ahvenia puhtaista kirkkaista vesistä.
… ja käydä ajanvietteeksi kyntökilpailussa kauneimman sarkapellon taideteosta tekemässä.

Korkman asian ytimessä yhteiskunnasta:

https://areena.yle.fi/1-67443521

Eira-Riitta Korhola luonnosta ja harhaanjohtajista:

Farmarimarssi paljastaa ekoaatteen kriisin | Uusi Suomi Puheenvuoro

Orpon magnetofoni jauhaa harhaoppista paskaa kaikesta:

https://areena.yle.fi/1-66757663

 

Selvä ja iso ero Stubb vs. Haavisto

Eilen Yle- 1 vaalitentti, uusintaahan se oli, mutta myös jotakin, mikä oli  ”ei” isoilla kirjaimilla.

Kun seurasi  Stubbin argumentaatiota, siinä oli niin tuttua kuin tutua tautologia voi olla, olipa kysymys ulkopolitiikasta, sisäpolitiikasta, arvoista, työelämästä, presidenttinä Suomessa tai mistä asiasta tahansa. Monistuskone vaan tuottaa samaa ns. virallista  A4:sta, tentistä toiseen.

Esson kansanbaarissa hän ei käy, vaan Hesan Ekbergin kahvilassa ja Firenzen samppanjabaarissa, maailman kriisit ja tapaamiset  ovat on hänelle Lavrovin keskustelut, Europarlamentti. Luonto on hänelle thiartonissa vilistävät maisemat, harrastukset Espoon jääkiekkonuoriso. Politiikkaan hän ei uskalla koskea tikullakaan, ettei valitsisi puoltaan yhtään mistään mihinkään, edes arvomaailmaan tai juuri sen vuoksi.

Haaviston kokemusmaailmasta haastattelu toi aivan uusia monipuolisia kannanottoja ja kokemuksia, jotka argumenteissa eivät toistaneet samaa virallista kaavaa. Niissä oli monipuolinen laajan kokemukset tuomia näkökulmia kriisien ratkaisuihin, Arvomaailmassa presidenttinä hän toisi selvästi kantansa ratkaisujen hakuun molemminpuolisesti ja myös kansalle, muttei huutaisi sitä suureen ääneen. Suomea hän kiertää edelleen Essolta (Shell), Koijärven luontoon ja roplaa autoja ja kämppään tapetteja omin käsin.

Stubbista saamme pintaliitäjän, joka ei Suomessa viihdy, vaan kaukana omista valakunnan ongelmista. Virkamiehet hoitavat virkavastuulla. Minä teen ulkopolitiikka kaukana ja ulkona Suomesta.

Haavistosta saamme jalat maassa oleva ongelmien ratkaisijan Suomessa, joka menee lävitse vaikka harmaan kiven ketään pelkäämättä. Hän lähtee komennukselle vaikka Tibuktun mafiapäällikön luolaan tarvittaessa. Pehmeän kuoren alla on kiveäkin kovempi neuvottelija ja vastuunkantaja.

Tässähän sitten nähdään, mikä on kansan arvostama arvomaailma.

Minä ratkaisin se jo ja toivon, että muut tekevät saman viimeistään kohta.

 

Besserwisser kukkoilee EU:ssa, Alexander Stubbin harharetket ministerinä

Tämä Helena Petäistön kritiikki Stubbista on pakko panna tänne lyhentämättömänä ilman linkkiä:  Koonnut Tapio Tuomaala / US :

”Helena Petäistön analyysi Alexander Stubbin Euroopan valloituksesta saa tuntemaan häpeää suomalaisuudesta. Voiko synnynnäinen besserwisser Stubb muuttua? Ei, kysymys on enemmän siitä, pystyykö besserwisser piilottamaan ylimielisyytensä. Besserwisser voi presidenttinä tehdä samat kuin ministerinä, ja vielä pahemmat, kun Suomi on Natossa.

Helena Petäistö (väliotsikot blogistin): ”Kaikkein pahimmin Kreikan suututti kuitenkin valtionvarainministeri Alexander Stubb. Keväällä 2015 oli Kreikan tilanne niin paha, että koolle kutsuttiin ylimääräinen valtionvarainministerien kokous Brysseliin. Saksa ja Ranska olivat törmäyskurssilla Kreikan suhteen.

Kreikkalaiset vihasivat Stubbia

Tulin esitelmämatkalta Bretagnesta suoraan Brysseliin vähän myöhässä. Kun pääsin kokouspaikan lehdistötiloihin, ryntäsivät sveitsiläistoimittajat välittömästi kimppuuni: Mikä ihme Suomea oikein vaivaa? Siitä minulla ei ollut aavistustakaan, mutta nopeasti valkeni, että Stubb oli ottanut ohjat käteensä mahtimaiden kannanottoja odottamatta.

Suomi vaati eurooppalaismedioiden ja kameroiden edessä, että Kreikan on erottava eurosta. Pienen Suomen valtiovarainministeri pääsi kaikkien maiden tuutteihin. Kreikkaa ei tietenkään erotettu eurosta, sillä Saksan liittokansleri Angela Merkel ei sitä halunnut. Valtionvarainministeri Schäuble olisi sen kyllä tehnyt, ja sen tietäen innokas Suomen ministeri päätti varastaa tältä parrasvalot.

Kreikan televisio pauhasi Suomen uhoa, ja kansa oli raivoissaan. Koko seuraavan viikon ajan oli Suomen Ateenan suurlähetystön ulkopuolella poliisivartio, ja kreikkalaiset boikotoivat suomalaistuotteita. Se oli aivan turha ja nolo episodi, joka toi vain epämiellyttävän maineen Suomelle.

Besserwisser suututti Ranskan presidentti Hollanden

Sen pääministeri Stubb unohti syksyllä 2014 Pariisin käynnillään, kun hän ainoana Suomen johtajana koskaan onnistui suututtamaan Ranskan presidentin. Se on lajissaan saavutus jo siksikin, että Hollande oli siitä harvinainen Ranskan päämies, että häneltä puuttui kaikki ranskalainen arroganssi, eikä häntä ollut helppo suututtaa. Mutta kun pienen maan besserwisser alkoi läksyttää Ranskaa talousasioista, vaikka oli itse hakemassa juuri Ranskan tukea Suomen pyrkimyksille, lopputuloksena oli se, että Suomi sai unohtaa oman asiansa, ja tapaamisesta poistui kaksi kalpeaa kivikasvoa. Koskaan en ollut nähnyt aina joviaalia Hollandea niin synkän näköisenä paitsi hautajaisissa.

Mitä haittaa besserwisserin käyttäytymisestä on isänmaan maamaineelle?

Sopii kysyä, mitä hyötyä sellaisesta epädiplomaattisesta käyttäytymisestä isänmaalle on. Omien sanojensa mukaan Stubb haluaa ”haastaa” muiden maiden johtajia. Suomen reaalipolitiikkaa on itärajan lisäksi maamme pieni koko, joka ei siitä miksikään muutu. Suuret voivat haastaa toisiaan, mutta pienen maan on aina oltava ovela ja hallita diplomatia sormenpäitään myöten.

Samanlaista suhteellisuudentajun puutetta osoitti tuore valtionvarainministeri, kun hän tuli Brysseliin huippukokoukseen pääministeri Juha Sipilän kanssa ja ilmoitti, että hänellä on saumaa kohta vaihtuvaksi euroryhmän puheenjohtajaksi. Yhtenä argumenttina oli, että hän tuntee hyvin liittokansleri Merkelin. Otin oitis yhteyttä saksalaiskontaktieni kautta Merkelin lähipiiriin ja sain liittokanslerin kansliasta ja selville, ettei Stubb ollut muutaman kuukauden ministerikokemuksellaan millään listalla, ja yhtenä kolmesta perustelusta oli johtajuuden puute. Se ei selvinnyt, pitikö Merkel siitä, että hänen tuntemisellaan kehuskellaan tällaisessa yhteydessä. Ei se ainakaan kovin diplomaattista ollut.

Besserwisser todistaa roolistaan Suomen asioiden hoitajana: ”V:n vertaa minä näistä kokouksista välitän.”

Mutta pienemmät kuviothan eivät Stubbille koskaan kelvanneet. Sen paljasti se auki ollut mikrofoni, joka rekisteröi Suomen ulkoministerin ärsyyntyneen kommentin tämän tietämättä hänen tullessaan ulos Pohjoismaiden neuvoston kokouksesta: ”V:n vertaa minä näistä kokouksista välitän.””

Niinpä, miten ylikehittynyt ego sopii Sauli Niinistön työtä jatkamaan?

Ainakin se on varmaa, että sitä saa, mitä tilaa.

Meidän tamperelainen, kassaneiti, nainen maailmalla- Marin

Ukraina perusti työryhmän ”todellisista ystävistä” – mukana Sanna Marin

Täällä ”nilkkilässä ja impivaarassa”  rakennetaan sisäisiä rajoja pienesti ajatteleville kansalaisille. Mutta meidän tyttömme maailmalla vie Suomea karttapalon keskustaan  kuin paraskin uusi presidenttimme.

”Työryhmässä on mukana suuri joukko entisiä valtioiden johtohahmoja, mukaan lukien Suomen entinen pääministeri Sanna Marin. Ryhmän puheenjohtajina toimivat Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin kansliapäällikkö Andrij Jermak sekä Tanskan entinen pääministeri ja Naton entinen pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen.

Työryhmän päätavoite on kehittää systemaattinen näkemys Ukrainan integroimisesta euroatlanttiseen turvallisuusalueeseen.

Ukrainan presidentin kansliapäällikön mukaan työryhmä koostuu ”Ukrainan todellisista ystävistä, jotka ovat auttaneet maata Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan ensimmäisistä päivistä lähtien”.

Ukraina perusti työryhmän ”todellisista ystävistä” – mukana Sanna Marin – Ulkomaat | HS.fi

Stubb on jänishousu, joka panee päänsä pensaaseen, jos Putin soittaisi, Haavisto vastaa luuriin

Tässä tulee se suuri ero, mitä maailmanpoliitikko ja sovittelija Haavisto tekee ja, mitä tuuliviiri Stubb tekisi yllättävissä tilanteissa.

Panee tämäkin pohtimaan , kenessä on presidenttiainesta ja kenessä ei !

Tämä saataisi tapahtua jo maaliskuun alussa uudelle presidentille. Putin käy hakemassa nyt juuri rohkeutta ensin Erdoganilta, ennen kuin uskaltaa soittaa ”Haavistolle”.

A-studio: Mitä presidenttiehdokkaat tekisivät, jos Putin soittaisi onnittelupuhelun? Toinen vastaisi, toinen ei – Kotimaa – Ilta-Sanomat

Metsää voi hakata ja säästää sanoo professori ja minä !

Kestävän metsänhoidon ydin:

  1. Hakataan pitkäikäisin tukkipuu siivosti
  2. Pidennetään kasvua 20-30 vuotta
  3. Käytetään massiivipuu maksimaalisesti mahdollisimman kokonaisena rakentamiseen  ym.
  4. Jätetään metsään se, mitä sinne pitää jättää sahauksen jälkeenkin
  5. Tehdään ekokäytävät luontotyypistä toiseen

Olen ollut jo yli 30 vuotta tätä mieltä ja tutkimusprofessori vahvistaa, että tämä on kestävin tapa metsätaloudellemme ja luonnolle hiilinieluineenkin.

Juttu on tilaajille:

Ote jutun alusta:

”Tutkimusprofessori Lauri Mehtätalo haluaa yhdistää metsätalouden ja ilmastonmuutoksen torjunnan.

”Miten hyödyntää metsää niin, että kaadetusta puusta mahdollisimman suuri osa jäisi pitkäaikaiseksi hiilivarastoksi?

Metsänsuunnittelun yliopistoprofessori Lauri Mehtätalo päätti kokeilla. Hän painui metsäpalstalleen laulattamaan moottorisahaa viime talvena. Joulusta pääsiäiseen hän kävi amatöörimetsurina viikonloppuisin kaatamassa metsästään isoja mäntyjä ja koivuja.

”Yritin saada talteen kaiken, mitä voi”, Mehtätalo pohjustaa.

Urakan loppulaskelma näytti erinomaiselta hiilivarastojen kannalta. Nopeasti ilmakehään kulkeutuvaa hukkapuuta jäi käsiin paljon vähemmän kuin tavanomaisissa hakkuissa.

Matemaattisen mallintamisen tutkijana Mehtätalo osoitti myös laskelmin, kuinka paljon hän onnistui siirtämään puuta pitkäkestoiseen käyttöön.

Kaikkiaan hän kaatoi 300–400 puuta, jotka vastaavat noin 180:tä kuutiometriä. Siitä lähes 70 prosenttia meni pitkäaikaisiin puutuotteisiin, kun tavanomaisissa sahatavaran hakkuissa olisivat pitkäaikaiset puutuotteet vain 40 prosenttia kertymästä.

”Olen saanut 50 kuutiota eli noin 38 hiilidioksiditonnia enemmän talteen kuin tavanomaisissa hakkuissa”, Mehtätalo sanoo. Hänen männyistä ja koivuista koostuneessa leimikossaan puukuutio vastaa suunnilleen 750 kiloa hiilidioksidia.

Mehtätalon päämäärä oli siis harjoittaa mahdollisimman ilmastoystävällistä metsätaloutta. Se tarkoitti sitä, että kaadettu puu hyödynnettäisiin maksimaalisesti pitkäkestoiseksi hiilivarastoksi.

Suurin osa puista meni pylväiksi. Mehtätalo teki mäntyjen latvaosista myös hirsiä, joista hän rakentaa kotipihalleen varasto- ja autokatosta. Lisäksi hän sahautti tukeista tavallisia ja tuppeensahattuja lankkuja. Pyöreitä riukupuitakin hän säästi rakennustarpeiksi, samoin lautojen sahaamisesta jääneet ylijäämät.

Säästää vain hakata? Keskustelu metsistä on jakanut ihmiset kahteen leiriin. Toiset vaativat hakkuiden rajoittamista hiilinielujen ja luonnon monimuotoisuuden nimissä.

Toiset muistuttavat, että Suomi elää yhä metsästä eikä metsätalouden toimintaedellytyksiä saa rapauttaa.

Kokeen kotimetsässään tehneen Mehtätalon mielestä metsäkeskustelu on nyt surullisen polarisoitunutta. Hänen tilannekuvansa mukaan sijaa on sekä säästämiselle että hakkuille. Olennaista on, että ajoitetaan molemmat oikein.

”Ei hakata nyt, vaan hakataan myöhemmin. Jos kiertoaikoja pidennetään 10–20 vuodella, se lisää kasvua ja voi olla yhteiskunnan kannalta järkevää”, sanoo Mehtätalo, joka työskentelee Luonnonvarakeskuksessa. ”

——

Tutkimusprofessori kaatoi satoja puita omassa metsässään ja laski ilmastovaikutukset – Nyt hän kertoo, mikä metsäkeskustelussa on pielessä – Tiede | HS.fi

Suomessa on fiksuja äänestäjiä paitsi jokunen 18 %

Ensimmäinen voitto on saavutettu, Halla-aho potkittiin ulos kisasta eikä eurooppalainen äärioikeistolaisuus purrut Suomessa. Hyvä suomalaiset !

Kummankaan voitto II- kierroksella ei ole kirkossa kuulutettu, ei Stubbinkaan. Oleellista on liberaali Rehnin äänien jako arvomaailmoineen. Urpilaisen ja Anderssonin saamat äänet ovat melko selvät II- kierroksella. Kysymys on myös Stubbin omista äänistä suhteessa osaamiseen ja saavutuksiin ulkopolitiikassa, pysyvätkö ne, kun tullaan käytännön tämän päivän ulkopolitiikkaan.
Persut jäävät kotiin tai jokunen Stubbille. Entä ne ”työväen persujen” äänet. Suurin osa pesruista jää kroosaamaan II- kierroksella.

Hienoa, ettei tämä ollut puoluepoliittinen vaali, oikeisto-vasemmisto, vaikka sitä niin kovasti tuputettiin, vaan presidentinvaali puolueista riippumattomine arvomaailmoineen, mutta tärkeimpänä ulkopolitiikka.

Perttu Kauppisen analyysi I- kerroksesta ja myös arvaamattomasta II- kierroksestakin on kohdallaan:

https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/d8e71ca8-02e4-4153-be8d-3d0e8ed0b347