Rinne näyttää haluavan Kokoomuksen aivan välttämättä hallitukseen. Se on sitten ihan eri asia millaiseen hallitukseen ja millä ehdoilla Kokoomus haluaa.
https://www.verkkouutiset.fi/antti-rinne-nyt-haetaan-toista-suurta-puoluetta/
Vanha auto voi olla ympäristöystävällinen
Minulla on vanha, mutta hyvä auto. Vuosimalli on 1994. Se on matala ja hyvin pienen ilmanvastuksen omaava (virtaviivainen) – siten sen polttoaineen kulutus on ymmärrettävästi alhainen. Tuulitunnelissa hiottu viimeisen päälle.
Moottori on pienitilavuuksinen (1,6 litraa) laihaseosmoottori.
Se on valmistettu kestämään, eikä pois heitettäväksi kertakäyttötuotteeksi. Esimerkiksi pakoputkisto äänenvaimentajineen on vieläkin pääosin alkuperäinen. Etupäässä oleva nivelosa alkoi kerran vuotamaan, enkä viitsinyt korjata, vaan vaihdoin uuden. Myös katalysaattori on alkuperäinen. Päästöjen kanssa ei ole mitään huolta.
Toki kuluvia osia on pitänyt vaihtaa – esimerkiksi sytytystulppia 100 000 km välein, kuin myös jakopään ketjua. Molemmat olisivat voineet kestää ainakin 200 000 km, mutta olenpahan vaihtanut – varmuuden välttämiseksi. Puhumattakaan jarrupaloista, jne. Viime kesänä vaihdoin myös uudet jarrulevyt, kun Latviassa ”sotimassa” käydessä alkoi kuulua rahinaa.
Oleellisinta on, että tein autoon heti uutena kunnollisen ruostesuojauksen ja uusin sen niin kuin ruostesuojaaja halusi.
Niin, autoni on jo neljännesvuosisadan ikäinen, mutta täydessä iskussa edelleen. Ei vuoda öljyä, pakokaasumittausten mukaan ei mitään ongelmaa. Eiköhän olisi saastuttavampaa, jos ostaisin uuden auton?
On siinä sähköjärjestelmä tiukilla
Olen kirjoittanut ennenkin siitä, että tuulivoima on haitallista sattumavoimaa.
Nyt on aika tarkastella talven 2018-2019 tilannetta. Tuulivoimahuijarit ovat väittäneet, että uudet korkeammat tuulimyllyt pyydystävät kyllä tuulta silloinkin kun alempana ei tuule. Katsokaapa oheen liittämiäni kuvia – huomaatte, että ”ja katin kontit”.
Joulukuu 2018:
Tammikuu 2019:
Helmikuu 2019:
Maaliskuu 2019:
Tiedot ovat peräisin täältä. Sieltä voi jokainen hakea mieleiseltään aikaväliltä faktaa.
Kuvista näkyy millaista sattumavoimaa tuulivoima on. Erityisesti minun huomiotani kiinnitti helmikuun puolivälissä miten tuulimyllyt yhtäkkiä alkoivat tuottamaan noin 100 MW tehosta noin 1800 MW teholla. Siinä on sähköjärjestelmä ollut taatusti helisemässä. Kohta sitten tuulivoiman tuotanto putoaa lähes yhtä jyrkästi alas.
Siten sähköjärjestelmään joudutaan tekemään tämän erittäin kalliin sattumavoiman takia suuria investointeja, ettei järjestelmä kaatuisi. Kukapa ne investoinnit maksaisi, ellei suomalainen veronmaksaja ja sähkön kuluttaja.
Minun mielestäni tuulivoiman kaikenlainen tukeminen täytyy lopettaa ihan kokonaan.
Kevätmyrsky (Kevadtorm) – sotaharjoitus Virossa
Sotaharjoitus alkoi maanantaina. Nyt joukot on perustettu ja ovat tehneet tavanomaiset harjoittelut ennen taistelua.
Huomenna lauantaina 1. Jalkaväkiprikaatin joukot suorittavat marssit varsinaiselle taisteluharjoitusalueelle Itä-Viroon – Narvan suuntaan kuten tositilanteessakin tekisivät.
Moottorimarsseihin osallistuu 40 eri kolonnaa, joissa korkeintaan 30 ajoneuvoa kolonnassaan. Ajoneuvojen välit noin 100 metriä. Huomenna on sotaväkeä liikkeellä ihan perusteellisesti, muina päivinä vähemmän.
Sotaharjoitukseen osallistuu myös 2. Jalkaväkiprikaatin joukkoja, Suojeluskunnan joukkoja, sekä liittolaisten joukkoja. Myös suomalaisia joukkoja osallistuu jälleen.
Sotilaita osallistuu sotaharjoitukseen yli 9000. Tavallinen jokavuotinen harjoitus. Viime keväänä vastaava harjoitus oli nimeltään Siil – minäkin osallistuin siihen. Silloin meitä oli oleellisesti enemmän. Sotaharjoitus päättyy 17.5.2019.
Lauantaita vasten yöllä liittolaisten rynnäkkökoneet harjoittelevat matalalla varsinaista taisteluharjoitusta varten.
Suomessakin pitäisi järjestää pitkiä ja suuria harjoituksia. Yhdellä puolella vähintään kokonainen sodanajan prikaati ja toisellakin puolella vähintään kokonainen sodanajan prikaati. Pienillä kuvitteellisilla joukoilla ei päästä harjoittelemaan todellisissa olosuhteissa. Jo pelkästään marssien harjoittelu ja suurten joukkojen liikkeiden koordinointi on opittava käytännössä, eikä vain teoriassa.
Suomi oli otettava haltuun asevoimin (Jatkosota)
”Kun huhtikuussa 1944 oli varmistunut, että Suomen eduskunta tulisi selkeästi hylkäämään rauhanehdot, neuvostohallitus kallistui linjaan, että Suomea olisi kohdeltava kuten Saksan satelliitteja, mikä siis tarkoitti ehdottoman antautumisen vaatimusta. Stalin oli nyt päättänyt, että Suomi oli otettava haltuun asevoimin. Suomen armeija oli lyötävä maavoimien suurhyökkäyksellä Karjalan kannaksella ja Aunuksen Karjalassa. Näin luotaisiin mahdollisuus edetä Suomen tärkeimpiin asutuskeskuksiin, mm. Helsinkiin. Stalin uskoi, että Suomen puolustus ja poliittinen vastarinta luhistuisivat, kun Suomen kenttäarmeija lyötäisiin.
Suurhyökkäys Suomea vastaan alkoi 9./10.6.1944, kohta länsivaltain aloitettua Normandian maihinnousun. Eteneminen näytti aluksi sujuvan suunnitelmien mukaan. Viipuri vallattiin 20.6.1944, aikataulun mukaisesti, joskin käsketty Suomen armeijan päävoimien tuhoaminen jäi toteutumatta. Leningradin rintaman joukot saivat nyt käskyn tuhota Suomen armeijan Viipurin ja Kymijoen välisellä alueella sekä valmistautua sitten etenemään Suomen sisäosiin sekä Helsinkiin.”[i]
Leningradin rintaman joukot eivät kuitenkaan kyenneet tuhoamaan Suomen armeijaa, sillä Suomi saavutti suurenmoiset torjuntavoitot:
– Tali-Ihantalan torjuntavoitto;
– Torjuntavoitto Viipurinlahdella;
– Äyräpää-Vuosalmen torjuntavoitto;
——
[i] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivu 297
Persu varapääministeriksi Suomeen?
Virossa se on nyt totta.
Viron pääministerinä jatkaa kepun Jüri Ratas.
Sisäministeri on EKREn Mart Helme. Mart Helme toimii myös pääministerin ensimmäisenä sijaisena, kun pääministeri on estynyt hoitamasta tehtäviään – esimerkiksi ulkomaanmatkan vuoksi.
Pääministerin toisena sijaisena toimii Kokoomuksen veljespuolueen Isänmaa Urmas Reinsalu, joka on varsinaisesti Viron ulkoministeri.
Niin, Viron hallituksessa ei ole yhtään demaria, kommaria eikä vihreää.
Toivottavasti Suomeenkin saadaan hallitus, jossa ei ole yhtään demaria, kommaria (vasemmistoliittolaista) eikä vihreää.
Minua ei haittaisi yhtään, jos Suomessakin varapääministerinä olisi persu. Pääministerin paikka olisi kuitenkin persulle liikaa – Suomen kansainvälisen yhteistyön vuoksi, esimerkiksi EUn suuntaan.
Kokoomus ja persut ovat melkoisen lähellä toisiaan, voivat hyvin olla samassa hallituksessa. Suomen Eduskunnassakin kokoomuslaiset ja persut tullevat olemaan vierekkäin istumajärjestyksessä. Kristillisdemokraatit ovat hyvin lähellä Kokoomusta toisella puolen. Hyviä yhteistyökumppaneita.
Nykyinen RKPn puheenjohtaja sen sijaan suorastaan yököttää minua – suunnilleen samaa porukkaa hirveiden kanssa.
Oikeistohallitus olisi ehdottomasti paras Suomelle
Suomessa oli teoriassa oikeistohallitus – Sipilän hallitus – se kuitenkin Sipilän johdolla ”souti ja huopasi”, vatuloi, eikä ollut riittävän luja ay-mafiaa vastaan.
Oikea oikeistohallitus olisi kuitenkin ehdottomasti paras Suomelle:
- vähemmän veroja
- vähemmän julkista sektoria
- vähemmän byrokratiaa
- vähemmän tulonsiirtoja
- enemmän kannattavia yrityksiä
- korkeampi työllisyysaste
- enemmän kannattavaa vientiä ulkomaille
- korkeampi puolustusvalmius
- parempi puolustuskyky
- vähemmän haittamaahanmuuttoa
- ihmiset saisivat itse päättää enemmän tulevaisuudestaan
- vähemmän velkaa ja velanhoitokuluja
- vähemmän syrjäytyviä
- oikea terve kilpailu parantaisi palveluja ja alentaisi kustannuksia
Viron ”persuhallituksen” ensimmäinen skandaali
Virossa uusi hallitus vannoi eilen virkavalansa ja astui virkaansa.
Jo eilen Viron presidentti Kaljulaid osoitti mieltään poistuen paikalta kun EKREn ministeri Marti Kuusik vannoi ministerinvalaansa.
Kuusikia syytetään lähisuhdeväkivallasta entistä puolisoaan kohtaan. Entinen puoliso kiistää syytöksen.
Kuusik erosi tänään ministerintehtävästä oltuaan yhden päivän ministerinä – ja keskittyy puolustamaan omaa nimeään ja mainettaan.
Minulla ei ole hajuakaan siitä onko Kuusik syytön vai syyllinen. Kukaan ei ole kuitenkaan ilmoittautunut todistajaksi Kuusikia vastaan.
Minulle tämä haisee ryssien operaatiolta Viroa vastaan.
Nykyaikainen armeija on hyökkäysarmeija
Kotisivullani on vuosia ollut artikkeli Stalinin puheesta 5.5.1941 sota-akatemian henkilökunnalle. Siinä on ollut aiemminkin tärkein osa puheesta ja ihan tärkein lause myös englanniksi. Nyt löysin samasta tilaisuudesta pidetyistä puheista paremman suomennoksen. Lisäsin sen ja myös pätkän toisesta puheesta samassa tilaisuudessa. Koko artikkeli löytyy täältä.
Pätkä toveri Stalinin 1. puheesta vastaanotolla
”Ratsumiesten terveydeksi!
Olemme me heitä vähän vähentäneet, mutta vieläkin ratsuväen rooli on poikkeuksellisen suuri, eikä meillä sitä vähän ole.
Ratsuväen osa nykyaikaisessa sodassa on poikkeuksellisen suuri. Kun rintama on murrettu, ratsuväki kehittää menestystä. Se ajaa pakenevaa vastustajaa takaa ja kiilautuu murtokohtaan. Erityisesti se on tarpeen, kun vetäytyvää tykistöä ajetaan takaa, eihän sille saa antaa mahdollisuutta valita uusia tuliasemia ja jäädä niihin.”[iii]
Toveri Stalinin 3. puhe vastaanotolla
”Panssarijoukkojen kenraalimajuri puhuu.
Esittää maljaa Stalinin rauhanulkopolitiikalle.
Toveri Stalin: Antakaapa kun korjaan.
Rauhanpolitiikka on taannut maamme rauhan. Rauhanpolitiikka on hyvä asia. Näihin aikoihin asti olemme pitäytyneet puolustuksessa, mutta vain kunnes olemme saaneet armeijamme aseistettua uusiksi ja varustettua armeijan nykyaikaisin taistelukeinoin. Vaan nyt kun armeijamme on rakennettu uusiksi ja kalustettu nykyaikaiseen taisteluun kelpaavalla tekniikalla, nyt kun olemme vahvoja, on siirryttävä puolustuksesta hyökkäykseen.
Maatamme puolustaessamme meidän on toimittava hyökkäävästi. Puolustuksesta on siirryttävä hyökkäystoimien sotilaspolitiikkaan. Meidän on pakko uudistaa kasvatuksemme, propagandamme, agitaatiomme ja lehdistömme hyökkäyshengessä. Punainen armeija on nykyaikainen armeija, ja nykyaikainen armeija on hyökkäysarmeija.”[iv]
[iii] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivu 275
[iv] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivu 276
Leningradin sotilaspiiri valehteli Suomen tappiot
Virallinen Venäjä valehteli Suomen tappiot Talvisodassa moninkertaisiksi todellisiin tappioihin nähden – noin kolme kuukautta Talvisodan jälkeen.
”(käsin:) Julkaistu 3.6.40 (Pravda, No. 153)
Leningradin sotilaspiirin esikunnan tiedonanto.
Suomessa on ilmoitettu virallisesti, että Suomen menetykset Suomen ja Neuvostoliiton konfliktissa olivat 66 400 henkeä, joista 2594 upseeria, 11564 aliupseeria ja 52 248 sotilasta. Kaatuneita oli 19 576, kadonneita 3263 ja haavoittuneita 43 ja puoli tuhatta henkeä. Suomalaisten mielestä tappiot olivat erityisen kovat sodan viimeisen viikon aikana taisteluissa Karjalan kannaksella ja Laatokan luoteispuolella.
Leningradin sotilaspiirin esikunta katsoo velvollisuudekseen ilmoittaa, että yllä esitetyt sotilasviranomaisten viralliset ”tiedot” vääristävät karkeasti suomalaisten tappioita Neuvostoliiton ja Suomen konfliktin [Talvisota – jpu] aikana. Itse asiassa suomalaiset menettivät taisteluissa kaatuneina yli 70 tuhatta henkeä, ja jos otetaan haavoihin kuolleet vähintään 15 000 henkeä, menettivät suomalaiset yhteensä vähintään 85 000 miestä kaatuneina. Suomalaisten menetykset haavoittuneina ovat yli 250 000 henkeä.
Näin ollen, mikäli Suomen armeijan vahvuuden konfliktin aikana olleen 600 tuhatta henkeä, joista taistelukykyisiksi voidaan katsoa parhaassa tapauksessa kaksi kolmannesta armeijasta, voidaan päätellä suomalaisten menettäneen armeijansa lähes koko taistelukelpoisen osan. Itse asiassa suomalaiset olivat konfliktin lopulla jo aivan armeijattomia. Tällä oikeastaan selittyykin se, että voitoistaan meteliä pitäneet suomalaiset, jotka väittävät Neuvostoliiton armeijan kärsivän Napoleonin armeijan kohtalon Venäjällä, jos vain saavat jotakin apua ulkomailta, onkin pakotettu antautumaan heti Neuvostoliiton joukkojen ensimmäisen (käsin lisätty: vakavan) iskun päätteeksi (vedetty yli: kolme kuukautta konfliktin alun jälkeen, käsin korjattu:) Karjalan kannaksella huolimatta siitä, että ovat saaneet huomattavasti apua Norjalta, Ruotsilta, Englannilta, USA:lta, Ranskalta ja muilta mailta.
Suomalaiset kirjoittavat suurista tappioistaan ”Karjalan kannaksen taistelujen aikana” konfliktin viimeisinä viikkoina, mutta eivät kerro, paljonko he näiden taistelujen aikana ovat menettäneet. Leningradin sotilaspiirin vahvistamattomien tietojen mukaan pelkästään helmikuun 11. päivän jälkeen, jolloin Neuvostoliiton joukot aloittivat hyökkäyksensä Karjalan kannaksella, aina maaliskuun 12. päivään eli konfliktin päättymiseen asti, suomalaiset menettivät kaatuneina päivässä keskimäärin vähintään 2 tuhatta henkeä.
Esikunta on pakotettu julkistamaan tietonsa tehdäkseen lopun Suomen, Euroopan ja Amerikan lehdistön järjestelmällisesti levittämistä, Neuvostoliiton ja Suomen konfliktin ajan suomalaisten todellisia menetyksiä koskevista naurettavista valheista.
Delo 580, sivut 150-151.”[iv]
Ylläoleva on Venäjän virallinen valhe Suomen tappioista Talvisodassa – noin kolme kuukautta sodan päättymisen jälkeen. Katsotaanpa millaisia lukuja löytyy suomalaisista sotahistoriaa koskevista teoksista.
Suomen miestappiot 1939-40: Kaatuneita 21 396; Lopullisesti kadonneita 1 434; Haavoittuneita 43 557; Yhteensä noin 66 400.[v]
Tässä on esitetty yksi kappale artikkelista Venäläinen valehtelu.
[iv] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivu 218
[v] Suomi 85 – Itsenäisyyden puolustajat – Rintamalla (Ohto Manninen); 2002; sivu 113