Tekijä: Kalle Pohjola

Tämän aamun uutisissa luontobiologi Paula Tiainen kertoili asioista, jotka minulle ovat olleet varsin selviä; jos pihastasi haluat monimuotoisen, älä tee siitä ”golfkenttää”, jos haluat elämää pihallesi, unohda ”siisteys”.

Näin olen aina menetellyt; varsinaisessa pihassamme risteilee erilaisia käytäviä, on risukasoja, kaadettuine pölleineen, yms ”roskineen”, siis kaunispiha-kilpailuun ei asiaa.

Toisaalta, täällä viihtyvät siilit, tietenkin omat vapaina elelevät kanamme, lukemattomat pihalinnut ja harvinaisemmatkin. Mirrikin viihtyy, onhan sillä aivan omat viidakkonsa ja aivan tassun ulottuvilla. Puhumattakaan siitä, että mekin viihdymme.

Ajoleikkurilla ajelen vain nuo käytävät; meillä saa kukoistaa horsma, lupiini; pujoa vähän hillitsen, erilaisia niittykasveja ja sammalia riittää. Sienetkin nykyisellään saamme aivan kotoisesti, ei tarvitse ryhtyä miksikään ”korpisoturiksi” ja varsinkaan kun tietääkseni Suomessa mitään kriisi- tai sotatilan kaltaista ei ole näköpiirissä.

Siis leppoisaa ja rauhallista maalaiselämää riittää.

Tämä kesä on ollut yllättävän punkkirikas. Nyt menneellä viikollakin poistin Mirriltä  toistakymmentä punkkia.

Mirrin turkkia silitellessäni tutkin pari kertaa päivässä Mirrin  kauttaaltaan. Yleensä kerkiän poistamaan punkin, ennen kuin se ehtii pureutua kiinni. Mirrin suhteen hommaa helpottaa myöskin se, että Mirri rakastaa silittelyäni ja näin saan helposti tutkittua koko karvapeitteen.

Tämä kesä on ollut kieltämättä yllättävä punkkimäärän suhteen, en oikein jaksa muistaa vastaavaa.

Suomalaiset lähtivät liki parikymmentä vuotta sitten Afganistaniin, kriisinhallintatehtäviin mutta palasivat Afganistanin sodasta. Miten siinä näin kävi?

Euroja paloi miljoonatolkulla/vuosi, siis veroeuroja, kalustoa tuhoutui melko mittavasti, sinkkiarkussakin palattiin, sotavammoja, niin henkisiä kuin fyysisiäkin tuli.

Suomalaiset siis osallistuivat USA:n sotimiseen ja rahoittivat sitä.

Mitä ja paljonkohan Suomi tästä kaikesta hyötyi; +/-0. Pelkästään tappioita.

Poliittisena terminä oli kriisinhallinta mutta enää puhutaan vain Afganistanin sodasta. ollaan palattu siihen realistiseen tosiasiaan, että kyseessä oli alunalkaenkin sotatoimi USA:n rinnalla.

Suomalaiset ovat siis osallistuneet vähintäänkin neljän suurvallan sotatoimiin.

30-vuotinen sota, (Ruotsi), II maailmansota (Natsi-Saksa), Irakin sota (USA), Afganistanin sota (USA).

Luulisi näiden  sotaseikkailujen riittävän pienelle kansalle ja veronmaksajille.

 

Olen nyt tuolla Volvollani ajellut yli 2000km, ei moittimista.

Aiemmin minulla on ollut amerikkalaisia autoja, kokoluokka hieman isompikin; Volvostani sanoisin; ensinnäkin sen varustelu, automaatti ilmastointi, sähkölämmitteiset etu- ja takalasit+ taustapeilit, sähkösääteinen kuskin istuin, 2×4 tutkaa; Volvon ”kuonohan”  on niin pitkä, että ilman paikoitusavustinta ei tulisi mitään. Nahkasisustus, aivan ylellinen.

Volvon ajettavuus on huippuluokkaa, alusta toimii aivan upeasti, saa sitten nähdä talvella, miten talvirengastus?

Jakopään huolto n 500€, ei kannata senkään takia pelkästään Eestiin lähteä.

Katsotaan nyt; yksityiseltä kun ostin, ei yllätyksiä, kuten jo kirjoittelinkin.

Varsin tyytyväinen ostokseeni olen, toisaalta, kuka nyt autokauppaansa haukkuisikaan, vaan minulla ei ole realistista syytä.

Tuli nyt sitten aloitettua ajoissa, kuten kirjoitinkin, tuo talvirengashomma.

Vanhaan tuttuun rengasliikkeeseen vein jo nyt lähes loppuun kuluneet nastarenkaani ja tilalle valittiin korelaiset Hankookit, nastoilla.

Ajattelin Nokian Hakkapeliittaakin mutta kun ilmeni, että Hakkapeliittaa valmistetaan ympäri maailman, jopa ihan melko tuoreessa tehtaassakin Venäjällä; päädyin Hankookiin, hyvien testitulosten perusteella.

Hinta sovittiin ja Keskipinta lähettää minulle laskun, rengastöineen; renkaat ovat Volvon aluvanteilla sitten valmiina kun ilmat siltä näyttävät. Näin rengasliike voi purkaa vaihtoruuhkaa.

Eestin rengasliikkeet näyttävät nostaneen hintoja sen verran, että pelkkiin rengasostoksiin ei oikein kannata lähteä.

Siis suosin suomalaista firmaa vaikka rengas onkin korealainen.

Tässä eilen viedessäni roskapusseja jäteastiaan, mitäpäs keltaista siellä pilkotti; no kantarelleja. Pakkohan ne oli ottaa talteen, puhtaaksi perattuna 750g.

Kuivasin ja tänä aamuna otin ne kuivurista ja punnitsin; 59g. Siis kuivaustulos 7,86%.

Purkkiin ja varastoon.

Kantarelli on ehkä kelvollisimmillaan Aurajuustokastikkeessa, muikkupihvien parina.

Kyllähän se vaan niin on, että hyvä kuivuri on energiatehokkain keino kuivata sieniä.

Vuorokauden kuivaus energiakuluina n 0,50€.

Tein muuten kauppiasaikanani melko hyvää tiliä pienellä särkikalalla, siis itse pyytämääni, kuivasin; pyynti-, jalostus-, kuivaus- ja pakkauskulut, n 3 – 5€/kg ja kun ulosmyyntihinta oli vaakatavarana 15€/kg. Ihan se oli tuottoisaa, joskin työvaltaista mutta sillä kävi kauppa hyvin. .