Sopivan mansellismielinen blogialusta
Katselin tuoreita koronalukemia (vrk:n jakso), Uudella maalla 461 tartuntaa ja noita Eestin tapahtumia kun seurailen tiiviistikkin sekä olen s-postitse sinnepäin paljon yhteydessä sikäläisten tuttavieni kanssa. 414 tartuntaa (vrk) Eestissä.
Ilmaantuvuusluku 14 vrk:n ajalta;
Suomi 61
Eesti 244,5
Eipä tee mieli matkustaa sinne esim Tallinnaan.
Sekä Eestissä, että Suomessa on molemmissa otettu käyttöön sisärajatarkastukset.
No, nyt oli aivan pakko tehdä tämmöinen avaus.
Minulle, ”koiraihmisenä” kissat ovat olleet aiemmin aivan yhdentekeviä.
Käsitykseni mukaan pikkulintuja jahtaavia, omahyväisiä, itsenäisiä lemmikkejä kylläkin.
Nyt kun muutaman vuoden ja varsinkin Mokan poismentyä ja meille aluksi kolmisen vuotta sitten asemoitunut Mirri; vieläkään en edes tiedä, kenen kissa. Tulee pihaan kun siltä tuntuu, syö tarjotun ruuan; väistää meidän kanojamme, ei jahtaa pikkulintuja mutta äärimmäisen arka ja varovainen.
No, sitten tuli kesällä pihapiiriin pieni kissanpentu, leimautui minuun oitis.
Oli aluksi varsin kiinnostunut pikkulinnuista, yritti jahdatakkin.
Nyt sitten kuukausien myötä onkin oppinut Mirriltä, että linnut ovat ”rauhoitettuja”; tyypillinen vanhemmalta lajieläimeltä pikkuhiljaa opittu mallioppimisen kautta kehittynyt käyttäytyminen.
Nyt sitten Mirrikin on alkanut leimautua minuun, antaa kyllä Pikkumirrillekkin tilaa elämiseen, ei ole despootti.
Minä kun luulin edes jotain tietäväni kissoista, lopputulema, en mitään.
Kaiken kaikkiaankin, nämä kaksi kissaa ovat tarjonneet minulle lemmikkieläinkaipuuseeni enemmän kuin balsamia.
Katsotaan mitä jatkossa.
Kun puhutaan kuivalihasta; aina ei suinkaan puhuta samasta asiasta. Termejä; aurinkokuivattu, seinäkuivattu (Lappi), pemmikaani, jerky, italialaiset ja espanjalaiset ilmakuivatut kinkut, … jne.
Aivan tarkasti ottaen puhutaan hieman eri asioista.
Aurinkokuivattua tehdään kauko-idässä, seinäkuivattua lähinnä poronhoitoalueella, pemmikaani ei oikeastaan ole kuin osaksi kuivalihaa, italialaiset ja espanjalaiset ilmakuivatut kinkut taas aivan oma ryhmänsä.
Venäjällä, lähi-idässä taas tehdään sitä oman mieltymykseni mukaista jopa viikon umpisuolattua ja huuhtelu kylmällä vedellä, kuivaus ja sitten maustetahna pintaan ja ilmavaan viileään paikkaan roikkumaan.
Lopputulos on mausteisen (mausteista riippuen) maukas, ei yhtään suolainen, mietoarominen ja helposti siivutettava.
Kun tuolta netistä lueskelin erilaisia valmistustapoja; tuo umpisuolaus joillain kesti vain päivän, mausteita pintaan ja riippumaan viileäkaappiin.
Kyllä mielestäni se ilmakuivausajan kesto riippuu aivan miten liha on alkanut kuivautua. Alle viikon kuivausaika on aivan liian vähän.
No, tietenkin, kukin tyylillään.
No, nyt se sitten valmistui tämä armenialainen basturma. Sivaltelin sitten vaimolle, erehtymätön makutuomari, siivun, sellaisen paperinohuen. Nyökytteli tyytyväisenä, siis onnistuin.
Monen päivän umpisuolaus ei tehnyt paistista suolaista vaan vain miedon suolainen. Alankohan viimeinkin oppia?
Tämän tuotteen säilytys ei tapahdu jääkaapissa ja tuskin säilyykään pitkään. Säilytys tapahtuu siellä kuivausorressa, varastotiloissa.
Maanantaina laitoin kuivuriin, äsken otin pois kuivurista, paino 140g. Tuorepaino oli maanantaina 2kg.
Tuota suppilovahveroa on helppo kerätä, se kun lähes vuosittain löytyy samasta paikasta. Välimatkat kuljen mönkijälläni metsäautoteitä pitkin, helposti pääsee hyville sienipaikoille.
Tuommoinen perusteellisesti koneessa kuivatun suppilovahveron kosteusprosentti jää runsaaseen 6% ja säilyy määrättömiin paperipussissa/vastaavassa.
Sitä kun murskaa jauheeksi morttelissa, tosi aromikas mauste moneen käyttöön kastikkeisiin, mausteseoksiin, yms.
Minä kuivaan Marlemin Orakkaalla ja mielellään aivan kuivaksi, silloin se on helppoa hienontaa. Käytän n 40 astetta kuivauslämpötilana.
Kenellä on kuivattua suppilovahveroa; kannattaisi kokeilla seosta, jossa on mittasuhteiltaan rkl suppisjauhetta, chaman-jauhetta, kurkumaa, kaikkia 1 rkl ja lisäksi 1/2 rkl chilijauhetta.
Tuntuuko hankalalta, kun joku on eri mieltä? Yle ryhtyy parantamaan suomalaista keskustelukulttuuria
Aamun uutisista.
Kovin tännekkin soveltuva tämän aamun eräs uutinen on. Minulla on sellainen käsitys, että tuon uutisotsikon sisältämät asiat pitäisi meidän kaikkien omaksua ja käydä keskustelu vastapuolta kunnioittaen.
Erilaiset mielipiteetkin tulisi jokaisen hyväksyä ja jos ei voi hyväksyä ja sietää erilaisia mielipiteitä, ehkä itsekullakin olisi peiliin katsomisen paikka, syyllinen kun voi katsella sieltä peilistä.
Onko täällä kukaan saanut puhelua otsikossa mainitun alkuisesta numerosta. Minulle tuli eilen illalla, en vastannut.
Tänään sitten vähän googlailin ja aika kirjavia vihjeitä, vaan ei oikeastaan kuin yksi Helsingin uutisten artikkeli ja poliisin varoittelut asian tiimoilta.
Olipahan taas pieni muistutus noista tuntemattomista numeroista. Minulla on periaate, etten vastaa jos lukee tuntematon numero tai jos numero muuten on epäilyttävä.
Eilen valmistelin maustetahnan, mahdollisimman alkuperäisen.
Chaman paahdettuna ja jauhettuna, chiliä, kurkumaa, valkosipulirouhetta. Kaiken sekoittelin kulhossa ja varovasti vettä lisäillen tein paksuhkon tahnan. Sillä sitten sivelin lihan.
Varaston kattoon roikkumaan ja ensi keskiviikkona pitäisi alkaa valmistua. Sitten pääsen valokuvaamaan lopputuloksen.
Näin se Pikkumirri auttelee minua laittamaan kanat iltasella sisään.
Ainakin kuvittelee olevansa ratkaiseva apu.
Toisaalta taas, ihmettelen kissan oppimista ihmisen yhteydessä erilaisista päivän toimenpiteistä.
Olisikohan kyseessä kanapaimenkissa?
Tämmöinenhän tämä meidän Pikkumirri; melkein kuin aikuinen kissa jo, ainakin pulska se on ja ahmatti.
Vaimo yritti eilen tehdä Pikkumirrin kanssa tuttavuutta; Pikkumirri tuli kyllä kutsuttaessa mutta ei tullut kuin puolen metrin päähän vaimon kädestä.
Kyllä minulle on aika erikoista, että kissa kulkee jaloissani seuraten minua, joskus loittonee muutaman metrin, ei enempää.
Tänä aamuna ei Pikkumirri kömpinytkään mökistään kuten tavallista; kutsumaan jouduin ja tulihan se sieltä ja postipolullemme läksimme ja sitten hain riistakameran ja annoin Pikkumirrille aamupalan.
Sumuinen on kameran mukaan yö ollut, Pikkumirri oli kömpinyt mökistään klo 04,15 ja käynyt ilmeisestikkin aamutoimissaan.
Sumusta huolimatta, yllättävän selkeätä kuvaa tuo kamera tuottaa.