Presidentin lippu hukassa?

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Aamun uutisoinnissa oli artikkelikuva, jossa videolla (tulossa) Presidentti nostaa lipun Mäntyniemen salkoon.

Artikkelikuvassa nyt vaan ei ole Presidentin lippu; olisi kait kuvia ollut Presidentin leijonalipustakin,  luulisin.

Ei erämies aina tarvitse keittimiä yms.

Haudutettu kala hiilillä.

Tästä sitä herkkua valmistuu.
Kalafileitä n puoli kiloa, voita tai pekonia, lisää suolaa rkl (pekonin suola riittää), pippuria, sinapinsiemeniä, mintunlehtiä/kuivatettua minttua. Kääri voipaperiin, ota reilu määrä sanomalehteä, parin päivän maakuntalehdet, kääri kalapaketti siihen ja kastele huolellisesti.
Tee kunnon nuotio hiekkaiselle alustalle, polttele tunnin verran kunnon hiilille. Kaiva hiekkaan kuoppa, kalapaketti siihen, hieman hiekkaa päälle ja sitten kekäleet kaiken päälle, voit jopa lisätä puita.
Tunnin kuluttua sinulla on herkullinen haudutettu kala-annos rosvopaistin tapaan.

Kyseisen herkun voit valmistaa vaikka kotipihassasi; vaatimuksena vain on, että Sinulla on ns hiekkakasa. Kalaksi kelpaa hyvin esim särki (Suomen hengenpelastaja pula-aikoina).

Lopuksi; särki on ollut suomalaisten pienasujien hengenpelastaja aina katovuosina, nyt hyljeksitty roskakala, paitsi jos joku sen säilykkeeksi (sikakallis) valmistaa.

Eestissä särkikalat, varsinkin vimpa, toutain, säynävä ja myöskin itse särjet ovat varsin arvostettua kalaa mm vobla; kuivattu, suolattu  ja perattu särki.

Mikä tarkoitus?

Aamulehden sivustoilla jo kirjoittelin, sitten aivan alusta näilläkin  sivustoilla.

Miksiköhän täällä yritetään ihan ”väellä ja voimalla”, kammeta tavallista kirjoittajaa esittämästä mielipidettään, ihan positiivisessa hengessä?

Täällä tehdään erilaisten puolueiden agendaa; pilkataan puoluejohtajia, Andersson, Kulmuni, Marin, Essayah, Orpo, Halla-Ahokin ja niin  edelleen .

Miksi asioista ei voisi keskustella asiallisesti, ilman nimittelyjä, toisten blogistien  nimittelyä (tietääkseni pitäisi olla sääntöjen vastaista, vaan joillekkin luvallista).

Sanataiteilu on mielestäni hieno laji ja sitä tulisi jokaisen edelleen  kehittää.

Asioista voidaan aina olla eri mieltä; kuitenkaan johonkin julistukselliseen mielipiteen rakentamiseen ei kaiketi kannattaisi ryhtyä; siitä saa sellaisen uskonnonomaisen tekstin aikaiseksi eikä se mielestäni vaikuta uskottavalta.

Minusta jokainen saa olla; kommunisti, demari, kokoomuslainen, kepulainen jne. Ei  minua haittaa, henkilön mielipiteet ja asenteet sitten saattavat, asianakin jossain määrin jopa häiritäkkin.

Korona ja urheilu.

Parisen kuukautta tätä  koronaa on kestänyt; mitäköhän se on ainakin minulle tehnyt selväksi. Eipä tuo urheilu ja urheilukilpailut ja niiden kieltäminen mitenkään  ole elämääni häirinnyt, ilmeisesti eivät muidenkaan suomalaisten elämää kovinkaan pahasti, mitä nyt uutisointia olen seuraillut. Tuo korona lienee jopa laittanut erilaisiin tärkeysjärjestyksiin moniakin urheiluasioita tai itse urheilua koskevia seikkoja.

Minä muuten eriytän tuon ammattilaistyyppisen kilpaurheilun ja ihan tavallisen liikunnan ja arkisen kuntoilun toisistaan.

Uusi ilmiö sitten lienee tämä koronaurheilu, harrastajia lähinnä nuoret ja nuoret aikuiset. Määräyksistä ja suosituksista ei piitata, kaikenlaisia typeriä miittejä järjestetään.

Olematonta hattuani nostan esim meidän lähikoulumme nuorille; aiemmista vuosista poiketen, mitään ”koulunpäättäjäisiä” ei koululla esiintynyt, havaintojeni mukaan. Hyvä Myllykylän nuoret.

 

Cooperin testi.

Luinhan tuossa tuoreen uutisen; MPKK:n sisäänpääsykokeisiin kuuluu cooperin testi, vähintään 2600m/12min.

Aikanaan palveluksessa ollessani se oli jokavuotinen testi. Viimeisenä vuotenani ollessani 45-vuotias, vielä juoksin 2800m kuten aina ennenkin ja sitten radalta sivuun.

Aivan nuorena miehenä taisi paras tulokseni olla 3300, tosin vähän vetoapuakin sain.

Jos joku väittää, ettäkö nykynuoriso ei olisi lähes rapakuntoista?

Cooperin testi testaa lähinnä hapenottokykyä, jos hyvällä juoksutekniikalla lienee pikku osa.

Merikala/sisävesien kala.

Olen monesti ihmetellyt; vuosikymmeniä rannikolla asuneena ja sittemmin sisämaahan muuttaneena tätä myyntikalojemme lajikirjavuutta. Silakkaa, joka on aika arka elintarvike; miksi sitä tungetaan sisämaan markkinoille tuorekalana ja jopa pyöreänä?

Muikku, jota saadaan rannikkoalueella esim  perämeren maiva, Se on itseasiassa muikku ja sinne helposti markkinoitava.

Kaloja; hauki, kuha, lahna, kuten monet muutkin särkikalat, sekä meri, että sisävesissä. Ne ovat mielestäni kauppakaloja sekä että.

Aivan sitten toinen asia lienevät kaiken maailman pangasiukset, tilapiat yms. Mielestäni eivät kuulune järvirikkaan Suomen kauppakaloihin.

Alueellisesti Suomessa olisi paljonkin tekemistä kauppakalojen suhteen. Ahventa saadaan kyllä kalatiskistä mutta ahvenanmaalaista. kuhaa, tarjolla varsin yleisesti pyyntikalana; kuhafileet Eestistä, lahna, ei kelpaa suomalaiselle, muista särkikaloista puhumattakaan.

Sitten nämä kassikalat; sitä olet mitä syöt, pätee näihin kasvatuskaloihin.

Suomalaisen villikalan oikeastaan ainoat kaupalliset tarjokkaat; muikku, silakka, made (osavuotisena), toutain, hauki, lahna, säynävä, kuore, … jne.

Myllymattihan juuri eilen todisti, että kala ei suinkaan ole kallista. Tosin, pitää hieman omatoimisuuttakin olla.

Saara leipoo.

Näinhän se meidän emäntä taiteili ja maistuvaa. Ruispuolukkasurvoksella täytettyjä karjalanpiiraita; on muuten ja mielestäni maailman paras karjalanpiirakkaversio ja perinteinen.

Moni sekoittaa tämän kainuulaiseen rönttöseen; rönttösen ulkonäkö on hieman samanlainen mutta täyte koostuu imelletystä perunasta ja  puolukkahillosta; oikein maukas tämä kainuulainenkin perinneleivonnainen.

Puolukkahillo on sokerin kanssa säilötty mutta puolukkasurvokseen ei lisätä sokeria ja teollinen puolukkahillo ei minulle  maistu, vaan puolukkapiiras kyllä maistuu.

Edellisen hallituksen jälkimaininkeja.

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Mielenkiinnolla odottelin eilisen uutisoinnin mahdollista keskustelua. Eipä syntynyt.

Kyseessä siis Ulko- ja Puolustusministeriön suhmurointi akselilla USA – Ruotsi ja Suomi, salaiset asiakirjat.

Enempää spekuloimatta mutta uutisointi toi väistämättä mieleeni Ruotsin ja USA:n osuuden esim historiamme erilaisissa kriiseissä.

Aikuisikään ehtineet varmaan muistanevat USA:n vahvan vakoilutoiminnan itään Ruotsin kautta aina 30-luvulta lähtien. Sodan aikana ”kullasta rautaa” keräys, saadaksemme jatkosodan aikaan lentoaseita Suomeen. Sinne menivät kerätyt kullat Ruotsiin, eikä koneista tietoakaan. Suomen pankin kultavarantoa on siirretty Ruotsiin osa ja sinne hävinnyt. Stella-Polaris-asiakirjat Ruotsiin ja sinne hävisivät.  Paljon muutakin jatkosodan jälkeistä asiakirja-aineistoa hävisi Ruotsiin.

Mielenkiintoista muuten, että länsi-naapurimme on vuosikymmenet vaikuttanut niinkin vahvasti naapuriinsa.

Edellä kirjoittamani teksti ei sisällä mitään näilläkin sivustoilla mainittuja ja hyviksi maistettuja herkkupaloja; pakkoruotsi, ruotsinsuomalaiset, ei rotuoppeja jne.

 

”Poronkäristystä”.

On muuten ylivoimaisen yliarvostettu ja ylihinnoiteltu tuote, siis jätelihaa.

Aikanaan pohjoisen reissuiltani toin puolikkaan poroa; poroisännältä ostin. Reissut loppuivat aikanaan ja niin poronlihakin.

Muutama vuosi sitten tulin ostaneeksi pari pussukkaa pakastettua poronkäristystä. Toinen Lapin Lihan ja toinen Kylmäsen. Jäivät muuten molemmat ”teurasjätteet” syömättä.

Eräällä Eestin reissullani tulin ostaneeksi pakasteena saksanhirveä; pärjää muuten porolle aivan hienosti. Tein siitä mm ”poronkäristystä”, tuli maukasta.

Valurautapataan laitoin jäätyneestä lihasta vuoltuja siivuja voin, sipulin, mustapippurin kanssa, hauduttelin käristämisen jälkeen tunnin verran,. Sitten tummaa olutta tölkillinen ja edelleen hauduttelin nesteet pois, lisäilin vähän suolaa. Kyllä tuli hyvää.

Siitä saakka poroni on ollut saksanhirvi ja tulee olemaankin.

Kuivalihaa.

Tulihan sitten innostus valmistaa kuivalihaa, jälleen kerran. Ostin 1,5 kg paahtopaistia. Laitoin sen kahdeksi tunniksi pakkaseen ja sitten siivuttelin 0,5cm viipaleiksi, poikkisyin.

Tein marinadin; 1l soijakastiketta, 2dl siirappia, 1rkl mustapippuria ja 1/2 dl morttelissa hienonnettua valkosipulia.

Laitoin siivut, yksi kerrallaan marinointiliemeen ja siirsin jääkaappiin.

Vuorokauden kuluttua kuivailin siivut, asettelin kuivurini (Marlemi, Pikku Orakas) ritilöille väljästi, kuivauslämpötila +50 astetta. Siellä ne nyt kuivuilevat ja huomenissa saan kuvia valmiista tuotteesta.

Miksi kuivalihaa?

Siksi, että vain kuivalihaa voi napostella sellaisenaan, lisukkeeksi laatikoihin, uuniruokiin, jopa lihakeittoon. Kuivalihan (valmistamani) maku on mielestäni ainutlaatuinen; maku, käyttö ja säilytys. Kuivaliha säilyy aivan paperipussissa, auringonvalolta suojassa jopa vuosikausia.

Siis myöhemmin kuvia valmiista tuotteesta.