Tekijä: Kalle Pohjola

Kun tein noita pitkiä rekikoirasafareita, saattoivat kestää viikonkin, tuommoiselle energiapatukalle oli tilausta.

Minähän sittemmin otin selvää asioista ja aineksista. Jo sotilasurani aikana näitä suklaapatukoita oli taistelumuonassa; täysin kelvottomia. Siis poissuljettuja.

Sain vähän vihiä norjalaiselta ystävältäni ja sen perusteella kokeilujen jälkeen rakentelin sellaisia suklaapatukan kokoisia pötkylöitä.

Yksi kimmokkeen antaja olivat nuo USA:n armeijan MERS-pakkausten energiapatukat joita sain saksalaisilta ystäviltäni, siellä muuten ihan myynnissä jo silloin.

1/2 dl rypsiöljyä

2 dl kuivattua liharouhetta

1/2 dl omenamehua

1 dl    hunajaa

4 dl  kaurahiutaleita

1 dl kuivattua ja rouhittua papaijaa

1 dl rusinoita

1 dl  rouhittuja auringonkukan siemeniä

1 dl  kuivattuja mustikoita

1 dl mantelirouhetta

Rypsiöljyn/omenamehun ja hunajan seokseen sekoittelin muut ainekset ja kaasin leivinpaperille + paistopelti. Kypsensin levyn uunissa 200 asteessa 15 min ja otin jäähtymään.

Kylmänä seos oli helppo leikata pikku pötköiksi ja leivinpaperikääreessä ne olivat sitten pussitettavia.

Ihan muuten hieno ”rautaisannos” vaeltelijalle tai retkeilijälle; kaiken lisäksi vielä maukas. Suosittelen kokeilemaan.

Suomalaisia kaatui sodissa 2018- 1945, melkoinen määrä.

Kaikkia heitä, myöskin 1918 kaatuneita tulisi muistaa tasapuolisesti.

Olemme eläneet yli 75 vuotta ilman mitään sotaa, ilman mitään uhkaa niin idästä kuin lännestäkään.

Nyt , tänä päivänä tulisi keskittyä, edelleenkin menneiden sukupolvien sodissa menehtyneiden muistolle; ei uhkakuvien maalailluille. Kukaan ei meistä tiedä. jos Suomeen hyökätään ja mistä; se lienee ihan tulevaisuutta.  Toki meillä tulee olla maanpuolustus, itsestään selvää mutta sillä elämöiminen?

Lueskelin uutista 15.5.2020; tuosshttps://puolustusvoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/puolustusvoimat-jarjestaa-maakuntakomppanioiden-reservilaisille-yhden-paivan-kestoisen-vapaaehtoisen-harjoituksen?_ga=2.239419587.1106918072.1589598685-1363446295.1586435803a

Uutisointihan on kertoillut, että kertausharjoitukset ovat peruttuja aina heinäkuun 2020 loppuun asti.

Kuitenkin maakuntakomppanioille järjestetään 1 päivän lähinnä tiedotustilaisuus (vapaaehtoinen) touko- kesäkuun aikana paikkakunnasta riippuen. Hyvä niinkin.

Tilaisuus näyttäisi uutisoinnin mukaan olevan kohdennettu lähinnä maakuntakomppanioille (muodostuvat reserviläisistä, joita ei ole sijoitettu valmiusjoukkoihin eikä operatiivisiin joukkoihin).

Kovaa mielipidekirjoittelua on käyty näissä koronaolosuhteissa mm HX-hankkeesta, että laivahankinnoista, niiden ehkä tarpeettomuudesta/tarpeesta. Saas nähdä.

Koronauutisointia tuntuu päivittäin tulevan lähinnä joka tuutista, tarpeellistakin, että ilmiselvästi vähemmän tarpeellistakin.

 

 

 

 

Olen eläissäni ja henkilökohtaisesti tuntenut kaksi Mannerheim ristin ritaria;  Einar Schadewiz  ja Toivo Honkaniemi, ensin mainitun ampumakilpailuissa, 1967 vielä KymJp: komppanianvääpelinä sittemmin jo eläköityneenä.  Toinen oli Toivo Honkaniemi kapt evp Lahdessa. Molemmat mestariluokan ampujia. Topin poika palveli kapteenina samassa joukko-osastossa kanssani.

Niin vaatimattomia miehiä molemmat ritarit olivat, etteivät koskaan sota-asioista puhuneet, eivät edes maininneet.

Molemmat olivat sodissa ansioituneita, vaan eivät ansioistaan ja korkeasta kunniamerkistään koskaan henkilökohtaisesti maininneet. Olivat ja elivät kuten kaikki muutkin.

Kumpikaan ei eläkkeelle siirtymisensä jälkeen sotilaspukua, saatikka kunniamerkkejä,  päälleen pukeneet; se oli heille mennyttä aikaa ja sitä se jouti ollakkin. Kunnioitan tämäntyyppisiä todellisia sankareita.

Täällä heitellään monenlaisia käsityksiä yrittäjyydestä; suurimmat asiantuntijat näyttävät löytyvän ryhmästä, joka ei koskaan edes ole ollut yrittäjä. Niinhän se yleensäkkin lienee; kateus, tuo aina uusiutuva luonnonvara, lienee suurin moottori.

Jos yrittäjänä, yksin yrittäjänä jopa työllistäjänä; vähäisintäkään kokemusta lienee, kannanotot, olivat sitten vasemmistolaisia/oikeistolaisia ja siltä väliltä, eivät poista tuota ydintä; yrittäjyyttä.

Tietämäni mukaan yrittäjiä löytyy ihan vasemmistosta sekä oikeistosta; yrittäjiä molemmat.

Mitä tulee yhteiskunnan tukiin; henkilökohtaisesti mitään en n 30-vuotisen urani aikana ole saanut, jos en hakenutkaan.

Tuo mennyt talvi; kaikille näin jälkikäteen lienee tuttu. Meillä oleellinen ero lähivuosien entisiin oli, että leivinuunia, eikä muitakaan tulisijoja montaakaan kertaa lämmitetty.

Meille pääsääntöisesti riitti tuo aamuhellan lämmitys, ei juuri koko talvena muuta tarvittu.

Tuo oma keittiötulisija sitten on mielestäni ehdoton ykkönen.

Hellan sytytämme läpi vuoden siinä puoli kuuden aikoihin; aamiaista kun teemme. Sitten hiipuu muutamia tunteja ja sitten tulee lounaan aika ja uudelleen sytytys.

Tällä systeemillä saamme asuntoomme energiaa ruuanlaittoon, sen ohella lämpöä ja viihtyisyyttä, ja se melkein riitti viime talven.

En ihan oikeasti ikävöi menneiden vuosien talvia (vanha mies), oikeastaan viime talvi oli mielestäni nykytilanteen huomioon ottaen ihan hyvä.

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Hyvin ajankohtainen ja osuva oli Kari Enqvistin päivän kolumni; kannattaisi ajatuksella lukea.

Aikalailla samantyyppisiä mietteitä on minullakin pyörinyt mielessäni, varsinkin näistä nykypäivän markkinaliberaalikerjäläisistä.

Alan jo aika hyvin ymmärtää, mikä onkaan tämä ja pitääkään sisällään tämä Ajatuspaja Libera.

Aamun uutisista luin, kaupat myyvät liian pieniä pakkauksia kuluttajille??

Eipä ole kauan siitä kun valitettiin siitä, että kaupan pakkaukset ovat liian isoja!

Missäpä se edes enemmistöä tyydyttävä ratkaisu olisikaan? Henkilökohtaisesti en kumpaankaan ratkaisuun ole nähnyt mitään ongelmaa.

Oikeastaan tämän tyylinen problematiikka on nähtävissä näilläkin sivustoilla.