Väinö Linna on sanonut, ettei Suomen kuulumista länteen ratkaistu Tali-Ihantalan torjuntataisteluissa, vaan paljon aikaisemmin: Nevajoen taistelussa 15.7. 1240. Silloin Suomi jäi läntisen kirkon piiriin.
Katolisen kirkon sisällä tapahtui ns. suuri skisma v. 1053, mikä johti kristinuskon hajaannukseen ja katolisen ja ortodoksisen kirkon syntyyn eli läntiseen ja itäiseen oppisuuntaan.
Minulle ja monille muillekin on opetettu koulussa, että Suomi oli ennen Ruotsin tekemiä ristiretkiä pakanallinen ja takaperoinen heimoyhteisöjen asuttama pieni maa, johon Ruotsi toi valon lännestä.
Tästä näkemyksestä pidetään nähdäkseni yhä kiinni.
Mitenkähän tuo lienee. Esim . Unto Salon (argeologi ja professori) kirja ”Risti ja rauta” ja muutkin lähteet viittaavat vahvasti siihen suuntaan, että kristinusko tuli Suomeen rauhanomaisesti idästä ja etelästä, ja siirtyi täältä sitten Ruotsiin. Tänne ei-lännestä tullut kristinusko ei ollut saanut niin vakiintuneita muotoja kuin myöhemmin (ei ollut kyllä paljon muuallakaan), mutta vaikutti kuitenkin Suomessa ennen Ruotsia.
Kirkon suuren skisman jälkeen valloittaja- Ruotsi piti tietenkin suomalaisia pakanoina niin kuin kaikkia muitakin ortodoksikirkon vaikutuspiiriin kuuluvia.
Veikkaan, että Ruotsista tänne suuntautuneet miekkalähetykset 1000-luvun alkupuolella olivat kuitenkin puhtaita valloitusretkiä, jotka oli naamioitu kristilliseen kaapuun.
Olen myös lähes varma, että valloittaja-Ruotsi on väärentänyt Suomen muinaishistorian, mikä tehtiin Eerikin kronikan avulla. Eerikin kronikka kuvaa aikaa n. 1216-1253, ja kronikka kirjoitettiin paljon myöhemmin.
Eerikinkronikka (ruots. Erikskrönikan) on muinaisruotsiksi kirjoitettu keskiaikainen riimikronikka, joka keskittyy Ruotsin historian folkunga-ajan tapahtumiin 1200-luvun alkupuolelta 1300-luvun alkupuoliskolle. Teoksen kirjoittajaa ei tunneta varmasti ja eri arvioiden mukaan se on valmistunut joskus vuosien 1320 ja 1332 välillä. Eerikinkronikka on vanhin säilynyt ruotsalaisperäinen kirjallinen teos ja varhaisin Ruotsin historiateos. Suomen historian kannalta teos on tärkeä, koska siinä esiintyvät esimerkiksi ristiretket Hämeeseen .
Eerikinkronikka kuvaa historian tapahtumia kuningas Eerik Eerikinpojan (n. 1216–1250) kaudesta lähtien vuoteen 1319 saakka, jolloin Maunu Eerikinpoka (n. 1316–1374) valitaan Ruotsin ja Norjan kuninkaaksi. Kattavampi kuvaus tapahtumista alkaa 1200-luvun puoliväliltä ja suurin osa tapahtumista sijoittuu valtionhoitaja Birger Maununpojan (n. 1210–1266) eli Birger-jaarlin kaudelle. Kirjoittajan tarkoituksena on esittää vuonna 1319 pidetyt kuninkaanvaalit. (Wkipedia.)
Esim. olen törmännyt näillä tutkimismatkoillani vielä 1800-luvulla oleviin suomalaisiin teksteihin, joissa puhutaan Suomen muinaisista kuninkaista luontevasti. Ruotsinkieliset ja muut ovat kuitenkin siivonneet myöhemmin lähes kaikki jäljet Suomen muinaishistoriasta, jotka kiistävän Eerikin kronikan totuusarvon.
Kalevalan koonnut ja koostanut Elias Lönrot on sanonut, että vain hyvin vanha sivistyskansa on pystynyt säilyttämään muistissaan näin mittavan mytologian.
