Tamperelainen rivikokoomuslainen, tietoturvapäällikkö, yrittäjä, kulttuurihörhö. Motto kuuluu: "Ihmisen oikeus olla idiootti on suurin ja tärkein vapaus." Lisää mukaviisauksia sitten kotisivuilta. Blogauksissa käsittelen mm. seuraavia aiheita: kaikki mahdollinen.
Helsingissä kuohuu – nimittäin jäätävä idiotismi. Paniikkia ja barrikadeja kun kaupunki uhkaa tehdä keskustasta viihtyisän. Tamperelaisina meillä on jotain varaa puhua.
Ravintolamoguli on pöpelikössä
Minua hävettää, sillä olen Noho Partnersin osakas itsekin, nimittäin toimarinsa Aku Vikström latelee sen verran tymäkkää satuilua että toimittajan olisi sietänyt tarkistaa häneltä kuume. Jos minä haluan lähteä kunnon ravintolaillalliselle, vihoviimeinen asia mukanani on auto. Jos nyt jostain syystä kuitenkin olisin kuskina, jopa minä tajuan Helsingistä sen verran että tiedän parin korttelin päässä olevan parkkihalleja. Mutta useimmiten auto jää pois. Se tarkoittaa että voi tilata viiniä ruoan kanssa. Se tarkoittaa että asiakkaat käyttävät enemmän rahaa ja jättävät taloon parempaa katetta – ja sekös ravintoloitsijaa kismittää!
Mutta se Tampere-kortti. Mitä tapahtui Hämeenkadulle kun ratikkatyömaa saatiin maaliin ja autot pois? Kuoliko se? Onko Hämeenkatu autioitunut? En keskustassa usein käy, mutta en voi väittää aluetta kummituskaupungin osaksi. Jo aiemmin saman näki Kuninkaankadulla. Ihmiset asioivat liikkeissä yhtenään. Jos ny ton pakko se flyygeli ostaa, ei sitä Fiat 500:ta ajeta kaupan oven eteen ja siitä kanneta kuitenkaan. Jos taas pieni syntikka riittää, hissimatka P-Hämppiin on verrattain lyhyt.
Ei autoilijat vaan tohelot
Minä olen autoilija. Se ei tarkoita, että menisin auton kanssa sänkyyn, tai etten osaisi liikkua ilman sitä. En halua, että autolla pääsee joka paikkaan vaan haluan, että on paikkoja joita ei autoilla pilata – ainakaan autojen massalla. On yksi asia sallia invalidikuljetukset ja lastauskäyttö, aivan toinen asia pitää massaliikennettä auki. Moni ravintola on Tampereellakin pärjännyt mainiosti, vaikkei autolla pääse oven eteen. Ja tiedättekö mitä? Moni heidän asiakkaista on autoilijoita. Ja moni heistä ei pompi tasajalkaa ovella valittamassa asiasta, vaan istuvat pöytään ja tilaavat aperitiivin.
Auto on liikkumisväline, monille hyvin tärkeä sellainen. Se ei kuitenkaan saisi olla uskonto. Sille on paikkansa missä se toimii hyvin ja paikkansa missä sen on parempi olla sivummalla. Moni ravintola on esimerkki jälkimmäisistä. Veikkaan, että jos illallisravintolan ovella kyseltäisiin tulijoilta jotta monenko käynnin edellytys on auton saaminen sadan metrin säteelle, ei tulisi paljoa ottajia.
Jos kuitenkin on niin, että Noho Partners ei halua myydä ruokaa ja juomaa muille kuin oven eteen autoilla tuleville asiakkaille, tästä kannattaisi laittaa varoitus ikkunaan. Ettei vaan kukaan pahoittaisi mieltään.
Säätöyhteisö B2 ry (Pirkan blogien palveluntarjoaja) sekä Peltolammiseura ry järjestävät touko-kesäkuun aikana blogikilpailun, jonka aiheena ovat lähiöt. Parhaan blogauksen tekijä palkitaan ravintolalahjakortilla. Lisätietoja tässä viestissä.
Toimi näin
Haaste on yksinkertainen: kirjoita Pirkan blogeihin jotain lähiöstä. Ehkä se on Peltsua, ehkä Multsua, ehkä jostain aivan muualta. Kerro mikä on ihanaa tai kamalaa, kirjoita runo, pohdi mitä pitäisi tehdä ja liitä kuva jos siltä tuntuu. Kilpailussa ovat mukana kaikki Juhannuspäivään 2023 mennessä kirjoitetut blogaukset Pirkan blogeissa, joihin on liitetty avainsana (keyword) ”lähiökisa”. Voittajan valitsee arvovaltainen raati ja hänet palkitaan ravintolalahjakortilla. Tuomaristo varaa oikeuden jakaa myös kunniamainintoja.
Jos et ole vielä Pirkan blogien käyttäjä
Kilpailu on avoinna niin Pirkan blogeissa aiemmin kirjoittaneille kuin uusillekin tulijoille. Palveluun rekisteröityminen on edellytyksenä jutun julkaisulle ja siten kilpailuun osallistumiselle. Löydät lisätietoja blogien ohjeista, lisäksi ohessa tiivistelmä.
Jos haluat kirjoittaa omaa blogiasi, klikkaa pirkanblogit.fi etusivun ”Rekisteröidy” nappia. Luo tunnus, tai käytä Google- tai Microsoft-tunnusta. Tämän jälkeen voit aloittaa kirjoittamaan uusia juttuja yläreunan ”Uusi” napilla. Kun olet kirjoittanut ensimmäisen blogauksesi (muistithan oikolukea?), voit klikata nappia ”Lähetä tarkastettavaksi”. Ensimmäinen blogaus tarkistetaan moderaattorin toimesta, yleensä parin tunnin sisään. Kun ensimmäinen blogauksesi on hyväksytty käsin, seuraavan juttusi voit julkaista suoraan, ilman moderointia.
Jos olet uusi blogikirjoittaja, on hyvä idea kirjoittaa ensin juttu tai pari niitä näitä ennen kilpailujutun tekemistä. On toki myös sallittua kirjoittaa useampikin lähiöaiheinen juttu kilpailua varten, mutta on hyvä idea keskittyä laatuun määrän sijaan.
Toisesta blogauksestasi alkaen voit myös lisätä artikkelikuvan, joka toimii otsikkokuvana. Kilpailussa arvostellaan tekstiä, ei kuvaa, mutta kuvan lisääminen parantaa näkyvyyttä etenkin jaettaessa sitä somepalveluihin.
Vinkkejä hyvään juttuun
Ole persoonallinen ja ole selkeä. On mainiota, että juttu näyttää sinun, eikä geneerisen robottivirkailijan kirjoittamalta. Vältä liian pitkiä lauseita. Selkeä kappalejako ja väliotsikot auttavat tekemään jutusta helppolukuisemman. Ensimmäiset pari lausetta ovat erityisen tärkeitä, sillä ne näkyvät etusivulla ja somejaoissa. Oikoluku, jos pikainenkin, kannattaa aina. Myös avainsana tai pari kannattaa lisätä. Hyviä avainsanoja (kilpailun avainsanan lisäksi) ovat yleissanat kuten luonto, liikenne, ruoka, koulutus ja niin edelleen.
Vaikkakaan se ei vaikuta kilpailun tulemaan, on hyvä idea jakaa blogausta omiin somekanaviin. Tämä lisää lukijoiden määrää. Blogauksen alareunassa on valmiit napit jakamiseen yleisimpiin somepalveluihin, mutta voit toki vain kopioida linkin osoiteriviltä. Muistathan myös seurata blogaustasi ja sen ympärillä käytävää keskustelua. Kuten aina nettikeskustelussa, kohteliaisuus ja rakentava kritiikki vievät pidemmälle kuin tasajalkaa hyppiminen. Joku on varmasti kanssasi eri mieltä. Ole siitä kiitollinen, sillä maailma olisi melkoisen tylsä paikka, jos olisimme kaikki kaikesta aina samaa mieltä.
Muuta pientä pränttiä
Voittajaan otetaan palkinnon toimittamista varten yhteyttä käyttäen sitä sähköpostiosoitetta, minkä hän on palveluun syöttänyt. Lisäksi voittaja julkistetaan Pirkan blogeissa ja Peltolammiseuran tiedotuksessa. Koska kaikki blogaukset ovat joka tapauksesas julkisia, kyse on käytännössä linkistä ja sitaatista. Osallistua voi joko nimellä tai nimimerkillä. Oikeudet jäävät yksinomaan jutun kirjoittajalle. Kilpailuteoksen on oltava lähettäjän itse tekemä ja jos kirjoittajia on useita, aiheesta tulee mainita blogauksen yhteydessä. Blogauksen on noudatettava palvelun sääntöjä.
Kysyttävää?
Lisään tähän kappaleeseen kysymyksiä ja vastauksia, jos niitä ilmenee.
K: Miten varmistan, että kirjoittamani teksti osallistuu kisaan?
V: Varmista, että blogauksesi on julkaistu ja siinä on ”lähiökisa” avainsana. Tästä linkistä löydät kaikki kisateokset (+tämän ohjeblogauksen). Varmista, että blogauksesi näkyy listalla.
K: Tuleeko osallistujan olla Tampereelta?
V: Ei tarvitse. Sekä kirjoittajan että jutun aiheena olevan lähiön sijainti on vapaa.
Kilpailuun liittyviä kysymyksiä voi sähköpostitella osoitteeseen lahiokisa(ät)pirkanblogit.fi, tai niitä voi esittää tämän jutun kommenttiosiossa alla.
Koska on kaunis päivä, päätän kompensoida sitä kirjoittamalla blogillisen äärimmäistä vihapuhetta.
Aloitetaan.
Ananas kuuluu pizzaan, joskin persikka vieläkin paremmin.
Ananas kuuluu salaattiin, mutta mieluiten tarpeeksi tuoreena.
Ananas kuuluu tacoihin, fajitoihin ja tortilloihin, vaikka eräs kaupunginvaltuutettu onkin asiasta huolissaan. Olen huolissani hänen huolista. Jos autenttisuutta katsotaan, ananas on yksi avainaineista isossa osassa meksikolaisia ruokia.
Ananas kuuluu aamupuuroon, koska miksipä ei? Matti Näsä tiesi kertoa että aamupuuroon sopii lenkkimakkara joten jatketaan nyt vaan perkule samalla linjalla.
Ananas kuuluu kahviin, koska irish coffee opetti meille että kaiken mahdollisen voi siihen sekaan pistää. Kupposellinen kieltämättä maistuisi.
Ananas kuuluu hampurilaiseen. Kuten hampurilaisen kanssa yleensä, grillaus on oikea tie, niin pihville kuin ananaksellekin.
Ananas kuuluu drinkkeihin. Mehuna, palasina, siivuina ja klöntteinä. Valitse aseesi tarkoin!
Ananas kuuluu joulupöytään, koska aikanaan Suomessa eksoottiset hedelmät olivat esillä jouluna ja mihinkäs me vanhoillisuudestamme pääsisimme.
Ananas kuuluu vissyveteen, koska Iisalmen pyhätöstä on taannoin näin lausuttu.
Lisäksi ananas kuuluu nettiväitteilyihin, koska on kiva tapella muustakin kuin hallitusohjelmasta.
Kauppa käy ja rahaa tulee? Tai sitten ei, toteaa Yle. Juttu vahvistaa sen mitä jo tiesimme: pääosa faneista ei viihdy ja kuluta palveluita, vaan lähinnä estävät liiketoimintaa. Pimeän viinan tai huumeiden vaikutuksen alaisena rettelöinti ei varsinaisesti rikasta mansesteriamme.
Kokonaislaskut puuttuvat
Viime vuonna esitettiin, miten paljon rahaa Tampere ”sai” järjestettyään jättiurheilukisat. Se perustui erinäisiin arvioihin, mutta siinä oli laskettu vain tulot – ei menoja. Sitäkään ei oltu laskettu paljonko tuloista itse asiassa tuli lopulta Tampereelle, tai edes Pirkanmaalle tai Suomeen. Ainoastaan sitä paljonko rahaliikennettä pyöritettiin täällä.
Tällä hetkellä kaupunki on täynnä lähinnä huligaaneja. Suurten joukkuelajien fanit ovat tunnettuja väkivallantekijöitä ympäri maailman. Kaupunki on täynnä ja vaarallinen. Poliiseja tarvitaan hurjat määrät, järjestyshäiriöitä on äärimmäisyyksiin asti. Seksuaalirikollisuuden kasvusta myös puhuttiin, sekään ei ole pientä. Miten edes lasket hinnan sille, että ihmiset joutuvat raiskatuksi urheilufanien toimesta? Parhaassa turvassa lienevät ne naiset, jotka on huijattu jakamaan pokaaleja bikineissään areenan lattialla. Heille sanotaan että tästä se ura lähtee nousuun. Mikä ura, alkoholismi?
Bussiliikenne katkotaan isolta osin, osalla estäen ja osalla tunneilla viivästyttäen töihin menoa. Kuka laskee menetetyt työtunnit? Turismi pysähtyy täysin, vieden asiakkaat palvelualoilta, kuten Yle jo yllä totesi. Kuka laskee menetetyt työt ja ansiot? Kaupungista leviää kuvia vaarallisena tappelukeitaana. Kuka laskee menetetyn mainehaitan kulut? Omaisuutta tuhotaan ja paikkoja rikotaan, entäpä tämän kulut? Ekologinen hinta on aivan hirvittävä, kuka sen laskee? Lisääntyneen huumevälityksen hoitokulut? Lisäpoliisien palkat? Areenan menetetyt vuokratulot? Listasta saisi surullisen pitkän.
Sen sijaan muistatteko miten paljon sosiaalisia ongelmia tuli yleisurheilun Suomi-Ruotsi-ottelusta taannoin? Muutama lämpöhalvaus, muutama juoppo, muutama kompastuminen portaissa. Siinä se. On se kumma miten lajilla on väliä.
Tampere kaipaa hyviä tarinoita
Mielestäni kaupunkiamme on pääosin hoidettu hyvin niin demarien kuin kokkarien johdossakin. Pitkälti kiitos on sivistyneen yhteistyön, jossa on uskallettu katsoa eteenpäin. Tässä on kuitenkin sokea piste. Kaikki tapahtumat eivät ole identtisiä, eikä jokainen kävijä ole saman arvoinen. Pitäisi osata laskea tarkemmin kuinka paljon, miten ja missä eri tapahtumien kävijät käyttävät rahaa. Vaakakupin toisella puolella pitäisi laskea heidän aiheuttamia kuluja, suoria ja välillisiä.
Kuten olemme lukeneet viime kuukausina, Hakametsässä jääurheilun ympärillä on ollut massiivista, vuosikymmenten kestävää korruptiota. Olemme luomassa samanlaista korruption ja pahuuden ilmapiiriä uuden areenan ympärille. Korruption keskellä toimivat puliveivaavat kaupungin tekemään itselleen haitallisia toimia ja rahat valuvat veronkiertona kauas pois. Meille jää vain loppulasku ja paljon tuhoutuneita elämiä.
Tampere on tätä parempi. Palauttakaamme Tampereen monimuotoisuus, viihtyisyys ja asukkaiden ilo. Se tapahtuu helposti: suuret jääurheilutapahtumat helvettiin täältä. Väkivaltaiset urheilufanit helvettiin täältä. Emme halua, kaipaa tai totta puhuen edes varauksin siedä teitä.
Tietoturva ja tietosuoja ovat olleet työssäni tärkeitä aiheita vuosien ajan. Ei, se ei ole häkkeröintiä ja pimeässä verkossa surffailua venäläisagentteja vastaan, vaan pääosin sopimuksia, käytäntöjä ja koulutuksia. Psykologian osuutta ei kuitenkaan ole nostettu esiin niin laajalti kuin sopisi. Tämä asia muuttuu.
Käyttäjä on paras portinvartija
Tiedättekö mitä ovat M365 E5, Elements Collaboration Protection, Darktrace tai CrowdStrike? Ei, tämä ei tule kokeeseen. Listassa on useita erinomaisia tietoturvajärjestelmiä suuryrityksille. Ne ovat moderneja, tehokkaita ja hyödyllisiä. Vaikka ostaisit ne kaikki ja sata muuta pohjattomalla kassalla, et saisi sataprosenttista suojaa. Ihminen on lopulta aina se tärkein portinvartija etenkin huijausviestien kanssa.
Tämän myötä huomiota pitää kiinnittää yhä enemmän ihmiseen. Näkökulmia on monia. Se mikä pätee mielen hyvinvoinnissa yleensä, pätee myös psykologisissa kulmissa tietotekniikassa. Muutamia otteita.
Turvallisen tunteen tuovat asiat ovat tärkeitä, etenkin hädän hetkellä. Arjessa se on ystävä tai perheenjäsen. Tietoturvassa se voi olla ystävällinen, matalan kynnyksen käyttötuki.
Mielen resilienssi auttaa haastavien tilanteiden tullessa vastaan, oli puhe vapaa-ajasta tai työstä, terveydestä tai tietoturvasta.
Rikolliset ymmärtävät psykologiaa ja tietävät miten luoda sinulle epämukavaa oloa vaikkapa sähköpostihuijauksella. Epämukava olo vähentää valppautta.
Tietoturvan käsitteet eivät ole luonteeltaan teknisiä vaan inhimillisiä ja ajattomia aiheita, joita toteutetaan tietotekniikalla. Paperi tai tietokone, salasana tai riippulukko, postikortti tai sähköposti – konseptit ovat täysin samoja.
Ilkeämielinen tietojärjestelmiin murtautuja on vain Ruben Oskar Auervaara (kuka?) varustettuna näppäimistöllä. Temput ovat samoja.
Tulet hyväksi tietoturvaongelmien vahdiksi maalaisjärjellä, arjen osaamisella ja pitämällä mielen vireänä. Tekninen osaaminen on parhaimmillaankin pieni sivuosa.
Yrityspäättäjä, haluatko tehostaa hurjasti tietoturvan torjuntaa? Kiitä aina työntekijää joka mainitsee havaitsemastaan huijauksesta tai ongelmasta. Positiivisen palautteen teho on merkittävä.
Stressi tuhoaa tietoturvan
Monien tietoturvauhkien isoja riskitekijöitä ovat vanhat ohjelmat, asentamattomat päivitykset tai väärät asetukset. Yhä useamman maailmanluokan tietomurron aliarvostettu syy on kuitenkin stressi. Jos työntekijällä on jatkuva kiire, hänellä on huonompi valppaus. Jos työntekijää kohdellaan ilkeästi hänen kysyessä apua, hän jättää herkästi vaaroista ilmoittamatta tai neuvoa kysymättä. Stressi maksaa jo sairaspoissaoloina tähtitieteellisiä summia. Tietoturvaongelmina se voi maksaa vielä toisenkin tähtitaivaan verran.
Vanha mainos sanoi: hyvä ruoka, parempi mieli. Jatkan tästä: parempi mieli, parempi tietoturva. Parempi luottamus. Paremmat asiakassuhteet. Paremmat yöunet. Lopulta psykologisten kulmien merkitys tietoturvan hoidossa johtaa paitsi merkittävään rahansäästöön, erinomaiseen riskienhallintaan mutta myös mitattavaan terveyden hyvinvoinnin kasvuun. Pidä siis mieli vireänä ja huijarit varpaillaan.
P.S. Tässä yhteydessä pitää osoittaa kiitokset Nimblr-nimiselle ruotsalaisyritykselle, jonka kanssa olen pallotellut tätä kiehtovaa aihetta. Sanokaa minun sanoneeni, tästä aiheesta luetaan vielä monista medioista.
Tunnustan: uskon vahvasti kansankapitalismiin. Säästäväisyys on suomalainen hyve, se kaipaa vain pientä päivitystä ajalle, jossa pankista ei saa korkoa. Vaan kun katsoo sen ilmentymiä, olen sekä iloinen että ymmälläni.
Pelataan perusteet
Ensinnäkin, sille lukijalle joka toteaa että ei ole mistä säästää kun on neljäkymmentä lasta ja viisitoista hevosta ja jalka paketissa ja aviopuolisolla suu- ja sorkkatauti: asia selvä, nauti elämästä. Kaikille muille: jatka lukemista. Pistä raha poikimaan. Laita se tekemään jotain. Laita se tekemään jotain sinun ehdoillasi. Älä anna sitä Wahlroosille leikkikaluksi jättämällä se tilille, vaan sijoita se. Hanki osakesäästötili, hanki pienikuluisia rahasto-osuuksia, etsi kiva ETF, kikkaile Nordnetissä. Oleellista on että sinä, juuri sinä, laitat itse omat rahasi tekemään mitä sinä haluat niiden tekevän. Yst. terv. porvari.
Osakesäästötilin suosio on hyvä uutinen. Edelleen saa lukea väitteitä että tämä on rikkaille tehty veronkiertokeino, mutta valheen toisto ei tee siitä totta. Sori nyt, mutta 50 000 euron maksimirajalla varustettu tuote ei riitä rikkaille, ei edes säästeliäille keskiluokkaisille. Se on kuitenkin erinomainen tapa päästä helposti sijoittamaan. On mielestäni reilua, että verot maksetaan silloin kun saa rahaa, eihän palkastakaan tuloveroa makseta ennen palkkapäivää. Itse en käytä osakesäästötiliä, koska ehdin aloittamaan sijoittamisen jo hyvissä ajoin ennen niiden olemassaoloa. Toki syy voi olla myös se, että käytän kapitalisaatiopalveluita, holding-yhtiöitä, olen muuten helvetillisen rikas, tai olen rutiköyhä joka esittää porvaria. Saat ihan itse arvata pitääkö joku edellisistä paikkansa.
Mutta ne huijarit
Sijoittajakaverit kertoivat taannoin uusimmasta kryptovaluutasta. Siinä porukalla ihmettelimme miten joku oikeasti menee noihin vielä halpaan – mutta kyllä menee. Niin sitä luulisi, että kun kerran osoitetaan joku juttu huijaukseksi, kukaan ei enää siihen lankeaisi. Turhaan luulemme. Lähipiirin kontakteista löytyi yksi kaveri, joka kävi taannoin työkaverilta toiselle kehumassa kryptovaluuttaan ”sijoittamista”. Kaveri menetti kaikki säästönsä ja työkaverit ottivat jopa lainaa, menettäen lopulta kaiken. Voi kun ihmiset viitsisivätkin edes vähän selvittää mihin rahojaan tunkevat.
Mutta entä jos haluat pelata ns. sijoituslottoa? Haluat jättimäisiä riskejä ja mahdollisuuksia suurista voitoista? Ei siinä mitään, moni sijoittaja sijoittaa pienen osan rahoistaan ison riskin tuotteisiin. Niin kauan kun et pistä perheesi tulevaisuutta likoon, anna palaa. Riskisijoittaminenkin on tuottoisampaa kuin uhkapelaaminen Veikkauksen tuotteilla. Tämänkin lajin voi tehdä fiksusti, sijoittamalla oikeisiin firmoihin joilla on jotain oikeaa toimintaa. Suomestakin löytyy aivan oikeita, finanssivalvonnan seuraamia laitoksia joiden kautta voi tehdä sijoituksia kasvuyrityksiin tai korkeariskisiin yrityslainoihin. Itsekin olen näitä kokeillut. On tullut katsottua lukuisia häviöitä ja harvoja voittoja. Muista siis: korkea riski on korkea riski. Kaikkein suurin todennäköisyys on sille, että menetät rahasi. En laita linkkejä tähän, ettei Finanssivalvonta luule minua meklariksi.
Sitten se asenne
Kunnioitan suomalaista nöyryyttä. Kun kuuntelen vaikkapa Ylen Pörssipäivää, moni menestynyt sijoittaja elää varsin tavallista elämää. Ei ole hienoja autoja ja linnoja koteina. En kuitenkaan pidä ajatuksesta, ettei menestyksestä saisi puhua tai siitä puhumisen pitäisi johtaa naljailuun. Jos ei mistään muusta syystä sovi asennetta korjata, niin sen takia että keskiverto kansankapitalisti maksaa paljon veroja. Vain superrikkaat (tai rikolliset) voivat kiertää veroja tehokkaasti, mutta kaikki muut maksavat kiltisti. Mitä varakkaampia ihmiset ovat, sitä varakkaampi yhteiskunta on. Mitä varakkaampi yhteiskunta, sen paremmat mahdollisuudet on toteuttaa paitsi tärkeitä palveluita, myös niitä mukavia palveluita kuten kaupunginorkestereja tai lasten harrastuskerhoja.
No, olenko minä menestynyt sijoittaja? Varhaista sanoa. Kysy kymmenen vuoden päästä uusiksi. Nyt voin todeta kaksi asiaa. Ensinnäkin, aikanaan ensimmäisten työpaikkojeni palkoista tehdyt sijoitukset muuttuivat rökäletappioiksi. Toisekseen, isäni muinoin tuhannella markalla ostamat Suomen Yhdyspankin osakkeet ovat kymmenkertaistaneet arvonsa vuosikymmenten varrella. Muutoin isä ei koskaan pelannut pörssissä vaan keskittyi huolehtimaan perheestään. Tuota on vaikea moittia.
P.S. Tämä juttu on kirjoitettu puoli vuotta sitten, mutta päätin nyt julkaista aiempia, julkaisematta jääneitä juttuja kunnes pystyn uusia tekemään.
Koska tilanne ei nyt salli ns. oikean blogauksen kirjoittelua, kun on vähän juttuja niskassa, ajattelin että optimoidaan. Hyvä yleisö, ohessa pieni ote henkilökohtaisista mukaviisauksista. En avaa tai perustele niitä, en laita kontekstiin, sillä mielestäni lukijalle pitää jättää tekemistä myös. Ehkäpä muilla kirjoittajilla on vastaavia viiden pennin viisauksia jaettavaksi?
Mene metsään ja istu alas
Betonirakenteet kannattaa, tämä keskustelu ei
Tarvitsemme enemmän kysymyksiä ja vähemmän vastauksia
Hyvä yhteiskunta ei lähde osaamisen yltäkylläisyydestä vaan sen puutteesta, tarpeesta toisen ihmisen erilaisille taidoille
Olemme oppineet paljon uutta perheistä. Ei enää takerruta turhaan sukupuoliin, vanhanmallisiin roolijakoihin tai etnisyyksiin. Vaan ovatko tässä yhteydessä perheet myös pienentyneet? Näin voisi kuvitella Tampereen kaupungin suunnitelmista.
Olipa kerran perheasuntoja
Tampereen Multisilta on vastaajasta riippuen kauhea ja pahamaineinen, tai hiljainen ja perustylsä lähiö. Reilu parin tuhannen asukkaan lähiö muodostuu leijonaosin 50 vuotta vanhoista kerrostaloista, joissa on paljon pienehköjä asuntoja ja muutama isompi. Pääosa isommista asunnoista on tehty yhdistämällä kaksi pienempää. Yhden-kahden hengen talouksille alueelta löytyy varsin edukasta asumista. Lisäksi alueella on kourallinen omakotitaloja, mutta pääosa kodeista on pieniä. Myös viime vuosien uudisrakennuksissa on tehty lähinnä yksiöitä.
Tampereen kaupunki katsoi varsin fiksusti, että pelkillä halvoilla yksiöillä ei kannata lähiötä kehittää ja asetti tonttihakuun tavoitteeksi vastata lapsiperheiden haasteisiin. Tarkoitus oli saada siis lapsiperhekokoisia asuntoja. Katsotaanpa miten menee.
Asumisoikeusasuntoja rakentaa Avainasunnot. Tarkkoja tietoja ei ole julkaistu, mutta yhteydenotto kertoo, että pääosa asunnoista on yksiöitä ja kaksioita. Omistusasuntoja on tulossa T2H:lta, ja heiltä kysymällä selviää että asunnot ovat 21, 28 ja 31 neliön kokoisia + kaksi 60 neliön ”jättiä”. Näissä ”jätti” neliöissä huoneet ovat niin pieniä, että niihin mahtuu joko sänky tai pöytä, ei molempia. Jos ei kerrosratkaisuja lasketa, sanoisin että on varsin ikävää jos lapselle ei ole edes tilaa tehdä läksyjä. Korostettakoon, että em. yritykset rakentavat sen kokoisia asuntoja mitä kaupunki heiltä edellyttää, eikä yrityksiä sovi moittia siitä että noudattavat sopimusta.
Kaikilla tavoin väärin
Saatan olla likainen porvari, mutta sanoisin että lapsiperheelle suunnatuissa asunnoissa voisi kenties harkita muuta kuin pienimpiä yksiöitä ja kaksioita. Toki suuria neliömääriä rakennetaan rikkaammille alueille, mutta ei lainkaan pienempiin lähiöihin. Väitän, että tämä on typerää todella monella asteella.
Pienet asunnot eivät houkuttele alueille perheitä. Se vain vahvistaa jo ennestään vääristynyttä asukasprofiilia. Se myös lähettää signaalin kaupungilta: jos olet perheellinen, parempi olla rikas ja asua rikkaalla alueella. Jos olet perheellinen ja keskituloinen, muuta muualle! Juuri sinne, mihin voitaisiin rakentaa hieman edullisempia perheasuntoja, ne jätetään rakentamatta. Kaupunki puhuu todellisesta ongelmasta asiallisin faktoin, mutta tarjoaa ratkaisuna ongelman pahentamista. Kiinnostaisi niin vietävästi tietää jotta miksi.
Iso osa ruokaostoksiani tapahtui vuosien ajan Koivistonkylän Prismassa. Pari kuukautta sitten päädyin kuitenkin vaihtamaan S-ryhmästä K-ryhmään ja ”lähi”kauppani on nykyään Partolan Citymarket. Vähitellen huomaan, että muutoksessa oli merkittävästi hyvää ja melko vähän huonoa.
Yllätyksiä hyllyjen välissä
Cittarissa asioiminen vie enemmän aikaa kuin Prismassa. Osasyy on esimerkiksi heviosaston kaoottisuus – vai luovuus? Osa vihanneksista on vasemmalla laidalla, osa oikealla, osa hedelmistä on niiden välissä, osa ei. Tässä on varmaan joku logiikka, jonka herra yksin ties. Toinen osasyy on jatkuvissa muutoksissa. Valikoima kehittyy melkoista vauhtia ja yllätyksiä ilmestyy. Päätän ottaa tämän vastaan ilolla, sillä uudet asiat piristävät. Sieluni myös hymyilee siitä määrästä tuttuja amerikkalaisia merkkejä joita Cittarin hyllyllä näen. Lompakkoni ei sen sijaan hymyile niiden hinnoille. Silti, on mukava olla valinnanvaraa. Prismassa on pitkät hyllyt täynnä yhtä ja samaa – tai sitten täynnä tyhjää. Prismassa pitkiä hyllymetrejä oli tyhjänä ja tuotteita lopussa tuon tuosta. Hyllyistä pidetään paljon parempaa huolta K-kaupassa. Myöskään vanhentuneisiin tuotteisiin ei Cittarissa törmää helposti, Prismassa yhtenään.
Yllätyksiä kassalla
Tätä en voi mitenkään tieteellisesti kuvailla, mutta Cittarin kassalla olevat myyjät ovat yksinkertaisesti paremmalla tuulella. Heistä jotenkin paistaa enemmän sellainen ”osa tätä kauppaa” fiilis, vähemmän ”olen vaan töissä täällä” kuten rakkaalla kilpailijalla. Asiakkaaseen keskitytään enemmän, työkaverin kanssa juoruiluun vähemmän. Monenlainen ylimääräinen pieni avuliaisuus näkyy myös vierestä katsoessa, oli kyse sitten kielimuurista, liikuntarajoitteisesta asiakkaasta tai muista epäselvyyksistä. Kassalla huomaa myös jononhallinnan toimivuuden. Lidlin jonot ovat aina jäätävä katastrofi, Prisman jonot ikäviä mutta Cittarissa pääsee keskimäärin melko nopeasti.
Eurojen osalta ero on aika pieni – riippuen toki miten fiiniä ostaa. Jos vertaa Kotimaista- ja Pirkka-merkkejä, ero on marginaalinen. Lidl pesee molemmat hinnassa eestaas ja vastakin haen sieltä monet peruselintarvikkeet sekä juustot. Bonusten osalta tilanne on omansa, sillä S-bonusta todellakin saa helposti kerättyä havaittavia summia, kun taas plussapisteiden kerääminen on turhauttavaa salatiedettä josta ei osingoille pääse. Ellei osta Keskon osakkeita, mutta se on eri tarina se.
Yllätyksiä ympäristössä
Lopulta minua kiinnostaa tarpeettoman paljon muu kuin ruokakaupan ruoka. Ehkäpä pöhköä, mutta omatpahan ovat rahani. Nostan esiin muutamia asioita, joille annan ihan oikeasti painoarvoa valinnassani.
Cittarissa ei ole lemmikkieläimiä kaupassa. Periaatteessa ei saisi kummassakaan olla, mutta Prisman käytäntö on löyhä. Koira on iloisempi metsässä kuin maitohyllyllä.
Cittarissa on pysäköintitilaa ruuhka-aikoinakin ja parkkialue selkeä. Prismassa on viidakon lait. Kalevan Prisma on pahimmista pahin niin monella tapaa että mistä sitä aloittaisikaan. Ensinnäkin he pistivät sinne yksityisen parkkijengin vahtimaan, jonka myötä erityisluvitettuja autoja on hurjasti ja parkkipaikka aivan ammuttuna muuta kuin kaupan asiakkaita. Kaikista parkkigangstereista valitsivat kumppaniksi sen, jonka johdon suurimmat saavutukset ovat seksuaalirikosten sarjassa. Sanalla sanoen: oksettavaa. S-ryhmä yhä laajentaa toimintaansa näiden petojen kanssa, samalla kun K-ryhmän mielestä on kiva että asiakkaat käyvät kaupassa. Tällä on väliä. Tällä on todella paljon väliä.
Muissakin kumppanivalinnoissa on aika paljon ikävää. S-ryhmän läheisistä kumppaneista löytyy sellaisia ihailtavia arvoja kuten hiilivoima, uiguuriorjien käyttö ja uskonnolliset ääriryhmät. Ei Keskokaan täysiä pisteitä saa, mutta sentäs jonkin asteen rimaa käyttävät. K-kaupat myös tuntuvat arvostavan paikallisia yhteistyökumppaneita. Isoin miinus K-ryhmälle tulee väkivaltaurheilun kanssa leikkimisestä, siitä on fiksut arvot kaukana. Siinäkin lajissa on Lidlin pitämälle läpimädälle pohjalle pii~iitkä matka.
Kaiken kaikkiaan minulle tulee parempi olo Cittarissa tai muussa K-kaupassa käynnistä ja ruokakauppa-asiointi on muuttunut jopa hauskaksi, mikä on minulta paljon sanottu. Pika-arviolla saatan maksaa valinnastani 10-20 euroa kuukaudessa enemmän, mutta se on iloisesta mielestä oikeastaan aika pieni hinta.
Jatkan liberalismihörhöilyillä, koska selkeästi se ihmisiä lämmittää kylminä öinä. Tällä kertaa inspiroidun taannoisesta twitter-keskustelusta, jossa huonoilla sanamuodoilla sain keskustelun yhteiskuntafilosofiasta näyttämään seksuaaliselta fantasioinnilta. Koitetaanpa siis uusiksi ja pohditaan milloin, miten ja miksi yhteiskunnassa kannattaa kieltää asioita. Lopussa palaan ketjun aiheeseen.
Perinne vai peruste?
Monen asian kieltämisessä on enemmän perinnettä kuin perustetta. Toki monia perinteitä myös ymmärretään siivota ajoittain. Suomessa kielloista on poistunut vaikkapa homoseksuaalisuus, aviorikos, siirtolaisuus, abortti ja moni muu. Tuoreempia perinteitä on vaikkapa 1970-luvulta tullut sota huumeita vastaan, josta saimme perintönä monet nykyaikaiset huumepykälät. Tuoreempia perusteita puolestaan löytää vaikka uusissa koronkiskontaa kieltävissä pykälissä, jotka koskevat pikavippejä. Äärimmäiseen juridiseen fiktioon päästään kun katsotaan tekijänoikeuslakien nykymuotoja.
Usein puhutaan myös ns. signaalivaikutuksesta. ”Tämän asian salliminen lähettäisi väärän signaalin”, sanotaan. Ongelma on, että asiaa harvoin tutkitaan. Tietenkin signaalivaikutus on olemassa, mutta ei universaalina, ei samalla teholla joka aiheessa. Joskus vaikutus voi myös olla päinvastainen. Annan Uunon selittää, ettei mene liian vakavaksi.
Liberaalin kulma
Oma käsitykseni liberaalista yhteiskuntamallista perustuu siihen, että lähtökohtaisesti kaikki on sallittua, paitsi se joka on kiellettyä – ja se joka on kiellettyä, vaatii vahvat perusteet.
Kiellon pitää olla tarpeellinen: sen pitää estää jotain, joka on selvästi haitallista.
Kiellon pitää olla selkeä: sen pitää kohdistua yksiselitteisesti kohteeseen, eikä siihen saa jättää riskiä väärinkäytöksiin, esimerkiksi poliittisin tarkoitusperin.
Kiellon pitää olla tehokas: sen pitää vaikuttaa kiellon kohteeseen, lopputuleman kiellon asettamisesta pitää olla kielletyn ongelman poistuminen tai ainakin merkittävä väheneminen.
Kiellon pitää olla valvottavissa: monimutkainen termi on täytäntöönpanokelpoinen, tarkoittaen että kiellon rikkomista voidaan tehokkaasti valvoa ja mahdollisuuksien mukaan myös ennalta estää.
Kiellon pitää heijastella yleistä oikeustajua: ei niinkään liberaali kulma, mutta mielestäni oleellinen. Jos lakia ei kunnioiteta, se epäonnistuu myös muissa kohdissaan.
Lisäksi rangaistuksen rikkomisesta pitää olla suhteellinen aiheutettuun vahinkoon. Tässä on meillä parantamisen varaa eri rikoksissa eri suuntiin.
Seurannan tärkeys
Lopulta kieltoja pitää pystyä seuraamaan ja niiden vaikuttavuutta tutkimaan. Jos kielto ei saa aikaan haluttua tehoa, tai peräti saa aikaan päinvastaisen vaikutuksen, siitä on luovuttava siinä muodossaan. Se ei toki aina tarkoita käännöstä ympäri. Huumelainsäädännössä on esimerkiksi kokeiltu mallia, jossa pakotettuun vierotushoitoon suostuva jätetään rangaistuksetta – tätä voi pitää iteraationa täyskäännöksen sijaan.
Vaatii kanttia, nöyryyttä ja viisautta kyetä myöntämään virheensä. Harva poliitikko pystyy siihen. Median asenne ei tee tästä yhtään helpompaa. Sanoisin, että meidän pitäisi itse kunkin muistaa että virheen tunnustaminen on mitä suurinta viisautta. Siitä pitää kiittää, ei potkia lisää.
Palataan vielä alkuun
Tämä vääntö alkoi siitä, kun osallistuin keskusteluun siitä, pitäisikö fiktiivinen lapsiporno kieltää. Minun pitäisi olla hiljaa kaikesta seksuaalisuuteen liittyvästä, kun en aseksuaalina aihetta oikeasti tajua. Mieleeni kuitenkin tuli Kaur Kenderin tapaus. Tämä virolainen rääväsuu julkaisi 2016 groteskia seksuaali- ja muuta väkivaltaa myös lapsia kohtaan sisältävän teoksen, joka vei hänet käräjille. Tuomio oli kirjailijalle vapauttava. Minä sen sijaan en ole vieläkään vapautunut siitä fyysisestä pahoinvoinnista mitä sain luettuani osan kirjasta artikkelin kirjoittamista varten.
Minä en halua nähdä tuollaisia kirjoja, en halua kuullakaan niistä, enkä pysty löytämään yhden ensimmäistä syytä miksi sellaisia pitäisi olla olemassa, saatika vapaasti saatavilla. Lapsipornon julkaiseminen on yksinkertaisen vastenmielistä, oli se puhdasta fiktiota tai ei. Aiheesta keskustelun käyminen tai siitä kirjoittaminen on vastenmielistä, mutta itsepä taas suuren suuni menin avaamaan.
Minun on ollut ja on yhä hyvin vaikeaa punnita tuo pahoinvointi sekä vastenmielisyys toisella puolen ja sensuuri sekä kirjaroviot toisella. Voin myös pohtia miten paljon ihmisiä on tapettu tiettyjen kirjojen nimissä. Mitäs kielletään? Mein Kampf tottakai, sekä Kommunistinen manifesti, Raamattu, Talmud, Koraani – ehkäpä myös Kansojen varallisuus, Lajien synty… koska lopetetaan? Löydän miljoona kirjaa jotka ovat vaarallisempia kuin Kenderin luoma sontaläjä, joten loogisesti lähestyen listasta tulisi verrattain pitkä.
Lopulta tosiasia on, että kirjojen sensurointi on aina tuomittu epäonnistumaan. Koska informaatiota ei voi universaalisti sensuroida, sensuroiduista kirjoista tulisi vain kahta halutumpia. Kieltoja olisi mahdoton valvoa, eikä niistä tulisi selkeitä saati tehokkaita. Lopulta en myöskään tiedä olisivatko ne tarpeellisia objektiivisesti mitaten.
En aio astua puolustamaan miten hienoa ja fantastista on kaupitella ja jaella kirjoja tai muita teoksia, joiden pelkkä olemassaolo saa minut antamaan ylen. En kuitenkaan ainoa käyttää energiaani ajamaan niiden kieltoa, koska kansankielellä sanoen, se olisi yksinkertaisesti sekä turhaa että mahdotonta.
Jos joku todella suuttuu tästä mielipiteestäni, totean heille että vihanne on täysin oikeutettua. Täysin turhaa, mutta erittäin ymmärrettävää ja inhimillistä.
