Otsikon mukaan voisi kääntää 1960-luvun Bond-tunnarin From Russia with Love. Moisia sanoja ei tarvitse pelätä kuulevansa uusissa lauluissa enää. Venäjän julma sota on tuhonnut kansoja, ihmisiä ja mahdollisuuksia – mutta myös kulttuurin ilmapiiriä.
Muistan Uralin rinteiltä…
Jo ennen otsikkobiisiä oli maan rajaa ylitetty kaihoisin muistoin Erik Lindströmin sävelin, Aili Runteen sanoin, ikimuistoisella Annikki Tähden esityksellä Muistatko Monrepos’n. Sekä esittäjä että laulu saivat vielä upean kertauksen Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä (katsottavissa Areenassa).
Vuosikymmentä tämän jälkeen käännettiin suomeksi venäläinen laulu Uralin pihlaja, jonka ehkä tunnetuin esittäjä oli Tapio Rautavaara. Venäläinen runo löysi paikkansa suomalaisten rakastamana häävalssina, jonka on esittänyt iso litania artisteja vuosikymmenten varrella. Matka Uralille on kilometreinä pitkä, mutta kulttuurille lyhyt.
Mistä tunnet sä ystävän?
Vladimir Vysotski oli esimerkki Neuvostoliiton ilmapiiristä. Hänen runonsa ja laulunsa eivät olleet tarpeeksi sopivia eliitille, mutta silti hänestä tuli yksi maansa rakastetuimpia trubaduureja. Vasta hänen juotuaan itsensä hautaan alkoi olemaan tilaa hänen musiikille. Suomessa hänen taiteensa löysivät Juha Vainio ja Arja Saijonmaa. Onneksemme tuolloin taide ylitti maan rajoja.
Hieman edellisen jälkeen rokkasi Leningrad Cowboys. Suomalaiset rokkarit ja puna-armeijan kuoro esiintyivät ja lauloivat yhdessä yleisön hurratessa. Maantieteelliset ja aatteelliset rajat ylittyivät, sillä kulttuuri halusi ja pystyi ylittämään ne.
Laulu hiljenee
Tänä päivänä ei enää ylitetä rajaa kulttuurin merkeissä. Ei tehdä kulttuuriyhteistyötä, ei löydetä toinen toistemme lauluja, ei tehdä yhteiskonsertteja tai muitakaan tuotantoja. Laulu on hiljentynyt tänään, ja huomenna, ja vielä monen huomisen verran – ehkä sukupolven ajaksi.
Niin traagista kuin hyökkäys Ukrainaan onkin, vuodatan kyyneleen myös niille tekemättä jääneille runoille, lauluille ja esityksille. Rajamme itään ei ole koskaan ollut ongelmaton, mutta vuosikymmenten ajan se on inspiroinut. Se kynttilä puhallettiin sammuksiin reilu vuosi sitten.
Koska lie aika se sytyttää uudelleen?
En mä tiedä, sopisiko tämmöiseen blogiin kommentoida vaikka, että ”yrittänyttä ei laiteta” vai miten tämä sananparsi sitten meneekään?
Voi aina yrittää ymmärtää, mitä nyt sitten yrittäisikään ymmärtää, vaikkei ymmärtäisikään 🙂 such is life.
So ist das Leben, kurz und smutzig aber doch so schön
Mihin pyrit Juhak typeryyksilläsi?
Eikö perussuomalaisten joukossa ole rikollista roskaväkeä jo mainehaitaksi asti?
Mun mielestä suloista ja suloinen bloginavaus.
Toisenlaisella politiikalla venäjä olisi hyötynyt naapurivaltioista monin verroin ja me kuunneltaisiin vaikkapa ”Miljoona Ruusua” alkuperäisversiona!
Kaurismäkikään ei taida tosiaan erityisen NATO-myönteinen olla, enkä tiedä nostattiko se sitten toisen kanssablogaajan pikku vinkkauksesta tällaista kenties ylinäyteltyä kognitiivista dissonanssia pintaan?
Vai mikä tällaisen bloginavauksen sanoma siis on, joka ei ihan auennut mulle, että onko se siis niinkun tällainen nyökkäys Ukrainan näyttelijä-presidentin suuntaan sen puolesta, ettei kannata hankkia puudelia, jos voi kotimaisesta lelukaupasta ostaa jenkkilässä tuotetun lelukoiran, jonka tekoturkiksella verhottu muovinen habitus nykii robona eteenpäin kunnes patterit on vaihdettava?
Kyllä tällainen ansaitsisi pienen seläntaputuksen, ja jos ei sitä isi tule antamaan, niin tykkäisitkö Kyuu, jos mä rapsuttaisin sua korvan takaa? Vai pureeko kissa? Laitetaanko se mikroon?
HS:n artikkelin 23.5.2023 mukaan Kaurismäki kertoi Cannesissa, ettei ole enää Nato-vastainen.
Tarkoitukseni ilmeisesti oli tunnustella onko suomupeitteen alla ketään kotona👨👩.
Otsaa hänellä oli, vaan mahtoiko olla leukojakin?
Mikä on punainen ja huutaa? Viimeistä sanaa etsivä femakko😉.
Terveisiä Köyliöön.
Kissa alas pöydältä, hitto vie!
https://youtu.be/WuFzlYquFuo
(Marteria – Bengalische Tiger)
Ystävän laulun sanoja olen aina kummeksunut, esimerkiksi:
Mistä tunnet sä ystävän onko oikea sulle hän
Anna meren se selvittää kuka viereesi jää
Ja jos silloin kun myrsky soi
Vain sun kumppanis vaikeroi
Vene lähimpään rantaan vie
Jääköön pois mikä lie
Siinä heikompi, apua ja tukea tarvitsevalle ihmiselle kylmästi sanotaan ”Jääköön pois mikä lie”, aika kylmä suhtautuminen. Laulu sopii kyllä hyvin kylmän kolkolla äänellä laulavan Saijonmaan suuhun.
Mutta ylipäänsä venäläisissä vanhoissa lauluissa on hienoja melodioita, sopivia suomalaiseen melankoliseen sielunmaisemaan.
Liisa on kyllä heittäytynyt filosofistaiteelliseksi kommenteissaan, en ainakaan minä tahdo päästä ymmärrykseen
Matti, kun kirjoitat googleen ”Kuolleet lehdet”, tulee vastaan vaikkapa tällaista: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuolleet_lehdet
Lisäksi: https://yle.fi/a/74-20033793
”Kaurismäen Alma-koira sai Cannesin Grand Prix’n roolisuorituksestaan: ”Kurinalainan ja lahjakas kollega”, kommentoivat elokuvan muut tähdet”
Ja tosiaan itse näitä perjantaina koneellani luin ja jaoin läheisille, kun sain teitoon, että erään läheisen rakas koiraystävä oli kokenut murheellisen kohtalon.
Anna mun kaikki kestää
Täällä Pirkan blogeilla on aivan oma, häiriintynyt todellisuus.
Ole Matti iloinen, jos 90% menee sinulta ohitse. Itsekin tuudittautuisin mieluusti tai oikeammin kumittaisin mieluusti vuosia muististani pois, kuten Eternal Sunshine of the spotless mind-elokuvassa Kate Winsletin esittämä hahmo tekee.
Sitten muuttaisin Helnsinkiin tai muualle resiidaamaan (onneksi tämä onnistuukin helpommin).
Vysotskilta vanhaa, mutta ajankohtaista:
https://youtu.be/seCtQ7DhRw0
Eräs sotamme veteraani ei pystyttänyt pihaansa lipputankoa.
Sitä kysymällä selvisi hänen ajatus että miksi rajasta taistellaan – Eikö kansat voisi elää sovussa ilman maarajoja?
Tämän sanoma oli niinkin simppeli että kuulin radiossa yhden näistä kappaleista ja siitä tuli mieleen ajatus. Musiikki on itse itsensä tarkoitus, eikä se sen enempää tarvitse julistusta. Se on ja tapahtuu.
Ai kuuntelet radiota?
Eikö sinun alallasi ole jo hakkereita ja muuta rikollista sakkia riittämiin? Eihän heikko itsetunto voi olla oikeutus rikollisuudelle, vaikka ihminen ei kestäisikään kritiikkiä?
Kyllä, kuuntelen radiota, mutta en ymmärrä miten se liittyy rikollisuuteen ja hakkereihin.
Jätän blogisi tästedes omaan arvoonsa, ehkäpä voit meidän iloksi kirjoitella lisää OMISTA harrastuksistasi conimaailmassa tms. jatkossa, olisiko siinä ideaa?
Jos ei omia ideoita löydy, onko pakko kirjoitta mitään? Jos ei pidä ihmisistä, onko pakko teeskennellä ”ystävää” toisille? Miksi edes kutsuit minut Pirkan Blogeille; taputtamaan sinun jutuille vaiko tuottamaan jotakin lisä-arvoa alustalle, johon liittyvistä todellisista tunteistasi sekä ajatuksistasi me molemmat olemme tietoisia? Miksi teeskennellä aamusta iltaan? Eikö todella ole mitään aitoa omaa juttua tai muuta, mikä itseä aidosti koskettaisi?
Minulla ei ole mitään aavistusta mitä edellinen koskee.
Kirjoitin musiikista koska musiikin kuunteleminen on mukavaa. Siinä ei ole mitään sen isompaa arvolatausta suuntaan tai toiseen.
Mielestäni kukaan ei voi sanoa kenellekään onko hänelle musiikki aitoa vai ei. Jokainen tapa kokea musiikkia on oikea. Siihen ei ole sääntöä tai lakia. Voisin kertoa miten paljon tai miten vähän tiedän esimerkiksi musiikin teoriasta tai instrumenteista, mutta sillä ei olisi mitään vaikutusta tähän.
Joskus on myös hyvä kirjoittaa muusta kuin politiikasta, maahanmuutosta tai sen semmoisista. Kirjoittaa asioista jotka ylittävät moiset murheet.
Pakko ei ole. Kirjoittaa, lukea, eikä pitää.
😀 tilulilulei ja pikkulinnut ne puussa visertävät. Emme ole koskaan varmastikaan viestineet mitään missään muussa viestimessä mistään asiasta, Kyuu ei edes koskaan ole minua tavannutkaan eikä ylipäätään voi ymmärtää mistään mitään. Aww.
Nimimerkki Lasse Kallo omassa blogissaan ”Mies vailla tasa-arvoa 2”:
”Lasse Kallo
27.5.2023 19:42
Tuon viime kommenttini jälkeen olin pihapiirissä klapihommissa. Sen jälkeen oikaisin selkää olohuoneen soffalla ja katsoin toisella silmällä televisiota (mulla selkä vähän jäykkä, vanha vika). Kun selkä jumittaa, vaikkapa, kundaliini ei virtaa hyvin eikä filosofointi toimi muuten kuin heikonpuoleisesti.
Niinpä mietin tässä, ennen saunaa, miten Aki Kaurismäen uusin filmi ”Kuolleet lehdet” pärjää tänään Cannesissa. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kuvalta.”
—
”Kuolleet lehdet” (ransk. Les Feuilles mortes) on Joseph Kosman säveltämä ranskalainen laulu vuodelta 1945. Kappaleen esitti näyttelijä ja laulaja Yves Montand elokuvassa Yön portit. Laulu perustui Jacques Prévert’n kirjoittamaan runoon. Suomenkielinen teksti on Kullervon kirjoittama.
Elokuva Yön portit ei menestynyt kaupallisesti, mutta kappaleesta tuli heti ilmestyttyään suosittu, ja se nosti Montandin tähdeksi. Siitä on tullut pop- ja jazzstandardi Euroopassa ja Yhdysvalloissa, ja sitä esitetään sekä lauluna että instrumentaalina. Ranskaksi sen ovat esittäneet muun muassa Cora Vaucaire, Marcel Mouloudji, Charles Aznavour, Juliette Gréco ja Edith Piaf. Pianisti Roger Williamsin vuoden 1955 instrumentaalinauhoituksesta tuli yksi vuoden suurimmista myyntimenestyksistä, ja sitä myytiin yli kaksi miljoonaa kappaletta. Williamsin versio on yhä ainoa pianoinstrumentaali, joka on noussut Billboardin singlelistan kärkeen. Jazzsuosioon kappaleen nostivat vuonna 1957 Coleman Hawkinsin, Dizzy Gillespien ja Duke Ellingtonin levytykset.
Laulun englanninkielinen versio on nimeltään ”Autumn Leaves”, ja sen sanoitti Johnny Mercer vuonna 1949. Ensimmäisenä kappaleen levytti englanniksi Jo Stafford vuonna 1950. Kappaleen mukaan nimettiin vuoden 1956 elokuva Syyslehtiä (Autumn Leaves), jossa laulun esittää Nat King Cole.”
(Wikipedia)
?
Älä tee omista ongelmistasi minun ongelmiani, kiitos.
?
Jospa laitatte vaikka Bill Evansin pianoversion soimaan, hyvät herrat, niin ei muovi ja kitsi ynnä keskinkertaisuus pursuaisi jokaisesta pään reiästä minulta ulos.
Mikä on koira? No sehän on ihmisen paras ystävä!
”Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet -elokuva sai Cannesissa ensimmäisen palkintonsa, kun elokuvassa esiintyvä Alma-koira palkittiin Juryn erikoismaininnalla. Kaurismäen portugalilainen löytökoira esittää elokuvassa Chaplin-nimistä uskollista seuralaista.”
(Sama lähde mitä yllä)
Kyuuhan ei koskaan myöskään autoile minnekään, vaan aina käyttää ratikkaa sekä bussia, joka lähtee hänen oven vierestä keskustaan. Eiköhän tämä höttö ole nähty.
Tänään minä olen erityisen iloinen siitä, että asun vuokralla ja voin koska vaan siirtyä vailla huolenkaan häivää tai tarvetta purkaa omista epäonnistuneista taloudellisista siirroistani aiheutuvaa ahdistusta muiden ihmisten niskaan.
Tuosta vain voin sanoa kämpän irti ja lennähtää seuraavaan kivaan paikkaan. Raskas asunnon myyntihelvetti ei paina! 🙂
” 28.5.2023 14:45
Veljesten yhteisistä töistä Valehtelija ja Arvottomat pidin.
Aki Kaurismäellä on se handikäppi, että kaikkien elokuvien tendenssi on etukäteen kiinnitetty asenteeseen ”varakas = paha”, ”köyhä = korkeamman moraalin omaava”.
Lisäksi esim.: ”koira symboloi viattomuutta, varaton ja lapsi on koiran ystävä”, mutta ”rikas potkaisee koiraa”.
Elokuvista tulee noin kliseisistä lähtökohdista kovin tylsiä ja elämälle vieraita.
Minun mielestäni.
Elävä elämä on huomattavasti monivivahteisempaa.
Mutta tykätkää vaan rauhassa.
J.k. Olen käynyt Ranskassa 80-luvun puolivälistä alkaen, kovasti ihmettelin kuinka hyvin Kaurismäen elokuvakieli uppoaa ranskalaisiin ystäviini. Monelle Suomi = Kaurismäki+ Vatanen.
Mutta mitäpä ranskikset keskimäärin oikeasti Suomesta tietävät.” – Harri Erämetsän kommentti Riitta Penttisen blogiin ”Akin elokuva” Uusi Suomi 28.5.2023.
———————————————————-
Semmoinen näkemys.
Minusta parhaimmat Aki Kaurismäen kuvat ovat ”Mies vailla menneisyyttä” sekä ”Arvottomat”. Myös ”Le Havre” on hyvä, omalla tavallaan.
Minusta Mika Kaurismäen elokuvat joissa on mageaa kitaramusiikkiakin, ovat aliarvostettuja.
Lasse, ihmisellä on aina mahdollisuus myös itse ajatella sekä tehdä luovaa päättelyä kaiken lehdistä lukemisen sekä kuolleen kirjaimellisuuden sijaan. Kaikilla siihen ei kuitenkaan riitä resurssit, ja silloin voi kiusaus olla suuri ryhtyä likaiseen peliin, kyllä äiti ymmärtää. Äiti-madonna ja huorakin vielä. 😀
Niin, jos sivuutetaan hetkeksi sakeudet, niin onhan tuon itseään ilmaisemaan kykenevän Harri Erämetsän näkemykset Kaurismäen veljeksien töistä kiintoisa, enkä itsekään erityisemmin koe tarvetta yhtyä kuorossa jonkun suomalais-ohjaajan fanitukseen ainoastaan siitä syystä, että kaikkien kuuluu tykätä Aki Kaurismäen elokuvista.
Helpostihan se mainittuihin kliseisiin asetelmiin tuntuu muotoutuvan keskustelu tälläkin alustalla, oli aihe kuin aihe, niin ”eliitti” on yksioikoisesti sekä määrittelemättömästi aina automaatiolla ”paha” samoin kuin ravintolan valinta sen mukaan, onko ravintola ”halpa”, jolloin siellä syöminen tuntuu joillekin edustavan ns. ”korkeamman moraalin” valintaa jne.
Käsitteitä ei edes vaivauduta määrittelemään, tai perussuomalaisten tapauksessa edes ilmeisesti tunneta sellaista asiaa kuin käsitteen määritys. Siten ihmisten argumentitkin jäävät kolisemaan kuin tyhjähköt peltipurkit päivänpolitiikan pyykinpesukoneen rummussa…
Ethän lue enää Valerie Solanasia etkä Atlas Saarikoskea etkä kumppaneita, please.
Etkö onnistunut vaihtamaan levyä?
?
Säälittävää, mutta vastaan säälistä.
Ranska on rakkauden ja runouden kieli, sitäkin.
”Kun mainitsin esikoiselleni, että luen Hazel Rowleyn kirjoittamaa Tete-a-Tete -kirjaa, jossa kerrotaan Sartren ja de Beauvoirin suhteesta, poikani sanoi ”ketkä”. Mihin miniäni äkkiä kommentoi ”no se filosofi ja feministi!”. Siitä tajusin, etteivät minulle niin tutut Jean-Paul Sartre ja Simone de Beauvoir välttämättä ole sellaisia maailmanluokan kuuluisuuksia kuin ajattelin. Ainakaan tällä vuosituhannella.” – Toveri lukija” 4.8.2021.
😀 Ai että minulla ja Kyuulla olisi suhde? Tälläkö nyt seivaat jotakin?
LASSE UUDESTAAN:
https://youtu.be/r-Z8KuwI7Gc
(Bill Evans Trio – Autumn Leaves)
Kauniita mielipiteitä Lassella ilmeisesti minusta ja Kyuusta, josta aiheesta olet aiemmin omassa blogissasi viime kesänä jo kirjoitellut, ja nyt sama jatkuu:
”tajusin, etteivät minulle niin tutut Jean-Paul Sartre ja Simone de Beauvoir välttämättä ole sellaisia maailmanluokan kuuluisuuksia kuin ajattelin. Ainakaan tällä vuosituhannella”
Miksei Lasse uskalla esittää kritiikkiä selkä suorassa, vaan kutoo sen hämähäkkimäiseksi seitiksi heittojensa rivien väleihin, jotka heitot eivät koskaan millään muotoa liity itse aiheeseen, kuten tässä blogissa musiikkiin Aki ja vieläkin pareemin Mika Kaurismäen elokuvissa? Miksi se on niin vaikeaa puhua asiansa suoraa?
Lasse Kallo 6.9.2022 15:21 omassa blogissaan ”Vaiettu ongelma – mies vailla tasa-arvoa:
”Tuo mitä tiedän tämän Sartren ja toisen ranskalaisen filosofin ja älykön Simone Beauvoirin suhteesta, vaikuttaa suruvoittoiselta jutulta. Ilmeisesti he rakastivat toisiaan, mutta eivät tulleet keskenään juttuun.
Se jin ja jang, se parisielun etsiminen, ihmisen ikävä toisen luo, kaipuu menetettyyn (?) paratiisiin – ja näiden vastapoolina egominän (autopilotti) ja järkiminän kamppailu mielen hallinnasta, sortuminen tai pelastus, -on siinä pohtimista.”
https://www.pirkanblogit.fi/2022/tuulijoki25kamp/vaiettu-ongelma-mies-vailla-tasa-arvoa/
Tuolloin viime kesänä vielä yritin olla kohtelias ja ystävällismielinen Lasselle sekä muille täällä Pirkan blogeilla, mutta siitä huolimatta sain valtavasti lantaa niskaan.
?
En tiedä, mitä sirkusta täällä pyöritätte, mutta melko häiriintyneeltä vaikuttaa.
Unissanne, pojat. Unissanne. 😀 Minun miestyyppi on huomattavasti vakava-asteisempi mies vailla tasa-arvoa kuin mitä kumpikaan teistä. Lisäksi minulla ON myös ranskalainen eroottinen ystis, joka on ihan oikea ystis <3 🙂
”Persujen nainen saa minun puolestani kirmata vaikka ilkosillaan kesälaituria pitkin sekasaunasta niin, että rinnat hölskyvät olkien yli maitorepuksi hänen perässään roikkuvan uskollisen uroslauman kirnu-virvokkeeksi, for all i care. 18 litran voireppu ei roiku minun selässäni.” – Liisa Iso-Mörkötalon kommentti 27.8.2022 Helsingin hepun blogiin täällä Pirkan Blogeissa.
13.2023 13:47
”Liisan liukkaat” 11.3.2023 viime yönä.
Liisa02:29: ”Uskallusta Lasse! Älä piiloudu päälleliimatun taakse, jos todella omaat omapirkanblogit.fi/…-rehottaa/comment-page-1n sielun!”
Liisa
11.3.2023 02:29
”Kerro siitä!”
Liisa
11.3.2023 02:29
”Kerro miltä vanhan miehen seksuaalisuus ja taiteellisuus on?!”
Liisa
11.3.2023 02:30
”Älä lymyile ismien ja sitaattien varjoissa kuin munaton mies!”
Juhak blogi ”Ahdasmielisyys rehottaa” 10.3.23.
Lähes kaikki suomalainen vanha kevyt musiikki on ns. ”Mollijoria”= Georg Malmsten( poikkeuksena lasten liikennelaulu). Stimulaationsa se on saanut venäläisistä melodioista, jotka surua täynnä ja ”mollia” sävellajeissaan.
Ne haikailevat menneisyyden ihannointiin.
Sopiva erinomaisesti politiikassa perussuomalaisuuden tunnussäveliin, joista Annikki Tähden itkuvirsi ”Muistatko Monerepon” on niistä sopivin.
.. Monrepon..
Aina kun vuoden merkkipäivinä vaihdamme kuulumisia vanhan hanurimuusikon
(90-v) kanssa maalta, istahdan pianon ääreen ja soitan hänellle pätkän ”Ystävän laulua”, se kertoo sanoin kaiken ja siinä on hyvä bassokulku.
Joskus hänellä on Guerrini sylissään, ja sieltä tulee liukkaasti vastasoittona
”Metsäkukkia”, mollia sekin.
https://youtu.be/CC2vlt7Utlw
(Muumilaakson Tarinoita – Lopputunnus)
”Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa.” – Abraham Lincoln.
Lars ”Lasse” Fredrik Jansson (8. lokakuuta 1926 Helsinki – 31. heinäkuuta 2000 Helsinki) oli suomalainen sarjakuvataiteilija ja kirjailija. Hänet muistetaan parhaiten maailmanlaajuiseen suosioon kohonneen Muumipeikko-sarjakuvan toisena tekijänä sisarensa Tove Janssonin ohella.
Vuosina 1952–1956 Jansson oli mukana Aerofoto-yhtiössä, jonka hän oli perustanut valokuvaajaveljensä Per Olov Janssonin ja lentäjä Börje Hielmin kanssa. Aerofoto kauppasi ihmisille heidän taloistaan ja kotiseuduistaan otettuja ilmakuvia, ja se oli Suomen ensimmäinen ilmakuvausta harjoittanut yksityinen yhtiö. Hielm ohjasi lentokonetta, Per Olov Jansson valokuvasi ja Lars Jansson myi valokuvia pääkaupunkiseudulla; maaseudulla kuvia kauppasi palkattu myyntimies.
uonna 1959 Tove Jansson lopetti Muumipeikon piirtämisen ja Lars astui hänen tilalleen. Äiti Signe Hammarsten-Jansson yllytti Larsin jatkamaan sisarensa uraa, sillä muuten brittiläinen kustantaja olisi voinut hankkia sarjalle ulkopuolisen piirtäjän. Hän ei omien sanojensa mukaan ollut piirtänyt aiemmin viivaakaan, mutta harjoiteltuaan kuukauden intensiivisesti Muumien piirtämistä ensimmäinen hänen piirtämänsä sarjakuvastrippi ilmestyi tammikuussa 1960.
—
Det osynliga barnet och andra berättelser on Tove Janssonin kuudes muumikirja. Se julkaistiin vuonna 1962. Teos on muista pitkistä muumikirjoista poiketen novellikokoelma, ei romaani.
Kirja sisältää yhdeksän kertomusta.
Kertomus kaksi, ”Kamala tarina”:
Kamala tarina kertoo pienestä valehtelevasta homssusta ja homssun pikkuveljestä. Homssut kuvittelevat ryömivänsä mangrovesuolla ja pakoilevansa vihollisia.
(Wikipedia)
Herra jumala! tuo armenialaistyttö on kuin suoraan Guy de Maupassantin novellista ”Rondolin tyttäret”!
Ennen kun näin tuon Elenan kuvittelin Afroditen, tuon meren vaahdosta syntyneen kaunottaren olevan ristiverinen. Enää en ole ollenkaan varma!
Demonisoitko, Lasse, kaikkia itsellisiä äitejäkin paholaisiksi, vai mikä toisten erilaisuudessa sinua painaa?
En ymmärrä sinua. Jos rupean vaihtamaan ajatuksia kanssasi, ymmärrät sen aina omalla ilkeämielisellä tavallasi, ja saan sen silmilleni heti tai sitten myöhemmin. Sen vuoksi en sano tämän enempää, Piste, Finito.
”Aphrodite (/ˌæfrəˈdaɪtiː/ (listen) AF-rə-DY-tee; Greek: Ἀφροδίτη, translit. Aphrodítē; Attic Greek pronunciation: [a.pʰro.dǐː.tɛː], Koine Greek: [a.ɸroˈdi.te̝], Modern Greek: [a.froˈði.ti]) is an ancient Greek goddess associated with love, lust, beauty, pleasure, passion, procreation, and as her syncretized Roman goddess counterpart Venus, desire, sex, fertility, prosperity, and victory.” /Wikipedia
Eli Afrodite yhdistyy mielessäni myös Venukseen, jonka puolestaan yhdistän kointähteen, aamutähteen sekä ”paholaiseen”.
Olen seurustellun miehen kanssa, joka harrasti kuvataidetta, ja joka oli tehnyt kuvan omasta ex-naisystävästään, jonka hän kuvasi tyskyistä nousevana paholaisena.
Ja sekin suhde päättyi, koska kyseinen henkilö sikaili selkäni takana, mitä en — vaikka halusin yrittää — pystynyt ohittamaan, vaikka itse tykkäsin kaverista kovin. Se oli liian inhottavaa minulle.
Tällaista taustaa sekä Lasse sinun kanssasi riitelyn taustaa vasten, värittyvät tulkintani negatiivisiksi.
Lisäksi edesmenneen suhteeni jäljiltä olen aika tottunut siihen, että minulle kirjoitellaan koko sähköposti täyteen niin hirveitä viestejä, ettei niitä edes pysty avaamaan — ja joissa nimenomaan on kovin runollisesti ilmaistuna tällainen narsistinen kaksoismerkitys, jossa ironisen ivan alle kätkeytyy vieläkin syvempi loukkaus. Viestejä, joissa kirjoitetaan kuinka minulle oikea käyttömuoto olisi lava-auton perässä ruumiini vetäminen kunnes raajani kuluvat pois ja näin.
Tällaisen jälkeen sitä ehkä lukee ja katsoo maailmaa vähän eri tavalla, kun ihminen, jonka päästi lähelleen, käyttäytyykin tällä tavoin. Eikä vain minua, vaan koko perhettäni kohtaan, Lasse.
Minä en pysty, Lasse, nykyään olemaan enää missään läheisissä tekemisissä yhdenkään miessukupuolisen kanssa tuon viimeisen suhteeni ansiosta. Seksuaalinen kiinnostukseni ketään kohtaan on täysin kuollut. Ja tavallaan se on ihan tervehdyttävää, koska pystyn kohdentamaan ennen ihmissuhteisiini tuhlatun ajan itselleni hyödyllisemmin, kehittäen itseäni älyllisesti.
Minulla on jonkin verran näitä suerustelukokemuksia taustapeilissä, jotka aina tyssäävät pettymyksiin.
Yhden kulttuurihistoriaa lukeneen fiksun ihmisen kanssa yritin olla, ja tämä ihminen väitti jopa rakastuneensa minuun, mutta hänellä oli niin heikko itsetunto, että häntä ahdisti julkisesti esiintyä kanssani. Mitä siinäkään tilanteessa kaltaiseni voi tehdä, paitsi päättää se suhde? Itsekunnioitukseni minulla kuitenkin on.
Minkä minä sille, Lasse, mahdan, että suomalaiset nuoret miehet ovat tällaisia? En minä halua tehdä siitä omaa ongelmaani, jos maailma näin makaa, olen itsekseni ja kevyesti tapailen sellaisia miehiä, joiden kanssa minun ei tarvitse joutua kohtaamaan moista.
Eräs jamppa nuoruudestani, jonka kanssa yritin jotakin vakavaa suhdetta, lähetteli jostakin minulle täysin käsittämättömästä syystä seksiviestejä jonkun kaverinsa vaimokkeelle suhteemme aikana, josta minulle kertoi poikaystäväni hyvä ystävä, joka usein vietti kanssamme aikaa ja tunsi minut ja näki mitä oli meneillään, yhdessä välillä saimme huolta kantaa poikaystävästäni, joka saattoi kadota baarireissuilleen niin, ettei kukaan häntä tavoittanut ja kaikki luulivat hänen tehneen jotakin surullista.
Jonkin aikaa sitäkin kesti, kunnes erään silloin raskaana olleen ystävättäreni kanssa olin lähdössä kahveille, jolloin poikaystäväni ovellani ohimennen näki raskaana olevan ystävättäreni, kun yhdessä kotoani poistuimme sinä aamuna.
Ja sitten paria päivää myöhemmin täysin ulapalla poikaystäväni alkoi minulle selittää jostakin unesta, jota oli nähnyt raskaana olevasta naisesta, jonka kanssa harrasti unessa seksiä. Totesin että oo ja koo siihen, en muuta.
Sitten myöhemmin eräänä aamuna, jonkun viikonloppuhulabaloon jälkeen heräsin poikaystäväni viereltä omasta sängystä ja katselin siinä nukkuvaa miestä ja tajusin inhoavani häntä. Hänen kasvot ja kaikki hänessä inhotti.
Niinpä tönäisin häntä hereille ja kysyin: ”mitä sä oikeastaan teet siinä?”.
Hän önisi: ”Älä ny viiti… mitä sä nyt” jne.
— Ravistelin häntä uudestaan sanoen: ”Ihan oikeasti: mitä sä teet mun kanssa?”
Kaveni havahtui hereille ja toljotti minua vaan kykenemättä vastaamaan mitään.
Niinpä sanoin hänelle lähteväni omiin hommiin, ja toivovani, että kun illalla palaan kotiin, on hän kerännyt kaikki tavaransa luotani ja poistunut elämästäni.
Näin tapahtui enkä kuullut hänestä mitään. Enkä myöskään itse ollut sen jälkeen missään yhteydessä häneen.
Vuosia myöhemmin hän pyysi minulta anteeksi.
Minä soittelen itselleni tällaisia lauluja, ja asioin tasan siten ja sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa aidosti haluan asioida ja jotka kohtelevat minua arvostavasti.
https://youtu.be/hYjHixQ9Ns4
(Laura Mvula – That’s Alright)
Niinhän se menee. 🙂
Ja sitten nimimerkin saatuani avasin tämän nettisivun ja päädyin lukemaan oliko ekaa blogia, joka silloin oli siinä vastassa, joka sattui olemaan Markku Huhtalan blogi, jota aika kursorisesti katselin että onpas menoa kun iso joukko tyyppejä yhtä haukkumassa, jolloin vaan ajattelin, että epätasapaino, asetutaanpa alakynnessä olevan puolelle.
Usein elämässä ja maailmassa kohtaan asiat niin, että kun en niille juurikaan mitään mahda, niin otan ne vastaan asenteella: ”okei, tämmöistä tällä kertaa, kokeillaan nyt sitten”.
Jos ei ole olemassakaan yhtä sellaista miestä, johon ylipäätään voisi aidosti rakastua ja jonka voisi nähdä toivomanaan isänä omille lapsilleen, niin eikö silloin ole pelkästään myönteistä, että naisilla on vaihtoehtoja sekä mahdollisuuksia tehdä elämistään merkitykselliset muilla tavoin?
Lassen linja tuntuu olevan, että kaikkien nuorten suomalaisnaisten tulee väkisin joko olla epätyydyttävissä ja suoranaisesti tunnekuolleissa parisuhteissa miesten kanssa, joiden kanssa ei synny mitään aitoa kokonaisvaltaista ja monipuolista läheisyyttä — ja sitten he, jotka valitsevat elellä itsekseen, ovat paholaisia, joita kuuluu pilkata, vainota ja joilta tulee katkaista kaikki mukavat kontaktit heidän ympäriltä, eristäen yksinään eläjät tyhjiöön, jossa heidän vainoajansa voi jatkaa trollaamistaan ja kontrollifriikkeyttään.
Alles klar.
Toivon ettet jatka tuota tutuksi tullutta monomaniaasi. Jos tarve vaatii, blogeissani olevat kommenttisi ovat valmiita muuttamaan bittiavaruuteen.
Mitä ystävällismielistä tai hyväntahtoista tällaisessa on:
”Afrodite (m.kreik. Ἀφροδίτη) on kreikkalaisessa mytologiassa rakkauden, kauneuden, sulouden, hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden jumalatar. Roomalaisessa mytologiassa Afroditea vastaa Venus.
Hesiodos kertoo runoelmassaan Jumalten synty (Theogonia), miten titaanijumala Kronos kuohitsi isänsä Uranoksen, jonka genitaaleista vuotava vaahto valui mereen hedelmöittäen meren olennoituman, yläilman ja päivän tyttären Thalattan. Tästä syntyi Afrodite, ”vaahtosynty” (ἀφρογενής).
Tähän samaiseen syntymäprosessiin Hesiodos viittaa homonyymiin perustuvalla sanaleikillä, joka rakentuu sanojen μειδάω ([meːdáɔː]) ’hymyilen’ ja μήδεα ([mɛ̌ːdea]) ’genitaalit’ äänteelliseen samankaltaisuuteen: kun Hesiodos sanoo, että jumalatarta kutsutaan myös nimellä Filomeides (’hymyä rakastava’, ”Hymytyttö”), hän perustelevassa lauseessa saa synnytetyksi mielteen nimityksestä Filomeedes (’genitaaleja rakastava’).”
Ja
”Lucifer on latinankielinen sana, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”valonkantajaa” (lux = valo; ferre = kantaa, tuoda). Nimi periytyy alkujaan kreikan termistä Ἓσπερος, heosphoros, aamunkoin tuoja. Antiikista lähtien Lucifer on tarkoittanut Kointähteä eli Venusta. Nimitys kuvaa Venuksen nousua loisteena taivaalle ja lankeamista taivaan rannan taa.
Kristinuskon vaikutuksesta Luciferin ajatellaan nykyään usein olevan yksi Saatanan monista nimistä.
Sana ”lucifer” esiintyy Vulgatassa, missä se on käännös kreikasta. Alkuperäisessä hepreankielisessä tekstissä käytetään sanamuotoa הילל בן שחר, joka tarkoittaa ”Helel, Shaharin poika”. Helel oli babylonialais-kanaanilainen aamutähden jumala ja Shahar aamunkoitteen jumala. Vuoden 1992 kirkkoraamatussa, jossa sana Lucifer ei esiinny kertaakaan, tämä kohta on suomennettu ”Kointähti, sarastuksen poika”. Vaikka kyseinen raamatunkohta puhuu ”taivaalta putoamisesta”, se ei viittaa Luciferin Helvettiin karkottamiseen. Se on osa pilkkalaulua Babylonin kuninkaasta, mikä käy ilmi jakeesta Jesaja 14:4.”
(Wikipedia)
?
Jos tällä viitataan minun aiemmin täällä käyttämääni nimimerkkiin (Liisa Iso-Mörkötalo), niin sehän ei ollut minun keksimä, vaan kysyin Kyuulta, pitääkö täällä kirjoittaa omalla nimellä, johon Kyuu heitti minulle tuon nimimerkin ja se on Kyuun päänsisäistä maailmaa, ei minun keksintöä.
Mitään miestenlehtiä tai muuta alatyylin huumoripaskaa en itse ole katsonut ollenkaan, enkä tule katsomaan, vaan tuolloin vaan olkia kohauttaen sitten totesin, että olkoon niin, otan tuon nimimerkin, Kyuun alusta, jota en tunne, joten niillä mentiin.
Että sillee.
Jos nyt hetkeksi lähennymme katsomaan silmiin tätä teemaa:
https://youtu.be/4Ur7BmMYiIs
(Vicky Cristina Barcelona – Official Trailer)
— Niin mikä siinä, Lasse, sinulle tässä on se kaikista vaikein pala sulattaa? Minkä takia poljet jalkaa, jos joku ei usko parisuhteeseen?