Tekijä: Kyuu Eturautti

Tamperelainen rivikokoomuslainen, tietoturvapäällikkö, yrittäjä, kulttuurihörhö. Motto kuuluu: "Ihmisen oikeus olla idiootti on suurin ja tärkein vapaus." Lisää mukaviisauksia sitten kotisivuilta. Blogauksissa käsittelen mm. seuraavia aiheita: kaikki mahdollinen.
Julkaistu

Ei hyvää ehdokasta olekaan

Tässä vaalien alla olen pohdiskellut äänestämistä. Olen tutustunut ehdokkaisiin lukuisista puolueista. Tämä matka on ollut täynnä pettymyksiä. Ei kai se mikään ihme ole, koska olemme kaikki yksilöitä niin tokkopa kenellekään ei-ehdokkaalle on täydellistä valintaa tarjolla.

Sokeat pisteet

Minua ärsyttää (turhaan?) sokeat pisteet. Esimerkiksi Ida Leino (kok) jota voin aivan vilpittömästi kehua erinomaiseksi, fiksuksi, tulevaisuuteen katsovaksi markkinaliberaaliksi. Sitten hän kannattaa pakkoruotsia. Toisin sanoen ”olen liberaali lähes 100% paitsi silloin kun olen illiberaali änkyrä”. Hirmu ikävä havainto. Edelleen, muilta osin erinomainen ehdokas, jolla on varmasti vielä paljon tehtävää. Voi kun Seida Sohrabi olisi täällä päin maata ehdolla.

Tietenkin olen katsonut Liberaalipuolueen ehdokkaita ja linjauksia. Heidän yksinkertaisesti myytävä ja melko seikkaperäisesti avattu kulujen leikkausohjelma on tyylikäs. Vaaleissa pitää toki sanoa asia terävästi ja ytimekkäästi, mutta ei saisi kompastua omaan logiikkaansa. Mielestäni liian vähän huomiota käytettiin kansantaloudellisesti kannattaviin hyvinvointi-investointeihin. Toisekseen tietyt kulut, kuten humanitaarisen maahanmuuton valinnaiset lisät, hyväksyttiin aateperustein, ilman loogista perustetta. Jos (eli siis kun) toimiva maahanmuuttopolitiikka on tulevan hyvinvoinnin edellytys, tulisi hyväksyä että nykymeno ei ole toimivaa.

Vihreillä on edelleen monta hyvää sanomaa. Esimerkiksi Oras Tynkkysen ajatukset ovat erinomaisa ja pohjautuvat vankkaan tietoon. Jos hänen linja olisi puolueen linja, en edes harkitsisi muita. Kuitenkin puolueen nykyinen johto on, vastoin edellistä, lähtenyt korostamaan vastakkainasettelua, aggressiivisuutta ja suoraan sanoen hömppää, vaikka kovaa faktaakin piisaisi. Planeettamme on meidän yhteinen – miksi siis puolustaa sitä kylvämällä vihaa ihmisten välille?

Persujen tai demarien isoista linjoista en ole saanut totta puhuen selvää. En näe koherenssia. En tiedä mitä he ajavat. Persujen Joakim Vigelius on tosin selvästi haastanut itseään. Pahimmat ylilyönnit on takana ja terävän jämptejä kommentteja läheisistä aiheista tulee kuin apteekin hyllyltä. Demarien osalta en voi lakata kehumasta Lauri Lylyä, jonka linjoissa on paljon järkeä. Hänellä on myös täysin erinomaista kykyä tilannetajuun ja aitoihin, merkityksellisiin kohtaamisiin myös yli aaterajojen. Sen sijaan hänellä ei ole ollut yhdeksää euroa viestintävirastolle pitääkseen kotisivunsa verkkotunnusta voimassa.

Epätodennäköisistä optioista luin myös Eläinoikeuspuolueen linjoja. Totta puhuen arvostan hiton montaa näkemystä heillä. Annan ison bonuspisteen siitä, että he eivät lokeroi eläimiä niihin joista välitetään ja niihin joiden osalta ei o niin just. Keinot ovat kuitenkin totalitaarisia, eivätkä sellaiset ole koskaan, missään maailmanhistoriassa toimineet. Rivien välistä paistaa myös tiedevastaisuus, ainakin talouslinjauksissa ja metsästyksen kulmissa. Taloudellinen vastuunkanto puuttuu myös täysin. He voisivat olla jotain omaa, uniikkia ja persoonallista, eikä vain vasemmistoliiton vasemman siiven eläimistä välittävä alajaosto.

Todennäköisesti tässä käy niin, että pitää vain joko pohtia tai kolikolla heittää jotta mistä arvoista olen valmis eniten joustamaan. Onhan tässä vielä hetki aikaa. Sitten vain toivomaan että lääkäri antaa luvan liikkua vapaammin pian niin ehkäpä pääsisi ehdokkaita ihan tapaamaankin. Todennäköisesti oikea ehdokas löytyy kasvotusten.

Julkaistu

Mitä tarkoittaa henkilöön meneminen

Säännöissämme lukee: …henkilöön kohdistuvaa asiatonta käytöstä tai minkäänlaista uhkailua ei suvaita. Koska asiasta on mahdollista epätietoisuutta, per taannoinen blogaus, katson tarpeelliseksi kerrata. Pohdin pari kertaa pitäisikö tätä avausta tehdä, mutta koska tähän liittyy toisesta henkilöstä esitetty virheellinen väittämä, katson tarpeelliseksi.

Ensinnäkin totean, että arvilla on toki oikeus poistaa blogistaan kaikki kommentit joista ei pidä. Tässä ei ole kyse siitä että olisi toimittu sääntöjen vastaisesti.

Mutta väite siitä, että kanssablogisti olisi käyttäytynyt sääntöjen vastaisesti on sen verran ikävä, että tätä on syytä oikoa. Henkilöön meneminen tarkoittaa sisältöä, joka käsittelee halventavasti henkilön luonnollisia ominaisuuksia, kuten vaikkapa sukupuoli, ikä, ihonväri, synnyinmaa, seksuaalinen suuntautuminen ja sitä rataa. Toisin sanoen, asioita, joihin henkilö ei voi vaikuttaa.

Sen sijaan henkilön toimien tai lausuntojen kritisointi ei ole henkilöön menevää kritiikkiä. Blogit ovat sosiaalinen alusta, suunniteltu keskusteluun. Kirjoittaja esittää väitteen, kommentoijat kannattavat, vastustavat, haastavat, jatkavat keskustelua ja niin edelleen. On toki jokaisen oma asia mitä kommentteja blogistaan haluaa poistaa, mutta lähtökohtaisesti dialogille on suotavaa tehdä tilaa. Jos tarkoitus on julistaa vailla keskustelua, siihen on paremmin soveltuvia viestintävälineitä.

Sitten tarkennus: Luin läpi kaikki em. blogauksen poistetut kommentit ja otin aiheeseen myös toisen mielipiteen varmuuden vuoksi. Yhdessä poistetuista viesteistä oli jotain mitä voi subjektiivisesti kutsua huonoksi käytökseksi, mutta ei sitä henkilöön meneväksi voi kutsua. Poistetuissa viesteissä ei, vastoin kirjoittajan väitettä, ollut henkilöön menevää sisältöä.

Ja vielä kertaus: kukaan ei ole rikkonut blogin sääntöjä. Em. väitteen esittäminen ei ole sääntöjen tai lain vastaista.

Julkaistu

Karmiviin asioihin inhorealismia

Huumeet ovat järkyttävän paha ongelma. Kuten myös katuväkivalta, jengiytyminen, seksuaalirikollisuus ja moni muu. Näiden ongelmien äärellä ymmärrettävästi panikoimme, mutta juuri silloin on ymmärrettävä rauhoittaa sydäntä ja lämmitää vinttiä.

Paha ruokkii pahaa

Olen nähnyt mitä huumeet tekevät ihmisille, liian monta kertaa. Se pistää vihaksi ja mielestäni se viha on ymmärrettävää. Siinä kohtaa sitä haluaa teljetä vankilaan jokaisen huumeiden kanssa näpräävän ja kuskata saunan taakse sen myyjät. Ongelma on kova, jolloin keinojenkin on oltava kovia!

Vaati merkittävän määrän aikaa, opiskelua, itsensä katsomista peilistä ja debatointia oppia edellisestä yli. Kyse ei ole siitä, että vihani olisi väärää, mutta se pitää vain hyväksyä ja sitten siirtää sivuun. Sitten tulee tiede, tutkimus, jatkuva oppiminen. Sitten tulee strateginen ajattelu, joka muistuttaa että hyvin harvassa asiassa toimii jatkuvan eskalaation periaate. Jos huumeita vastaan käydään sotaa, otettakoon sitten sotastrategian oppeja pöydälle.

Jos haluamme huumeiden helvetistä eroon, meidän on nieltävä ylpeytemme ja vaihdettava strategiaa. Rangaistusten sijaan hoitoa, kieltojen sijaan sääntelyä, koston sijaan katsetta eteenpäin. Tämä ajatus tuntuu vieläkin itseltäni pahalta, ja hyväksyn sen. Sitten hengitän syvään ja totean, että minun pitää valita yksi: ylpeys ja uppiniskaisuus, tai huumeongelmien vähentäminen. Se on just niin simppeliä.

Sama pätee moneen muuhunkin

Huumeasiassa – vaikkapa Petteri Orpon sanoin – me uskomme että kovat rangaistukset ovat oikea signaali. Jossain välissä humanitaarisessa maahanmuutossa me uskoimme, että kaikki ratkeaa rahalla ja ymmärryksellä. Toisessa kohtaa olimme julman kovia koska uskoimme siihen, toisessa kohtaa naurettavan pehmeitä koska uskoimme siihen. Ongelma on täysin sama: politiikan ja linjausten imago on tärkeämpää kuin tulos. Se myy hyvin. Yleensä huono valinta myös ruokkii ongelman pahenemista, jolloin on hyvä tilaisuus olla vielä kovempi tai vielä pehmeämpi ja se myy vieläkin paremmin.

Heitän viimeisenä analyysiä USA:sta, jossa etnisten ryhmien väliset jännitteet ovat pahentuneet tällä vuosituhannella. Samaan aikaan rasismista ja sen torjunnasta on tullut bisnes ja rankan politiikan väline. Martin Luther King Jr lausui unelmastaan, ettemme tuomitsisi ihonvärin perusteella. Hän halusi puhua siitä mikä yhdistää. Tänä päivänä korostetaan sitä mikä erottaa. Tänä päivänä yhä useampi vallanpitäjä lausuu itselleen, että hänellä on unelma miljardituloista antirasistisen koulutuksen läpiajajana. Sen tulokset ovat hirveitä. Viha kasvaa samaa vauhtia tulosten kanssa. Moni uskoo, että rankat inklusiivisuus- ja diversiteettiohjelmat (DEI) auttavat, kun ongelmat pahenevat. Totuus lienee kuitenkin, että ongelmat pahenevat koska nämä ohjelmat pyörivät.

Olen nähnyt Yhdysvaltain tilanteen ja sekin pistää vihaksi. Jos asuisin siellä pysyvästi, minun olisi helppo suuttua ja suutuksissa kannattaa esim. DEI:n kaltaisia voimatoimia. Toivottavasti silloinkin hengittäisin syvään ja pohtisin.

Ei vain päättäjän syytä

Voit perustellusti kritisoida päättäjiä huonoista päätöksistä, mutta lopulta vallassa pysyvällä päättäjällä on melkoisen hyvä barometri. Jos kansa vaatii häneltä toista, hänen pää voi kääntyä. Siten on paljon sinusta ja minusta kiinni se, onko tulevien päättäjien linjauksissa enemmän tieteeseen vai vihanhimoiseen kostoon perustuvaa.

Lopuksi: Jos sinua suututtaa aivan helvetisti ajatus päästää huumehörhöt vähemmällä, hyvä juttu. Tunteesi ovat rehellisiä enkä niistä moiti. Mieti kuitenkin, mitä teet kovimpien tunteiden laannuttua. Minun keskeinen tunne tätä kirjoittaessa oli voimakas kipu, kun menin telomaan itseni. Päätin, että tämä on paras mahdollinen aika kirjoittaa tästä aiheesta. Kipu pitää hyväksyä ja kestää, elämän pitää jatkua.

Julkaistu

Pirkan blogit – yhteystietojen käyttö ja suojaus

Pirkan blogien luonne eroaa kaupallisista palveluista. Jokaisen blogauksen kirjoittaja on lähtökohtaisesti oman sisältönsä kuningas ja siten myös moderaattori. Tämän myötä kommentoijien perustiedot tulevat blogaajan nähtäville. Tässä ohjeessa selvitetään mitä tietoja näkyy, milloin ja mitä voi tehdä jos näitä tietoja ei halua näkyville.

Tietojen näkyvyys

Jos haluat tietää mitä tietoja sinusta on ylläpidon nähtävillä, klikkaa oikeasta ylänurkasta omaa nimeäsi, tarvittaessa valitse ”muokkaa profiiliasi”. Nämä ovat ne tiedot joita myös ylläpitäjä näkee, pois lukien salasana jota ylläpito ei pysty selvittämään.

Julkisia tietoja eli aivan kaikille näkyviä tietoja ovat käyttäjätunnus, nimitiedot haluamassasi muodossa (”Näytä nimi julkisilla sivuilla tässä muodossa”), kotisivu ja ”Tietoja itsestäsi” kohdat. On oma asiasi käytätkö nimeä, pseudonyymiä vai nimimerkkiä. Emme vaadi oikeaa nimeä, eikä se kannattaisi, koska emme mitenkään voisi saada selville oletko se kuka sanot olevasi.

Kunkin blogauksen kirjoittaja näkee sinulta lisäksi sähköpostiosoitteen sekä ip-osoitteen. Blogin kirjoittajalla on lain määräämä velvollisuus pitää nämä tiedot luottamuksellisena. Henkilötietojen paljastaminen on rikos ja jos tällainen tulee ilmi, Pirkan blogit on paitsi velvollinen, myös erittäin halukas auttamaan viranomaisia asian selvityksessä.

En halua sähköpostiani yleiseen tietoon

Jos vain kirjoitat blogauksia ja kommentoit omia blogauksiasi, vain moderaattorit ja tekninen ylläpito voivat nähdä osoitteesi. Jos kommentoit muiden blogauksia, sähköpostiosoite näkyy, eikä tätä voi estää. Jos et halua sähköpostiasi näkyville, voit käyttää kirjautumisessa toista sähköpostiosoitetta tai -palvelua. Verkossa on monia sähköpostin anonymisointipalveluita ja esim. Apple-laitteiden käyttäjille, joilla on iCloud-tilaus, on valmis palvelu tätä varten. Toiminto löytyy myös Duckduckgo-palvelusta ja sen saa selaimeen lisäosana. Sähköpostin piilotukseen on hyviä ohjeita ja jos haluat ehdotonta turvallisuutta, ylivoimainen optio on Protonmail.

Jos käytät yleistä maksutonta sähköpostipalvelua, kuten Gmail, olet jo kuitenkin luovuttanut sähköpostiosoitteesi merkittävästi Pirkan blogien käyttäjäkuntaa laajempaan ja kansainvälisempään kaupalliseen käyttöön. Gmail on erinomainen sähköpostipalvelu ja maksuttomista kenties paras, mutta sitä ei pyöritetä hyväntekeväisyystarkoituksessa.

En halua IP-osoitettani yleiseen tietoon

Suomessa IP-osoitteen hyötyarvo vihamieliseen käyttöön on suurin piirtein nolla. IP-osoitteella voi joissain olosuhteissa paikallistaa henkilön useimmiten maakunnan tai yrityksen tarkkuudella. Vain viranomaisilla on mahdollisuus saada IP-osoitteen pohjalta tarkempaa tietoa, joten jos et ole etsintäkuulutettu, sinulla on kovin vähän syitä huoleen. On miljoona tapaa saada IP-osoitteesi selville, joista pääosa on helpompia kuin ryhtyä Pirkan blogien kirjoittajaksi. IP-osoitteen ns. vaarallisuus on pitkälti markkinointijippo, yritys pelotella ihmisiä ostamaan turhia lisäpalveluita. IP-osoitteisto on Internetin runkotekniikka, tapa jolla laitteet keskustelevat keskenään, eikä ilman sitä voi kytkeytyä Internetiin.

Jos asia kuitenkin häiritsee, voit käyttää VPN-palvelua IP-osoitteesi suojaamiseen. Tällöin esiinnyt palvelussa muulla kuin omalla IP-osoitteellasi. Palveluntarjoajia on lukuisia. Sellaisen löytää Opera-selaimesta maksuttomana ja monipuolisia palveluita tarjoaa vaikkapa kotimainen F-Secure ja monet muut. Näistä on lukuisia (esim. 1, 2, 3, 4) vertailuja. Huomaa kuitenkin, että VPN-palvelun on tuettava suomalaista, ruotsalaista tai virolaista sijaintia, jotta voit käyttää Pirkan blogien kaikkia toimintoja. Käyttö on rajoitettua kauempaa ulkomailta. Lähes jokainen merkittävä VPN-palvelu tarjoaa tämän.

IP-osoitteen voi suojata myös TOR-selaimella, mutta tällöin kirjautuminen ei ole mahdollista. Voit vain lukea sisältöä.

Julkaistu

Liberalismi ja vapaan keskustelun tarve

Olen seurannut positiivisella mielen vaalikamppailua, jossa Liberaalipuolue on pienpuolueena saanut kivasti nostetta eri medioista, pitkälti venäjämielisen Liike Nytin kustannuksella. Tämän ansiosta tai siitä riippumatta puhe liberalismista on muutoinkin saanut tilaa. Mielestäni hyvien asioiden kertaus on paikallaan.

Ei sitä mitä hesari sanoo

Jos haluat tietää mitä liberalismi on, älä kysy hesarilta. -vanha viidakon sananlasku

Vakavasti puhuen, osa maamme medioista laittaa liberalismin konservatiivisuuden vastakohdaksi. Vaatii määrätietoista typeryyttä (ja/tai valehtelua) moisen väitteen tekemiseksi. Heille liberaali tarkoittaa, että sukupuolen väärin ilmaisemisesta pitää heittää vankilaan. Tuo on liberalismin vastakohta, eli illiberalismi tai autoritäärisyys. Tällä hesarilaisella mielipuolisella vastakkainasettelulla on sekin jännä ominaisuus, että liberaalia konservatiivia on mahdotonta sijoittaa kartalle.

Liberaali tarkoittaa henkilöä, joka luottaa yksilön oikeuksiin. Liberaalipuolue muotoilee asian näin.

Lähtökohtaisesti jokaisella on oikeus elää elämäänsä kuten parhaaksi näkee, kunhan ei aiheuta haittaa toisille ihmisille, eläimille tai ympäristölle. Vapaus toteutuu silloin kun sen haltijalla on vastuu siitä, miten vapauttaan kulloinkin käyttää. Vapaus ei ole itseisarvoista vaan siihen liittyy aina vastuu. Vapauden ottaminen tarkoittaa aina vastuuta mukaan lukien vapauden kustannukset siitä aiheutuvista seurauksista.

Äärimmäisyyksiin ajettu liberaali ajattelu, vahva libertarismi, on sitten jo yövartijavaltion kaltainen malli. Moiselle ei ole Euroopassa kannatusta. Kuten sosiaalidemokratiakaan ei meillä ole kommunismia, ei liberalisminkaan tule olla äärimmäistä. Verotus on hyväksyttävää ja hyvinvointivaltiosta pidetään. Toiminnan on kuitenkin oltava tarpeeseen vastaavaa, ei holhoavaa. Sääntelyä on liikaa ja se on niin monimutkaista, että sitä ei peruskansalainen ymmärrä. Vastaavasti lakimiesarmeijalla varustettu suuryritys voi navigoida yksityiskohtien kautta itselleen epärehellistä etua. Moinen toimii vapaata elinkeinotoimintaa vastaan. Se on illiberaalia ja surullisen yleistä. Se on yksi suurimpia syitä korkeisiin veroihimme.

Mielipiteille on oltava tilaa

Koen henkilökohtaisesti äärimmäisen tärkeäksi korostaa liberaalissa maailmankuvassa mielipiteen vapautta. Näilläkin blogeilla on joskus henkilöitä, joiden mielipide on äärimmäisessä vastakohdassa omani kanssa. Se ei tarkoita että lähtisin heitä vastaan sotaan. Olen vähemmistössä mielipiteitteni kanssa esimerkiksi lemmikkiteollisuuden ongelmista, rikosseuraamusjärjestelmän reformin tarpeesta ja huumepolitiikasta. Sanon näistä mielipiteeni, mutta en suinkaan odota, luule tai edellytä että kaikki olisivat samaa mieltä. En myöskään oleta että mielipiteeni on ehdoton totuus ja aina oikea vastaus.

Moni voisi hyötyä pienestä palasesta liberalismia elämässään. Se vähentää kummasti stressiä ja laskee verenpainetta, kun antaa enemmän tilaa ihmisille ja ajatuksille. Se voi myös kummasti lisätä viisautta. Mikään totuus ei saa olla niin absoluuttinen, että keisarin uusista vaatteista ei saisi mainita ilman pelkoa seurauksista. Ajatukset pitää laittaa pöydälle ja antaa demokratian parsia niistä ratkaisuja. Hyvä laki tai käytäntö ei synny sellaisena, vaan se on lopputulos monenlaisten ajatusten läpikäynnistä, tutkimisesta, iteroinnista ja joskus kokeilustakin.

Ajatus itsessään voi olla radikaali, pelottavakin, mutta se on vain ajatus. Ajatuksen, etenkin huonon sellaisen, pitää voida elää. Se on yksinkertaisesti minkään asteen vapaan yhteiskunnan sekä kaiken sivistyksen perusedellytys.

Julkaistu

En tiedä, en tiedä, enkä tiedä

Lisää maahanmuuttoa tai köyhdymme! Vähemmän maahanmuuttoa tai köyhdymme! Veroja on pakko laskea ehdottomasti tai siis pakko nostaa. Muodostamme näistä aiheista helposti mielipiteen päättämällä mitä puoluetta rakastamme ja mitä vihaamme, mutta pystyisimmekö parempaan?

Haastetta ja matemagiikkaa

On kiistatonta, että Suomen talous on hunningolla ja tulevaisuus näyttää euroissa mitattuna vielä huonommalta. En jää tappelemaan siitä kenen syytä se on tai ei ole, mutta ratkaisuissa on eroa. Jo tehtyjä päätöksiä on analysoitu, mutta kunnon syvällinen luotaus ratkaisumalleihin puuttuu. Demareiden sanoissa on jotain perää, vasemmiston sanoissa jotain, persuilla on pointteja seassa, kokkareillakin ja vihreillä. Vaan kuka on oikeassa? Kenen vaalilupauksissa on eniten tutkittua pohjaa? En tiedä. Minua kiinnostaisi tietää.

Entäpä se maahanmuutto. On kiistatonta, että Suomessa on sekä työvoimapula että verrattain korkea työttömyys. Jos saamme ulkomailta uusia tekijöitä, luovatko he dynaamisilla vaikutuksilla menestystä – ja jos luovat, millä tavoin siihen vaikuttaa ketä ja paljonko otamme ja millä ehdoin? Onko pienipalkkainen maahammuuttaja talouden voitto vai häviö nyt tai viiden vuoden säteellä? Onko jo maassa olevien työttömien aktivointi riittävissä määrin realistista? Onko se vaihtoehto maahanmuutolle vai siitä riippumaton asia? Miten navigoida aiheesta esitettyjen, keskenään täysin ristiriitaisten teorioiden välillä? En tiedä. Minua kiinnostaisi tietää.

Kun katson aiheen keskusteluja, tässä blogeilla, Twitterissä, tai muuallakin, huomaan mielipiteiden nojaavan ihmisten puoluekannatukseen. Persu näkee maahanmuuton automaattisesti pahana, kokkari automaattisesti hyvänä. Uskomme ns. oman aatteen puolueen hyvyyteen perusteissa, vaikka yhdenkään suuren puolueen tarina ei tunnu kestävän kunnon pintaraaputusta. Jokainen puolue lupaa jotain fiksua ja jotain täysin mahdotonta huuhaata, joka ei kestä hetkenkään kriittistä tarkastelua. Vaan aina ei ole selvää mistä kohtaa kahtiajako menee. Kiinnostaisi tietää.

Olen kuunnellut jo tämän levyn

Media lätkii lööppejä ja järjestää muka laadukkaita debatteja ehdokkaiden välillä. Aina joskus sekaan mahtuu kiinnostava mittelö, mutta pääosin tämä levy on jo kuultu. Keksikää nyt hyvät toimittajat jotain uutta. Miten olisi vaikkapa pari-kolme asiantuntijaa vs puolueen edustaja, rajattu määrä aihepiirejä? Miten olisi kronologinen analyysi puolueiden suunnitelmista halki nelivuotiskauden? Miten olisi syväluotaus eri hallituspohjien todennäköisiin kompromisseihin ja niiden lopputulemiin?

Tai miten olisi debatti, jossa mikrofoni mykistetään heti kun puhe irtoaa konkretiasta? Keskusteluista menee iso osa näihin täysin typeriin ”ette välitä vanhuksista”, ”ajatelkaa lapsia” tai ”kuka meitä jatkossa hoitaa” -heittoihin, ilman mitään kontaktia maan pintaan.

Minä haluan politiikan medioiltani enemmän. Minä haluan vaaleilta enemmän ja minä haluan puolueilta enemmän. Minä haluan asiaa tosielämästä, sillä viime tiedon mukaan siinä elämme.

Julkaistu

Tampere voi kiittää suomenruotsalaisia

Kuuntelin juuri viime viikon jakson Roman Schatzin Maamme-kirjasta. Tällä kertaa puhuttiin Tampere-ilmiöstä yhdessä kaupunkimme moniottelija Perttu Pesän sekä kirjailija Linda Huhtisen kanssa. Toimittaja oli jälleen tehnyt läksynsä ja ohjelma paljasti uutta jopa paljasjalkaiselle.

Puutos ja pakko

Tampereen kehitys on ollut vähintään tyydyttävää viime vuosikymmeninä. Syitä tähän on monia. Yksi on pakko – kun savupiiput alkoivat kaatumaan, oli pakko etsiä uutta. Se toi kaupunkiin tiedettä ja osaamista. Kun oli pulaa tulevaisuuden suunnasta, se rakennettiin. Leijonaosaa historiallisista päätöksistä koristaa halu ja valmius tehdä jotain täysin uutta. Tämä johti keskustelijat käymään läpi kaksi todella merkittävää asiaa, mitä Tampereelta puuttui: vanha raha ja ruotsin kieli. Kummallakaan ei ole ollut minkään asteen merkittävää asemaa kylässämme 1900-luvun jälkipuolella.

Tässä kohtaa täytyy nostaa hattua työväenliikkeen historialle. Tampere on historiallisesti näyttänyt niin mitättömän pahaiselta duunarikylältä, että yksikään hienopieru ei ole halunnut toriamme läsnäolollaan rikastaa. Vastaavasti työväenliike on rakentanut ja ylläpitänyt ihmisille sopivia palveluita halki kulttuurikentän. Tänne on jäänyt muodostumatta sellaisia pitkäaikaisia dynastioita, jotka pitävät de facto veto-oikeutta muutosten ja kehityksen tiellä. Helsinki on malliesimerkki kyvyttömyydestä kehittyä: kriittisen tärkeitä kehityshankkeita lykätään ja lykätään, hallinnoidaan huonosti, tehottomia käytäntöjä ylläpidetään. Suomenruotsalainen eliitti (eliitti; ei koko kansanryhmä) on painanut jarrua joka kerta kun Helsingissä on ehdotettu pöhköjä asioita kuten nopeusrajoitukset, julkinen liikenne tai opetuksen kehitys.

Käymme yhdessä ain

Miten eri tavoin Tampereen parempi malli sitten näkyy? Otetaan esimerkiksi opiskelu. Tampereen korkea-asteisiin opintoihin pääsee kiinni pisteillä ja/tai pääsykokeilla, selvällä hakuprosessilla jossa katsotaan hakijan kykyjä. Helsingissä ja Turussa hurja osa paikoista on lukittu kielikiintiöihin. Tämä heikentää rajusti tieteen tasoa ja luo rajua kitkaa osaajien välille. Sama pätee laajalti Tampereen ruohonjuuritasolla. Uimarannat, julkiset saunat, päiväkodit, museot, ravintolat ja vaikka mitä – etnistä profilointia on tehty lähinnä suosikkiurheilujoukkueiden välille. Tampereen palvelut ovat yhtenäisiä ja siitä on syytä olla todella ylpeä.

Toki Tampereella suomenruotsalaisia on, mutta he elävät täällä kuin ketkä tahansa rotvalliin kompastujat: ihmisinä, tasavertaisina ja kaiken kokemukseni mukaan ihan mukavina kavereina. He muistuttavat siitä, että eliitin niin rakastama kielisota ja etninen profilointi on paitsi vahingollista, myös täysin tarpeetonta. Leena vai Lena, Pertti vai Per, parhaiten pärjäämme kavereina. Synnymme, käymme koulua, lyömme vetoa väärän joukkueen puolesta, kiroilemme paluumatkalla nyssen kyydillä ja mutustamme murheeseen mustaamakkaraa.

Koko tarinasta voi ottaa tämän opetuksen: vanha puutalo on kaunis ja tuo toivoa, vanha raha puolestaan vie sitä.

Julkaistu

Osuimme pohjaan ja kaivoimme syvemmälle

Persut jatkoivat kestohittinsä toistamista: maahanmuutto alas, utopia ylös johon sikariporras totesi kestohittinsä: maahanmuutto ylös, verot alas. Luulin vuosia sitten maahanmuuttokeskustelun tason saavuttaneen pohjan. Nyt sitä pohjaa on kaivettu syvemmälle.

Kaksi totuutta, kaksi planeettaa

On naurettavaa väittää, etteikö persujen aiheessa olisi sopivasti tulkattuna kestävä pohja. Tietenkin on kansantaloudelle tuhoisaa tuoda maahan ihmisiä, jotka eivät osallistu yhteisiin talkoisiin. Työttömiä meillä on omastakin takaa. Hieman tulkinnanvaraisempaa, mutta osin faktoihin nojaavaa on huoli matalapalkkaisista. Tulkinnanvaraisuus tulee vaikeasta yhtälöstä: jos henkilö tekee matalapalkkatyötä ja saa myös tulonsiirtoja, onko hänen taloudellinen vaikutus yhteiskuntaan plussaa vai miinusta? Pintapuolisesti voi vaikuttaa miinukselta, mutta dynaamisten vaikutusten myötä se voi olla plussaa. Ei, en todellakaan tiedä vastausta, eivätkä tiedä persutkaan, eikä kukaan muukaan poliitikko. Tämä on mielettömän vaikea asia tutkia.

Samaan aikaan naapuriplaneetalla suomalaisen kansallispuvun modernisoinut Vesterbacka, apunaan veronkierron moniottelija Lundmark ja moni muu puhuvat myös sinänsä täysin faktaa. Monessa maamme huippuyrityksessä on vino pino ihailtavan suuria veroja maksavia maahanmuuttajataustaisia asiantuntijoita. He ovan parasta mitä maamme talous voisi toivoa. Tällainen maahanmuutto on ehdottoman tuettavaa ja on häpeällistä miten huonosti se hoituu.

Ja sitten se kolmas planeetta

Samaan aikaan planeetalla nimeltä maa, ihmettelemme näitä. Yksi puhuu 0 – 2 000 euroa kuussa tienaavista, toiset 10 000 euroa ja enemmän tienaavista. Huudetaan toinen toistensa ohitse kurkku kipeänä. Jos nämä tahot eivät olisi sekä maamme poliittisen suosion että taloudellisen elämän huipulla, voisin nauraa. Nyt en tiedä riittääkö edes tavallinen huutoitku. Näillä avuin keskustelu todellakin etenee, nimittäin peruutusvaihde päällä, silmät kiinni ja kaasu pohjassa.

En kuitenkaan haluaisi päättää tekstiä ikävään kulmaan, joten ehdotan että voisimme myös keskustella yhteisistä ongelmista. Mitäpä jos ensin puhuttaisiin niistä aiheista maahanmuutossa joista olemme samaa mieltä? Mitäpä jos korjattaisiin maahanmuuton ympärillä pyörivä harmaa talous, veronkierto ja ihmiskauppa? Mitäpä jos ryhdyttäisiin opettamaan maahanmuuttajille suomen kieltä? Mitäpä jos nopeutettaisiin Migrin toimintaa? Väitän, tai ainakin luulen, että näihin aiheisiin voisi saada melko laajaa vastakaikua pääosasta eduskuntapuolueita, lähinnä RKP pois lukien.

Kas, jos kaikista maailman aiheista juuri maahanmuutosta löydettäisiin edes pari yhteistä säveltä, olisi edes jokin pohja jolle rakentaa jatkoa. Erimielisyyden päälle ei voi rakentaa mitään, mutta edes pienen samanmielisyyden pohjalle voisi rakentaa pientä majaa. Jostain on pakko aloittaa. Vaikka jättäisi persut tyystin pois hallituspelistä, nämä samat aiheet koskettavat yhtä lailla myös muita suuria puolueita. Jostain heidänkin on aloitettava, sillä maahanmuuttopolitiikkaa ei oikein sopisi enää huonontaa.

Julkaistu

Kätevästi mobiilisovelluksella

Taannoin yövyin Lahden Scandic-hotellissa. Yleensä olen tottunut tekemään lähtöselvityksen ”checkout” sähköpostiin saapuvalla linkillä, jolla asian voi hoitaa. Tällä kertaa piti hoitaa asia tiskillä, koska kyseinen toiminto oli siirretty mobiilisovellukseen. Tämä kansanjoukkojen suosima optio on monille kätevä, mutta samalla se syrjii muitakin kuin vain teknologiaa vierastavia.

Pois alta, risut ja männynkävyt!

Mobiilin valta on kieltämättä melkoinen. Verkkosivuja, uutisia, lehtiä sun muita luetaan jo laajalti eniten kännykällä. Verkkopankki pyörii mobiilissa ja jotkut jopa tekevät ostoksia älyluurillaan, rauha heidän sieluilleen. Sometusta tehdään nykyään enimmäkseen kännyköillä, kuten myös valokuvausta. Sähköpostit luetaan, Teamsit kokoustetaan, uutiset katsotaan ja kuunnellaan. Jotkut kadonneet sielut jopa soittavat puheluita.

Mutta se ei ole kaikille.

Minun tilanne ei ole hirveän paha. Minulla on hermovaurio, joka tekee pikkutarkasta naputtelusta epätarkkaa ja kivuliasta. Saan kirjoitettua verkkaisesti muutaman sanan kännykän ruudulla, mutten juuri enempää. Voin katsoa verkkopankista saldon tai autentikaattorista turvakoodin, ottaa valokuvan tai pari, voin osallistua ryhmäpuheluun ja kuunnella Areenasta kaiken mahdollisen. En kuitenkaan pysty isompaa naputtelua vaativiin operaatioihin. En voi checkouttailla Scandicista, en seurata blogeja, en keskustella Teamsissa tai sähköpostissa tekstimuodolla. En myöskään kaiva luuria näpelöitäväksi istuessani bussissa tai jonottaessa, joten vaikutan hyvin epäilyttävältä.

Toinen oma ominaisuuteni on vähän yleisempi. Me erilaiset ihmiset hahmotamme maailmaa eri tavoin, tämän vuoksi myös taide herättää yksilöllisiä tunteita. Osalle symboli sanoo enemmän, osalle teksti. Itse olen jälkimmäistä puolta. Olen aivan absoluuttisen hukassa jos sovelluksessa on vain kuvakkeita. Klikkaan jokaisen läpi kunnes löydän mitä haen ja ensi kerralla sama juttu. Luen aikakauslehden sivun läpi nopeammin kuin ymmärrän yhden kuvakkeen merkityksen. Sovellusten käynnistys sujuu nopeasti, koska laitan ne tuttuihin paikkoihin näytöllä. Harvemmin käytetyissä sovelluksissa avaan yleensä pari-kolme väärää ohjelmaa kunnes osun oikeaan.

Pöytäkoneella tai läppärillä ei ole huolen häivää. Sopivalla näppäimistöllä ja tukivälineillä kirjoitan tekstiä hurjan nopeasti. Trackball-hiirellä navigoin nettiä kuin vanha velho. Ohjelmien avaamisen, sulkemisen, vaihtamisen sun muun hoidan pitkälti näppäimistön avulla. Väitän, että en vain selviydy ns. perinteisellä tietokoneella, vaan olen aika julmetun nopea, päihittäen monet ehjäkätisemmät kaverit. Perinteisten tietokoneiden kustomoitavuus ja avoimuus tekee tästä helppoa.

Ongelma on, että saan yhä harvemmin tilaisuuden tehdä asioita tietokoneella. Sovellus ja palveluntarjoaja kerrallaan kaikki siirretään vain mobiiliin. Ymmärrän toki, että pitää olla siellä missä ihmismassat ovat. Katson kuitenkin perustelluksi kritisoida jälleen yhtä uutta tapaa tuhota palveluiden saavutettavuus, joka jo muutoinkin menee hurjaa alamäkeä. Esimerkiksi Windows 11 tuhosi hurjan määrän helppokäyttöisyystoimintoja ja rajoitti valintoja. Unohtiko joku, että käyttäjämäärien kasvaessa myös erinäisiä vähemmistöjä on absoluuttisena määränä yhä enemmän? Unohtiko joku, että hekin ovat asiakkaita? Unohtiko joku, että ainakin julkisissa palveluissa hallinto-oikeudellakin on sananvaltaa?

Valinnoilla on hintalappu

Totta puhuen kävi mielessä käyttää jutun seassa voimasanoja ja tehdä pitkä häpeälista, mutta tokkopa se mitään auttaisi. Tyydyn toteamaan, että kun käyttäjiä on moneen junaan, kannattaa niitä junia varustella monipuolisesti. Teknisesti katsoen on luvattoman helppoa tarjota mobiilisovelluksen sisältö myös perinteisenä verkkosivuna. Se, että näin ei halua tehdä, on periaatteellinen valinta, jota pidän moitittavana. Haluan myös muistuttaa, että en sano näin nimimerkillä vihainen kansalainen, vaan nimimerkillä maksukykyinen asiakas. Valinnoillanne on hintalappu.

Arvon hotellit, uutispalvelut, lentoyhtiöt, kaupat, ravintolat, taksipalvelut, virastot, turvapalvelut, älykodin ratkaisut, viestimet ja monet muut: vaikka trendit ovatkin kivoja, älkää heittäkö yhä kasvavaa joukkoa asiakkaistanne bussin alle. Me muutamat sieltä selviytyvät saatamme joku kaunis päivä viedä rahamme jonnekin, missä erilaisuus ei johda naamalle sylkemiseen.

P.S. Pirkan blogeja voi käyttää mobiiliselaimella tai mobiiliapplikaatiolla, jos haluaa. Pakko ei ole, koska valinnan vapaus on mukavaa.

Julkaistu

Herätys! Nukketalkoot!

Maailman huolten kärkeen ei tunnu mahtuvan venäjän hyökkäys, ei energiapula, inflaatio tai ilmastonmuutos. Viime aikojen huoli numero yksi on ruotsalaisten käsityötaito. Ongelma ei tällä kertaa ole tomte-nukke, vaan hieman toisenlainen, niin ikään roikotettava koriste.

Farssi vailla vertaa

Erdoganin pelleily Suomen ja Ruotsin Nato-hakemusten käsittelyssä oli jo alusta pitäen tiedetty melkoiseksi temppuiluksi, mutta siitä on kasvanut farssi vailla vertaa. Pitkälti touhu on kuin kiusaajan kanssa. Ensin esitetään yksi vaatimus, sitten vastaamme siihen, sitten todetaan että tarvitaan vieläkin lisää, vastaamme, ja jälleen vaatimukset kasvavat. Tosiasia on, että vaikka tekisimme mitä, hän vaatisi aina lisää. Tämä on asia, joka pitäisi vähitellen myöntää jo julkisesti.

Suomi on nöyristellyt minkä ehtii, jääden toiseksi vain Ruotsille. Tekoa pidetään karmivana terrorina, vaikka se ei ollut rikos. Erdogan lähti polkemaan jalkaa ja vetämään hatusta koston numeroita sekä julistamaan ettei halua leikkiä enää poikien kanssa.

Olihan tuo nukketempaus melkoinen provokaatio ja tietenkin sen motiivi oli sabotoida Nato-prosessia, tätä ei tekijäkään kiistä. Tekijän motiiveja ja taustoja voi pitää vähintään kyseenalaisina. Demokratian kulmakivi on kuitenkin oikeus ilmaista ikäviä mielipiteitä ja järjestää mielenilmauksia myös huonolla maulla. Se, mitä Erdogan väittää valheellisesti hirmuteoksi, on tosiasiassa meille arkea, josta selviydymme itse asiassa täysin erinomaisesti. Demokratian näkökulmasta yhtään mitään ei tapahtunut. Tämän pitäisi olla näkökulma #1, myös ja erityisesti ministereille jotka ovat vannoneet demokratian pelisääntöjä noudattavan.

Pelin nimi vaihtuu

Olemme antaneet Erdoganille jo liikaa. Olemme antaneet hänen sotkeutua demokratioihimme, sisäisiin asioihimme ja oikeusjärjestelmäämme. Lupauduimme hammasta purren hyvin ikäviin asioihin koska halusimme osoittaa tukea ja ymmärrystä. Teimme valinnan: kokeillaan pelata kiltisti ja reilusti. Valinta oli virheellinen. Verenhimoisen diktaattorin kanssa ei pelata kiltisti. Ainoa, tasan ja vain ainoa tapa pärjätä tässä pelissä on pelata samaa peliä molemmin puolin pöytää.

Nyt tarvitaan jostain Suomen ja Ruotsin versiot Bob Menendezistä. Tarvitaan joku, joka kertoo mitä on pöydällä, mitä voimme tehdä ja mitä emme. Suomi ei ole akuutissa hädässä. Puolustuksemme pitää ja liittolaisia piisaa. Tietenkin olisi hyvä olla Natossa hetimiten, mutta hinta pitää ymmärtää. Emme voi ostaa vapauden tunnetta luopumalla vapauden arvoista. Nato-jäsenyys joka ostetaan ihmisuhreilla on arvoton ja häpeällinen niin meille kuin koko liittoumallekin.

Kohde tarkasti mielessä

Vain yhden asian osalta meidän on syytä olla erityisen diplomaattisia. Kritiikkimme ei kohdistu Türkiyen kansaa kohtaan. Kritiikkimme kohdistuu yhtä diktaattoria kohtaan. Maan kansa on siellä aivan yhtä lailla mielipuolisen diktaattorin uhrina. Heitä pitää ymmärtää, ei halveksia.

Sitä odotellessa ehdotan ja suositan tukeutumista mitä pehmeimpiin ja kunniallisiin arvoihin, eli siis käsityöhön. Lienee parasta pistää pystyyn sellaiset nukketalkoot ettei ole ennen nähty. Jos Erdogan luulee että hänestä tehtiin pilaa aiemmin, odottakoon vaan. Pienellä askartelulla saamme hänestä maailman naurunalaisimman paskiaisen. Ja se, hyvät ihmiset, on tilanteeseen sopivaa diplomatiaa.