Kyuu Eturautti

6.8.2018

Viha on valtavirtaa, juhlikaamme!

Tuore Alma-tutkimus (myös Usarissa) kertoo että ilmapiiri ahdistaa, mutta hieman vähemmän tänä vuonna. Selitykseksi tarjotaan vihasivusto MV-lehden ajamista ahtaalle. On tietenkin ilahduttavaa nähdä ilmapiirin paranemista, mutta realisti sisälläni arvelee meidän lähinnä turtuneen jatkuvalle vihalle. Se ei ole juhlan aihe.

Emme odota muuta

Osuvasti uutinen lasten somekiusaamisesta osui samalle päivälle tutkimuksen kanssa. Somekiusaaminen on lähtökohta ja oletus, jokapäiväistä ja groteskilla tapaa ”normaalia”. Voi oikeastaan olettaa että mitä tahansa teet, saat siitä lokaa niskaasi. Se ei ole yllätys, se on oletus. Jaksoin todella ihmetellä miten Touko Aalto sai lokaa niskaansa biletettyään prideissä. Olisin tosi huolissani jos vihreiden pj ei bilettäisi prideissä enkä jaksa uskoa että tuo tapahtuma yllätti ketään. Silti asiaan piti reagoida sillä nykypäivän normilla, eli vihalla.

Katsokaa näitäkin blogeja. Onko yhtään blogausta josta joku ei pahoittaisi mieltään? Olemme mielestäni [puolueellisuusvaroitus] olleet keskivertonettiä siivompia, mutta yhtä kaikki pikkuasiat ärsyttävät. Aniharvoin on murinassa kyse mistään todellisesta ongelmasta. Otamme asiat myös niin hemmetin henkilökohtaisesti ja spekuloimme tangentin suuntaan. ”Taas ne vihreät”, ”taas ne persut”, ”taas se hallitus” – kuulostaako tutulta? Harvoin itse asiassa puolue nimeltä Vihreät tai Perussuomalaiset jotain tekee, tai hallitus lausuu, useammin se on joku sopivan läheltä näitä tahoja jolloin oletamme sen heti suureksi salaliitoksi joka tuhoaa kaiken meille tärkeän. Ja kun uhka on suuri, niin on reaktiokin – sitä itseään lentää enemmän kuin navetassa.

No hyvä on, pohditaan hetki positiivisia. On yksiselitteisen hyvä asia että MV-lehden johto saatiin oikeuden eteen. Epäilemättä se antaa hieman toivoa kun yksi sontakasoista on pihalta poissa. Se paitsi muistuttaa että edesvastuuseen voi joutua, mutta myös antaa kuvan siitä että siivousta tehdään. On kuitenkin varottava liiallista optimismia tai oletusta siitä että kaikki paha oli yhden miehen varassa. Vihasivustoja on useita lisää ja aivan kotimaistakin valehtelua, panettelua ja väkivaltaan kiihotusta löytää aivan liian helposti. Monien tällaisten palveluiden kehittämiseen ja vihan maksimointiin on käytetty huomattavasti aikaa ja vaivaa. Oi ja voi jos se aika olisikin käytetty rakentavammin.

Toivo ei ole menetetty

Vaikka miten olemmekin jo niin kyllästetty vihalla ettemme enää näe sitä poikkeavana, ei toivo ole menetetty. Todennäköisesti paras apu voisi olla pieni poliittisen ilmapiirin tervehdys sekä puolueissa että mediassa. Sen sijaan että näemme äärioikeistolaista, äärivasemmistolaista, anarkistista tai vaikka islamistista vihaa, meidän pitäisi ymmärttä että ne kaikki johtavat samaan pahaan. Tällä hetkellä aatteen laatu määrää reaktion tyypin. En epäile etteikö poliisi tutkisi jokaista viharikosta asiallisesti, mutta tietynlainen ilmapiiri herkentää ilmoitusherkkyyttä tiettyjen tahojen tekosista ja samalla nostaa kynnystä toisista. Turhan monen näkee purnaavan tuskissaan uhkailujen edessä, kun kokee ettei hänellä ole oikeutta mennä niistä poliisille. Se on huono tie.

Alman tutkimus oli sangen tarpeellinen ja valaiseva monelta kantilta. Prosenttimuutoksista huolimatta ilmapiiri koetaan hyvin ahdistavaksi, joten haaste on selvin luvuin esitetty. Toivotan Alman medioille onnea haasteeseen vastaamisessa. Ehkäpä tästä saisi johonkin sunnuntailiitteeseen vaikkapa koosteen puolesta tusinasta täysin erilaisesta nettivihan ilmentymästä?

5.8.2018

Asioiden oikeilla nimillä on väliä

Kävin taannoin keskustelun jota olen käynyt tusina kertaa ennenkin. Aiheena oli rasismin määritelmä. Keskustelu ei ollut turha ja termeillä on väliä. Fiksu ihminen ymmärtää mitä tarkoitetaan vaikka termeistä onkin monta tulkintaa. Kuitenkin kovin hutiloitu termien käyttö tarjoaa polttoainetta trolleille ja muulle vihanpidolle. Entäpä kun kaikelle ei edes ole sopivaa termiä?

Tätä mieltä olen.

Olivat termit mitä vaan, totean ensin omat pelisääntöni. Pidän vääränä kaikkea ihmisten eriarvoistamista synnynnäisten tekijöiden perusteella. Tällaisiin lukeutuu synnyinmaa, ihonväri sekä seksuaali- ja sukupuoli-identiteetti. Minulle ihmisten eriarvoinen kohtelu on absoluuttisen väärin, kun sitä tehdään sellaisilla kriteereillä mihin ihminen ei voi itse vaikuttaa. Et voi tuomita ihmistä siitä mitä hän on, ainoastaan siitä mitä hän tekee. Siinä on punainen lankani, joka ei ole mihinkään muuttunut elinikäni varrella.

Sitten termeihin. Rasismi on termi jolle on liian monta määritettä ja tulkintaa. Olen jopa suurten medioiden ammattitoimittajilta kuullut keskenään pahasti ristiriitaisia versioita. Se on myös termi jota väärinkäytetään noin kymmenen kertaa kymmenestä. Pätevä ehdotus on rajata rasismi etnisyyteen – vaan kun etnisyyskin on tulkinnanvaraista. Osa etnisyyden määritteistä on selkeitä, kuten jo aiemmin mainitsemani alkuperämaa, ulkonäkö ja kieli. Joskus määritelmiin lasketaan myös henkilön valinnat elämässä ja tällöin luhistuu koko termistön korttitalo. Pahemman lisähaasteen saa muistaessaan että tietyt valinnat ovat joissain maissa ja olosuhteissa vapaita, toisissa eivät – ovatko ne siis osa etnisyyttä? Mielestäni ihminen saa valita oman elämänsä aatteet, mutta niitä ei tulisi käyttää yleisenä lyömäaseena esittämään kohtuuttomia vaatimuksia muille osapuolille. Milloin aate on aate, milloin tekosyy pahantekoon ja milloin osa etnisyyttä?

Palaan hieman aiempaan muistuttaen että Suomessa uskonto on henkilölle valinta. Uskontokunta puolestaan on organisaatio ja vertaantuu yritykseen. On aivan yhtä oikein kritisoida tietyn uskonnon valintaa kun on oikein kritisoida turkiskaupassa asiointia. On aivan yhtä sallittua kritisoida uskontokuntaa kuin firmaakin sen tekemisistä. Niin kauan kun yksilöön ei käydä käsiksi henkisesti tai fyysisesti, organisaation on siedettävä rajuakin kritiikkiä. Olen ollut uskontokriitikko iät ja ajat. Vuosikymmen sitten sain lähinnä jehovantodistajilta vihapostia kun heitä moitin. Kun myöhemmin kritisoin wahabismia, en menettänyt puhevälejä muslimeihin mutta herjat ja uhkaukset tulivat tuplat vahvempina puolestaloukkaantujilta. Sori vaan, mutta uskontolaitokset eivät ansaitse suojelua. Ym. elämäni perusarvo vaatii suojelemaan ihmisten oikeutta seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiin. Kun jokin uskontokunta on sitä vastaan, en pidä kynttilääni vakan alla. Tiedostan ironian käyttäessäni Raamatun sitaattia tässä kohtaa. En pidä kirjojen polttamista hääppöisenä ratkaisuna.

Termeistä tunteisiin

Entäpä sitten syrjintä jonkin tason kattoterminä? Siltäkin termiltä on valunut voima pois. Joku päätti kehittää konseptin positiivisesta syrjinnästä joka jo sananpartena tekee tosi kipeää otsalohkossa. Syrjintä paha, paitsi kun se on hyvä, onko selvä? Jotkut pitävät syrjintänä sukupuolitettuja käytäntöjä myös silloin kun ne ovat toivottuja. Esimerkkinä tulevat Aamulehden pariinkin otteeseen esilletuomat tapaukset, joissa kaikki wc:t muutettiin sukupuolettomiksi ja tämä aiheutti paljon tarpeetonta huolta etenkin asiasta metelin nostaneille naisille. Muihin sukupuoliin itsensä lukevat sekä transihmiset tulevat paremmin huomioiduksi josta voi olla tyytyväinen, mutta toisaalta joiltain seksuaalinen itsemäärääminen ja yksityisyys vähenivät. Tokihan tähän olisi kompromissi tarjolla, mutta kompromissien elintila nykyisessä somekratiassa on kovin ahdas.

Entäpä ihmisten tunteet ja kokemukset? Totesin että uskonnot eivät ansaitse suojelua. Henkilökohtainen usko, se joka asuu sydämessä muttei kaduilla, on sen sijaan eri asia. Emme saa määrätä henkilölle mitä hänen pitää uskoa tai ei. Usko itsessään ei automaattisesti johda hyvään tai pahaan joten yleislinjausta tästä ei sovi julistaa. Haasteet yleensä alkavat kun aatteet kokoontuvat. Voin hyväksyä vaikkapa uskovaisen yhteisön mielipiteen jonka mukaan he eivät haluaisi homopareja siunattavan. Olen täysin eri mieltä, mutta en voi kokea omaavani oikeutta päättää mitä heidän päässään liikkuu. Mielestäni työnantajana haluaisin nähdä tällaiseen ryhmään kuulumisen riittävänä perusteena työnhakijan hylkäämiseen. Kyse on kuitenkin valinnasta. Henkilö valitsee tietoisesti että hän haluaa kohdella ihmisiä epäoikeudenmukaisesti synnynnäisen tekijän perusteella. Näin toimivaa henkilöä ei mielestäni voi asettaa asiakaspalvelutyöhön. Tässä on ristiriita lain osalta. Olen eri mieltä mutten tietenkään ole lain yläpuolella.

Parempi on näyttää esimerkkiä

On sanottu, että vapauden hinta on ainainen valppaus. Se melko suuri vapaus mitä Suomessa monet seksuaalivähemmistöt nyt nauttivat, on vielä verrattain nuori ja kansainvälisesti kaukana valtavirrasta. Se on vapaus jonka ylläpito ja edistäminen vaativat valppautta. Valppaus ei ole väkivaltaa tai kiihkoa, vaan tarkkasilmäisyyttä, tiedon vaalimista ja sanan säilän taidokasta käyttöä. Siten näillä sanoilla ja termeillä on väliä eikä ole yhdentekevää millä nimellä asioita kutsuu. Oikeaa sanaa ei useinkaan ole ja tulkinnanvaraisuutta piisaa. Vääriä sanoja voi kuitenkin välttää ja siten välttää tuhat kriisit, pienet ja isot, jotka voivat saada veljeksetkin tukkanuottasille vain sanavalinnan tähden.

Itse kukin voi näyttää esimerkkiä myös kohtaamalla toiset ihmisinä ja jättämällä tuomion julistuksen ensikohtaamista myöhemmäksi. Olen sanonut tyhmästi ja niin sinäkin. Olemme sotkeneet termejä, mutta mitäpä jos erimielisyytemme ovatkin vain tahroja paperilla? Mitäpä jos somekratian ulkopuolella meissä onkin enemmän ystäviä ja vähemmän vihamiehiä? Kuulkaamme siis kertomukset loppuun asti. Twitterin viestin mitta on hyvä renki, mutta huono isäntä.

3.8.2018

Eduskunnan sisällä tai ulkona

Minulla on dilemma. Ymmärrän edelleenkin hyvin Aino Pennasen huolen pakkopalautuksista. Vihreät ovat sittemmin puolueena ilmoittaneet että lakia sopii rikkoa asian ajamiseksi. Samalla he vaativat hallitukselta lakimuutoksia. Nyt pitäisi päättää että aikovatko he toimia eduskuntapuolueena vaiko oman käden oikeuden puolueena, sillä tämä voi johtaa ristiriitaan. Miksi tehdä lakeja jos lakeja ei ole määrä noudattaa?

Sydän vie ja järki vikisee

En halua kyseenalaistaa sydäntä poliittisen toiminnan motivaattorina. Rohkenen kuitenkin väittää, että tasan se sama sydän…

…saa perussuomalaisen huolestumaan lastensa turvallisuudesta ja siten vaatimaan toimia maahanmuuttoa ja islamia vastaan.
…saa suomenruotsalaisen huolestumaan kielensä ja kulttuurinsa tulevaisuudesta ja käymään toimiin pakkoruotsin poistoa vastaan.
…saa kantasuomalaisen huolestumaan opiskelumahdollisuuksistaan suomenruotsalaisten erityisaseman alla.
…saa maahanmuuttajan huolestumaan oikeudestaan noudattaa islamia, joka on hänelle koko elämän ydin.
…saa toisen maahanmuuttajan huolestumaan oikeudestaan olla turvassa islamilta, jolta hän on Suomeen paennut.

Huomaatteko ristiriitoja? Niin minäkin. On tärkeä muistaa että emme voi punnita ihmisten sydänten motiiveja. Jokainen näistä äänistä saa olla olemassa. Koska on selvää että yhteiskunnassa niistä tulee ristiriitoja, on hyväksyttävä jokin standardi joka ylittää ristiriidan äänet. Se standardi voi olla nimeltään vaikkapa oikeusvaltio. Luonnollisestikin se on jatkuva projekti jota haastetaan ja kehitetään niin eduskunnan sisältä kuin ulkoakin. Oikeusvaltio on toki nykytilan määrite, mutta myös jatkuva matka. Vain diktatuuri jää paikoilleen.

Kansalaisella on ja hänelle kuuluu suuri vapaus osoittaa mieltään lukuisin keinoin. Kansanedustajan asema on kuitenkin herkempi. Media valvoo tarkkaan että kansanedustajat eivät esimerkiksi ota kantaa yksittäisiin oikeustapauksiin. Kansanedustaja ei myöskään voi asettaa itseään lain yläpuolelle. Joko hän noudattaa niitä lakeja mitä on itse säätämässä tai hän eroaa. Tämä oikeusvaltion periaate on mielestäni haastettu nyt pahemmin kuin pitkään aikaan. Touko Aalto ei voi ratsastaa kaksilla rattailla. Kyllä, olen erinomaisen tietoinen että saman muistutuksen on aiemmin voinut antaa myös muiden puolueiden jäsenille.

Motiivista metodiin

En edelleenkään hetkeäkään kyseenalaista vihreiden motiiveja. Olen myös valmis uskomaan että järjenkin tasolla heillä on perusteltu huoli. Ymmärtäisin sitä toki paremmin jos heillä olisi myös kokonaisvaltainen ratkaisu ongelmaan, mutta ymmärrän myös ettei sille ole kysyntää. Yhtä kaikki arvostan sitä että he sanovat mielipiteensä suoraan siinä missä sisäministeri lähinnä kiertelee ja kaartelee. Voin kuitenkin kyseenalaistaa metodit vaikka ymmärrän motiivit. Voin osoittaa vakavan huoleni oikeusvaltioperiaatteen haastamisesta näin räikeällä tavalla. Voin pitää törkeänä ajatusta tietyn moraalisäännöstön pakottamisesta koko kansalle yli demokraattisesti sovitun mallin. Tarkoitus ei voi varauksetta pyhittää keinoja.

En koe erinomaista tarvetta referoida siihen ja tuohon historian valtioon aina tällaisten tapausten tullessa ilmi. Riittää kun katsomme itse itseämme. Lakimme ei ole täydellinen, oikeusvaltiomme ei ole virheetön, mutta pelisäännöistä olemme melko hyvin yhtä mieltä. Lakia noudatetaan vaikka välillä hampaat irvessä ja vaaliuurnilla otetaan haasteista mittaa. Se on melko hyvä järjestelmä. Demokratiassa on vielä toivoa. Toivon, että se kelpaisi myös vihreille sillä heidänkin ajatuksilleen on tässä maassa paikkansa.

1.8.2018

Oikeusvaltio vs oikeusvaltio

Vihreät vaativat pakkopalautusten lopettamista ainakin toistaiseksi, perusteena oikeusvaltio. Kai Mykkänen on eri mieltä, perusteena oikeusvaltio. Samalla perusteella asiaa ovat kommentoineet lukuiset poliittiset vaikuttajat. Onko oikeusvaltio alennettu trendikkääksi haukkumasanaksi vai onko se kovinkin joustava?

Sydäntä voi arvostaa

Heti alkuun haluan todeta, että sydämen äänellä on väliä. Aino Pennanen todennäköisesti kuunteli sydämen ääntä protestin kiireessä. Vaikka hänellä oli ja on syvä ymmärrys laista, se todennäköisesti pyyhkiytyi pois mielestä adrenaliinin tieltä. En halua elää maailmassa jossa ihminen moititaan pahaksi sen vuoksi että hän tuntee, semminkin kun kuitenkaan toiselle ihmiselle ei fyysistä vahinkoa tapahtunut. Tokihan hänen valitsemansa toimintapa oli törkeä, perusteet vailla faktapohjaa ja saattoivat pilata monen lomamatkat, mutta itse motiivia ei voi paheksua. Historiaa on muutettu paremmaksi tällaisilla tempauksilla. Tulevaisuuden historia näyttää kävikö tässä niin kuin hän halusi, täysin päinvastoin vaiko kenties ei yhtikäs mitään. Omasta mielestäni pidän hänen toimintaa hyvin moitittavana, mutta hänen ihmisyyttä ehjänä.

Ministeri Mykkänen sanoi asian mielestäni harvinaisen selkeästi: jos turvapaikan hakeminen johtaa aina turvapaikkaan eikä koskaan kieltoon, järjestelmältä putoaa pohja. Tämä jos mikä on näkökulma johon vihreiden pitäisi vastata, mutta eivät varmaankaan vastaa. Heidän potentiaalisia kannattajia tämä ei kiinnosta ja mikä tahansa vastaus sataisi vain vastustajien laariin. Se kuitenkin osoittaa miten helppoa oppositiosta on huudella. Tämä on toki heidän tehtävänsä, mutta niin on politiikkaa seuraavienkin tehtävä osoittaa ongelmakohdat. Minä en tiedä miten asia pitäisi ratkaista parhaiten. Toki jatkossa parempi olisi että katsottaisiin jo EU-rajoilla asiaa tarkemmin, mutta se muutos tuskin tapahtuu ja vaikka tapahtuisi, se ei poista nykyistä ongelmatilannetta. Vaikka EU-rajatoiminta muuttuisi huomenna, maassamme on yhä tuhansia vailla asianmukaista lupaa.

Vaan entäpä se oikeusvaltio? Kuunnelkaapas Ylen radiosarjaa oikeudenmukaisuuden historia. Ei hätää, se ohjelma ei vastaa mihinkään mutta esittää hitosti kysymyksiä. Laki ja oikeus eivät ole synonyymejä. Lain tulee heijastaa kansan oikeustajua, vaan se on aina haasteellista jos kansaan kuuluu yli yksi ihminen. Jos katsomme demokratiamme kirjattuja pelisääntöjä, muutoksia lakeihin pitäisi tehdä valiokunnassa, ei lentokoneessa. Jos kuitenkin katsomme demokratian arjen ohjeita, tiedämme että muutoksia ajetaan markkinoinnilla ja teatterilla. Ei tämä ole punavihreä ilmiö, vaan aivan samaa teatraalisuutta käyttävät kaikki Rinteestä Sipilään ja Halla-ahosta Kontulaan. Ehkä mielenkiintoisinta tässä tempauksessa oli kuitenkin se, että selvästi rikollinen toiminta otettiin puolueen nimiin. Yleensä laittomuudet selitetään henkilön omaksi teoksi ja puolueet harvemmin haluavat rohkaista lain rikkomiseen, saatika ottaa sellaista nimiinsä. Media tarttuu puolueväen laittomuuksiin yleensä herkästi, vaan miten käy tällä kertaa?

Odotan kokonaisvaltaista vastausta

Henkilökohtaisesti kallistun sille kannalle, että haluan elää maassa jossa Mykkäsen sanojen mukaan oikeuteen voi luottaa mutta myös maassa jossa Pennasen sydäntäkin saadaan kuulla. Haluan elää maassa jossa saa olla eri mieltä. Oman kokemukseni mukaan Suomen oikeusvaltiota ravistellaan sieltä sun täältä – parannettavaa löytyy. En kuitenkaan koe tilannetta katastrofaaliseksi. Väkisinkin mieleeni tulevat myös pakkopalautuksia vastustavat mielenosoitukset jotka tuppaavat sisältämään painiotteluita. Se nyt ei ainakaan mahdu oikeusvaltioon ihanteeseeni enkä jaksa uskoa että kukaan kansnedustaja vakavasti ajaisi väkivallan sallimista.

Sitten mieleeni tulee entinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson. Vuosia sitten, kun kerättiin nimiä pakkoruotsia vastaan, eräs nimiä kerännyt eläkeläinen joutui suomenruotsalaisten nuorten kovakouraiseen käsittelyyn. Oikeusministeri Henriksson valitteli Aamulehdessä eläkeläisen toimintaa ja osoitti ymmärrystä nuorten väkivallan käyttöön. Ehkä olemme sittenkin jo astuneet veteen piirrettyn viivan yli?

P.S. Lukuisista aiheen uutisoinneista ja kirjoituksista suosittelen vielä Rysky Riiheläisen kolumnia. Siinä oli tervettä asiaa.

30.7.2018

Ääriliiketutkimus nojannee moneen suuntaan

Tuore Alma-tutkimus ääriliikkeistä oli monin tavoin mielenkiintoinen. Jos ei lasketa turhan rankasti mutkia oikoneen tutkimuskoordinaattorin ulosantia, aihe oli petattu varsin hyvin median toimesta. Kun mietin mistä suunnasta tätä itse lähestyisin, päätin miettiä miten itse olisin kyselyyn vastannut ja miksi.

Kokemuksia vai fiiliksiä?

Ounastelen, tai ainakin toivon että harvalla suomalaisella on omakohtaisia kokemuksia ääriliikkeistä. Perustuen yleisiin some- ja blogihavaintoihin, pääosa ns. kokemuksista on lähinnä fiiliksiä, ”näin että torilla oli tommosia” tai ”kaveri kertoi” tyyppisiä. Ihmisten tunnetiloja ei tietenkään pidä missään määrin väheksyä, mutta luulenpa että rikostilastot osoittaisivat jos ääriliikkeiden ääritoimet olisivat hurjasti lisääntyneet. Pelko on todellista, mutta sen katalyytteihin on syytä tutustua.

Minulla on henkilökohtaista kokemusta ja sen vuoksi olisin vastannut että ounastelen ääriliikkeiden olevan voimakkaassa kasvussa. Olen kaksi kertaa joutunut äärivasemmistoksi miellettävän tahon fyysisen väkivallan kohteeksi, onneksi miedossa määrin. Olen useaan kertaan joutunut sekä äärivasemmaksi että -oikeaksi miellettyjen tahojen henkisen väkivallan kohteeksi, sisältäen kaikkea kasvotusten nähdystä nyrkin kohottelusta ja huutelusta aina mittaviin nettivihan kampanjoihin. Voisin sanoa että minut on uitettu siinä itsessään aika monta kertaa. Hetkeäkään en väitä omia toimiani virheettömiksi, mutta se ei koskaan oikeuta väkivaltaa. Olen ollut kolmessa asiassa äänekäs: pasifismi, homofobian vastustaminen ja uskontokritiikki. Tänä päivänä mikä tahansa näistä synnyttää vihaa aivan eri mittaluokissa kuin vuosikymmen sitten.

Sormen osoittaminen vain yhteen suuntaan on harvoin mielekästä, mutta jos merkittävää myötävaikuttajaa tulokselle pitää hakea, sanoisin että se löytyy nykyajan somekratiasta (taustaa: aiemman blogisarjani osat 1, 2, 3, 4 ja 5). Jokainen tarina, useimmiten valheellinen, saa sopivissa piireissä äkäisesti tuulta purjeisiinsa. Nykypäivänä asiallisesti muotoillun kritiikin lausuja tuomitaan julkisuudessa pahemmaksi kuin männä vuosina murhaaja. Se ruokkii ääriliikkeitä, mutta myös ruokkii niiden mainetta. Sopivassa somekuplassa puoli Suomea voi näyttää ääriliikkeeltä jota vastaan on puolustauduttava seipäin ja talikoin. Näin saattaa muodostua uusi pieni ääriliike nollasta, perustuen uhkaan jota ei edes ole. Hyvänä päivänä tuosta syntyy ”vain” huutelua suvakkihuoraksi tai natsipaskaksi, pahempana päivänä…

Johtopäätöksiä tuloksesta

Minulla on jäänyt levy tosi pahasti jumiin, sillä tälläkin kertaa väitän sivistystä parhaaksi ratkaisuksi. Tarvitsemme medialukutaitoa, tervettä kriittisyyttä ja itsehillintää. Kansalaiset: hypätkää pois somekuplasta ja hyväksykää että myös sillä absoluuttisen pahalla vastapuolella on aivan tavallisia ihmisiä. Media: rakentakaa dialogin siltoja ja uutisoikaa joskus positiivisesta keskustelusta. Oppilaitokset: lopettakaa ennakkosensuuri ja alkakaa rohkeasti tutkimaan aihetta ilman ennakko-oletuksia ja värittyneitä laseja.

Minä olen sitä mieltä, että viisaita ihmisiä ja ajatuksia löytyy niin oikealta kuin vasemmaltakin, ylhäältä ja alhaalta. Heitä kaikkia haluan kuulla ja ymmärtää paremmin. Tämäkin kysely muistuttaa jälleen minulle miten tärkeää on että kaikki pyrimme ymmärryksen kasvuun. Se ei ole kivuliasta, vaan erilaisen oppiminen on oikeasti kivaa!

28.7.2018

Aamulehti etsii persujen todellisia motiiveja

Aamulehden pääkirjoitus kysyy tänään persujen ja vastaavien puolueiden todellisia motiiveja. Jutussa on hyviä näkökulmia sekä kysymyksiä ja se noudattaa AL:n pääkirjoituslinjaa, jossa joka puoluetta kyseenalaistetaan säännöllisesti. Hitusen tuo haiskahtaa kuitenkin ylianalysoinnilta. Joskus sikari on vain sikari.

Todelliset ongelmat, todelliset reaktiot

Vaikkakin persuista on Timo Soinin lähdön myötä poistunut mielestäni pahin aines ainakin sukupuolisyrjinnän osalta, en allekirjoita heidän maailmankuvaa purematta. Yhtä kaikki ymmärrän mistä se tulee. Duunarit ovat kärsineet. EU:n ulkorajat eivät ole pitäneet. Globalisaatio on rikastuttanut harvoja ja taannut pahimmille talousrikollisille vastuuvapauden. EU on ollut turhan kyvytön kaikessa muussa paitsi rahan tuhlaamisessa. Aamulehti väittää persuja demokratian vastustajiksi. Olen valmis väittämään heitä seksuaalisen itsemääräämisoikeuden vastustajiksi, mutta on mielestäni asiatonta tehdä aasinsilta koko demokratian viholliseksi. Nähdäkseni he pyrkivät lainmukaiseen poliittiseen vaikuttamiseen, populistisin äänensävyin mutta perustavat sen kuitenkin todellisiin, kansalaisten arjesta löytyviin ongelmiin.

Oikeastaan kysymykseni on tämä: kuinka kauan media voi vielä netota lukijoita tästä vastakkainasettelusta jossa toisella puolella on demokratia ja hyvyys, toisella puolella persut? En edelleenkään ole persu tai heidän kannattaja, mutta olen erittäin suuri tieteen ystävä. Tiede haastaa näkökulmia. Tiede toivottaa tervetulleeksi debatin. Tiede oppii ja mukautuu. Ennen kaikkea tiede etsii parempia ratkaisuja. Persut ja heidän aateveljensä tuovat pöytään aika paljon pöhköä aatetta ja suoraan sanoen mielikuvituksen tuotetta, mutta myös todellisia ongelmia. He tarjoavat siihen omia ratkaisujaan. Typerys tuomitsee koko keskustelun koska ratkaisuideat ovat huonoja. Viisas hyväksyy ongelmista ne jotka voidaan asiallisesti osoittaa ja pyrkii etsimään niihin parempia ratkaisuja.

Mielestäni ei ole olemassa asiaa kuten persujen todellinen motiivi. Ei ole myöskään vasemmiston, vihreiden tai kepun todellista motiivia. Eduskuntapuolueessa on niin paljon ihmisiä ja särmiä että motiiveja lienee useita. Sangen monelle motiivi lienee kuitenkin melko kansantajuinen huoli havaitusta ongelmasta ja halu muuttaa asia. Riippuen havainnon laadusta se voi kestää kriittistä tarkastelua paremmin tai huonommin. Toki seassa on pyrkyreitä, näyttelijöitä, takinkääntäjiä ja väärinymmärtäjiä. Se johtuu ennen muuta siitä surullisen iloisesta seikasta, että politiikkaa tekevät ihmiset – erilaiset, epätäydelliset ihmiset. Siten voinkin luvata että jokaisesta puolueesta löytyy kovin monilla kriteerillä sekä fiksuja ihmisiä että täysiä idiootteja.

Pää pois, pensas kuoli jo

Joka toisessa EU-politiikkaa käsittelevässä tekstissä tai keskustelussa viitataan vuoden 2015 siirtolaiskriisiin. Tästä huolimatta itse asiaan ei tartuta. Emme ole valmiita tutkimaan ongelman taustoja, emme ole valmiita kysymään miksi siihen ei valmistauduttu vaikka se oli ennalta tiedossa. Täysin saman voisi todeta vuoden 2008 talouskriisistä. Nämä molemmat aiheuttivat huomattavia inhimillisiä haasteita ja inhimilliset haasteet ovat omiaan vaikuttamaan äänestyskäyttäytymiseen. Aivan liian moni journalisti ja päättäjä kiirehti työntämään päänsä pensaaseen jo vuosia sitten, vaan kun siitä pusikosta ei ole jäljellä enää juuriakaan. Toimenpide näyttää tätä nykyä melko nololta.

Jos persut tarjoavat vastuuttomia ehdotuksia ja tekevät vastuutonta politiikkaa, he tekevät sen kuitenkin kansan mandaatilla. Paraskaan toimittaja ei voi estää kansaa äänestämästä väärin. Näin ollen esitetyt ongelmat on vain paras nostaa pöydälle ilman aatelatausta ja lähteä etsimään sellaisia ratkaisuja joista ei mene aamukahvi väärään kurkkuun. Annan yhden vinkin alkuun: älkää ehdottako mahdottomia. Tiedän, että se on paljon vaadittu.

21.7.2018

Ylläpidon tiedote – näin reagoimme vihanpitoon

No niin, eihän sitä lopulta lomalla ehtinyt montaa tuntia olemaan ennen ensimmäistä ongelmaa. Nyt kun on palattu maisemiin, totean lyhyesti että mikä on ongelmallista ja mitä me semmoisille teemme.

Mikä on henkilöön käymistä?

Kun puhutaan kanssablogaajasta, et saa käydä toisen henkilön persoonaan. Et voi haukkua lain rikkojaksi ellei kyseinen henkilö ole saanut aiheesta lainvoimaista tuomiota. Et voi haukkua mulkvistiksi tai muuksikaan ikäväksi.

Saat sen sijaan aivan vapaasti olla sitä mieltä että henkilö esittää Natoa tai Venäjää myötäileviä mietteitä. Tämä ei ole eduskunta, täällä henkilön väitettä saa väittää valheelliseksi. Useimmitenhan kyse on väärinkäsityksestä, mutta vaikka henkilö valehtelisi päin naamaa, muistutan että a)sinäkin olet valehdellut elämässäsi ja b)se ei tee henkilöstä sen huonompaa, ei paskiaista, ei mulkvistia, eikä vihollisen agenttia.

Voit valita osallistutko keskusteluun vai et. Jos olet blogin kirjoittaja, sinä valitset minkä kommentin poistat. Saat niin tehdä, mutta saat myös varautua siihen että löydät tämän valinnan edestäsi. Voit hallita omaa blogaustasi, et koko keskustelua. Muista aina tämä. Kommenttien poisto pelkällä ”naamakertoimella” on ehkäpä vielä huonompi valinta. Ehkä kannattaisi kirjoittaa kirja blogauksen sijaan? Blogaukset kun on tehty kommentoitavaksi.

Reagoimme

Tämä on niin hiton yksinkertaista: kanssablogaajan henkilöä vastaan ei käydä. On kieltämättä joskus veteen piirretty viiva missä menee asiallisen ja asiattoman kritiikin raja, mutta on äärimmäisen helppoa pysyä tuolta rajalta kaukana. Jos raja ylitetään, seuraa varoitus. Jos se ei riitä, seuraa porttikielto. Sen pituus voi vaihdella.

Elämme täällä

Jokaista väittelyä Internetissä tai sen ulkopuolella ei voi voittaa. Se on hyvä juttu. Aika moniin väittelyihin on useampia kuin yksi oikea vastaus. Ja sitten ne makuasiat. Toiset tykkää muhkummasta ja sillä mennään.

Otettaisiinko iisisti? Haluaisin joskus käyttää aikaa ihan oikeiden blogausten kirjoitteluunkin enkä vain erätuomarina toimimiseen.

12.7.2018

Seksileluja ja viinaa!

No ei oikeasti, mutta joku Internetin viisas sanoi että trumputin on hyvä nimi seksilelulle. Toivottavasti asiaa varten on perustettu tutkimuskomitea. Siitä huolimatta ja sen myötävaikutuksella päätin kuitenkin ottaa vakavasti kantaa vakaviin asioihin. Ihan videokameran avulla.

Ensinnäkin mielenosoituksista totean sen että on hyvä kun ihmiset lähtevät kävelemään. Muistakaa pistää aurinkorasvaa ja venytellä. Kansanterveys kiittää mielenosoittajia. Some myös kiittää sitä kun miekkarireissun aikana ei ihan niin pitkällisesti ehdi raivoamaan somessa.

Sittemmin suurvaltojen tapaamisesta totean että vaikka en lähellekään Helsinkiä aio mennä, ymmärrän mitä on olla kahden tulen välissä. Järvellä ovat kuikat, pellolla joutsenet. Tässä välissä on aika ankeaa ja pelottavaa.

Lopulta rituaaleista sen verran että kävin tuossa ihan suurkaupungissa (Huittinen) piipahtamassa sen verran että ostin pitkäripaisesti rituaalituotteita. Minulla on venäläinen olut ja amerikkalainen olut. Aion ne juoda enkä aio nauttia kummastakaan. Hyi Venäjä! Hyi USA! Sitten aion huuhtoa sen hirveän maun pois kotimaisella vissyllä.

Tiivistän asian toteamalla että sen pituinen se. Hyvää trumputinta kaikille säädyille.

8.7.2018

Pekka Haavisto ja metsäpalovaroitus

Olin vapaaehtoisena avustamassa Tampereen herättäjäjuhlilla valokuvaajan ja kuvatoimittajan ominaisuudessa. Vaikken körtteihin tai kirkkoon kuulu, oli kokemus sangen valaiseva. Ehdin myös kuulemaan kansanedustaja Pekka Haavistoa pariin otteeseen sekä jopa vaihtamaan pari sanaa. Koitan nyt muotoilla blogaukseen sen mitä ei ehtinyt kiireessä sanomaan.

Kuivaa luvataan

Kesäkuussa maatamme vaivasi pitkä kuivuus ja metsäpalovaroitus oli tiukasti voimassa koko maassa. Pienikin kipinä saattaisi aiheuttaa tuhoa. Keskusteluilmapiirissämme sama tila on ollut voimassa jo vuosikausia. Keskustelun metsäpaloja syttyy sitä tahtia että leijonaosa palokunnasta on jo heittänyt hanskat tiskiin. Keskustelun vastuullisimmatkin osapuolet rakentavat kupliensa ympärille viimeisiä linnakkeita. Media juhlii sananvapauttaan metaforisin sotilaskulkuein miekkaa heiluttaen, erinäiset ammattiryhmät vaativat erillisiä lakeja oman etunsa varjelemiseksi. Uhka on heille toki todellinen, mutta erillislait eri ihmisille murtavat oikeusvaltioperiaatetta tehokkaasti. Ihmiset eriarvoistuvat vihan ympärillä tavalla, josta ei olla vielä edes keskusteltu. Leijonaosa päättäjistä sisällyttää jokaiseen lauseeseen uhkauksen, puhkuen salonkikelpoista vihaa jopa kellon ympäri. Voidaan oikeastaan sanoa että kaikki keskustelun metsät on jo poltettu maaperän viimeisiä bakteereja myöten.

Sitten meillä on Pekka Haavisto. Vasten niin oman puolueensa yleistä tyyliä kuin kansallista ilmapiiriäkin hän jaksaa lähestyä jokaista palopesäkettä sammutuspeitteen kera. Hän ei kuskaa bensakanisteria eikä heitä vettä rasvapaloon. En ole millään onnistunut löytämään häneltä vihaa sisältävää puheenvuoroa. Määrätietoisuutta toki on, mutta ei vihaa. Hänestä on tullut ehkä viimeinen palomies keskusteluilmapiirin liekkimeressä. On sääli että eduskunnasta ei toista löydy. Toisaalta historia opettaa että hyvän voima lähtee usein pienestä. Näen itse eduskunnassa pari potentiaalista tulevaa sammutuskaluston kuljettajaa. Jos toinen heistä tekisi tämän muutoksen ja levittäisi taas ajatusta edelleen, joku päivä heitä voisi olla jo pienen ryhmän verran.

Herättäjäjuhlat mielessä ehdotan että pyhästä kirjasta voisi löytyä tähän käypä metafora: synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Jos tuo pätisi, maassamme olisi uskomaton määrä synnittömiä. Kyse ei ole nähdäkseni siitä että vain viattomia kiusataan, vaan kyse on mittasuhteesta. Kukapa meistä ei olisi joskus tehnyt jotain typerää? Vaan onko esimerkiksi kontekstista irroitettu möläytys riittävä syy vaatia henkilön pahoinpitelyä vuodesta toiseen – etenkin kun viha on jo kauan sitten laajentunut somesta ja tätä nykyä pahoinpitelyn uhkaus toteutuu yhä useammin tosielämässä? Montako kertaa on oikein lyödä ihmistä oman käden oikeudella? Mikä on sopiva pituus vihan kestolle? Haavisto kertoi niin kolmen päivän kuin viidenkymmenen vuodenkin esimerkeistä. Surullista kyllä, pidempi esimerkki oli suomalainen.

Toivoa on hyvä odottaa

Ei ole mikään uutinen että pelkään aika lailla koko ajan. Niin luvattuja kuin toteutuneitakin uhkauksia on koko ajan ympärillä. Olen aivan liian vannoutunut (kupliintunut?) pasifisti käsittelemään näitä asioita järkevästi. Toivoa en kuitenkaan ole heittänyt kaivoon. Toivoa saa ystävistä, toivoa saa onnistumisista elämässä ja toivoa saa hyvistä, kauniista ihmisistä jotka kuulevat, keskustelevat ja ymmärtävät eivätkä keskity tuomitsemaan. Toivoa tähän maailmaan tulee joka kerta kun tiedän todellisia rauhantekijöitä vielä maailmassa olevan. Tiedän, että en ole ainoa joka tällä toivolla elää ja tiedän, että se toivo leviää pahimmassakin liekkimeressä. Hitaasti mutta varmasti se leviää. Viha vaatii polttoaineen mutta toivo ruokkii itseään.

Vihapuheen ja -tekojen tila on Suomessa ja maailmassa hirveä, eikä se tule paranemaan 16. päivän Helsingin konferenssissa. Menemme vielä rajusti alamäkeen ja sanokaa minun sanoneeni, maamme vihapuheiden kuolunuhrien määrä vielä kasvaa. Siitä on maailmalla kaikki merkit ja kovia olemme muuta maailmaa matkimaan. Joku päivä muutos parempaan kuitenkin tulee. Sitä voi joutua odottamaan, mutta se on odottamisen arvoista.

4.7.2018

Ylläpidon terveiset – vikatilanteiden selvitys

Tässä ei ole mitään maagista uutta mutta ajattelin hieman kerrata. Parilla henkilöllä on ollut somekirjautumisen kanssa haasteita joiden syytä ei ole pystytty idioottivarmaksi selvittämään. Kaikki ongelmat on ratkaistavissa ja vikahan voi olla tässä päässä, käyttäjällä tai aivan missä vaan välissä. Palasia on monia ja tärkeämpää on löytää ratkaisu kun etsiä syyllisiä. Oheisilla vinkeillä kuitenkin pääsee pidemmälle.

Somekirjautuminen vs somekommentointi

On kaksi aivan eri tekniikkaa kirjautua blogeihin sisään (etusivun ”kirjaudu sisään”) ja kommentoida sometunnuksella kirjautumatta (klikkaa someikonia kommentoi-boksissa). Vain kirjautumalla voi kirjoittaa blogeja ja kommentit näkyvät heti. Kuitenkin ongelmatilanteissa suosittelen testaamaan myös toista optiota. Se kertoo nimittäin jo paljon jos kommentointi somella toimii mutta kirjautuminen ei, tai päinvastoin.

Kuva olis kiva

Moni vianselvitys ei pääse pitkälle ilman ruutukaappausta ongelmatilanteesta / virheilmoituksesta. Sellaisen voi sähköpostittaa yllapito(ät)pirkanblogit.fi. Kerro myös mitä teit ennen virhettä, mitä klikkasit, yms. Toki joissain tapauksissa pystyn näkemään paljon virhelokeista, mutta aina en.

Voit kirjautua myös perinteisesti

Blogiin voi aina kirjautua myös salasanalla, vaikka olisitkin alun perin kirjautunut vain somen kautta. Tämä ei millään muotoa poista somekirjautumisen optiota, vaan toimii rinnalla. Voit omista asetuksista asettaa salasanan tai pyytää ylläpitoa tekemään sen puolestasi.

Somekirjautuminen voidaan nollata

Mikäli somekirjautumisen järjestelmän vika on ongelmien taustalla, somekirjautuminen voidaan nollata. Niin kauan kun et ole vaihtanut sähköpostiosoitettasi somepalvelussa, tämä on helppo juttu. Ylläpito poistaa somelinkityksen ja sen voi muodostaa takaisin kirjautumalla somen kautta uudestaan.

Voit myös soittaa

Jos blogaus pitäisi saada julki eikä mitenkään onnistu, ohjesivulta löytyy myös puhelinnumero. Vastaan jos vain olen semmoisessa paikassa että voin vastata. En suosittele tekstiviestejä, ne eivät ole erityisen toimiva tekniikka minulla ja jäävät herkästi tyystin näkemättä.

Voit nauttia kesästä

Blogissa on pysynyt aika kivasti käyttäjiä myös kesän aikana mutta rentoutuakin saa. Aion itse myös viettää tuossa 10.-20.7. välillä aikaa metsässä. Perustekniikka on jatkuvassa ylläpidossa kollegoiden toimesta, mutta emmeköhän itse kullekin suo taukoa, jos joku vaikea kysymys jääkin hetkeksi vastaamatta.

Pelin henki on yhteistyö

On todella ärsyttävää kun outo virheilmoitus käy päälle ja oikein mieluusti autan jokaisen sellaisen kanssa. Ei kuitenkaan kannata malttia menettää. Jos Googlen tai Facebookin kokoisetkin palvelut ovat joskus tuntitolkulla pimeänä niin sattuu sitä vapaaehtoisvoimin pidetyllekin. Puhaltakaamme yhteen hiileen myös ongelmien edessä niin aivan varmasti ne saadaan korjattua. Kukaan ei tahallaan riko mitään, mutta joskus ongelma koskee vain pientä määrää käyttäjiä, ehkä vain yhtä, joten vikaa on vaikea toistaa ja siten korjauksen aloittamiseen menee jokunen hetki.