Tekijä: Kyuu Eturautti

Tamperelainen rivikokoomuslainen, tietoturvapäällikkö, yrittäjä, kulttuurihörhö. Motto kuuluu: "Ihmisen oikeus olla idiootti on suurin ja tärkein vapaus." Lisää mukaviisauksia sitten kotisivuilta. Blogauksissa käsittelen mm. seuraavia aiheita: kaikki mahdollinen.
Julkaistu

Noloa, Siniset!

Sininen tulevaisuus piti tiedotustilaisuuden johon kuului suuri paljastus. Se oli Ylen etusivun ykkösjuttu.

Yle etusivu

Noh, mikä se paljastus sitten oli? Puolueen linja? Uusia jäsenrekryjä?

Ehei, se oli S-kirjain. Kutsuivat sitä puolueen logoksi. Sininen S-kirjain harmailla reunuksilla.

Jos väritetty kirjain on suurinta mihin Siniset pystyvät, sori vaan mutta en näe heillä tulevaisuutta. Toki tilaisuudessa luvattiin keskustelua ja teknologiaa sun muuta, mutta siitä ei mitään koherenttia saatu irti.

Toivoisin kovasti että suosikkiministerini Terhon puolue pärjäisi ja toisi tuulahduksia puoluekentälle jossa pääosa puolueista katsoo taaksepäin. Siihen tarvitaan kuitenkin enemmän kuin noloin tiedotustilaisuus vuosikausiin.,

Ministeri Terho, pystyt aivan varmasti parempaan. Aivan varmasti.

Julkaistu

Umpisolmu julkisessa tietohallinnossa

Koko aamupäivän iso uutinen lähes joka valtakunnanmediassa oli Helsingin tietojärjestelmäkatkos. Tällä kertaa syyksi luetaan Elisan tunaroitu kuitutyö, eli piristävää kyllä kestohitti Tieto Oyj ei ole tämän katkoksen takana. Ongelma on kuitenkin yksittäisiä firmoja laajempi ja syitä pitää hakea yli parin vuosikymmenen takaa.

Ei lankoja, ei käsiä

Tiivistetysti sanoen ongelma on että kukaan ei julkisella sektorilla pidä käsissä lankoja mitä tulee tietojärjestelmien hallintoon. Lankoja ei ole käsissä pidettäväksi ja vaikka olisi, käsiä ei ole niitä pitämään. Sen verran tietojärjestelmähallinnon kanssa toimineena osaan ainakin edistyneesti arvata ongelman ydintä. Kun oikeaa osaamista ei ole hallinnossa, se pitää hankkia konsultilta. Suomessakin on aivan erinomaisia konsultteja jotka osaavat asiaa hoitaa, mutta ostajan vastuuta ei vain voi ulkoistaa. Paraskaan konsultti ei näe asiaa ostajan silmin, huomioiden ostajan tarpeita ja arkea laajalti.

90-luvun lama johti rajuihin leikkauksiin julkisella sektorilla. Työpaikkoja meni, palkat laskivat, työolot heikkenivät. Kun omaa väkeä ei ollut, työtä ryhdyttiin ulkoistamaan jolloin tultiin ennen pitkään em. ongelmaan. Toinen osa ongelmaa on että oikeaa osaamista ei löydy vaikka sitä haluttaisiin. Julkisen sektorin ICT-väen palkat ja työolot eivät ole kehuttavia. Ulkoistuksesta on varaa maksaa, jolloin samassa pöydässä voi istua samaa työtä tekemässä kunnan ja ulkoistuskumppanin työntekijä, joista jälkimmäinen saa merkittävästi suurempaa palkkaa, merkittävästi pienemmällä vastuulla ja paremmilla työoloilla. Kun tähän vielä lisätään kaiken kuorruttava poliittinen ohjaus sekä merkittävä epävarmuus työpaikan pysymisessä, on käsissämme kovin vähän houkutteleva uravalinta.

90-luvulla säästettiin koska oli pakko, se on selvä. Tälläkään hetkellä ongelma ei katoa vain heittämällä rahaa sen päälle jos rahaa nyt edes olisi heitettäväksi. Mielestäni realistisin ratkaisukeino olisi tietoteknisen osaamisen arvostuksen lisääminen poliittisessa johdossa. Hidas muutos välttämättömästä pahasta yhteiskunnallisesti merkittävään tehtävään voisi muttaa työoloja ja hallintoa vähä kerrallaan houkuttelevammaksi osaajille. Isokaan raha ei tee surkeasta työpaikasta juuri parempaa kun taas hyvä työilmapiiri on rahaa merkittävämpi houkutin. Valtion kirstu on kenties tyhjä mutta valtion sydämestä voisi vielä jakovaraa löytyä.

Jatko-osa jo kirjoitettu

Luemme tuon tuosta vastaavista tarinoista Suomesta ja ajoin Ruotsistakin jossa on monilta osin vastaava tilanne. Pahaa pelkään että tämänkin tarinan jatko-osa on jo kirjoitettu ja julkisen sektorin tietoliikennekaaokset ovat lähinnä pahenemaan, eivät paranemaan päin. Kaikki kuulemani ja lukemani viittaa poliittiseen kyvyttömyyteen ja/tai haluttomuuteen parantaa tilannetta. Asia tiivistyy ehkäpä parhaiten tai pahiten soteuudistukseen, jonka säästöjen ytimessä ovat uudet tietojärjestelmät. Ne ovat kaiken ydin, mutta niitä ei ole vielä edes mietitty.

Kun Viro vapautui neuvostomiehittäjän käsistä, sen uusi sukupolvi lähti rakentamaan modernia tietoyhteiskuntaa. Heillä ei taatusti ollut suuria rahoja, mutta heillä oli kykyä nähdä kehityksen mahdollisuus. Ehkäpä voisimme lainata heiltä tätä inspiroivaa asennetta. Ehkäpä jokin päivä tietoyhteiskunta voisi maassamme taas palata helpottamaan ihmisten arkea sen vaikeuttamisen sijaan?

Julkaistu

Yleisradio esittää: Amatsoonin pilven alla

Amazonin omistaja on ihana, Amazon mullistaa Suomen kaupan, Amazonin tekoäly on uusi perheenjäsen – enkä edes käynyt Areenassa etsimässä. Yle on ollut aivan rähmällään maailman rikkaimman miehen Jeff Bezosin jättifirmaan ja oikeastaan ainoa vähäinen kritiikki tuli pyöreästä pöydästä. Alan suhtautumaan tähän ihastukseen hieman skeptisesti. Vaikken salaliittoihin usko, näen tässä hieman ns. heikosti kontrolloitua julkisen talouden hoitoa ja löyhää kykyä toimia puolueettomasti.

Olet pilvessä!

Oletko koskaan käynyt Ylen verkkosivuilla, tai kuunnellut tai katsellut mitään Areenasta? Onneksi olkoon, olet käyttänyt amerikkalaisen Amazonin palveluita. Ehkäpä olet maksanut kotimaisella maksunvälityspalvelulla jotain verkossa? Sama lopputulos. Esimerkkejä kotimaastakin löytyisi tuhansia. Luit varmaan Yleisradion uutisen siitä miten kaikki kotimainen uutistuotanto ja viihde siirrettiin USA:n lainsäädännön alaisuuteen? En minäkään. En todellakaan ole salaliittoteorioiden ystävä mutta osaan katsoa eteeni. Samaan aikaan kun Yle siirsi kaikki palvelunsa Amazonin alaisuuteen ilman kilpailutusta, alkoi uutispuolella loputon tarjonta Amazonia ylistäviä artikkeleita. Ehkä se on sattumaa mutta näyttää rumalta.

En kiistä etteikö Amazonin tarjoama ”AWS” pilvipalveluympäristö olisi teknisesti erittäin pätevä. Se on pilvipalveluiden Sveitsin linkkuveitsi: kaiken saa hetkessä ja helposti eikä alkuun hintakaan ole kova. Pian alkaa kuitenkin Poppaloora-ilmiö, AWS on tässä se halpa auto jolla ajaminen on kallista. Nimittäin heti kun palvelusi suosio kasvaa, kasvaa myös hintalappu melko jäykästi. Mutta kun se on niin ihanaa ja helppoa ja mm. Yleisradion merkittävin osin kustantamat markkinointiseminaarit kotimaassa lupaavat että kaikki on ihanaa ja ongelmatonta. Yle ei edes harkinnut kotimaisia optioita eikä takuuvarmasti uutisoi heistä sanaakaan. Ehkä tämä on EU-lainsäädännön tahtotila, mutta en arvosta sitä.

Amazonin omistaja Bezos kertoo olevansa Trumpin vastustaja, mutta ainakin CIA:lle hän on taivaan lahja. USA:n laki sanoo että kaikki amerikkalaisten firmojen hallussa oleva tieto on USA:n tiedustelun omaisuutta, riippumatta missä päin maailmaa se sijaitsee. Snowdenin paljastukset kertoivat USA:n harjoittavan tiedustelua myös teollisuusvakoilun nimissä, ei siis suinkaan ainoastaan terroristien etsintään. Iso osa suomalaisistakin startup-yrityksistä käyttää Amazonin palveluita. Kovin moni epäonnistuu koska kilpailija jenkkilästä sattui patentoimaan vastaavan tuotteen nopeammin. Ehkäpä kilpailija oli fiksumpi tai ehkäpä kilpailija sattui tietämään hieman enemmän. Ehkä sekin oli sattumaa, mutta ainakin pelinappulat on aseteltu mielenkiintoisella tavalla.

Kilpailu piristää

Ei ole huono juttu että Amazon kiristää verkkopalveluiden kilpailua. Terveen kilpailun merkki on kuitenkin vaihtoehtojen tarjonta. Se, että markkinoilla on maailman kahden rikkaimman miehen omistamia amerikkalaisia palveluita ei ole kilpailua. Moni EU:ssa toimiva kilpailija on teknisesti pätevä ja moni pohjoismaalainenkin tarjoaja pystyy kisaamaan erinomaisesti. Alma Media esimerkiksi käyttää kotimaisia tarjoajia. Nämä tarjoajat eivät kuitenkaan voi kisata medianäkyvyydessä jenkkien kanssa. Tavalla tai toisella, likaisella pelillä tai sattumalla, Amazon on ostanut Ylen markkinointitarkoituksiin. Se ei ole kilpailulle oikein.

Arvon lukijat, teillä on kaikki oikeus pistää tämä vastarannan kiisken piikkiin. Minä en juurikaan tarvitse Amazonin tai kilpailija Microsoftin pilvipalveluita. Näen niiden tekniset ominaisuudet mutta en pidä asiallisena siirtää kaikkea maamme tietoa Trumpin hoiviin. Toivoisin kovasti näkeväni edes joskus valtamediassa hieman kritiikkiä tälle estottomalle rakkaudelle jenkkiläisiä palveluntarjoajia kohtaan. Jos ei muuta niin edes vaihtotaseen alijäämän hillitsemiseksi.

Julkaistu

Ylläpidon tiedote – keskustellaan kommenteista

Kuten varoittelin, kommentointijärjestelmästä olisi tarkoitus keskustella. Avaan nyt keskustelun tähän ja totean että keskusteluaikaa on. Olen itse matkalla torstaista reilu viikon ja kentältä käsin en aio lähteä tekemään suuria muutoksia. Pohtikaa, miettikää, pallotelkaa, kysykää.

Optio 1: nykyjärjestelmä

Nykyinen kommentointijärjestelmä ei ole rakenteellisesti rikki. Pääperiaate on että blogin kirjoittaja hallitsee kommentit. On mahdollista että omien kommenttien muokkaukseen muissa blogauksissa löytyy asetusmuutos. Muilta osin tutut asiat ovat esim. taannoin lisätyt muistutukset ja kommenttien seuranta (oikean ylänurkan puhekuplanappi). Uusi henkilö voi pikarekisteröityä somen kautta, mutta ensimmäinen kommentti käy aina moderoinnin kautta.

  • Tuttu
  • Selkeä kynnys kommentointiin – vähemmän sivullisia mietteitä, mutta toisaalta turvallisempi keskusteluympäristö
  • Blogin sisäinen kommenttien seuranta-automaatti

Optio 2: nykyjärjestelmä + Jetpack-kommentit

Toinen optio on laajentaa nykyjärjestelmää niin, että myös ulkopuolinen voi kommentoida sometunnuksilla, ilman rekisteröintiä. Malli löytyy Jetpackin sivuilta. Jetpack on tämän blogialustan virallinen laajennus, joka hoitaa nytkin esim. muistutukset ja tilastot.

  • Blogin nykykäyttäjille tuttu; mikään ei muutu nykyisille käyttäjille
  • Potentiaalisesti lisää keskusteluvolyymiä – enemmän mielipiteitä, mutta myös enemmän yllättäviä tilanteita ja kenties moderoinnin tarvetta
  • Voi kasvattaa blogin suosiota myös muutoin – samat hyvät ja pahat puolet siinäkin
  • Teknisesti helppo muutos jonka voi myös perua

Optio 3: ulkopuolinen kommentointijärjestelmä Disqus

Blogikommentointi on aihe joka on kerännyt vaihtoehtoisia tekniikoita. Yksi varsin suosittu on Disqus, jota voidaan myös harkita. Kumpi on parempi, siitä on monia mielipiteitä. Joillekin disqus on kenties ennestään tuttu esimerkiksi Tivi-verkkosivustolta.

Tämä optio on täysi muutos, aloitamme kommentoinnin nollasta. Vanhat kommentoit voi varauksin siirtää uuteen, mutta jotain detaljeja voi hävitä. Kommentointi vaatii aina sometunnukset (Google, Twitter tai Facebook). Paljon lisää kikkoja ja ominaisuuksia tulee saataville. Kommentit muuttuvat vain kirjoittajan ja koko alustan moderaattorien hallittavaksi.

  • Täydellinen teknologiamuutos
  • Suosittu järjestelmä, varsin monipuolinen, mutta edellyttää myös opettelua
  • Blogaaja ei voi enää nykytavoin moderoida kommentteja (optioita tutkittava)

Muita mietteitä

Kommentointijärjestelmän mahdollisen muutoksen lisäksi mainittakoon että olen houkutellut palveluumme mukaan erään taiteilijapersoonan, jolta olen myös tilannut logon. Aiheena tulee olemaan Pirkanmaan maakuntaluonto. Luemme hänen mietteitäkin varmasti blogeista jossain kohtaa. Myös muuta ”täsmärekrytointia” on vähän harjoitettu. Logon avulla tulee pieni markkinointi mahdolliseksi jota voidaan tietyissä yhteisöissä toteuttaa YYA-hengessä. Rahaa en aio markkinointiin pistää, se on mediafirmojen hommaa se.

Ja viimeisenä muistutan siis, että minäkin tarvitsen välistä kuntoutusta ja sen myötä olen torstaista heikommin tavoitettavissa viikot päivät. Metsä hoitaa. Vilkaisen toki tänne ja reagoin kiireellisiin tarpeisiin, kirjoittelen jos jotain mieleen tulee. Kollegat pitävät alustan taustatekniikkaa pystyssä. Koitetaanpa kuitenkin olla kilttejä toisillemme, kuten tähänkin asti, jookosta?

Julkaistu

Sampo Terho – liberaali konservatiivien pesässä

Sampo Terho on aika epeli. Paitsi että noteeraan hänet parhaaksi kulttuuriministeriksi vuosikymmeniin, hän on parin puoluetoverinsa kera profiloitunut kansalaisten tasa-arvon kannattajaksi ja tarvittaessa sangen uudistumiskykyiseksikin. Hän on usein ilmaissut haluavansa Sinisestä tulevaisuudesta jotain samaa mitä Macron teki Ranskalle – joten mitä hittoa hän tekee ultrakonservatiivien kanssa samassa vuoteessa?

Kaksi heikkoa korttia

Sampon ongelma on, että Sipilän masinoiman puoluehajotuksen myötä hänelle on jäänyt käteen kaksi todella heikkoa korttia. Toinen kortti on Timo Soini, jolla on tietyissä äärikonservatiivisissa piireissä vielä hiipuvaa vetoa. Soinin peesissä kulkee myös 70-luvulle mietteineen vakaasti jumittunut Jari Lindström ja pari muuta. Toinen kortti on maamme poliittiselta kentältä selkeästi puuttuva moderni, perinteiseen liberaaliin päin suuntaava puolue. Paitsi että kummallakaan kortilla ei äänivyöryjä metsästetä, ovat nämä kortit toistensa äärimmäisiä vastakohtia. Parhaimmillaan liberalismi ajaa vanhojen, kankeiksi ja turhiksi osoittautuneiden valtarakenteiden kaatamista yksilönvapauden ja kaikille reilujen pelisääntöjen nimissä. Se ei ole aate johon saa ihan pienellä liimapurkilla kiinnitettyä nais- ja homovihamielistä impivaaralaisuutta – eikä mielestäni kannata yrittääkään. Liike nyt myös näyttää ottaneen tämän nettiajan konservatiiviliikkeen tehtävän, joten sillä puolen tuskin haastajia enää tarvitaan.

Siniset ovat pohjalla ja suunta näyttää huonolta. Tässä yhteydessä on ymmärrettävää että joka ikisestä oljenkorresta pidetään kiinni. Tulevien vaalien linjasta pitäisi kuitenkin päättää viimeistään eilen. Kaksilla rattailla ajelun sijaan heidän pitää mielestäni ottaa mitä pikimmiten selvä linja, hylätä toinen taakseen ja lähteä täysillä ajamaan yhtä, selkeää suuntaa. Henkilökohtaisesti toki toivon sen olevan ns. macronilainen terveen liberalismin aate, mutta realistina en tähän usko. Todennäköisempää on että he lähtevät matkimaan Harkimon änkyröintiä ja katsovat uljaasti taaksepäin. En toki omaa semmoista kristallipalloa ettäkö osaisin sanoa sen olevan poliittisesti huono valinta, voipi olla että ”persumpia kuin persut koskaan” on konsepti jolle löytyy riittävä kannatus. Sitäkään ei sovi kiistää etteikö Soini olisi ulkoministerinä melko hyvä, vaikka yhteiskunnallisine mietteineen onkin pyöristysvirheen päässä absoluuttisesta pahuudesta.

Vaan entäpä mahdolliset tulokset? Hyvä puolue on sellainen joka pystyy tuomaan haluamansa asiat esille. Erinomainen on sellainen puolue joka saa myös muut puolueet käsittelemään haluamiaan aiheita ja juuri tämän puolesta itse liputan. Se mitä kutsun terveeksi liberalismiksi voisi antaa nostetta myös vaikkapa kotipuolueeni Kokoomuksen liberaaleille aktiiveille. Asiat kuten monipuolisempi kielikoulutus, työttömien reilu kohtelu ja maahanmuuton kehittyminen avoimesti kansallisen hyödyn näkökulmasta voivat helposti saada vastakaikua monista muistakin puolueista. Vasta kun tarpeeksi moni puolue löytää aiheen, on sillä hyviä mahdollisuuksia edetä eduskunnassa riittävän korkealle. Tämä on varsin tervettä sillä demokratian pitääkin pyöriä yhteistyön voimin.

Debattia tarvitaan

Poliittinen ”keskustelu” on nykypäivänä huonompi kuin huono vitsi. Hallitus puolustaa kumppaneitaan sopimussyistä vailla järkiperusteita ja oppositio hiillostaa hallitusta joka asiasta viitsimättä edes otsikkoa lukea. Poliittiseen teatteriin ei ole saatu asiavetoista debattia vuosikausiin ja tämä heijastuu äänestäjien passivoitumisessa. Ehkäpä emme halua, ehkäpä emme uskalla tai ehkäpä media ei vain yksinkertaisesti jaksa innostaa debattiin vanhaan malliin. Toivoisin korjausliikkeen löytyvän demokratian sisältä ja siihen uusi, jollain tapaa pirteä puolue voisi vastata. Ei siksi että se on uudelle puolueelle välttämätöntä, vaan siksi että se on meille kaikille välttämätöntä. Harkimo ja Junger näyttävät jo tehneen somekonservativismillaan pienen mahalaskun – kuka yrittää seuraavaksi?

Riski vanhaan takertumiseen on toki riski joka puolella kenttää. Me katsojatkin voimme jäädä ikuisesti katkeraksi sinisille Soinin ja Sipilän käsikirjoittamasta poliittisesta farssista, jonka Lauri Nurmi toi kansan tietoon kiitettävänä mediatekona. Toisaalta voimme myös hyväksyä nykytilan ja katsoa eteenpäin. Olivat taustat mitkä vaan, Sinininen tulevaisuus on täällä tänään – kenties vielä huomennakin. Voimme kaikki osaltamme vaikuttaa siihen, mitä roolia he tulevat esittämään näytelmässä nimeltä Suomi.

Julkaistu

Tapahtuma: Multsupäivä 6.5.2018

Tämä blogaus on osa uutta konseptia jota kokeilen Pirkan blogeissa, eli jatkuvasti päivittyvä juttu yhden tietyn tapahtuman ympärille. Lisää alempana.

Multsupäivä on Tampereen kaupungin Multisillan nuorisokeskuksen järjestämä maksuton lapsiperheen tapahtuma, ennen kaikkea Multisilta-Peltolammi alueen asukkaille. Paikalla on poniratsastusta, kasvomaalausta, mahdollisuus ottaa itsestään valokuva hassussa asussa, pientä myyjäistoimintaa, harrastusten esittelyä, sarjakuvanpiirtoa, ym. Tapahtuma järjestestään sunnuntaina 6.5. klo 12-15 Multisillankatu 2:ssa. Sää suosii ja pihaohjelmaa on runsaasti.

Tapahtumassa otetut kuvat

Kuvauspalvelun kuvat: Tapahtumassa otetut kuvat täältä > photos.app.goo.gl/mJn2Bf5iUtc4HHAw8. Kaikki kuvat ovat perillä (klo 15.00).

Kuvien käyttö: Jos kävit valokuvauksessa paikalla, etsi oma kuvasi tästä ja lataa se talteen. Voit käyttää kuvaa vapaasti edelleen, jakaa somessa, tehdä printin, yms. Kun jaat kuvaa verkossa, ole ystävällinen ja mainitse kuvaajan nimi (Kyuu Eturautti) kuvaa jakaessasi. Muilta osin käytölle ei ole rajoitusta.

Kysyttävää? Jos kuvista on kysyttävää, sähköpostittele valokuvaajalle kyuu(ät)conikuvat.fi tai vastaa kommentilla tähän blogaukseen. Ohjaaja, Tiina Uusi-Rasi on tavoitettavissa osoitteesta chiina(ät)conikuvat.fi

Artikkelia päivitetään ja se pidetään pysyvästi näkyvillä tapahtumajuttujen sarjassa osoitteessa pirkanblogit.fi/tapahtumat.

Tapahtumablogaukset

Tämä on ns. arjen varrella havaittuja haasteita. Aika ajoin tulee tarve kerätä monenlaista aineistoa yhdestä yleisötapahtumasta – linkkejä, äänestyksiä, taustatietoja, sääntöjä, valokuvia ym. yhteen paikkaan. Tietyissä harrastuspiireissä on yhtenäisiä järjestelmiä tätä varten, mutta aina sellaista ei löydy. On melko helppoa jakaa tapahtumassa yksi helppo osoite – pirkanblogit.fi/tapahtumat – jonka kautta löytää haluamansa.

Kokeilen tätä kevään-kesän aikana ja katson palveleeko tämä tarkoitustaan. Toivotan luonnollisesti muut aiheesta kiinnostuneet mukaan kokeiluun, viestiä vain yllapito(ät)pirkanblogit.fi, vastauksena viestiketjuun tai muulla tavoin.

Julkaistu

Ylläpidon tiedote: tietoturva-asetuksia säädetty

Blogialustan tietoturva-asetuksia on säädetty jonkin verran, yrityksenä hieman vähentää ylläpidon työtä roskapostittajien kanssa. Kuten jo aiemmin ilmoitettu, palveluun rekisteröintiä on rajoitettu maakohtaisesti. Sivua voi lukea aivan mistä vaan ja jos tunnus on kerran rekisteröity, sillä voi kirjautua mistä vaan. Ulkomailla asuville jotka osuvat blokkiin voidaan luoda tunnus käsin ylläpidon toimesta, kun sitä pyytää sähköpostitse.

Mikäli ongelmia ilmenee, kommentoi tässä tai sähköpostia: yllapito(ät)pirkanblogit.fi

Tulevia ylläpidon töitä:
– Keskustelu kommentointijärjestelmästä n. viikon sisään
– Tietoturva-asetuksia hienosäädetään opitun perusteella
– Ohjeita kirjoitetaan uusiksi hieman tiiviimpään

Julkaistu

Miksei puolue voisi olla kiinnostava?

Puoluepolitiikka ei kiinnosta, jäsenkato uhkaa perinteisiä puolueita. Liike Nyt on asettunut avoimesti vastustamaan puoluejohtoista demokratiaa. Esitetylle kritiikille on perusteita, mutta on muitakin vaihtoehtoja kuin nykyjärjestelmän romuttaminen. Esitän ideoita kotipuolueeni Kokoomuksen näkökantilta.

Tiedon puolue

Olen vasta parin vuoden ajan ollut Kokoomuksessa joten minulla ei ole pitkällistä osaamista puolueemme toiminnasta. Olen kuitenkin pyrkinyt osallistumaan virallisiin tilaisuuksiin kuten tulevaisuuspäiviin, vastaamaan kyselyihin ja ennen kaikkea ammentamaan puolueen tuottamaan tietoa. Tämä jos mikä on puolueen vahva puoli joka kestää mainiosti vertailun kilpailijoihin. Kokoomus tuottaa jäsenistölleen mahtavan määrän kuranttia ja pätevää tietoa politiikasta, aiheesta toiseen, vastapuolen näkemyksiä unohtamatta.

Ylimielinen puolue

Ylimielisin puolue on edelleen Kokoomus, kertoo Ylen julkaisema tuore tutkimus. Tämä on kärkisija josta ei voi olla ylpeä. Yksi syy voi olla Kokoomuksen tilataksissa. Juttu on toki karrikoitu ja pohjautuu vain yhteen näkökulmaan, mutta se on laajalti koettu näkökulma. Tärkeää ei ole onko se faktaa vai ei, vaan se että se näyttää olevan faktaa. Tuorein Nykypäivä-lehti (ei vielä verkossa) antoi myös huolestuttavaa esimerkkiä. Mielestäni lehti suhtautui etenkin pääkirjoituksissa todella ylimielisesti kaikkeen tuoreeseen kritiikkiin ja kriitikoihin. Tekstissä oli enemmän paniikkia kuin pohdiskelua, eikä viestinnästä voinut antaa täysiä pisteitä.

Kehityskelpoinen puolue

Minulla ei ole mitään halua erota puolueesta, jossa on mielestäni roimasti enemmän hyvää kuin pahaa. Minulla sen sijaan on halua osallistua keskusteluun puolueen kehittämisestä. Näin isossa puolueessa on hurja määrä jäseniä kuten minä. Meillä ei ole mitään intressiä nousta valta-asemiin tai olla isoina ehdokkaina isoissa vaaleissa. Olemme puolueessa koska haluamme puhaltaa yhteen hiileen ja osallistua keskusteluun. Meillä on monenlaisia jäseniä joiden seassa on jos jokin alan asiantuntijoita, kokemusosaamista sekä näkökulmia. Puolue ei saisi olla yhtä kuin muutaman johtavan henkilön puheenvuorot, vaan sen pitäisi olla kokoelma puheenvuoroja eri kanteilta.

Peruskysymykseni on tämä: liittyisikö ihmisiä puolueisiin enemmän jos he kokisivat olevan muutakin kuin vain jäsenmaksun maksajia ja kuntavaalien täyte-ehdokkaita? Kysymys jota ei tarpeeksi kysytä liittyy juuri puoluepoliittisen vaikuttamisen mielenkiinnon kasvattamiseen. Myös perinteisten puolueiden pitäisi tuntua mielenkiintoisilta, enemmän ajatuspajoilta ja vähemmän kabineteilta. Mitäpä jos puolueen tiedotus ottaisi hieman avoimemman linjan, ottaisi käyttöön moderneja teknologioita, kuten uudenlaisia nettilähetyksiä, netin yli käytäviä paneelikeskusteluja, jäsenistön kolumneja, ym? Mitäpä jos puolueen jäsenet kokisivat enemmän mahdollisuuksia osallistua keskusteluun pelkän sivusta kuuntelun sijaan?

Puolue ei ole aivan surkea idea

Kaikkine haasteineenkin nykyisen kaltainen puoluejärjestelmä on pitänyt maamme vakaana pitkän aikaa, joten tuskin mallia aivan surkeaksi sopii haukkua. Toki muuttuva poliittinen ilmapiiri Euroopassa tuo yhä uusia haasteita puoluekentälle, mutta tähänkin asti haasteisiin on vastattu ja puolueet ovat mukautuneet ajan hengessä. Terve puolue katsoo haastetta silmiin ja tiedostaa myös oman tarpeensa kehittyä niin jäsenistönsä kuin kaikkien kansalaistenkin mukana.

Näkyvän jäsenen menetys epäilemättä sattui puolueen johdossa. Vaikka jäsenen menetys onkin ikävää, myös se on osa muutosta jonka saa kaikin mokomin nähdä niin merkkinä tappiosta kuin muistutuksena muutoksen mahdollisuudesta. Eiköhän tulevaisuuspuolueelle ole selvää kumpaan kelkkaan kannattaa hypätä?

P.S. Tarjosin tekstistä eri versiota myös Kokoomuksen Verkkouutiset-palveluun. He eivät viitsineet edes laittaa kieltävää vastausta, perusteista puhumattakaan. Se antoi hieman pontta muotoilla tästä julkinen blogaus.

Julkaistu

Malliesimerkki julkisen sektorin IT-osaamisesta

Olemme lukeneet useita juttuja Hämeenlinnan moottoritietunnelin haverista jossa tuhoutui valvontakameroita, viimeisimpänä tieto uudesta huollon viivästymisestä. Aiemmin luimme, miten operaatio on vaikeaa koska tietyn mallisia kameroita ei ole saatavilla ja ne ovat hurjan kalliita. Tämä on oivallinen pieni esimerkki siitä miten surkealla jamalla julkisen sektorin tietohallinto on.

Joku mietti tämän jo

Valvontakameroita toden totta on hurja määrä eri merkkejä ja malleja. Valvontakameroiden hallinta-, tallennus- ja analytiikkajärjestelmiä on myös vino pino. Vielä vuosikymmen sitten piti varmistaa yhteensopivuudet merkki- ja mallikohtaisesti ja se oli melkoinen suo. Siitä on kuitenkin päästy ja relevantin standardin nimi on ONVIF. Standardin avulla mikä tahansa kamerajärjestelmä voi käyttää minkä tahansa valmistajan kameroita. Standardi on kattava ja sisältää kuvan siirron lisäksi hallinnan, hälytysrajapinnat, analytiikan, moottoroidun kameran ohjauksen, ym. Lisäksi löytyvät varmat standardit kaapeleille, liittimille, kuvamuodoille, optiikalle, mekaaniselle asennukselle, yms.

Kuitenkin jostain syystä julkisella sektorilla on lukittauduttu vanhaan ajatusmalliin. Yksi valmistaja, yksi malli, yksi paikka, nolla aivosolua. Eikä tämä ole ainoa paikka. Pelkästään yksi yritys, Tieto on tarjonnut viime kuukaudet tusinoittain malliesimerkkejä miten käy kun ei pelata standardeilla rajapinnoissa. Epäonnistuneita lääkärikäyntejä, vääriä potilastietoja, vääriä lääkkeitä potilaille, lukemattomien miljoonien vahinkoja ja mittaamatonta inhimillistä kärsimystä.

Ulkoista vastuu, sisäistä hinta

On yksinkertaistamista nimetä vain yksi paikka ja yksi syy ongelmille, mutta esitän merkittävän katalyytin. 90-luvun laman jälkeen eliminoitiin julkiselta sektorilta iso määrä osaamista ja ryhdyttiin sen sijaan käyttämään konsultteja. Ulkoistuksessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta se ei voi koskaan toimia jos ulkoistuksen tilaajalla ei ole kaikki johdot käsissään. Julkisen sektorin ongelma on että se ulkoistaa myös hallinnon asiantuntemuksen. Maksaja ei tiedä mitä ostaa. Vaikka konsultilla olisi selkärankaa vastuulliseen toimintaan, hänellä ei koskaan ole kokemusta loppukohteen arjesta.

Se kuuluisa joku on kirjoittanut johonkin hallinnon paperiin, että Hämeenlinnan tunneliin saa ostaa vain baijerilaisessa puutalossa kristillisin menoin keskiyöllä valmistettuja valvontakameroita. Se kuuluisa kukaan ei ole omannut päättäjänä järkeä että olisi huomannut ongelman. Se tosi tunnettu veronmaksaja kärsii. Taas.

Julkaistu

Politiikan puutostilaan ei vastata

Uuden ajan politiikkaa, sanoi Sininen tulevaisuus. Uuden ajan politiikkaa lupaa myös Harkimon Liike Nyt. Samaa lupausta tarjoaa myös lukuisa määrä pienpuolueita vaihtelevalla menestyksellä. Ongelma on, että mikään näistä ryhmistä ei tarjoa juuri sitä mille olisi kysyntää.

Sitä ei saa mitä tilaa

Katson tätä asiaa värittyneiden lasien läpi, mutta mielestäni se aate mistä on Suomen politiikassa puutetta on markkinamyönteinen liberalismi, toki pohjoismaiseen hyvinvointimalliin suhteutettuna. Sen rinnalla pitäisi olla avoimempaa demokratiaa sekä faktoihin perustuvaa päätöksentekoa. Ilmiöstä iso osa kulminoituu pitkälti Kokoomuksessa turhan sivulle jätettyyn Elina Lepomäkeen. Halukkaat voivat varmasti kutsua tätä myös Macronilaiseksi politiikaksi tai löytää tusinan ja yksi vaihtoehtoista termiä asialle. Rakas lapsi ja sitä rataa.

Katsotaanpa siis tarjontaa tältä kantilta.

Sininen tulevaisuus on sinänsä vahvoilla kun on ministerejä ja kansanedustajia vaikka yksi livahtikin. Erityisesti Sampo Terho on osoittanut olevansa erittäin kyvykäs nykyajan poliitikko, joka osaa ilmaista haastavia asioita tiiviisti, perustellusti ja ilman kiihkoilua. Vaan miten ihmeessä puolue jonka de facto kärkinimenä on maamme johtava ultrakonservatiivi Timo Soini voisi vastata nuorten tai keskiluokkaisten tarpeeseen? Miten voit samanaikaisesti hakea moderneja toimintatapoja ja muutosta kun puolueen kärjessä ei hyväksytä seksuaalivähemmistöjen saati edes naisten tasavertaisia oikeuksia. Osaselitys huonolle kannatukselle saattaa olla tämä räikeä ristiriita. Ehkäpä asiaa voisi selventää iskulauseella, kuten ”keskiajan uudistaja”.

Liike Nyt on tuore ilmiö josta on vaikea muodostaa kuvaa. Sekavuus tiivistyys absurdiuteen: Politiikkaradiossa liikettä edustaneet kaksi viestinnän ammattilaista haukkuivat yleisön joka ei ymmärrä mitä he sanovat tekevänsä. Asiaa ei auta sekään että toisessa haastattelussa Jungner lupasi tuoretta ajattelua ja Harkimo vannoi konservatiivisen aatteen nimiin. En haluaisi tuomita liikettä heti alkumetreillä mutta tällaisenaan siitä voi tehdä lähinnä kaksi pikatulkintaa. Inhimillisesti se vaikuttaa lähinnä kahden siltansa polttaneen, kävelevän hermoromahduksen viimeiseltä hätähuudolta. Teknisesti ottaen kyse on jälleen yhdestä amerikkalaisesta pilvipalvelusta johon ei suomalaisten kannata antaa tietojaan. Toivon kirjoittavani joku päivä jutun jossa totean olleeni väärässä.

Pienistä puolueista Piraattipuolue on pärjännyt parhaiten viime vuosina ja on onnistunut selviytymään monista pienpuolueiden haasteista. Alkuperäinen ajatusmalli oli hyvin tiedemyönteinen ja keskusteluhakuinen, mutta sitä iloa ei kestänyt kauaa. Ymmärrän erinomaisesti miten mahdoton haaste on olla sillanrakentajana nykyisessä somevihan ajassa, mutta tulos on silti ikävä. Tällaisenaan puolue toimii lähinnä Vasemmiston pienenä sivujaostona, jossa satutaan ymmärtämään tietoyhteiskunnan tietyt teoriat varsin hyvin. Tietoa heillä on yhä laajalti, mutta aate on nykyisellään kovin kapea.

Ehkäpä suunta on toinen?

En taatusti ole mikään ylin tahto sanomaan etteikö mistä tahansa edellä mainituista voisi tulla merkittäviä poliittisia voimia tai suunnannäyttäjiä. On myös mahdollista että Suomi ei yksinkertaisesti kaipaa markkinaliberaalia toimijaa tai kukaties kotipuolueeni Kokoomus saattaa jokin päivä karistaa hieman konservatiivista painolastia punteistaan. Kansahan sen asian lopulta päättää eikä minulla ole mitään nokankoputtamista sille mitä äänestyskopeissa päätetään.

Sen verran vahvasti markkinaliberaalilla ajattelulla kuitenkin menee Euroopassakin että olen kovin ymmälläni aatteen heikosta asemasta kotimaan poliittisella kentällä. Meillä on Libera ja Lepomäki, vaan siihenkö se jää?