Tekijä: Kyuu Eturautti

Tamperelainen rivikokoomuslainen, tietoturvapäällikkö, yrittäjä, kulttuurihörhö. Motto kuuluu: "Ihmisen oikeus olla idiootti on suurin ja tärkein vapaus." Lisää mukaviisauksia sitten kotisivuilta. Blogauksissa käsittelen mm. seuraavia aiheita: kaikki mahdollinen.
Julkaistu

Sampo Terhon arvaus: kivi vai purje?

Ensin haluan onnitella Sampo Terhoa siitä, että hän on kirkkaasti paras kulttuuriministeri maassamme aikapäiviin. Hän on valmis paitsi puhumaan kulttuurista, myös tekemään sitä ja hyväksymään kulttuurin tapahtumisen ilman byrokratiaa ja julkisvallan holhousta. Tätäkin isompi haaste hänellä on kuitenkin puoluejohtajana jossa koko puolueen olemassaolo riippuu enemmiltä osin muista puolueista.

Ei Halla-ahon perintö vaan…

Sinisten menneisyydessä kuin mahdollisessa tulevaisuudessakin on kyse maahanmuuttokriittisyyden ykkösnimestä Jussi Halla-ahosta ja hänen noususta Perussuomalaisten johtoon. Välittömien vaikutusten näkökulmassa siniset valitsivat Audin pehmeät penkit, mutta pitkässä juoksussa sininen elintila riippuu toisella tapaa Halla-ahosta. Kysymys on tämä: onko Halla-aho, tai ”halla-aholaisuus” riippakivi joka vie pohjalle, vai onko se purje joka vie nousuun. Jos Halla-ahon linja ei miellytä kansaa, on sinisillä kaikki mahdollisuudet varastaa ns. isänmaallisen kansanjoukon äänet pitkässä juoksussa. Jos sen sijaan Halla-ahossa on vielä nostetta, sinisten arvaus meni väärin ja tulevaisuus jää näkemättä. Jokerivaihtoehto on että molemmat jatkavat ja alkuun nousevat, potkien hiekkaa toistensa kengille ja vähitellen vieden toisiltaan niin uskottavuuden kuin kannatuksenkin. Sitten vietettäisiin kahden puolueen hautajaisia.

Sitä minä kovasti ihmettelen että miten tämä kaikki uppoaa mediaan. Jälleen tänään sai Timo Soini rakkautta ja ymmärrystä mediassa, kuten hän on saanut jo pitkään. Toisaalta siniset koittavat olla imagoltaan ”persut ilman pelleilyä”, mutta toisaalta puolueen de facto kummisetähahmo on iät ja ajat osoittanut paljon Halla-ahoa kovempaa suvaitsemattomuutta niin naisiin kuin seksuaalivähemmistöihinkin. Jussi Halla-aho on rikkonut lakia ja käyttäytynyt harkitsemattomasti, se on selvä, mutta tekeekö Jussin vihaaminen henkilöstä automaattisesti pyhimyksen? Tätä en jaksa ymmärtää, enkä myöskään sinisten imagoa tältä osin. Puolueessa on Tiina Elovaaran kaltaisia sydämellisiä, humaaneja ihmisiä, mutta samaan pieneen pakettiin mahtuu myös Soini. Kyllähän näin toimin ääniä saa, mutta miten ihmeessä siitä saa uudelle puolueelle selkeän imagon?

Peli jatkukoon

Ylen radiouutisten perusteella toriväen ymmärrys sinisten suuntaan on puutteellista. Reaktio on ymmärrettävää, paljastihan perinteinen tutkiva journalismi selkäänpuukotusoperaation koko tarinan. Tavallaan silti jokin pieni osa sisälläni myös ymmärtää sinisiä. Vaikka persuissa on paljon aivan fiksua väkeä, on öyhöttäjien painolasti vaan yllättävän raskas taakka. Ymmärrän halun yrittää luoda salonkikelpoista isänmaallisuutta, EU-kritiikkiä ja maahanmuuton reformia, mutta ymmärrän myös että se harvoin toimii. Puhun kokemuksen rintaäänellä tässä kohtaa. Tunteellinen minäni haluaisi uskoa että Sampo vie joukkonsa tähän tavoitteeseen, mutta looginen puoleni arvioi sen olevan tuhoon tuomittu yritys.

Yhtä kaikki, pelin nimi on politiikka ja säännöt ovat kutakuinkin selviä. Sininen tulevaisuus on hyväksytty kentälle pelaajaksi ja säännöstö nimeltä demokratia suo heille tilaisuuden näyttää taitonsa. Tuomitkaamme tai palkitkaamme heidät tekojen perusteella. Peruutuspeilissä voi näkyä mustaa, vaan ei semmoista kuoppaa olekaan mistä suomalainen ei ylös pääsisi. Päätän tämän pahimpaan kliseeseen mitä keksin: elämme jännittäviä aikoja.

Julkaistu

Suomi 100 -kampanjassa toimittiin fiksusti

Ehta ja virallinen, valtioneuvoston kanslialta saatava Suomi 100 -logo heilui jos jonkinmoisessa tempauksessa tänä vuonna. Itsekin pääsin kahta semmoista vetämään ja yllätyin todella positiivisesti viranomaisten uudesta tavasta nähdä kulttuuria. Koskaan aiemmin ei ole kulttuuriin hyväksytty samoin ehdoin epäpoliittista ja/tai täysin vapaaehtoisvoimin pyöritettävää toimintaa. Esitän nöyrät kiitokset ja toivon käytännölle jatkoa.

SuPa AMV - yksi Suomi100 ohjelmiaSuomen Paras AMV oli yksi tarinamme esimerkkitempauksia

Kulttuuri ja komitea

Olen vuosien varrella pyörinyt melkoisen runsaassa määrässä harrastus- ja kulttuuritoimintaa, julkisesti ja yksityisesti rahoitettua, pääsymaksutonta ja pääsymaksullista, pikkuriikkistä ja massiivista. Oppimani perusteella esitän ettei julkinen valta ei voi luoda kulttuuria, vaan ainoastaan antaa sen tapahtua. Tätä harvoin ymmärretään ja erinäiset ison rahan tekohengitykset jo aikoja sitten kuolleelle toiminnalle näyttävät lievästi sanoen pöhköiltä. Julkisen rahan määrä on harvoin suhteessa tulokseen eikä asiaa käytännössä mitata mitenkään. Julkinen sektori myös lihottaa läjäpäin oheistoimintaa joissa on väkeviä merkkejä hyväveliverkostosta. Harvemmin julkisen sektorin ansiosta, useammin julkisen sektorin toimista huolimatta maassamme tehdään hurjasti hyvää, hienoa ja kaunista.

Kaiken yllä on ihan presidenttiä myöten siunattu malli, jossa määritellään mikä on hyväksyttyä kulttuuritoimintaa. Tämä on ehtaa maan tapaa, liekö sitä koskaan mihinkään kirjattu. Oma havaintoni on, että ollakseen hyväksyttyä ja kabinettikelpoista kulttuuria, on tiettyjen ehtojen täytyttävä. Ensimmäinen ehto on että ainakin yksi henkilö organisaatiossa saa palkkaa. Tämän lisäksi ainakin yhden seuraavista on täytyttävä.

1. Laitoskulttuuri, eli perinteikäs teatteri, orkesteri tai vastaava etabloitu instituutio.
2. Poliittisesti nouseva tai pinnalla oleva aihe joka saa pelkällä aihepiirillään palstatilaa.
3. Poliittisesti sitoutunut, suoraan tai epäsuoraan (esim. poliittisesti nimitetty hallinto tai virkamieshallinto organisaatiossa).

Väärästä metsästä

Pääosa sitä toimintaa jossa itse puuhaan ja jota tuen ei täytä edellisiä ehtoja. Merkittävä osa ruohojuuurikulttuurista ei näitä täytä. Minulla on (pöhkö?) usko epäkaupalliseen kulttuuriin ja koen sen tärkeäksi osaksi kulttuurikenttää. Se ei ole koko totuus, mutta se on ajatusmalli jota sietäisi kuulla ja josta kukaties voisi vähän oppiakin. Asiassa vaikuttavat todennäköisesti varsin inhimilliset lähtökohdat, ihmisiä ne päättäjätkin ovat. Jos kulttuuri on kovin vapaata ja toimii ilman rahan ja/tai politiikan valtaa, se on herkästi myös byrokratian ulottumattomissa. Ehkä siksi sellaisia tekijöitä ei haastatella, tapahtumia ei nosteta esille viestinnässä eikä hyväksytä yhteisiin kulttuuriprojekteihin.

Suomi 100 esitti vallankumouksellisen ajatuksen sisältö edellä menemisestä. Yllätyin positiivisesti lukuisista hyväksytyistä projekteista jotka eivät olisi ikipäivänä päässeet byrokraattisesta seulasta läpi. Ilmeisestikin valtioneuvoston kanslia oli delegoinut projektin johdon poikkeuksellisesti ihmisille, sillä tästä jäi todella hyvä fiilis. Kun kansan palautekin on ollut iloista, rohkenen kysyä: kannattaisiko kokeilla uudestaankin? Voisiko kulttuurin jähmeitä kriteerejä jo löyhentää pysyvästikin?

Julkaistu

Ylläpidon tiedote: päivityssuunnitelma

Muutamia toimintoja on blogeihin pyydetty tässä välistä. Osa näistä vaatii sen verran isoja päivityksiä että toiminnallisuus vähän muuttuu. Tunnukset pysyvät tietenkin, blogaukset säilyvät, mutta nappien paikat voivat vähän elää ja todennäköisesti kommentointijärjestelmää hieman tunkataan että saadaan sähköposti-ilmoitukset.

Ajatukseni on, että kun todennäköisesti blogosfääri perinteiden mukaan aina hieman hiljenee pyhien ajaksi niin tähtään tuohon joulun ja uudenvuoden väliseen aikaan päivityksiä. Ilmoittelen toki sitten muutosten vaikutuksista. Asennuksen aikana tilanne voi näyttää oudolta, sillä testaan hetimiten aika pinon eri asetuksia ja katson sitten mikä tuntuu parhaalta. Myös testiblogauksia voi ilmestyä väliin, ei kannata ihmetellä.

Tämä on ollut kiintoisa oppimisprojekti ja on sitä edelleenkin. Tunnustan, että olisi hieman avuksi mikäli meillä olisi 1-2 moderaattorivapaaehtoista vielä apuna niin että mahdollisiin ylilyönteihin voidaan reagoida nopeasti. Eihän tässä hätiä ole ollut, mutta haluaisin että olemme valppaina jos tilanne sitä vaatii.

Julkaistu

Kotoutetaan syrjäytyneeksi

Yksi suosikkiohjelmiani radiossa, Ylen Horisontti ei pettänyt taaskaan. Ohjelmassa valt. yo Seida Sohrabi pui muun lomassa uskonnon merkitystä kotoutukseen, käyttäen pohjalla sekä pakolaistaustansa kokemuksia että mittavia opintoja aiheesta. Hänen mielestään uskonto on kotoutuksen ongelma eikä hän allekirjoita nykylinjaa jossa uskonto on kotoutuksessa tärkeimmässä roolissa.

Vallastahan siinä kyse

Olemme lukeneet ja kuulleet kaikki tarinat lestadiolaisista, Koivuniemen klaanista ja muista maamme tiukoista uskontoryhmistä. Tiedämme, että tällainen uskontokunta pyrkii tiukasti kontrolloimaan ihmisten elämää. Tiedämme niinikään lukuisista tutkimuksista ja dokumenteista pitkin Eurooppaa että moskeijoissa ohjeistetaan uusia tulijoita olemaan integroitumatta ja varomaan länsimaisia arvoja. Kun yhdistämme nämä taustat ja Seidan kaltaisten ihmisten opit, pystymme hahmottamaan kokonaisuuden turvapaikanhakijan tai pakolaisen edessä. Ei tämä ole uskontokysymys vaan äärimmäisen maallinen valtakysymys. Yhteiskuntaan integroituva henkilö ei ole enää uskontokunnan ohjattavissa ja se on näille uskontokunnille akuutti uhka.

Rahastahan siinä kyse

Kunnia jokaisen pyhäksi pitämille asioille on aksiooma, mutta rahan pyhyyteen en usko. Monet uskonnolliset yhteisöt sekä niiden vanavedessä toimivat järjestöt ovat löytäneet mahtavat tienestit integroitumis- ja kotoutustöistä. He ovat markkinoineet itsensä välttämättömiksi toimijoiksi. Kotimaan ja EU:n uutiset vilisevät tietoa huijauksistaa, välistävedoista ja muista kikkailuista, mutta emme koskaan ole kyseenalaistaneet itse lähtökohtaa. Meille on itsestäänselvyys että uskontojohtoinen kotoutusmalli on kriittisen tärkeää ja siten sitä on aina rahoitettava. Jos mallille kysytään perusteita, ne saadaan samalta taholta joka nauttii ilmaisesta rahasta. Ikiliikkuja on keksitty.

Ihminenhän siinä unohtuu

Minua häiritsee ajatus siitä, että turvaa hakeva voi olla uskovainen vain keskeltä pyöritetyn rahan ja maallisen vallan voimin. Minua häiritsee ajatus siitä, että moni heistä on paennut julmaa uskontoa vain joutuakseen sen armoille uudessa kotimaassaan. Minua häiritsee ajatus siitä, että emme näe tulijoita yksilöinä ja ihmisinä vaan ainoastaan uskontonsa edustajina. Ennen kaikkea minua häiritsee kuinka teemme tällaisia laajoja oletuksia vailla tutkimusta, vailla terveen tieteellistä asennetta. Jos kotosuomalainen haluaa irti uskonnosta, kehumme ja tuemme häntä. Jos maahanmuuttaja haluaa irti uskonnosta, pidämme sitä outona ja ikävänä. Mihinkä se tasa-arvo nyt katosi?

En usko salaliittoihin, mutta uskon tyhmyyden tiivistyvän joukossa. Ennen Seidan radioesiintymistä ei monikaan ollut uskaltanut kyseenalaistaa himmeliämme. Tämä himmeli on vuosikymmenten ajan tuottanut huonosti kotoutuneita, huonosti työllistyviä ja pahasti syrjäytyviä ihmisiä lukuisista maahanmuuttajaryhmistä. Ehkäpä olisi korkea aika terveelle kritiikille.

Julkaistu

Ylläpidon tiedote: verkko-ongelma klo 20-21

Tänään ma 11.12. on iltasella ollut verkko-ongelmia laajalti Tampereen alueella. Pimeänä on ollut ihan kaupunginosiakin datan osalta mutta myös Pirkan blogit kärsi ilmiöstä. Sain varayhteyden paikoilleen noin klo 21. Ensi vuoden alkupuolella varayhteyden hyppykin tulee täysin automaattiseksi.

Ongelmana oli massiivinen verkkohyökkäys. Se ei kohdistu Pirkan blogeihin tai edes minnekään samaan konesaliin, mutta hyökkäyksen laajuus tiputti kokonaisia operaattoreita pois pelistä. Olimme sijaiskärsijöitä. Virkavallan hommiksihan tämä menee tästä eteenpäin.

Uteliaille mainittakoon yritykset, jotka toimittavat verkkoyhteyksiä tälle konehuoneelle ja siten Pirkan blogeillekin: Seclan (tamperelainen), Tampereen Puhelin (kas kummaa, myös tamperelainen) sekä Suomicom (Espoo). Pörssijättien ja veronkiertäjien kanssa ei kauppoja tehdä.

Julkaistu

Sauli Niinistö ei ole minulle paras ehdokas

Presidenttimme on mielestäni tehnyt ihan asiallista työtä, eikä häntä voi mitenkään surkeaksi moittia. Kotipuolueen ehdokkaana hänen pitäisi olla minulle selvä valinta mutta mitä enemmän pohdin, sitä enemmän totean että juuri minulle hän ei ole paras vaihtoehto. Ehkä se on hyväkin juttu että presidenttiä etsii yksilön kantilta eikä puoluekirjalla.

Näitä valintoja en tekisi

Tiivistän kolmeen plus yhteen asiaan ne ongelmat mitkä henkilökohtaisesti koen Sauli Niinistössä.

Ensinnäkin, hän markkinoi itseään lemmikkieläimen kautta. Lemmikkibisnes on hyvin ikävää, jopa sairasta toimintaa eikä se ole useinkaan eläimelle hyväksi. Lukuisten eläinlääkärien sanoja kuulleena alan ymmärtämään yhä paremmin että tämä ei ole sen paremmin humaania kuin ekologistakaan. En halua tukea tällaisia arvoja.

Toisekseen, hän ei mielestäni arvosta järjestötyötä politiikan ulkopuolella. Jo kautensa alkuvaiheilla hän nosti viisaasti esille sen, että ihmisten on autettava toisiaan. Hän puhui hyvää myös järjestöistä ja vapaaehtoistyöstä – mutta lopulta hyväksyi projektiinsa vain poliittiset järjestöt ja sellaiset jotka maksavat isoja palkkoja. Vapaaehtoistyö ja poliittisesti sitoutumaton ihmisten auttaminen eivät saa häneltä hyväksyntää. Tämä sattuu minua henkilökohtaisesti.

Kolmannekseen, hän on urheiluaktiivi. Urheilu on tietenkin aivan sallittua kaupallista viihdettä, mutta en kannata tällaisen bisneksen pyörittämistä julkisin rahoin. Tässä olen eri mieltä presidenttimme kanssa. Urheilu on kansanterveydelle ja -taloudelle haitallista. Haluaisin presidentin joka saisi kansamme liikkumaan, en semmoista joka saa kansamme sohvalle.

Bonuksena totean vielä olevani tyytymätön Niinistön kampanjan käytäntöön hoitaa kaikkea viestiliikennettä Hollannin ja USA:n kautta. Eikö hänellä ole edes tämän verran uskoa kotimaiseen tietoyhteiskuntaan? Uskon tosin että tämä on kampanjaväen valinta eikä presidentiltä ole edes kysytty.

Etsintä jatkukoon

En ole valinnut ketä äänestän. Lähipiirini kyllä osaa arvata mihin suuntaan vaaka kallistuu, mutta viimeistä sinettiä asialle ei ole. Jatkan siis opiskelua ja katson olisiko tarjolla ehdokas joka ei ihan näin monelta kohdin osu omia mietteitäni vastaan. Voi olla että vaadin liikoja, mutta omapa on utopiani.

Kyllähän se Sauli varmasti valitaan enkä minä siitä murheelliseksi tule, johan häntä aiemmin äänestinkin. Ihmisenä hän on ihan ok, ei vain minulle paras optio. Hätää ei Suomessa ole sillä demokratiaa saa esim. käyttää.

Julkaistu

Voiko olematon rauha kadota?

Trump teki siis eilen jotain odottamatonta, toteuttaen vaalilupauksensa ja nimeten Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi. Maailman mediat olivat pian täynnä valtionpäämiesten, palestiinalaistahojen kuten toki myös yleisön kovia reaktioita. Toisaalta, taustatarinat muistuttavat että päätös on jo 22 vuotta vanha. Retoriikka aiheen ympärillä on poliittista teatteria parhaimmillaan tai pahimmillaan.

Kuopioon menijöitä?

Se juna men justiinsa, ei vain Kuopioon vaan myös rauhanprosessiin. Suoraan sanoen huolestumiset rauhanprosessin tilasta ovat naurettavia, suorastaan typeriä. Ei Israelin alueella ole rauhanprosessia ollut vuosikymmeniin. Itse rikospaikalla ei ole yhtään toimijaa joka hyötyisi rauhasta, ulkomaailmassa vielä vähemmän. Jatkuva kiistely, sorto ja ihmisoikeusrikokset ovat niin kriittinen osa maailmanpolitiikkaa että niistä luopuminen pistäisi pakan sekaisin. Niin Israelin kuin palestiinalaisalueidenkin johtajat ja kansa ovat riippuvaisia konfliktista. Palestiinalaisille se on ainoa asia johon uskoa, Israelille se on paitsi sisäpolitiikan välttämättömyys, myös kansantalouden kivijalka. Molemmille se on ulkopoliittinen vipuvarsi.

Trump voisi vaikka sanoa että Jerusalem pitää ottaa kokonaan Israelin haltuun ja kaikki paikalle jääneet vääräuskoiset on ammuttava kaduille. Totta puhuen sekään ei muuttaisi mitään. Asekauppa jatkaisi voittokulkuaan, turismi pysyisi voimissaan, YK jatkaisi tutun munatonta linjaansa ja EU voivottelisi dramaattisesti. Toisaalta, vaikka Trump tekisi vastaavan mittaluokan eleen palestiinalaisten puolesta, sama lopputulos siitäkin olisi. Ulkovallat kuten EU voivat näytellä eri kokoisia sivurooleja tässä tragediassa mutta mitään vaikutusta sillä ei ole alueen ihmisiin. Niin kauan kun israelin ja palestiinan kansat haluavat pahuutta, he äänestävät valtaan pahuuden ja saavat juuri mitä tilasivatkin. Meille sivullisille riittää maksajan rooli.

Oltaisiinko rehellisiä?

Ehdotankin siis, että Suomi ja EU voivat ottaa päänsä pois pensaasta. Me emme voi lopettaa pahuutta Israelissa, emme kummankaan osapuolen osalta. Hyväksykäämme se, että kaikki mitä sanomme on turhaa. Yhtä hyvin EU voisi julistaa joka aamu vastustavansa auringonnousua. Toki voisimme päättää että esimerkiksi kauppa, viestintä ja matkustaminen sotarikoksiin syyllistyvien maiden kanssa pitää loppua. On pieni mahdollisuus että se pakottaisi alueen toimijat etsimään ratkaisua, mutta turha tätäkään spekuloida. Raha on aina ollut EU:lle ihmisoikeuksia tärkeämpää ja jalot puheet ohittavat teot säännönmukaisesti. Maailman meno mitataan dollareissa, ei ihmishengissä, eikä edes euroissa.

Lopulta toteankin siis, että Trump ei ole lopulta tehnyt mitään. Pieni USA:n sisäpoliittinen show on maailmalle merkityksetöntä. Maalin kuivuminen ladon seinällä omaa enemmän merkitystä Lähi-idän rauhalle. Se peli on menetetty ja meidän on siitä turha murehtia, koska emme ole siinä pelissä pelaajina. Onneksi.

Julkaistu

Hyvää itsenäisyyspäivää, ihmiset

Tänä päivän olen ollut osoittamassa mieltä. Osoitin Peltolammin alueen oraville mieltä vääränkokoisista lumihiutaleista. Ihan vain koska mielensä ilmaisu on tärkeä demokraattinen perinne josta en mitenkään pääse irti. Päätin myös vähän jakaa mielipiteitä videomuodossa pitkästä aikaa.

Kuuntele ja ylläty

Sanomani on tekstimuodossa sama: ihmiset. Se on se juttu jonka me jaamme. Jaamme tätä maata ystävien kanssa, mutta niin jaamme sen myös niiden kanssa jotka ovat niin kovin eri mieltä kanssamme. Kun kuuntelen presidenttiehdokkaita, osalla heistä tuntuu olevan valtaosa tätä maata tähtäimessä aatteen pyhänä vihollisena. Eräs taannoin palkittu kirjailija herjasi yhdeksää kymmenestä suomalaisesta, piti heitä vihollisinaan ja kiihotti riitaan. Tässä itsenäisessä maassa heillä on se oikeus ja media – voi, media tuota rakastaa niin runsaasti. Se ei mielestäni silti ole hyvin tehty. Se on hyvää bisnestä ja mainosta, mutta ei hyvää ihmisyyttä.

Hän on kanssasi eri mieltä ja tiedät sen. Somekuplasi saattaa tietää miten absoluuttisen paha hän on ja miten itsestään selvää on että hän ja kaikki hänen lähellään ovat täyttä pahuutta joka pitää tuhota. Vaan entäpä jos kohtaisit hänet? Entäpä jos kuulet häntä, vaikket hänen mietteitä jaakaan. Entäpä jos yllätyt huomatessasi, että myös hän välittää lähimmäisistään ja tekee hyvää toisille ihmisille? Väitän, että todellisia, absoluuttisen pahoja ihmisiä on lopulta melkoisen vähän ja loppu on mielikuvia. Keskustelu ei ole luovutusvoitto.

En voi parempaa neuvoa antaa tuleville vuosille kuin sen että ollaan ihmisiksi. Ole hyvä itsellesi ja toiselle. Pidä pääsi, omaa mielipiteesi ja ilmaise se reippaasti, mutta muista että samaa venettä jakavat jos jonkinmoiset erilaiset ihmiset ja ajatukset. Se ei ole uhka, se on voimavara. Se on suomalaisuutta.

Julkaistu

SVL:n lakkautuksella on suuri symboliarvo

Varsin odotetusti Pirkanmaan Käräjäoikeus päätyi lakkauttamaan uusnatsijärjestö SVL:n sekä samaan rahaan myös Magneettimedian. Kauan saa hakea suomalaista jonka mielestä hyökkäävää väkivaltaa käyttävä uusnatsipoppoo olisi jotenkin hyväksi, joten sinänsä päätös on helppo vastaanottaa. Päätöksen vaikutusten pohdinta on kuitenkin monimutkaisempi kysymys.

Symboli kantaa

Symbolisesti päätös on tärkeä. Tässä tehdään selväksi että yhdistysten luvatussa maassakaan ihan kaikki peli ei vetele. SVL:n osalta asia on erinomaisen selvä, Magneettimedian osalta vähän häilyvämpi. Edellinen on osallistunut tappamiseen, jälkimmäinen ”vain” hiuskarvat nostattavaan äärimmäisen räikeään vihapuheeseen. Kukaan ei varmasti kuvittele että pahuus maailmasta katoaisi oikeuden päätöksellä, mutta kansan oikeustajua heijastelevassa sanomassa on paljon hyvää. Mielipiteenvapaus ei tarkoita vapautta ajaa mielipidettään kättä pidempää apuna käyttäen. Tästä voi tulla ennakkotapaus joka antaa hyvät valmiudet toimia vastakin. Toki poliisilla on täysi työ erottaa teot aatteista, väkivalta kun on aivan yhtä pahaa riippumatta sen motiivin laadusta. En näe tässä suurta ongelmaa, poliisissa osataan tarpeen vaatiessa käyttää myös järkeä.

Teko hoipertelee

Siinä missä symboli voi olla vahva, teko voi olla heikko. Toisin asiaa katsoen muistamme etteivät uusnatsiaatteiden kannattajat tästä mihinkään häviä. Kampanjointi ei lopu ja järjestö voi kehittää uuden nimen tuossa tuokiossa. Se voi myös muuttaa toiminnan vähäisen valvonnan alaisuudesta täysin olemattomaan valvontaan. Toiminta voi jatkua salatuissa verkoissa, yhdistysrekisterin ulkopuolella ja maksuliikenne hoituu kätevästi kryptovaluutoilla. Poliisin vähätkin mahdollisuudet valvontaan putoavat lähelle nollaa. Pahimmillaan järjestö voi saada salaliittöhörhöistä uutta nostetta, nyt kun he voivat esittää marttyyria pahiten päästään seonneelle yleisölle. Se voi rohkaista entistä ikävämpään toimintaan. Toisaalta, jälleen on hyvä muistaa että poliisilla on myös järkeä, eivätkä he jää sivustakatsojiksi tässäkään tapauksessa.

Pelisäännöt on tarkastettava

Varsin suuri määrä yleisön kommentteja on ymmällään siitä, millä säännöin tällaisia päätöksiä lopulta tehdään. Suomessa on useita väkivaltaa käyttäviä järjestöjä ja vielä useampia jotka vähättelevät väkivallan tekijöiden vastuuta. Ei ole montaa vuotta kun oikeusministerimme puolusti väkivaltaa käyttänyttä nuorisojoukkoa heidän hyökätessään joukolla laillista nimenkeräystä harjoittaneen vanhuksen kimppuun. Jos kaikkea väkivaltaan kehotusta haluamme tuomita, saadaan maahan perustaa pari käräjäoikeutta lisää pelkästään näitä hoitamaan. Viha lipsuu niin äkkiä saunan taakse ulottuvaan retoriikkaan, vaikka todellinen väkivallan uhka on onneksi harvassa. Peruskysymys on nähdäkseni tämä: pitääkö joidenkin joutua elämään väkivallan uhan alla, eli onko jonkun koskemattomuus vähemmän tärkeä? Onko eläinoikeusryhmän väkivaltauhka turkistarhaajaa kohtaan enemmän tai vähemmän vakava kuin uusnatsien uhka esimerkiksi maahanmuuttajia kohtaan?

Oikeus sanoi tänään jotain, johon voin yhtyä: väkivaltajärjestö ei nauti lain suojaa. Oikeus ei voi kuitenkaan nuijaa koputtamalla lakkauttaa maastamme pahuutta. Sitä varten tarvitsemme suurempaa yhteisöä ja yhteistä halua tehdä maastamme parempi paikka. Pahaa pelkään että kuljemme tältä osin vastakkaiseen suuntaan. Ettei olisi taas unilukkarille töitä tarjolla?

Julkaistu

Paperittomiakin on moneen junaan

Nyt kun taisto Helsingin paperittomien palveluista on hetkeksi laantunut, uskaltaa asiaa blogata. Ollako Halla-aholaisena sokeasti vastaan vai Arhinmäkiläisenä sokeasti puolesta? Asiasta ei saa mustavalkoista, kun paperittomissakin on ääripäissä vaikkapa turvapaikkashoppailijoita ja rikollisia vaan toisaalta myös ihmiskaupan ja muun rikollisuuden uhreja. Mielestäni paperittomien avustaminen voidaan tehdä vastuullisella mallilla, joka yhdistää huolehtimisen ja viranomaistyön humaaniin ajatteluun sekä oikeusvaltion turvaan.

Lääkäri ja poliisi

Allekirjoitan varauksetta velvollisuutemme huolehtia ihmiskaupan uhreista maamme rajojen sisällä. Pidän kuitenkin ehdottoman tärkeänä erottaa auttamisen ja mahdollistamisen. Jos vain sokeasti hoidamme heidän mustelmia vuodesta toiseen puuttumatta ongelmaan, toimimme ihmiskaupan mahdollistajana. Uhreille pitää tarjota pillerien lisäksi myös oikeudellista apua sekä turvaa hyväksikäyttäjiltään. EU:lla on järisyttävän musta maine ihmiskaupan mahdollistajana Välimerellä, enkä haluaisi moista synnin taakkaa pimeään pohjolaamme.

Käytännössä asia toteutuu tarjoamalla viranomaisille aktiivisen seurantamahdollisuuden kaikkiin paperittomille tarjottaviin palveluihin. En halua tähän spekuloida tarkkoja metodeja vaan jättäisin poliisin tehtäväksi ehdottaa valvontamenetelmät, joiden pohjalta oikeusviranomainen voi varmistaa lainmukaisuuden ja tehdä tarkennuksia. Rinnalle voisi hyvin luoda pykälistöä joka suojelee ihmiskaupan uhrin siviilioikeuksia. Koska pelko karkotuksesta on monesti suurin kynnys, voidaan rikoksen uhreille tarjota esimerkiksi automaattisesti määräaikainen oleskelulupa. Poliisivalvonnan lisäksi lääkäreille ja muita palveluita tarjoaville tulee määrätä ilmoittamisvastuu heidän havaitessaan laittomaksi epäiltyä toimintaa. Lääkärienkin tulee ymmärtää että uhrin lähettäminen paikattuna takaisin hyväksikäyttäjän syliin on julma vääryys.

Luonnollisesti myös oikeutta pakoilevat henkilöt ovat tämän myötä paremmin löydettävissä. Niin vasemmalta kuin oikealtakin on muistutettu lainmukaisuuden olevan toimivan maahanmuuttopolitiikan A ja O. Paperittomuus ei saa olla hyväksyttävä asiantila, vaan siitä on aina löydettävä tie joko lailliseen maassaoloon tai maasta poistumiseen. Maahanmuuttopolitiikan kokonaiskuvassa luvatta maassa olevien seuraaminen on toki vain pieni osa kokonaisuutta, mutta lieveilmiöiden vuoksi tärkeimmästä päästä. Muutakin parannettavaa toki on ja esimerkiksi lupa-asioiden käsittelyyn on saatava hurjasti lisää tehoa. Myös työperäisen maahanmuuton byrokratiaa pitää keventää vaikka sitten automaattista valvontaa samalla lisäämällä. Nämä ovat kuitenkin oma keskustelunsa, kunhan ymmärrämme tässäkin että maahanmuutto on laaja jo monialainen aihepiiri. Paperittomuus, ihmiskauppa ja pimeät työt osuvat usein yhteen jolloin eri viranomaisten on oltava paitsi hereillä, myös aktiivisessa viestiyhteydessä.

Imagostakin voidaan puhua

Jotta avoimuus tällä tasolla voi toimia lienee toki tarpeen keskustella myös poliisin maineenhallinnasta. Poliisilla on maineessa parantamisen varaa, eikä liene haitaksi ulkopuolisen tahon valvomana etsiä pahimmat sudenkuopat paikattavaksi. Moni maineongelma johtuu toki perättömistä huhuista, mutta ongelma on tällöin aivan yhtä todellinen: poliisia ei uskalleta lähestyä ja rikollinen kiittää. Poliisiin pitää voida luottaa ja luottamus on ansaittava, sitä ei voi ostaa tai antaa. Vastaava haaste on ollut usean EU-maan poliisiviranomaisten edessä ja asiaan on löydetty erilaisia ratkaisuja. Ehkäpä voimme oppia aiheesta naapureiltamme?

Voimme ihailla tai vihailla Helsingin toimia suunnitelmissaan paperittomille. Iänikuisen tappelun sijaan ehdotan kuitenkin kultaista keskitietä. Auttakaamme niitä, jotka apua tarvitsevat ja toimikaamme määrätietoisesti maailman ehkä hirveintä rikollisuuden muotoa vastaan. Siihen emme pääse poliitikkojen ukaaseilla.