Rantalava, elokuun kaunis ilta, siinä mahtavat puitteet onnistuneelle, Vaskiveden nuorisoseuran järjestämälle Myllyniemen rantalavan tukikonsertille, 16.8 sunnuntaina. Loistavat esiintyjät, hanuristi Airi Hautamäki, solisti Mikko Niemelä, sahataituri, laulaja ja illan juontaja Elli Asunmaa takasivat huiman konsertin, yleisöä mukavasti, lopussa tanssia, tekivät illasta täydellisen.
Myllyniemi on itselle vuosien saatossa tullut läheiseksi, miksi? Siitä hieman taustaa. Jo lapsena -60 luvulla kolme siskoani aina kesälauantaisin virittäytyivät saunan jälkeen peilin eteen laittamaan itseään hienoksi. Oli tanssi-ilta Myllynimen lavalla. Artturi Tiuran linja-auto kuljetti kihniöläisiä juuri Myllyniemeen. Naapurimme Toivo Hyyppä oli linja-auton kuljettaja joka useimmiten oli kuskina. Tarina kertoo kuinka joku oli autossa kysynyt kuka tänä iltana soittaa? Takapenkiltä oli kuulunut: T Hyyppä ja Columbia orkesteri.
Siihen aikaan myös radiosta tuli kesälauantaisin ohjelma Lavalauantai, joka tuli vuorollaan eri puolilta Suomen tanssilavoja. Niin sitten kerran oli vuoro Myllyniemen ja totta kai meillä oli radio auki kun kuuntelimme haastatellaanko meille tuttuja.
Itse aloin käydä jo poismuuttaneena Kihniöstä usein kesälomilla Myllyniemessä. Ei ollut juhannusaatto yhtään mitään, jos ei päässyt kauniille rantalavalle juhannusta vastaanottamaan, kokkoineen, ystäviä tapaamaan, kauniita neitoja tanssittamaan.
Nykyisen virtolaisen kihlattuni Mirjamin kanssa olemme pyrkineet aina kesäisin käymään Myllyniemen lavalla. Korona pirulainen teki tänä kesänä melkein tepposet, mutta pääsimme kuitenkin tukikonsertin myötä hieman pyörähtelemään.
Tanssilavakulttuuri on muuttunut. Isot jättilavat valtaavat tilaa. Onneksemme on vielä pieniä ja keskisuuria lavoja. Virrat on ainutlaatuinen, koska täällä on kaksi todella laadukasta tanssipaikkaa, Hiekkaranta ja Myllyniemi. Ne eivät kilpaile keskenään ja ennen kaikkea, pyörittävät talkoilla, joka on aivan käsittämätöntä. Jokainen voi kuvitella, mikä työmäärä on pitää kunnossa paikat, remontoida niitä ja illat viettää takaamassa tanssiyleisölle laadukasta ja turvallista yhdessäoloa hyvien orkesterien ja solistien parissa. Tanssi on myös mitä parhain liikuntamuoto, yhdessä sosiaalisen kanssakäymisen myötä.
Mitä olisi suomalainen kesä ilman juhannuskoivuja, saunomista ja perisuomalaista rantalavaa? Se on suomalaisinta kulttuuria jota on vaalittava. Meidän kaikkien tehtävä on huolehtia lavakulttuurin säilymisestä, lähtemällä tanssimaan ja viihtymään. Voisi myös peräänkuuluttaa kaupunkien ja kuntien jonkinlaista panostamista, pelkällä talkootyöllä ei kauaa lavoja pidetä yllä. Eivätkö tanssilavat voisi olla myös yksi vetonaula maaseutukuntien elvyttämisille, siinä missä monet muut kulttuuritapahtumat? Tanssilavakulttuuri on kulttuuria parhaimmillaan – se on sitä aitoa kansankulttuuria.
