Miksi vihata jotain pelkän seksuaalisuuden vuoksi

Varmaan maailmassa olisi paljon suurempiakin asioita vihan kohteeksi jos sillä nyt aikaan saa jotain hyvää

Jota kyllä suuresti epäilen enkä varmaan ole ainoa jolla on tuo näkemys itse olen kyllä hetero mies enkä siitä varmaan miksikään muutu

Minun ei silti tarvitse näitä seksuaali vähemmistöjä vihata taikka muutenkaan syrjiä ne ovat ihmisiä minun silmissäni

Jotkut sanoo että he ovat poikkeavia mutta mitenkä on moniko on joutunut kaltoin kohdelluksi heidän taholtaan

Jos joku urheilija on sellanen onko siihen sanomista edes maan päämiehellä jolla ei taida olla taitoja muutoinkaan  johtaa maataan oikein

Mutta saahan näitä eräät kirjoitella ja pohjana on pelkästään viha ihmisiin vois melkeinpä sanoa vihaa ihmisyyttä vastaan

Jota vois pitää jo sikkana rikoksena jota fanatismi johtaa senhän maailma näki jo toisessa maailman sodassa

Mihin johtaa fanatismi silloin se kohdistui Juutalaisiin nyt seksuaali vähemmistöön

Mutta kumpikaan ei ole oikea suunta seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Internet v. 1977

Netin ihmeellisessä maailmassa tuli vastaan oheinen kaaviokuva. Se esittää koko 1977 tunnettua internettiä eli Arpanettiä. Huomattakoon, että ainoa silloin USAn ulkopuolella oleva noodi oli Lontoossa, satelliittiyhteyden päässä.

Dedikoituja reitittimiä ei ollut vielä olemassa. Reititys noodista toiseen tapahtui yliopistojen ja muiden laitosten tietokoneissa pyörivien ohjelmistojen avulla. Suurin osa noista koneista on Digital Equipment Corp. -yhtiön (DEC) valmistamia PDP-koneita.

Itse olin pitkään DECin palveluksessa ja vuodesta 1977 sen pääkonttorissa Yhdysvalloissa. Eli internettiä olen käyttänyt jo 42 vuoden ajan.

Internet-kaavio

Kaavio saattaa näkyä suurempana täällä

Sateenkaari, ruusu ja voikukka

Viime viikolla ei ollut firmaa, ei kadunkulmaa eikä vaatetusta ilman sateenkaarta. Tasavertaisesta suhtautumisesta seksuaalivähemmistöihin on tulossa jokapäiväistä. Elämme sen muutoksen kynnyksellä, jossa sateenkaari menettää merkityksensä, muuttuen juhlavasta ruususta jokapäiväiseksi voikukaksi. Tätä muutosta voi katsoa monesta suuntaa – hiljeneekö liike saatuaan tavoitteensa maaliin, vai etsiikö se uusia suuntia?

Maailma ei pysähdy

Feminismi on esimerkki liikkeestä joka on noussut, juhlinut, hiljentynyt ja muuttunut joksikin muuksi. Taistelu otsonikerroksen pelastamiseksi nousi, voitti ja hiljeni. Yhdysvalloissa erilaiset konservatiiviliikkeet ovat löytäneet itsensä uudestaan tuon tuosta, kun taas kommunistiset puolueet eivät koskaan enää päässeet Euroopassa pinnalle. Löydämme lukuisia esimerkkejä liikkeistä ja aatteista jotka ovat hieman mukautuneet, muuttuneet täysin, tai yksinkertaisesti hiljentyneet, joko energian loputtua tai tarpeen täytyttyä. Minkä tahansa aatteen noustessa kujilta kaduille, vaihtoehdosta valtavirtaan, on edessä uusia haasteita. Pride-liikkeen tarvetta, historiallisesti tai nyt, ei voi kiistää, mutta toisaalta haluan katsoa asiaa myös nettotuloksen kannalta. Puhun näissä asioissa usein signaali-kohinasuhteesta, joka kansankielelle vääntäen tarkoittaa että joskus kuiskaus kuuluu huutoa paremmin ja myös tämä muutos on historiallisesti nähtävissä useissa liikkeissä. Ensin huudetaan asia pinnalle, sitten ylläpidetään sitä normaalilla puheäänellä.

On myös turha lausua että Päivi Räsäsen ja muiden konservatiivikristittyjen taival olisi loppumassa. Tänäkin vuonna suviseurat keräsi väkeä siinä missä pride-kulkuekin ja vaalitulokset osoittavat vaihtoehtojen saavan varsin merkittävää kannatusta. Vaikka kansasta täysin ylivertainen enemmistö tukee tasa-arvoista avioliittoa ja sateenkaariperheitä, ei monikaan ole valmis allekirjoittamaan rajuimpia vaateita. Kun pride-liikkeen nimissä aletaan vaatimaan yliopistoja poistamaan riveistään eri mieltä olevat tutkijat, kun toisella maailmankatsomuksella varustettuja aletaan vainoamaan, kun rauhanomaiseenkin mielipiteen ilmaisuun suhtaudutaan vihamielisesti tai väkivaltaan ”väärää” mieltä olevaan rohkaistaan, on vastapuolella hyvää kasvualustaa. Tämä on ilmiö, jonka jokainen kasvava kansanliike löytää edestään. On valitettavan luonnollista että näin suuressa porukassa on myös vaarallisia yksilöitä. Vaan mikä on seuraava kehitysaskel, seuraava muutoksen suunta? Spekuloin niistä nyt muutamaa, joista yksi tai useampi saattaa toteutua.

Kompromissi, kauppa ja kiihko

Todennäköisin malli on jonkinlainen kompromissinhakuisuus ja diplomatia, jonka malleja voi hakea Suomessa niin ympäristöliikkeestä kuin maahanmuuttokriitikoistakin. Sateenkaarien näkökantilta nykyhallituksen vesitettynä pidettyä translakiprojektia voi pitää merkkinä tästä. Liikkeen ydin mukautuu päivän politiikan eri nurkkiin, etsien valiokunnissa ja komiteoissa pehmeämpää linjaa ja laajan tuen saavia kompromisseja. Radikaalimpi osuus eriytyy omaksi ryhmäkseen tai ryhmikseen, joista osa voi muodostua jopa virkavallan huomiota herättäväksi. Kehityskulku parempaan jatkuu byrokraattisen rauhallista tahtia. Kekkerit vaihtuvat komiteoiksi.

Yksi muutoksen optio antaa myös itsestään merkkejä, eli kaupallistuminen. Pride-viikosta tulee uusi kaupan juhlaviikko, siinä missä ystävänpäivät ja halloweenit sun muut. Aate muuttuu kauppatavaraksi ja sateenkaarilippu kesällä muuttuu yhtä yllättäväksi kun hämähäkinseitit lokakuussa tai sydänkuviot helmikuussa. Pieni ryhmä jää puhumaan aatteesta ja juhlimaan ”aitoa ja perinteistä” (konservatiivista?) prideä, kun valtaosalle kyse on enää festivaalista muiden rinnalla. Erityisen kovaa painetta tähän on julkisen sektorin puolelta, joka haluaisi aktiviteeteille kaupallisen johdon ja hallinnon.

Nykyisen polarisaation ilmapiirissä on valitettavasti spekuloitava myös kärjistymisellä. Konfrontaatiota hakevat voimat niin priden kuin konservatiivipiirien puolellakin voivat löytää toisensa ja kiihottaa vihanpitoon myös neutraalimmat tahot. Toistaiseksi myrskyt ovat mahtuneet kastelukannuun, mutta aina on joukossa niitä jotka ovat mielestään niin oikeassa, että kaikki keinot ovat sallittuja. Ei, en lähde sormella osoittamaan tai nimeämään ketään. Riski on kuitenkin olemassa ja vastuu yhteiskuntarauhasta kuuluu meille kaikille. Jo nyt näen rauhantekijälle ja sillanrakentajalle kysyntää, jos vaikka vaan ennaltaehkäisyn näkökulmalla. Jos seksuaalisen itsemääräämisoikeuden sanoma halutaan kaikelle kansalle, se ei tapahdu pelkällä kepillä tai yksipuolisilla julistuksilla. Siihen tarvitaan ymmärrystä. Jälleen kerran, huuto ei aina kuulu parhaiten.

Globaalius ja avoimuus yllättivät

Olen mitä väkevimmin eri mieltä Putinin kanssa siitä, että liberalismi on kuolemassa. Ei – liberalismi elää juuri siksi että sen ongelmista voidaan puhua. On totta, että liberalismin matkassa tuli myös farsseja, kuten tietyt monikultturismin kokeilut, uudenlainen seksuaalirikollisuus tai vuoden 2015 turvapaikkakriisin tunarointi. Koska näistä puhutaan, se tekee liberalismista uudistumiskykyisen. Haasteita toki vielä piisaa ja väitän että nopeasti pinnalle noussut liberaali maailmankatsomus tuli monille liian kovalla kiireellä. Moni sanoo suvaitsevansa kaikkea, samalla vastustaen verisesti eri mieltä olevia ja vaatien heidän sulkemista pois yhteiskunnasta. Moni sanoo vihaavansa kaikkea liberaalia, vaikka on otsikkoa lukuun ottamatta heidän kanssa samaa mieltä.

Ihmisen suurin haaste maailman muutoksessa ei tule itärajan takaa tai sosiaalisesta mediasta, vaan peilistä. Sama pätee pride-liikkeeseen. Terve liike katsoo ensin itseään, sitten ympäröivää maailmaa. Tästä on hyviä merkkejä, kuten esteettömyyden tuominen osaksi priden avainaiheita.

Tulee Neuvostoliittoa ikävä.

Olen asunut Neuvostoliitossa -80 luvulla. Nautin olostani, rauhasta, turvallisuudesta.

Kaikki toimi niinkuin pitikin.

Neuvostoliitto oli vastavoima USA:n totalitaariselle pakkovallalle.

Viro(kin) menetti paljon, siirtyessään ensimmäisten joukossa takaisin raakaan kapitalismiin.

Ei ole nyky Virossa (kaan) jako olenkaan tasaista.

Porvarit, nykyiset vallassaolijat puhuvat omistamiensa valtamedioiden kautta, sosialismista (tai tahallaan sekoittaen, kommunismista) totalitaaarisena, autoritaarisena yhteiskuntana.

Porvarit puhuvat, sosialistisissa maissa kommunistien kaapanneen vallan, jonkun pikkuklikkien, eri maissa. Hyvin tietäen, ettei se pidä paikkaansa.

Viroakaan ei koskaan miehittänyt Neuvostoliitto, vaan Saksa, toisessa maailmansodassa, vain ja ainostaan.

Silti, vain Neuvostoliiton, kommunistien miehityksestä puhuvat porvarit.

Miksi?

Siksi, että todellisuudessa, joukkovoima, työläiset nousivat ja ottivat vallan porvaristolta, myös Virossa, Viron oman maan työläiset, Viron oma puna-armeija.

Porvarit puhuvat, että sosialismin, erityisesti Neuvostoliiton romahtamisen todistavan ettei sosialismi toimi.

Porvarit eivät halaistua sanaa puhu sosialismin tuotannon yhteiskunnallisuudesta.

Miksi?

Siksi, että kapitalismissakin tuotannolla on yhteiskunnallinen luonne, mutta erona se, että se on yksityisessä omistuksessa, voitot menevät yksityisten taskuun, jotka eivät hyödytä yhteiskuntaa, vain yksityisiä pääomia, ja olisi itseasiassa ihan helposti otettavissa yhteiskunnan omistukseen.

Kuta enemmän pääomilla on varallisuutta kapitalismissa, sitä vähemmän he maksavat veroja.

Porvaristo lisäksi mukamas huolissaan työväen hyvinvoinnista haluavat alentaa heidänkin verojaan, veroja joilla pitäisi yhteiskuntaa rakentaa.

Neuvostoliitossa tuotanto oli yhteiskunnallisessa omistuksessa, ja voitot menivät yhteiskunnan kautta tasaisesti ihmisille takakisin erilaisina palveluina ym.

Valitettavasti myös asevarusteluun, USA:n jatkuvista aloitteista johtuen, meni huimia summia, joita olisi kipeästi tarvittu Neuvostoliitton – ja ihmisten hyvinvoinnin parantamiseen.

Toki myös Neuvostoliitto tuki valtavilla summilla kehitysmaita, ilman ehtoja.

Nyt IMF, joka on USA:n käskyvallassa, sanelee kehitysmaille kovat ehdot, antaessaan lainaa.

Neuvostoliitto oli myös Suomen turva. Suomi oli arvostettu maa kautta maailman puolueettomuus ja riippumattomuus politiikkansa takia.

Nyt näin ei ole. Suomi on täysin USA:n vasalli. Isäntämaasopimuksesta lähtien.

Porvarit ei puhu eikä pukahda tästä mitään, joka lisäksi on perustuslain vastaisesti päätetty ohi eduskunnan.

Jokainen tavallisella järjellä varustettu ymmärtää, mitä Suomesta jää jäljelle, kun Venäjä ja USA sotii, Suomi siinä välissä, USA:n vasallina? Suomi tulee olemaan pelkkä savuava sorakasa, sikäli jos koko maailmasta on mitään jäljellä.

Sota on aina huonoin vaihtoehto, mutta kuinka ollakaan, juuri kapitalismi , yksityiseen omistukseen perustuvat yhteiskuntamallit, kalistelee aseita, ja sotaporvarit kädet täristen haluaa sotimaan (tosin ei porvari itse, vaan pistää työläisen sotimaan puolestaan, porvari vain tekee sotapolitiikkaa).

Sotateollisuus on tuottoisaa bisnestä.

Sodat ja sotateollisuus ja armeijat kapitalistisissa maissa eivät laske saasteittensa määrää.

Neuvostoliittoa tulee ikävä: ”rauha ystävyys ja solidaarisuus”, se oli ja on edelleenkin sosialismia se.

Sosialismissa: Kaveria ei jätetä, kapitalismissa: kaverille ei jätetä.

Tässä ytimekkäästi sosialismi ja kapitalismin ero.

Persujen imago vaatii toimenpiteitä

Viime viikonvaihteen ajan Persut kokoustivat puoluekokousta Mansessa. Siellä kuultiin monia hyviä puheenvuoroja, joista yksi jäi meikälle soimaan korviin.  Se oli puheenvuoro persujen imagosta.

Persujen imago ei vastaa todellisuutta. Se täytyy oikaista. Se voidaan oikaista mainonnan avulla. Tarvittaessa mielikuvamainonnan keinoin.

Nyt Persut koetaan (kiitos valtamedian) ikään kuin kyse olisi spitaaalisista. Persut ovat tyhmiä juntteja, joilla on vain yksi asia agendalla ja se on maahanmuutto. Persuja suorastaa kierretään kaukaa, että ei vaan ”tauti” tarttuisi.

Nyt pitää panna mainosmiehet töihin. Nyt ei ole enää ”ketutusvideoiden” aika. Nyt on kerrottava sanoin ja kuvin mikä puolue Perussuomalaiset oikeasti on.

Persuilla on hyvät ohjelmat politiikan eri lohkoille, joista pitää kertoa kansalle.

Persut erottaaa muista puolueista vain kansallismielisyys. Kun muut puolueet ovat enemmän tai vähemmän globalisaation kannattajia, on Persut ainoa puolue , joka tekee työtä hartiavoimin suomalaisten hyvinvoinnin eteen. Kaikkien , mutta ei minkään eturyhmän puolesta.

 

Tiedustelulaki.

Pakko tehdä erillinen avaus ko aiheen tiimoilta.

Siis tiedustelulaki ei mitenkään mahdollista laillisten ”vakoojien” lähettämistä johonkin Suomen ulkopuoliseen maahan ei edes Venäjälle.

Kuitenkin sitä on kautta koko Suomen itsenäisyyden harjoitettu ihan aktiivisesti; siis vakoojien lähettämistä esim Venäjälle. Ko toiminta alkoi jo heti itsenäistymisemme alkuvuosina ja on jatkunut aina sotiimme asti.

Nykypäivin vakoilu vieraassa maassa on ja on ollutkin maahan soluttautuneiden henkilöiden ammattialaa. Muuallakin kuin Venäjällä. Esimerkkinä kriisinhallinta/rauhanturvaaminen.

Varsin typerä väite, että Suomella olisi nyt oikeasti oikeus lähettää vakoojia muihin maihin; kuvannee kirjoittajan putkinäköisyyttä.

Käsittääkseni tiedustelulain sisällön ytimiä ovat signaalitiedustelun lisäksi nykylainsäädännön mukaan esim kotietsinnät, kirjesalaisuus, ylimalkaan yksityisyys; lain mukaan viranomaisilla on nykylainsäädännön osalta kohtuullisen isot oikeudet ja se lienee hyvä.

Biokaasu.

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Aamun jo aikaista uutisointia; painotus ehkä ei niin järkevää näin uutisen suhteen tuo ilmastonmuutos, vaan edullisempi autoilu.

Pikkupaku biokaasukäyttöisenä; mikä järkiratkaisu. Autossa voi jopa tilapäisesti yöpyäkkin.

Tietenkin joku kommentoija sanoo; Venäjän kaasua ja sulkee sitten silmänsä asenteellisuuttaan tosiasioilta.

Biokaasun raaka-ainetta kyllä riittää ja lisää tulee.

Biokaasu on erittäin halpa liikennepolttoaine ja Virossa vain puolet meidän hintatasoamme.

Päädyin pari vuotta sitten biokaasuun ja katunut en ole. Kunhan vielä hallitus avittaisi uusien tankkausasemien syntymistä? Viime hallitus teki toisin; nosti biokaasun verokohtelua.

Sähköautoa, en edes hybridiäkään ole koskaan edes vaihtoehtona pitänyt. Kallis ja tulevaisuus hämärän pritossa.

äiti ja poika

Kuvassa hieman ideologiselta vaikuttava äiti poikansa kanssa; mitäs siinä, tekee ainakin jotain vetoamatta, kun muutkaan eivät mitään tee.

Tämän tyyppinen auto meilläkin on ollut liki 2 vuotta.

Kaksi vahingollisen radikaalia hallitusta

Sipilän hallituksen oikeistoradikaalisia tuotoksia puretaan. Aktiivimalli, Bernerin (lue:Sipilän) raideliikenteen yksityistäminen ja taksiliikenteen turmeleminen saavat nyt mennä roskakoriin. Ja hyvä on niin – sinne harkitsemattomat radikalismin tuotteet joutavatkin.

Mutta, mutta; Sama on edessä Rinteen hallituksen hallitusohjelmaan kirjattujen radikaalien ylilyöntien suhteen viimeistään neljän vuoden kuluttua – ehkä aikaisemminkin – kun heiluri heilahtaa taas äärilaidasta toiseen äärilaitaan ja maassa on oikeistohallitus, entistä radikaalimpi. Rinteellä on vielä mahdollisuus välttää näin käymästä, mutta tuskin hänellä on malttia ja ennen muuta kykyä ja voimia viisaaseen maltillisuuteen. Hallitusohjelman avokätiset lupaukset kaikkea kaikille huutavat toteuttamistaan.

Toisen peräkkäisen yksisilmäisen radikaalin hallituksen töiden vesittyminen olisi hyvinkin voitu välttää jos Rinne olisi ajatellut järjellä eikä tunteella ja valinnut hallitusyhteistyön kokoomuksen ja vihreiden kanssa viisikon asemesta. Aikaansaannoksia ei olisi tällöin syntynyt samalla tavalla liukuhihnalta kuin nyt, mutta se mitä olisi syntynyt olisi ollut oikeisto – vasemmisto-konsensuksen läpi puserrettua ja kestävämmällä pohjalla.

Sipilä teki aikanaan ratkaisevan virheen hylätessään sosialidemokraatit. Rinne teki ratkaisevan virheen hylätessään kokoomuksen. Voidaan tietenkin olla teoreettisen kaavamaisia ja ajatella että Sipilän ja Rinteen hallituskaudet muodostavat pitkän toisiaan tasapainottavan kehityskaaren. Mutta siinä on kahdeksan hukkaan heitettyä vuotta.

 

 

Terävä veitsi.

Luin tänään uutisen keittiöveitsistä, että japanilaisella veitsellä pystyy viiltämään sanomalehtipaperiakin (pehmeää ja huokoista), jos veitsi on terävä (kokeilin, pureva tässä ei toiminut, se repii paperia).

Kokeillahan piti, koska itsekkin epäilin.

Näin siinä sitten kävi.

Kaikki epäilijät kokeilkoot, normi tulostinpaperiin leikkaa purevakin.

Muuten selvittelin noita veitsenteroituspalveluja; niitähän löytyy ihan pikkupaikkakuntia myöten. Hintahaitari veitsen kunnosta riippuen 10€ ylöspäin.

Artikkelikuvassa muuten leikkaaja on vaimoni; ei kovinkaan harjaantunut veitsenkäsittelijä ja otekkin veitsestä ei oikein oikeaoppinen veitsen hallittavuuden kannalta.

Radiotiedustelu ja vahva kenttätykistö ovat tarpeen (75 vuotta)

2.7. illalla radiotiedustelumme sieppasi vihollisen tärkeän viestin. Sen mukaan 63.Kaartindivisioona aloittaisi hyökkäyksen 30.Panssariprikaatin tukemana 3.7. aamuyöstä Ihantalan suunnalla. Ryhmä Vihman tykistö ampui aamuyöllä kahdella tykistöryhmällä yhteensä 12 patteristolla vastavalmistelun vihollisen ryhmitysalueelle käyttäen 4 000 kranaattia. Naapureiden 17.D:n ja 4.D:n tykistö vahvensi vielä Ryhmä Vihman tykistön tulta kuudella patteristolla.[xli]

3.7. klo 9 hyökkäyksessä vihollinen tunkeutui suomalaisten asemiin Pyöräkankaalla, mutta heitettiin takaisin vastahyökkäyksellä. Tämän vastahyökkäyksen tykistövalmisteluun osallistui 15 suomalaista kenttätykistöpatteristoa, eli 180 tykkiä. Tykistömme ampui 3.7. 12 000 kranaattia.[xlii]

Koko artikkelini Tali-Ihantalan torjuntavoitosta karttoineen ja tarkkoine lähdeviitteineen löytyy täältä:

http://jput.fi/T_I_torjuntavoitto.htm