Rahaa palaa kuin kuivia syksynlehtiä pönttöuunissa. Tämä taulukko antaa mittasuhteet mihin Suomessa palaa nyt rahaa ja mitään ei tapahdu. Sinne ne rahat menee, heippa vaan 🙂
Sääntöjä ilmastolakkoihin?
Avainasiat ensin: minä peukutan molemmin käsin ilmastolakkoliikettä. En toki silloin ollut vielä syntynyt, mutta historian perusteella tässä vaikuttaisi olevan vähän samaa kuin Vietnamin sotaa vastustavissa kansannousuissa. Ilmastolakkoilu on jossain määrin kaoottista vielä toistaiseksi ja pohdin, onko se hyvä näin vai auttaisiko järjestelmällisyys asiassa eteenpäin.
Vaikutus arkeen
On selvää, että opiskelujen ja töiden keskeytyminen aina perjantaiksi on iso toimi vaikutuksiltaan. Ne, jotka jäävät kouluun ovat eri asemassa kuin ne jotka lakkoilevat ja tämä voi asettaa oppilaat eriarvoiseen asemaan. Työpaikoilla on sama haaste: pyöriikö firma, vastataanko puhelimeen, ehditäänkö sijaistuksia järjestämään. Maailma ei paljoa kärsi jos puhelinmyyntifirma on hetken pimeänä, mutta on myös reilusti työpaikkoja joista poistuminen aiheuttaa merkittäviä ongelmia, jopa vaaratilanteita. Mielestäni pitää voida luottaa siihen, että työpaikat saavat sisäisesti sovittua nämä asiat. Jotkut työnantajat näkevät myös PR-etuna antaa työntekijöidensä osallistua mielenosoitukseen. En tiedä miten paljon tällaista joustoa voi pidemmän päälle tehdä näin liittovetoisessa yhteiskunnassa, mutta ounastelen että tähänkin vastaus löytyy.
Eli, jospa kouluissa olisi ihan maan laajuinen prosessi osallistumisesta ilmastolakkoihin, tai osallistumatta jättämisestä? Jospa liitot määrittäisivät miten työpaikoilla saa toimia näiden osalta? Jospa asia olisi sovittu etukäteen ja mietitty laajemmin? Jospa toiminta olisi koordinoitua ja ennalta-arvattavaa, työpaikoilla ei tarvitsisi panikoida ja koulujen opetusohjelma ei kärsi?
Toisaalta taas, onko se sitten enää ilman keskushallintoa pyörivä, kaikkien tahojen yhteinen mielenilmaus tärkeän asian puolesta? Jos tästä tulee organisoitu, virkamiesvahvistettu, kaavan mukainen ”teillä on nyt 42 minuuttia ja 33 sekuntia aikaa olla vihaisia”, onko sanoma enää yhtä väkevä? Toisin sanoen, tarvitaanko tiettyä kaaosta ja arjen hajoamista siihen, että asia menee läpi? Onko komiteavetoinen mielenosoitus helpompi painaa villaisella vaikkapa Antti Rinteen toimistolla, jossa ainakin kovin iloisin mielin päätettiin maksaa lisää turvetukia? Kumpi vaikuttaa päättäjiin ja yrityksiin kovemmin: hallittu vai hallitsematon kaaos?
Pohditaan, ei päätetä
Ehdotan, että en tiedä oikeaa vastausta. Puolestani työntekijäni saavat osallistua ilmastolakkoon, ajoittain vaikka palkallisella työajallakin, mutta minun täytyy olla sen verran penseä että haluaisin siitä varoituksen pari päivää etukäteen. Tuskinpa kukaan häpeäpaaluun joutuisi vaikkei ennakkovaroitusta tulisikaan. Yhtä kaikki, olen yhä hämilläni ilmastolakkoilusta ja sen vaikutuksesta arkeen.
Ehkäpä minun ja meidän muidenkin nk. ”vastuullisten aikuisten” sietääkin olla vähän hämillään.
Saksalaisista marsalkoista ja kenraaleista hieman
Ajankohta
Tässä artikkelissa pitäydyn kokonaan aihepiirinä Toiseen Maailmansotaan. Samat henkilöt ovat yleisesti osallistuneet myös Ensimmäiseen Maailmansotaan, mutta sitä ei käsitellä.
Valinta
On täysin subjektiivista ketä nostan esiin tässä artikkelissa. Kenraaleja ja marsalkkoja Saksassa oli ”pilvin pimein”. Jätän varmasti nostamatta esille merkittäviä persoonia – sekä positiivisessa, että negatiivisessa mielessä.
Saksalaisista
Niin, marsalkkoja ja kenraaleja on ollut muissakin maissa, myös Suomessa. Tämä artikkeli on kuitenkin rajattu saksalaisiin.
Miksi
On yleisesti tunnettu asia, että nimenomaan saksalainen kenraali ja/tai marsalkka oli yleensä saanut erinomaisen yleisesikuntaupseerikoulutuksen – ehkä jopa parhaan saatavissa olevan. Saksassa toki ylennettiin kenraaleiksi myös henkilöitä, jotka eivät olleet saaneet sitä erinomaista yleisesikuntaupseerin koulutusta, ja joskus täysin aiheellisesti.
Loistava johtamisperiaate
Saksassa oli silloin aivan erinomainen johtamisperiaate. Annettiin alaiselle tehtävä, joka piti suorittaa – mutta alainen sai yleensä itse päättää miten hän sen suorittaa. Se sama periaate oli voimassa alas saakka, vaikkapa aliupseeritasollekin. Käskettiin mitä piti saada aikaan, mutta ei sitä miten. Johtajat, päälliköt ja komentajat saivat ihan itse ajatella miten he tehtävän suorittavat. Siten laaja joukko yleensä sai käyttää omia aivojaan. Poikkeuksena oli korpraali Adolf Hitler, joka monesti puuttui yksityiskohtiin, mutta se on asia erikseen – ja monesti huono asia.
Erich von Manstein
Puolan sotaretkelle kenraali von Manstein osallistui Eteläisen armeijaryhmän (kenraalieversti Gerd von Rundstedt) esikuntapäällikkönä ja saksalaisen perinteen mukaan esikuntapäällikkö on ”kasvoton”, eli hän ei nosta itseään esille.
Liittolaiset Venäjä ja Saksa löivät yhdessä Puolan. Venäjä petti liittolaistaan Saksaa, joten Englanti ja Ranska julistivat sodan Saksalle, vaan ei Venäjälle. Saksan piti nyt päättää mitä Puolan sodan jälkeen tehdään. Kenraali von Manstein kehitti loistavan suunnitelman, joka esitellään edellisessä linkissä, Ranskan kukistamiseksi. Kenraalieversti von Rundstedt tuki von Mansteinin suunnitelmaa, mutta Saksan Yleisesikunta oli sitä vastaan. Adolf Hitler kuitenkin oivalsi von Mansteinin suunnitelman nerokkuuden ja hyökkäys länteen tehtiin pääasiassa von Mansteinin suunnitelman mukaisesti. Kenraali von Manstein erotettiin kuitenkin armeijaryhmän esikuntapäällikön tehtävästä ja joutui sotimaan armeijakunnan komentajana.
Günther von Kluge
Lännen sotaretkellä von Kluge toimi armeijan komentajana ja von Manstein joutui toimimaan hänen alaisenaan 38. armeijakunnan komentajana.
Kenraali von Kluge hylkäsi von Mansteinin esityksen ylittää Somme käymään menestyksellistä hyökkäyssotaa kuluttavan puolustustaistelun sijaan. Perääntyä olisi saanut, mutta hyökätä ei.[i]
Mansteinin 38. armeijakunta ylitti ensimmäisenä Seinen ja tilanne olisi edellyttänyt vihollisen nopeaa takaa-ajoa, mutta jälleen armeijan komentaja von Kluge kielsi etenemisen ja käski odottaa. Klugen takia ratsuväkidivisioonaakaan ei saanut käyttää sille parhaiten sopivaan tehtävään.[ii]
Siten kenraali von Klugesta oli haittaa sotatoimien järkevälle suorittamiselle – eikä suinkaan viimeistä kertaa.
Ennakoiva isku itään
Venäjä aikoi hyökätä maailmanhistorian suurimmin joukoin länteen heinäkuussa 1941 – siksi Saksa joutui tekemään ennakoivan iskun itään 22.6.1941.
Kenraali von Mansteinin toive toteutui kun hän sai helmikuun lopussa 1941 luovuttaa tavallisen 38. armeijakunnan komentajan tehtävät Englannin kanaalin rannalla siirtyäkseen Saksaan vastaperustettavan 56. panssariarmeijakunnan komentajaksi.[iii] Hän pääsisi viimeinkin omaan elementtiinsä operoimaan ”nopealla armeijakunnalla”.
Pohjoiselle armeijaryhmälle (sotamarsalkka Ritter von Leeb) oli annettu tehtäväksi tuhota Itä-Preussista hyökäten Baltiassa olevat vihollisvoimat ja edetä sen jälkeen Leningradiin (Pietari). Pohjoiselle armeijaryhmälle alistetun Panssariryhmä 4:n (kenraalieversti Erich Höpner) tehtävänä oli hyökätä nopeasti Väinäjoelle Väinälinnan kohdalla ja siitä alaspäin ja vallata virran ylimenopaikat, jotta voitaisiin jatkaa etenemistä Opotškan suuntaan. Kenraali von Mansteinin armeijakunta kuului Höpnerin Panssariryhmä neljään.[iv]
Kenraali von Manstein ehdotti, että oma painopiste laitetaan sinne, missä voitiin olettaa olevan vihollisen heikon kohdan. Ehdotus ei saanut osakseen vastakaikua.[v] Niin, kaikki kenraalit eivät ole panssarikenraaleja.
Kenraali von Manstein oli oikea panssarikenraali – pitää mennä, eikä meinata. Täyttä vauhtia eteenpäin välittämättä sivustoista, tai uhasta selustayhteyksien katkaisusta. Panssariryhmä kehotti varovaisuuteen – mutta viivyttelemällä operaatio ei onnistu ja vihollinen räjäyttää Väinäjoen sillat.
- panssariarmeijakunta käytti neljä päivää ja viisi tuntia linnuntietä 300 km matkaan ja sai haltuunsa sillat ehjinä. Tosin naapurit olivat 100-150 km jäljessä ja von Mansteinin panssariarmeijakunta yksin kaukana edessä vihollisalueen syvyydessä.[vi] Suunnaton riski, mutta …
27.6.1941 Panssariryhmän komentaja lensi Storchilla von Mansteinin luokse ja käski pitää sillanpään ja odottaa sekä 16. armeijan vasenta siipeä, että 41. panssariarmeijakunnan saapumista. Se olisi tietysti aluksi turvallista, mutta antaa viholliselle aikaa keskittää vastaan ylivoimaiset joukot.[vii] Olisi pitänyt painaa ”tukka putkella” eteenpäin, mutta kaikki eivät tosiaankaan ole panssarikenraaleja. Vasta 2.7.1941 sai jatkaa eteenpäin – aloite annettiin viholliselle.
Olisi ollut hyvä valtatie jatkaa Ostrovin suuntaan – toki taistellen – eteenpäin, mutta sitten von Mansteinin vastalauseista huolimatta 56. panssariarmeijakunta käskettiin kääntymään itään panssareille kelvottomaan suomaastoon.[viii] Voi näitä kenraalien kenraaleja.
Jälleen von Kluge
Erich von Manstein sai 56. panssariarmeijakunnan komentajuuden jälkeen komennettavakseen 11. armeijan. Hän valloitti Ukrainan Krimin ja Krimillä olevan Sevastopolin linnoituksen. Siellä von Mansteinilla oli suhteellisen vapaat kädet toimia ja hän toimi menestyksellisesti saaden ylennyksen sotamarsalkaksi.
Saksa ryssi vuoden 1942 kesäsodan hajottaen voimansa sinne sun tänne, jolloin jokaiselta rintamalta puuttui se ”yksi pataljoona” voiton saavuttamiseksi. 21.11.1942 näkyi, että Stalingradista tulee katastrofi. Marsalkka von Manstein nimitettiin Donin armeijaryhmän komentajaksi saaden alaisuuteensa 4. panssariarmeijan, 6. armeijan ja Romanian 3. armeijan.[ix] Ongelmana oli, että sosialisti Adolf Hitler tuli hänen esimiehekseen. Hitler esti von Mansteinia pelastamasta 6. armeijan tai ainakin sen elävän voiman pääosan.
Saksan loistavin strategi ja ”operoija” marsalkka Erich von Manstein oli saavuttanut juuri ennen kevätkelirikkoa loistavan voiton Venäjän joukoista Harkovassa – ne joukot oli lyöty maanrakoon kevättalvella 1943.
Marsalkka von Manstein olisi halunnut Harkovan voiton jälkeen puhdistaa saman tien Kurskin mutkan yhdessä Keskustan armeijaryhmän (von Kluge) kanssa, mutta se ei suostunut yhteistyöhön.[x]
Von Klugen alainen kenraali Model sai Hitlerin lykkäämään Zitadellea kohtalokkaasti.[xi]
Keskustan armeijaryhmän komentaja von Kluge lopetti Zitadellen kesken. Hitler halusi viedä joukkoja Italiaan, kuten von Manstein oli jo toukokuussa varoittanut.[xii] Kluge ei tosiaankaan ymmärtänyt panssarisodasta mitään, kuten kenraali Guderian on todennut.
Heinz Guderian
Saksan panssariaseen luoja kenraalieversti Heinz Guderian oli oikea panssarikenraali henkeen ja vereen, kuin tuli ja leimaus. Guderianin motto oli: ”Ei tipoittain, vaan lorauksittain”. Se tarkoittaa, että panssarivaunuja pitää käyttää suurina yhtyminä, eikä missään tapauksessa vain muutamaa vaunua kerrallaan. Kenraali Guderianilla oli hyvin huonoja kokemuksia von Klugesta jo lännen sotaretken ajalta. Guderian olisi silloin von Klugen alaisena halunnut painaa eteenpäin ”tukka putkella” ennen kuin vihollinen ennättää toipua. Vaan von Kluge – Grrr…
Kun Normandian maihinnousun (6.6.1944) jälkeen sota lännessä ei sujunut hyvin, niin Hitler erotti länsirintamasta vastanneen sotamarsalkka von Rundstedtin ja nimitti hänen tilalleen sotamarsalkka von Klugen, niin Guderianin mielestä von Kluge sopi tehtävään mahdollisimman huonosti, koska hän oli »ahkera sotilas ja hyvä pikkutaktikko, mutta panssarijoukkojen käytöstä liikuntasodassa hän ei ymmärtänyt mitään».[xiii]
Lisää Guderiania
Klugen 4. armeija Puolassa (1939), käski Guderianin XIX armeijakuntaa etenemään yhdellä divisioonalla etelää, toisella itää ja kolmannella koillista kohti … Se olisi tehnyt kaiken johtamisen mahdottomaksi.[xiv]
Ranskassa (1940) Panssariryhmä von Kleist käski pysäyttää liikkeet ja tyytyä sillanpään hallussapitämiseen. Guderian ei voinut, eikä saanut tyytyä tähän käskyyn.[xv]
17.5.1940 kenraali Ewald von Kleist käski taas pysähtymään, joten Guderian pyysi ja sai eron. Kenraalieversti von Rundstedt kuitenkin palautti Guderianin armeijakunnan komentajaksi ja lupasi edetä.[xvi]
Kenraali von Kleistin Panssariryhmä pidätti yhden Guderianin panssaridivisioonista reservikseen, eikä antanut rynnistää koko armeijakunnan voimin Kanaalin rantaan.[xvii]
Hyökätessä itään Guderian joutui sotamarsalkka von Klugen alaisuuteen Panssariryhmä 2:n komentajana, vaikka piti von Klugea vaikeana esimiehenä.[xviii]
Sotamarsalkka von Kluge meinaa pistää panssarikenraalit Guderianin ja Hermann Hothin sotaoikeuteen, kun eivät meinaa pysäyttää joukkojensa etenemistä.[xix]
Sotamarsalkka von Kluge halusi miehittää Bialystokin saartorenkaan tiheästi ja odottaa venäläisten antautumista. Hoth ja Guderian panssarivoimineen painostivat jatkamisen tärkeyttä.[xx] Motti piti selvittää jalkaväkiarmeijoiden, eikä panssareiden voimin.
Kuten Bialystokin luona von Kluge piti Guderianin 18. panssaridivisioonan paikoillaan tiedottamatta siitä Guderianille.[xxi]
Sotamarsalkka von Kluge esitti Guderiania vastaan kiivaita valheellisia moitteita ja Hitler antoi Guderianille potkut 26.12.1941.[xxii]
——
[i] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 101
[ii] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 108
[iii] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 131
[iv] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 133
[v] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 134
[vi] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 139
[vii] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 139
[viii] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 142
[ix] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 246
[x] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 353
[xi] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 370
[xii] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 380
[xiii] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 289
[xiv] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 75
[xv] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 99
[xvi] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivut 101-102
[xvii] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 106
[xviii] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 132
[xix] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 148
[xx] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 152
[xxi] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 163
[xxii] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 244
Paljastus: YLE täynnä Venäläisten ”myyriä”
Eihän tämä paljastus ole vaan toteamus. On enemmänkin käytäntö että näitä ns ”myyriä” jotka vakoilee Venäjän hyväksi Ylessä on. Taitaa olla enemmän maan tapa että näiden toiminta on hyväksytty kaikkien vanhojen suurpuoulueiden hiljaisella hyväksynnällä.
Tässä kunnon kirjoitus missä mennään ja minä olen ollut kokoajan sitä mieltä että tämä Yle pitäisi lakkauttaa. Näilläkin foorumeilla puhutaan sen puolesta…. ei sitä vastaan…
Raju väite Jessikka Aron Putinin trollit -kirjassa: Venäjän ”myyrä” löytyi Yleisradiosta https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006248913.html
Päivän kolumni: Asta Leppä.
https://yle.fi/uutiset/3-10919015
Luin tuon Asta Lepän kolumnin poikkeuksellisen huolellisesti ja ajattelin, sen kun vanha mies nyt pystyy.
Elämme kiistatta aikakautta, joka palvoo nuoruutta, väheksyy ikäihmisiä, kokemusta, vähättelee, jopa syrjii ikääntyneitä ihmisiä.
Unohtuneet ovat vanhat ytimekkäät viisaudet:
Nuoruus ja hulluus.
Nuoruus on korjaantuva vika. Paljon löytyy vastaavia vanhoja viisauksia.
Näilläkin palstoilla jopa joskus ihan pursuu tämä ikääntyneiden ja kokeneiden väheksyminen, puhumattakaan siitä, että voitaisiin ottaa opikseen.
Ei se asia, että ikääntynyt ihminen ei osaa hallita tietokonetta; ei se tästä ihmisestä debiiliä tee. Ikääntynytkin oppii. Minä mm opiskelin eestin kielen liki 70:senä.
Toisaalta sitten minulle tarjottiin kansalaisopistossa seniorien atk-kurssia. Minä sitten menin; niin huonoa ja ylimielistä opettajaan en konsanaan ole koskaan tavannut.
Oppituntien valmistelu oli; tai ei oikeastaan ollut kun sitä ei oltu edes valmisteltu. Kehtasi ko opettaja vielä s-postitse kysellä, miksi kolmen opetusperiodin jälkeen lopetin. En edes vastannut.
Ei ikääntynyttä ihmistä mitata sillä, osaatko käyttää internettiä, osaatko itsenäisesti hoitaa s-postisi …?
Toisaalta, kun moni nuori pistetään tekemään kädentaitoja vaativia töitä, esim pyydyskalastus, verkon paulominen, paikkaaminen. Kädet nousevat helposti pystyyn.
Tätä aihetta esimerkkien valossa voisi jatkaa ehkä pitkäänkin mutta lopetan tähän. Jään odottelemaan kommentteja.
Neljän EU-maan kokouksessa sopu Välimeren turvapaikanhakijoiden jakamisesta
Olaanko petaamassa vuoden 2015 kaltaista pakolaistsunamia EU-maihin?
*
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006248427.html
Neljän EU-maan kokouksessa sopu Välimeren turvapaikanhakijoiden jakamisesta jäsenmaasta toiseen – Ohisalo: ”Tämä on nyt ihan liian kauan kestänyt”
Suomen sisäministeri Maria Ohisalo kertoo, että nyt yritetään etsiä muita halukkaita maita mukaan ”vapaaehtoiseen ja väliaikaiseen” ratkaisuun.
*
Maria Ohisalo@MariaOhisalo
DE, FR, IT, MT ovat tänään löytäneet yhteisymmärryksen siitä, että Välimereltä pelastettavien auttamiseksi perustetaan väliaikainen & vapaaehtoisuuteen perustuva mekanismi. Nyt mukaan haetaan mahdollisimman montaa jäsenmaata. Suomi #EU2019FI-puheenjohtajana tukee työtä. #EU2019FI
Kukahan manipulaattori nuo Thunbergin puheet kirjoittaa?
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006248680.html
”Te olette varastaneet unelmani ja lapsuuteni tyhjillä sanoilla, ja kuitenkin minä olen yksi onnekkaista. Ihmiset kärsivät, ihmiset kuolevat, koko ekosysteemi on romahtamassa, Thunberg jyrähti.”
Ilmastohihhuleiden manipulointi on loustavan tehokasta.
Tuon lapsen vouhotus ei todellakaan ole lapsen itsensä tuottamaa.
Onko Israelin kansa syyllinen Palestiinan ahdinkoon?
Tiedostan astelevani vaarallisilla vesillä, joten korostan heti alkuun katsovani asiaa etäältä ja abstraktisti. Yhtä kaikki on mielestäni kohtuullista asettaa valokeilaan väite siitä, että kansa ei ole vastuussa johtajiensa teoista. Tietenkään suoraan ei olekaan, mutta asiassa on särmiä. Totean myös heti alkuun, etten aio ottaa puolia Israelin ja palestiinalaisten välisessä skismassa. Taustojen avaamiseksi ehdotan jaksoa radio-ohjelmasta Maailmanpolitiikan arkipäivää.
”Ulkopolitiikka ei muutu”
Benjamin Netanyahu eli nyt vaalit niukasti hävinnyt Israelin ex-pääministeri on yhdistetty toistuvasti kansainvälisessä mediassa palestiinalaisten sortoon. Kieltämättä hänen asenteensa rauhaan on kovin nuiva ja populistiset tempaukset ovat hänelle selkeästi reaalipolitiikkaa tai huomisen pohtimista tärkeämpiä. Siinä sivussa hän on myös tehnyt yhä kovemmasta linjasta valtavirtaa, vieläpä kovin helposti. Toisaalta sen huomaa siitä, että mitkään länsimaat eivät ole muutamaa lentävää lausahdusta kummemmin hänen toimiin reagoineet – ja toisaalta siitä, että muut vaaleissa kilpailleet suuremmat puolueet johtajineen, Benny Gantz mukaanlukien, eivät ole Netanyahun irtiottoja tuominneet tai ulkopolitiikan osalta vaihtoehtoisia linjoja esittäneet. Useita tutkijoita siteeraten, ulkopolitiikkaan ei ole tulossa muutoksia.
Tästä päädymme otsikon kysymykseen. Kansan äänistä yli 50% meni kahdelle puolueelle, jotka eivät siis halua palestiinalaistilanteeseen rauhanomaista ratkaisua. Pienemmissä puolueissa on lisäksi useita (Yisrael Beiteinu, Shas, URWP…) jotka suhtautuvat palestiinalaisiin vähintään yhtä nuivasti. Vastaavasti rauhaa palestiinalaisten kanssa hakevista puolueista suurin oli Hadash-Ta’al -vaaliliitto, joka keräsi vain neljä ja puoli prosenttia äänistä. Tästä voi mielestäni johtaa, että Israelin kansalaisista leijonaosa ei halua alueelle rauhaa, ainakaan tasavertaisesti rakennettuna. Tähän perään katson hyväksi korostaa, että harvassa päin maailmaa äänestetään tahoja, jotka haluavat luopua saavutetuista eduista. Ei ole huono muistuttaa siitäkään itsestäänselvyydestä, että palestiinalaisten puolellakaan rauhanaate ei saa hurjia suosinosoituksia kansalta. Siihen aiheeseen lienee kuitenkin parempi palata sitten kun palestiinalaiset käyvät vaaleihin.
Tässä kohtaa tyydyn kuitenkin toteamaan, että ei ole väärin sanoa vastuun verenvuodatuksesta olevan jaettuna isolle osalle kansasta. Sotilas painaa liipasinta komentajansa käskystä, joka toimii ministerin tahdon mukaan – ja kansan äänekkäällä hyväksynnällä (vrt. hiljainen hyväksyntä). Mielestäni pitää voida todeta, että Israelin kansalaisista leijonaosa haluaa jatkaa verenvuodatusta, ihmisoikeusrikoksia, segregaatiota ja valloituksia. Kontekstista irroitettuna tuo on kuitenkin aika ankea lausahdus. Helppo tekosyy on todeta että mikäs valloittaessa kun siitä ei koskaan koidu sanktioita tai seurauksia kansainväliseltä yhteisöltä. Äänestyspsykologiaan kuitenkin vaikuttanee eniten pelko naapurissa asuvista, raketteja yhtenään ampuvista, sinun ja läheistesi murhaamista fantasioivista vihaisista kansanjoukoista. Moinen ilmapiiri ei varsinaisesti ole omiaan synnyttämään suuria rauhantekijöitä, etenkään kun rauhantekijät tuppaavat menehtymään akuuttiin lyijymyrkytykseen.
Onko demokratiasta apua?
Pelottavin ajatus on, että vaalit ja demokratia eivät millään tavoin voi auttaa rauhan syntymisessä alueelle. Se on tosin aika yleinen ilmiö sodan ja epätoivon runtelemille alueille. Ulkoa tuleva rauhantekijäkään ei voi toimia ilman edes jonkin asteista tahtotilaa rauhanomaiselle ratkaisulle. En totta puhuen tiedä mistä tämän kipinän voisi löytää. Koko järjestelmä, molemmin puolin konfliktia, tukee vihanpitoa ja väkivaltaa. Kaikki nettoavat sodasta ja kaikilla olisi hävittävää rauhasta. Useammatkaan vaalit eivät tätä asiaa muuta, vaan kansa äänestää vastakin lähinnä siitä, pitääkö vastapuoli ampua vaiko ensin pahoitella ja sitten vasta ampua.
Israelin vaalit eivät siis korjaa tälläkään kertaa alueen tulenarkaa tilannetta. Tällä hetkellä arvelisin parhaaksi keinoksi ulkopuolisen asennoitumisen muuttumisen. Liian moni länsimaa toimillaan päätyy rahoittamaan sodan bisnestä, joko suoraan tai epäsuoraan, molemmin puolin konfliktia. Jos kansainvälisen kaupan lähtökohdat muuttuisivat molemminpuolista rauhaa tukevaksi niin, että rauha olisi sotaa parempi tapa menestyä kaupassa, voisi myös poliittinen ilmapiiri muuttua. Tämäkin on helpommin sanottu kuin tehty, tai se olisi tehty jo aikapäiviä sitten.
Savustuslaitteiston ikiaikainen perusrakenne.
Ylläolevasta videoklipistä näkyy savustuslaitteiston perusidea. Tämä kuvaus voisi olla jopa kahdensadan vuoden takaa, tosin klipissä kuvataan puolalaista itsetehtyä ja uskoisin erittäin hyvin toimivaa laitteistoa.
Perusrakenne, metallinen tulipesä, jossa voidaan polttaa lehtipuuta, tai asettaa sinne kylmäsavustettaessa savugeneraattori, vaikkapa yksinkertainen Pro Q kylmäsavugeneraattori.
Putkea pitkin savu siirtyy savukaappiin (puurakenteinen) ja kaapista ulos savuputkeen. Kaapin kylkeen reikä ja siihen ihan tavallinen paistomittari.
Lämpöjä säädellään polttopuumäärällä tai kylmäsavustuksessa ottamalla savugeneraattori ulos hetkeksi, jos lämpö nousee liiaksi.
Edellä olevassa pelkistyy savustuksen perusidea ja komponentit; nykytekniikka mahdollistaa sitten lähes rajattomasti erilaiset jopa automaattiset säätelyt.
Oleellista on, että savu tuotetaan eri tilassa kuin savustettava materiaali (torjutaan PAH-yhdisteiden muodostumista), siis rasvaa ei tipu paloprosessiin ja savustuslämpötila on hyvin säädeltävissä.
Perusidea on siis ikiaikainen.
Ylläpidon tiedote: aktiivisia toimia tehdään
Olen toivonut, että pelkillä varoituksilla ja toiveilla keskustelun tervehdytyksestä päästäisiin eteenpäin, mutta valitettavasti siltä ei näytä. Katkeruutta on kovin paljon, vähemmälläkin tämä maa ja tämä blogi pyörisi.
Mikäli havaitaan jonkun kirjoittajan harjoittavan henkilöön käyvää kritiikkiä toisesta blogaajasta – oli se sitten riidan aloittaja tai siihen vastaaja – aletaan jäähyaitiota käyttämään myös, eli väliaikaisia kirjoituskieltoja.
Asia saadaan hyvin helposti muotoiltua näin. Tämä on mielestäni helppo muistaa ja muuta ei tarvitse muistaa:
Älä kirjoita toisesta blogaajasta ala-arvoista, valheellista tai yksityiselämään menevää tekstiä, blogiin tai kommenttiin, ei vaikka hän olisi ensin kirjoittanut semmoista sinusta.
Tarjoan esimerkkejä:
– OK: ”Antti Anonyymi, väitteesi Viron perunoiden tärkkelyspitoisuudesta on täysin tuulesta temmattu.”
– EI OK: ”Nelli Nimetön, vain idiootti voi väittää moista Viron perunoiden tärkkelyspitoisuudesta.”
Tarkennettakoon myös: Valheellinen teksti on esimerkiksi väite, jossa väitetään tietyn nimimerkin takana olevan tietyn henkilön. Yksityiselämään menevää se on siinä kohtaa jos paljastaa henkilön oikean nimen, tapauksessa jossa henkilö ei tätä halua itse paljastaa.
Myrkytämme omaa kaivoamme tässä ja sitä ei sovi katsoa. Ja ei, sillä ei edelleenkään ole väliä kuka riidan aloitti ja kuka sanoi mitä ensin.