Kaikki blogaukset

Suomi on demokraattinen maa. Näin sanotaan, mutta onko se totta? Onhan meillä perustuslaki ja sen edellyttämät demokraattiset valtarakenteet, kansan vaaleilla valitsema eduskunta, eduskunnan luottamusta nauttiva hallitus ja oikeusjärjestelmä, joka valvoo, että oikeus tapahtuu aina.

Mutta, mutta. Meillä on myös epäparlaamentaarisia kuppikuntia, joiden jäsenet ovat pääsääntöisesti samoja ihmisia. kuin he, jotka on valittu tehtäviinsä vaaleilla.

Tunnetuimpia kuppikuntia, joissa asiallisesti pätetään Suomen asioista, vaikka muodolliset päätökset tehdäänkin eduskunnassa ja hallituksessa ovat Rotaryt, suomalaiset bilderbergiläiset, joita on jo aika paljon ja pääasiassa politiikan ja talouselämän huipulta, eri tarkoituksia varten perustetut hyväveliverkostot ja nyt myös hyväsiskoverkostot. Nykyisen hallituksen pääministerin aikana on noussut esiin uusi tai aiemmin vähemmän tunnettu uskon lahko Laestadiolaiset, jonka jäseniä putkahtaa sieltä täältä esiin virkakunnan huipulta, kuten esim. nykyinen oikeuskansleri Pöysti. Lasetadiolaisilla on tiukka yhteenkuuluvaisuuden side ja toistensa tukeminen myös yhteiskunnan asioissa.

Kaikki nämä epädemokraattiset kuppikunnat vaikuttavat Suomessa tehtäviin suuriin ja pieniin päätöksiin ratkaisevasti.

Tavallinen suomalainen äänestäjä kuvittelee, että hän vaaleissa valitsee päättäjät päättämään yhteisistä asioista. Mutta todellisuudessa päätökset tehdään asiallisesti jossain kuppikunnassa ja vain muodollsesti eduskunnassa.

Tässä luettelo suomalaisista, jotka ovat osallistuneet Bilderber-salaseuran kokouksiin. Lähde: Wiki

Suomalaiset osanottajat toimialoittain

Tiedotusvälineet 
Aatos Erkko (1994, Sanoman hallituksen pj)
Janne Virkkunen (1998, 2001, Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja)
Olli Kivinen (2003, Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja)
Mikael Pentikäinen (2005 Sanoma Newsin tj, 2011 Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja)
Atte Jääskeläinen (2007, Ylen uutistoiminnan päätoimittaja)
Antti Blåfield (2008, 2010 pääkirjoitustoimitus, Helsingin Sanomat)
Hanna Rajalahti (2009, Talouselämän toimituspäällikkö)

Politiikot
Ulf Sundqvist (1992, Sdp:n puheenjohtaja)
Esko Aho (1994, pääministeri, kesk)
Martti Ahtisaari (1994–1996, presidentti)
Sauli Niinistö (1997, valtiovarainministeri, kok)
Paavo Lipponen (1998, 2000–2001 pääministeri, 2003–2004 Sdp:n puheenjohtaja)
Olli-Pekka Heinonen (2001, liikenne- ja viestintäministeri, kok)
Paula Lehtomäki (2004, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri, kesk)
Eero Heinäluoma (2006, valtiovarainministeri, sd)
Jyrki Katainen (2007, 2009–2010, valtiovarainministeri, kok)
Matti Vanhanen (2009, pääministeri, kesk)
Jutta Urpilainen (2012–2013, valtiovarainministeri, sd)

Teollisuus
Johan Nykopp (1962, 1964, Tampellan tj)
Jorma Ollila (1994, 1997–2013, Nokian tj, hallituksen pj, Shellin hallituksen pj)
Krister Ahlström (1994, Ahlströmin pääjohtaja)
Georg Ehrnrooth (1994, Metran konsernijohtaja)
Jaakko Ihamuotila (1994, Nesteen tj)
Gerhard Wendt (1994, Koneen toimitusjohtaja)
Björn Mattsson (1995, Cultorin tj)
Jukka Härmälä* (1995, Enso-Gutzeitin tj)
Christoffer Taxell (2002, eronnut Partekin konsernijohtajan toimesta)
Ole Johansson (2011, Wärtsilän konsernijohtaja)
Risto Siilasmaa (2012, Nokian hallituksen pj)

Työnantajajärjestöt 
Jaakko Iloniemi (1991–1997, Elinkeinoelämän valtuuskunnan tj)
Jarl Köhler (1992–1994, Metsäteollisuuden keskusliiton tj)
Johannes Koroma (1993, Teollisuuden ja työnantajain keskusliiton tj)
Max Jakobson (1994, eläkkeellä Elinkeinoelämän valtuuskunnasta)
Pentti Vartia (1999, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tj)
Sixten Korkman (2006, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tj)
Matti Apunen (2011–2013, Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan johtaja)

Pankit
Sirkka Hämäläinen (1994, Suomen Pankin pääj)
Pertti Voutilainen (1995, Merita Pankin tj)
Matti Vanhala (1999, Suomen Pankin pääj)
Björn Wahlroos (2003 Sammon konsernijohtaja, 2010 Nordean hallituksen varapj)
Erkki Liikanen (1999 EU-komission jäsen, 2005 Suomen Pankin pääj)
Seppo Honkapohja (2008, Suomen Pankin johtokunnan jäsen)
Olli Heinonen (2013, Harvardin yliopiston asiantuntija)

Tutkijat
Klaus Waris (1980, Helsingin kauppakorkeakoulun kansleri)
Teija Tiilikainen (2002 pääministerin erityisavustaja EU:n tulevaisuuskonventissa, 2005 Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja, 2007 poliittinen valtiosihteeri)
Raimo Väyrynen (2008, Ulkopoliittisen instituutin johtaja)

• *) Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen 2011 julkistamassa listassa on ”Jukka Harmaja”, mutta se tarkoittanee Jukka Härmälää.

Oikeuskansleri valvoo hallituksen ja ministeriöiden sekä tasavallan presidentin virkatoimien lainmukaisuutta. Hän valvoo myös, että tuomioistuimet, viranomaiset ja virkamiehet sekä muut julkista tehtävää hoitavat noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Oikeuskanslerilla on myös asianajajien valvontaan liittyviä tehtäviä. Oikeuskansleri toimii valtioneuvoston yhteydessä.

Oikeuskanslerina toimii oikeustieteen tohtori Tuomas Pöysti, joka toimi ennen oikeuskansleriksi nimitystään maakunta- ja sote-uudistuksen virkamiesohjausryhmä ja projektiohjausryhmän puheenjohtaja (2015–2017). 

Voiko oikeuskansleri Tuomas Pöysti olla täysin puolueeton  pääministerin ja hallituksen valvoja, kun hän on aiemmin toiminut hallituksen renkinä juuri sote -ja maakunta-asioissa?

Nyt kun pääministeri sekaantuu jatkuvasti eduskunnan työhön ja rikkoo siten perustuslakia pitäisi juuri oikeuskanslerin puuttua pääministerin toimiin. Mutta hiljaista on, niin hiljaista, kuin vilttitossutehtaalla.

Tuomas Pöysti on laestadiolainen, kuten pääministeri Sipilä. Ovatko laestadiolaiset ottaneet vallan Suomen poliittisessa elämässä.

Syökö Pöysti Sipilän kädestä?

Sote -ja maakuntauudistus on joutunut aivan uuteen valoon, kun uudistusta tekee pääministeri, joka on laestadiolainen ja pääministerin valvoja, joka on myös laestadiolainen.

 

https://www.aamulehti.fi/uutiset/ilmastopaneeli-suomen-on-vahennettava-paastoja-jopa-100-prosentilla-jotta-ilmastotavoitteet-voidaan-saavuttaa-professori-ei-pida-mahdottomana-201030977/

”Ilmastopaneelin puheenjohtaja, professori Markku Ollikainen vaatii Suomelta nykyistä kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa.

85 prosentin säästötavoite on minimitavoite, jos halutaan, että maapallon lämpeneminen jää alle kahteen asteeseen. Se on Pariisin ilmastosopimuksen raja, johon Suomikin on sitoutunut.

–Nykyinen kirjaus 80 prosentin vähimmäistavoitteesta vuoteen 2050 mennessä ei riitä. Monet muut Euroopan maat ovat jo näyttäneet esimerkkiä ja tiukentaneet tai aikovat tiukentaa omia kansallisia tavoitteitaan.”

Mikään tieteellinen tutkimus ei osoita, että tuo 2 astetta on jokin maaginen raja. Se on pelkästään ilmastohihhulien keksimä luku.

Yksikään Euroopan maa ei ole mennyt noihin äärisäästöarvoihin ja pääosa EU:n jäsenistä ei ole menossa lähellekään edes nykyisiä arvoja.

Entisten itäblokin ja etelä-Eurooppalaisten maiden päästövähennysten määrä on törkeän alhainen.

http://www.europarl.europa.eu/news/fi/headlines/society/20180208STO97442/kasvihuonekaasupaastojen-vahentaminen

Ehdotetut kansalliset tavoitteet

Eri jäsenvaltioiden valmiudet vähentää päästöjä vaihtelevat. Tämä on otettu huomioon määrittämällä tavoitteet maan asukaskohtaisen bruttokansantuotteen perusteella. Vuoden 2030 vähennystavoitteet ovat näin ollen 0–40 prosenttia vuoden 2005 tasoon nähden ja sopivat yhteen EU:n yleisen 30 prosentin vähennystavoitteen kanssa.

 

Jäsenvaltio	2030 tavoite vuoteen 2005 nähden
Luxemburg	–40 %
Ruotsi	–40 %
Tanska	–39 %
Suomi	–39 %
Saksa	–38 %
Ranska	–37 %
Yhdistynyt kuningaskunta	–37 %
Alankomaat	–36 %
Itävalta	–36 %
Belgia	–35 %
Italia	–33 %
Irlanti	–30 %
Espanja	–26 %
Kypros	–24 %
Malta	–19 %
Portugali	–17 %
Kreikka	–16 %
Slovenia	–15 %
Tšekki	–14 %
Viro	–13 %
Slovakia	–12 %
Liettua	–9 %
Puola	–7 %
Kroatia	–7 %
Unkari	–7 %
Latvia	–6 %
Romania	–2 %
Bulgaria	0 %

 

Lähde: Parlamentin katsaus (Briefing)

Vallan kolmjako-opin mukaan lakien säätäminen kuuluu eduskunnalle, lakien toimeenpano hallitukselle, ja tuomiovalta oikeuslaitokselle.

Suomen perustuslain ensimmäinen pykälä sanoo mm., että

»Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.»

Tämän periaatteen mukaan eduskunta on ylin valtioelin, jolle sekä hallitus- että tuomiovalta ovat alisteisia.

Nyt on kuitenkin pääministeri ryhtynyt määräämään eduskuntaa sen  työjärjestystä ja aikatauluja siitä kuinka paljon eduskunta saa käyttää aikaa hallituksen esitysten käsittelyyn.

Tämä on ennenkuulumatonta ja kielii siitä, että pääministeri on pakkomielteen omaisesti vaatinut sotelakien käsittelyn tapahtuvaksi nopeasti ilman eduskunnan tavanomaista kesätaukoa.

Onko pääministeri Sipilälle mennyt pääministerin virka ja valta päähän niin, että hän kuvittelee olevansa Suomen diktaattori?

Ei ole Kepulle kunniaksi, että heillä on tällainen mies puheenjohtajana ja pääministerinä.

Ihmetystä herättää se, että oikeuskansleri, jonka tehtävänä on valvoa hallituksen toimien laillisuutta ei ole puuttunut pääministerin puuhiin. Syökö oikeuskanslerikin pääministerin kädestä?

Kepun suuri haave on saada maahan maakuntauudistus, uusi valtionhallinnon väliporras. Miksi?

Siksi, että uudet maakunnat tarvitsevat paljon uusia virkamiehiä, joihin Kepu voi sijoittaa koko vaaliorganisaationsa. Näin Kepun vaaliorganisaatio tekee vaalityötä Kepun hyväksi ja saa palkkaa valtiolta verovaroista. Näppärää, vai kuinka?

Kepu/Maalaisliitolla on aina kautta vuosikymenten ollut erittäin tehokas vaaliorganisaatio, joka näkyy mm. siinä, että Kepu on pärjännyt v aaleissa hyvin, vaikka perinteiset kannattajat ovat häipyneet, kun perheviljelmiin perustuva maatalous muuttui suurtilojen tehomaataloudeksi. Mutta kun suuri vaaliorganisaatio maksaa paljon, niin Kepu keksi keinon, maakuntauudistus, joka tarjoaa paljon työpaikkoja, joihin voi sijoittaa vaalityöntekijöitä veronmaksajien maksaessa palkat.

Maakuntauudistusta on Kepu perustellut sillä, että uudet maakunnat voivat ottaa hoitaakseen soten ja hoitaa sitä paremmin, kuin kunnat.

Mutta sote olisi voitu hoitaa muillakin tavoin esim. perustamalla maahan sotealueita, joissa olisi hoidettu vain soteasioita. Kunnille olisi jäänyt kaikki muut hallinnon lohkot hoidettaviksi. Tämä vaihtoehto olisi paljon halvempi, kuin Kepun malli.

Mutta sote onkin Kepulle vain veruke saada maahan maakuntahallinto.

Kepu pettää aina!