Perussuomalaisista on näköjään tullut maanpuolustusvastainen, epäisänmaallinen puolue. Ollaan valmiita leikkaamaan hävittäjähankinnoista, kun ”profeetta” niin sanoo. Puolustetaan äärivasemmistoon kuulunutta professoria joka twiiteillään hidastaa Puolustiusvoimille tärkeiden tiedustelulakien uusimista . Mutta niinhän se on USA:ssakin. Tärkeintä on saada muuri Meksikon rajalle, muut asiat ovat sivuseikkoja. Ehkä perussuomalaiset haluaisivat käyttää armeijalle varatut rahat muuriin Ruotsin rajalle.
Kaikilta puolueilta löytyy vastuu
Ruben Stillerin radio-ohjelmassa puitiin vaaleja, vaalien keskusteluaiheita ja kampanjointia. Yksi pöydälle heitetty ajatus on, että lupauksista täysin riippumatta kaikki suuret puolueet päätyvät tekemään pitkälti sen hetken reaalipolitiikkaa kunhan hallitukseen päätyvät. Ehkäpä meillä ei olekaan syytä huoleen, vai onkohan huoli toisenlainen?
Kaikki tekevät, vaan kuka osaa?
Kun hetken väitettä mietin, allekirjoitan sen todeksi. Jos talous on ollut tiukalla, kaikki suuret puolueet ovat säästelleet. Kun jakovaraa on, kaikki sitä käyttävät. Reaalitalous ja polttavimmat ongelmat tulevat nenän eteen hallituksessa, eivätkä niitä puoluevärit peittele. Puheissa on toki eroja ja aina tulee välillä vähän persoonallisempia tapauksia kuten Sipilä, mutta lopulta semmoista päättäjää ei olekaan joka jokaisen ykkösen nollaksi vaihtaisi. Demaripääministeri osaa tinkiä työehdoista ja porvaritkin osaavat antaa palkankorotuksia. Toisin sanoen, älkää hurjasti hätäilkö. Vaalilupauksista ei moniakaan pidetä eikä maailma lopu vaalien jälkeen.
Tämä johdattaa haasteeseen. On käytännössä selvää että vaalilupauksista isoa osaa ei voi noudattaa monen puolueen hallituksessa. Siten tuntuisikin mielekkäältä kehittää vaalikampanjointia ja -paneeleja vähemmän ”minun puolueen linja” mallista ”näistä voidaan jutella” malliin. Tietenkin joka puolueella on omat prioriteettinsa ja tyylinsä, mutta olisi äänestäjän kuluttajansuojalle tärkeää vertailla myös puolueiden diplomatian taitoja. Jos kovin paljon känkkäränkkää otetaan yhteistyöpuheisiin mukaan, ei puolueella voi olla kovin helppoa hallituksen teossa, saatika sen kasassa pitämisessä.
Jos puolueet siis periaatteessa kaikki tekevät samat asiat, missä ero? Vastaus on osaamisessa. Puolueilla on eri alojen osaajia ja erilainen tapa nostaa osaajia ylös. Yksi puolue nostaa kärkiehdokkaiksi maanviljelijöitä, toinen talousosaajia, kolmas juristeja ja niin edelleen. Vaikka jokainen puolue ottaakin saman ongelman hoitaakseen, on tuloksen laadussa vissi ero mitä tulee ratkaisuntekijän omaan osaamiseen. Jos ministeri on työssään lobbarien vietävänä, voi paras ratkaisu jäädä löytämättä. Jos häneltä löytyy lähdekritiikkiin tarpeellinen määrä erikoisosaamista aiheestaan, on parempi todennäköisyys että ratkaisu rakennetaan tukevalle pohjalle.
Äänestä osaamista
Ota siis näiden vaalien alla uusi ajatus äänestämiseen. Mieti sinulle tärkeimmät asiat ja tutki sitten ehdokkaiden osaamistarjontaa tämän aiheen ympärillä. Katso ehdokkaiden osaamista monelta kantilta, ei vain koulutuksen vaan erityisesti työhistorian kannalta. Katso myös miten puolue nostaa näiden asioiden osaamista esiin. Jos tärkeän asian osaajia ei tuoda esille puolueen viestinnässä tai nosteta esille, on todennäköistä ettei heillä ole asiaa hallitusneuvotteluihin eikä heitä kuulla puolueen hallinnossa.
Se, että joka puolue ratkaisee lopulta samoja asioita, ei tarkoita etteikö työtä voisi tehdä paremmin tai huonommin. Itse luotan suomalaiseen osaamiseen. En tiedä vielä ketä äänestän, mutta alan olemaan kärryillä siitä millä perustein ehdokkaani valitsen.
Kepulien hoitajamitoituksen aaltoliike
Suomen Kuvalehdestä poimittu pätkä aiheesta.
”Vielä vuonna 2016 hallitus halusi vähemmän hoitajia vanhusta kohti: mitoitus piti alentaa 0,5:stä 0,4:n tasolle muutamien kymmenien miljoonien eurojen säästämiseksi. Hanke kaatui ammattiliittojen vastarintaan. Tuolloin pelisäännöt kuitenkin väljenivät sen verran, että mitoitukseen alettiin laskea mukaan muitakin kuin hoitajia: esimerkiksi askartelunohjaajia.
Monen vanhuksen hoidon kannalta operaatio muistutti lautaselle tuotua mätää omenaa.”
Nyt kepulit jeesustelevat ennen vaaleja. Saatanan tunarit, sanoi Kekkonen.
Tapaus Berner
Hämmentävää, etten sanoisi. Viime metrejä vetävän hallituksen liikenneministeri Anne Bernerin valinnasta ruotsalaispankin SEB: n hallitukseen, on saanut aikaan valtavan mediamyllerryksen. Jälleen kerran taitavasti huomio käännettiin yhteen ministeriin, ikään kuin Sipilän hallitus olisi ollut sivuraiteella liikenneministerin ja hänen ministeriönsä linjanvedoista ja päätöksistä!
Keskusta tiesi tasan tarkkaan mitä varten he halusivat Bernerin joukkoihinsa. Tarvittiin likaisen työn tekijä joka ei vähästä hätkähdä. Vasemmistoliiton kansanedustaja Paavo Arhinmäen heitto konsulttipoliitikosta oli varsin osuva.
Konsultit ovat paksunahkaisia saneeraajia, jotka tunteettomasti tekevät sen minkä tehtävän kulloinkin ovat saaneet. Pääministeri Juha Sipilä sai mitä tilasi tai halusi – kovan luun, joka ei murru arvostelun alla, ei hetkauta kielteinen mediajulkisuus.
Kovaksi keitetty Berner otti tyynenä iskuja vastaan samaan aikaan kun hallitus sai melkoisen rauhassa toteuttaa kansalle erilaisia kyykytystoimia. Kun Bernerin niskaan kaadettiin yksityistämiset ja ns. ”uudistukset”, unohdettiin autuaasti kuinka päätökset siunattiin sulassa sovussa ja yhteisrintamassa hallituksessa.
Mikä oli Bernerin ottaa sylkykupin rooli, pelastaa muu hallitus, kun korvaukset olivat mahtavat, eikä tulevaisuudesta tarvinnut huolta kantaa. Ei poliittisesta urasta, saati töistä liikemaailmassa. Hyvinvointiyhteiskunnan alasajon yhtenä monista arkkitehdeista, ovien avaaminen ammolleen yritystoiminnalle omalla saralla hallituksessa, Berner teki yhä vankemmin itsensä tykö raharuhtinaitten valtakuntaan.
Kyllä siinä kannattaa ottaa iskuja vastaan vastustajilta tai saada kansalaisten tuomio, tietäen kiinnostuksen ja raivon hiipuvan tuota pikaa. Entä nyt? Tänään oppositio ryöpyttää niin Berneriä kuin hallitusta ja ministerit kehuvat kilvan uhrautuvaa ministeriään.
Tikun nokassa on liikenneministeri Anne Berner, mutta mitä miettii mökin mummo, joka on odotellut Kela taksia jos kuinka kauan? Mummot ja muut vertaisensa kärsivät, mutta liikenneministeri jää historiaan, kun kansa nimittelee kuoppaisia teitä Bernerin poluiksi tai Kela taksien sivukylillä kiertäviä, päivän kestäviä sairaalareissuja Annen kyydeiksi. Kyllä palkintoa odotellessa vähän aikaa median kynsissä kestää rypistellä – kohta kohotellaan maljoja joukossa, jossa köyhiä ja kurjia ei tarvitse potkia pois jaloista.
Tutkijoiden ja/tai toimittajien valehtelu sen kuin jatkuu
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/8737e4df-ad57-4b72-8af5-542b7cba508f
”Australialaisten tutkijoiden mukaan noin 15 senttiä pitkä jyrsijä on tiettävästi maailman ensimmäinen nisäkäslaji, joka on kuollut sukupuuttoon ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen takia, kirjoittaa uutistoimisto AFP.”
Jopa alarmistien pääorganisaatio IPCC on joutunut myöntämään, ettei ilmastonmuutos ole ihmisen aikaansaama, vaikka korostaa ihmisen vaikutusta siihen.
Silti kaikenlaiset ”tutkijat” ja ”toimittajat” jatkavat alarmistiuskollisesti valheellisen väitteen esittämistä.
Helsinki Shooting Clubin ampumatapaus
Kaksi tapaa uutisoida – toinen eittää ampujan nimen ja kuvan, toinen ei esitä.
Pohjoismaissa on yleisenä tapana pimittää syyllisen henkilöllisyys – etenkin jos syyllinen on muulta tullut.
Tässä esillä olevassa tapauksessa ampujan henkilöllisyyden salaamisella on kyllä peruste – ampuja oli henkisesti sairas.
*
”Muija tuli, sekos ja ampu kaikki”: Sanna Sillanpää ampui 20 vuotta sitten kolme ihmistä ampumaradalla ja pakeni paikalta – tappaja saatiin kiinni lentokentän lähtöportilta
*
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6bf813a1-1158-4478-8b1f-086d7da651b1
”Kympin tyttö” ampui kolme ja käveli pois tulitaistelusta – 20 vuotta sitten Helsingissä käynnistyi ihmisjahti, joka oli minuuteista kiinni
Kokoomus yllättää mutta miten on rehellisyyden kanssa?
Kokoomus vaatii muutoksia turvapaikkapolitiikkaan: Yhteiset ulkorajakeskukset EU:n ulkorajoille
Ei ees tyhjää äänestyskorttia
Ihan paska tyyppikö en äänestä!
Onse kuulkaa hirveän noloako ei äänestä. Nuot eijjole minun sanoja, mutta jotenki tuntuu, että kuvvaavat minun hommaa yhteiskunnallisten kysymysten suhteen.
Mullahan mielipitteitä ja käsityksiä riittää, enämpikö kukhan lääkäri lääkheitä ikinä määrää.
Mie kunnioitan ommaa innostustani ja rakkauttani tätä Suomi-äitiä kohthaan osottamalla tällä lailla mieltäni.
Kuten olen sanonu, en halua, että Lauri Tarasti tai kukhan laskee minun äänestämisen äänestysprosentteihin. Ei siis mithän sotkukorttia sielä laskennassa, en osallistu ja sen näkkyy osallistumattomuutena sillain.
Lauri Tarastilla eikä kelhään isolla politiikolla ei tule suusta koskhaan, että ehkä jokku ei halua sekkaantua koko lume-demokratia-näytelhmään.
Oikeastaan hämmästyinko tajusin, että Tarasti haluaa oiken lain, että äänestäminen on velvollisuus, se kertoo paljon ja selvästi enämpikö Tarasti, Sipilä, Orpo, Berner itte koskhaan ymmärtävät.
Nojoo, nyt pittääki mennä, mutta jatkan aihheesta!
– itteensä ihan tyytyväinen hilkkapien ja jankutuksensa!
Vihapuhe on nyt EU:n ykkösasia
Ranskan presidentti Macron ilmoitti eilen, että Ranskassa säädetään laki, jossa kielletään vihapuhe. Se on EU:n linja. Sen tarkoitus on vaientaa ns. populistipuolueiden suut nyt ennen EU:n parlamenttivaaleja, kun populisteille povataan suurta vaalivoittoa.
Mitä sitten on vihapuhe? Kiihotus kansanryhmää kohtaan on jo nyt mm. Suomessa lailla kielletty. Mitä muuta se voisi olla? Jos toista ihmistä nimitellään julkisesti esim. rasistiksi tai fasistiksi, niin olisiko se vihapuhetta? Jos se olisi vihapuhetta, niin silloinhan moni suomalainen suvakki joutuisi linnaan. Niin moni suvakki on nimitellyt persuja fasisteiksi ja rasisteiksi. Sehän on kiihotusta persuja vastaan.
Koko vihapuheen kriminalisoinnissa on kyse siitä, että EU ja EU:n ohjausryhmä USA:ssa haluaisi vaientaa kaikki toisinajattelijat.
Persut porskuttaa
Hyviä uutisia Suomen kansalle.
Hesarin Gallup kertoo. Persujen kannatus nousee. Kokkarit ja Kepu putoaa edelleen .
Persujen kehityskäyrä on nouseva, Kokkareiden ja Kepun käyrät laskevat.
Tästä on hyvä jatkaa.
