Nyt käydään Suomessa taistelua siitä voiko työkansa enään luottaa porvareihin (ent. lahtareitten jälkeläisiin) missään asiassa. Kun porvarit istututtivat pääministeriksi poliittisesti kokemattoman ent. yrittäjän ja monimiljonäärin Juha Sipilän, oli se kuin lähtölaukaus nykyiselle kehitykselle. ”Työllisyys” oli se iskusana, joka saatiin kuulla pääministerin suusta hy vin usein ja se varjolla alkoi tapahtua. Toinen iskusana pääministerillä oli ”kilpailukyky”. Vienti takkuili, kun vahva euro jarrutti vientiämme. Kilpailukykyä piti saada, jotta vienti vetäisi ja työllisyys paranisi. Mikä neuvoksi.
Ennen vanhaan , kun Suomella oli oma valuutta markka se devalvoitiin eli markan arvoa alennettiin suhteessa muihin valuuttoihin. Näin vientihintamme alenivat ulkomailla ja vienti alkoi vetää.
Mutta Suomi ei voi devalvoida euroa. Siksi on tehtävä sisäinen devalvointi, jolla on samat tavoitteet, kuin ulkoisella devalv oinnilla. Se tarkoittaa, että palkkoja on alenettava ja muita työehtoja heikennettävä, kuten työaikaa pidennettävä. Samalla sosiaaliturvaa alettiin ajaa alas.
Sisäinen devalvointi sattuu pahiten työkansaan siis vähempiosaisiin. Köyhyys on lisääntynyt Suomessa. Vanhukset voivat huonosti hoidon takkuillessa. Pienipalkkaiset pätkätyöt ovat vallanneet työmarkkinat ja todellinen työllisyyden nousu on tilastokikkailua. Samaan aikaan yritysten voitot ovat kasvaneet ja osakkaille jaettavat osakepotit ovat kasvaneet joka vuosi. Tässä on villakoiran ydin.
Kun nyt porvarihallitus Sipilän johdolla yrittää vielä valtakautensa loppupuolella heikentää työehtoja ei työkansa ja heidän etujärjestönsä ay-liike voi muuta, kun panna kova kovaa vastaan. Sipilän tarkoituksena on myös samalla, kun se devalvoi sisäisesti murentaa ay-liikkeen sopimusoikeutta työehtoasioissa.
Miten tästä pattitilanteesta päästäisiin? Siten kuin ay-liike on on esittänyt. Palataan kolmikantaiseen valmisteluun puhtaalta pöydältä, joka edellyttä, että hallitus lopettaa irtisanomisheikennyslain valmistelun. Sen luulisi olevan helppoa, kun lakiesitys ei ole vielä eduskunnassa. Ainoa este on pääministerin arvovalta, mutta paljon suurempia asioita ovat entiset päämiehemme tehneet arvovaltansa kustannuksella. Kysymyksessä on Suomen ja sen kansan elämä ja tulevaisuus. Sen rinnalla yhden miehen arvovalta ei paljoa paina.
