13525 ja siihen menneet 606327

Moni meistä on kuullut pelillistämisestä. Se ei ole mitenkään pöhkö idea kun kaikesta voi tehdä pelin, pienen seikkailun ja haasteen. Otsikon numerot kertovat miten sen voi tehdä kävelemisestä.

Maailma vastassa ja on niin vaikeaa

Nimestään huolimatta kaikkien valmistajien Android-puhelimissa toimiva Samsung Health on yksi lukuisista sovelluksista terveyden ja elämäntapojen seurantaan mobiililaitteilla. Jokin aika sitten he aloittivat kävelyn kuukausihaasteet, jossa on aina jokin teema ja graafinen ilme. Askeleet siirtävät merkkiä pelilaudalla kuin Afrikan tähdessä ja maisemina on puistoja, metsiä ja sen semmoisia sekä eläimiä. Tarpeeksi askeleita tulee niin saat tähtiä. Mikä tärkeintä, kisaat sekä kavereitasi että koko maailmaa vastaan.

Elokuussa minun sijoitukseni tässä kisassa oli siis 13 525. Ei aivan kärkikahinoihin ole asiaa, joskin osallistujiakin oli 1 277 035 kappaletta. Tätä sijoitusta varten piti kuukauden aikana kävellä 606 327 askelta eli 19 559 askelta päivässä. Ei mikään huippumenijän lukema mutta ylittää terveysviisaiden antaman ehdottoman minimin joka sanoo että 10 000 askelta päivässä pitäisi talsia. Ja eiväthän nämä mittarit täysin tarkkoja ole, olen huomannut että joskus laite on hidas heräämään ja ottamaan joka askeleen – enkä minä tätä mittarina toimivaa kelloa aina pidä ranteessa.

Turhaa ja tarpeellista

Yhtä kaikki väitän että tämä pöhkö peli jossa pandakarhu tai kettu tsemppaa minua ajoittain, on aika hauska. Se todennäköisesti saa minut liikkumaan enemmän kuin muuten vaan. Peli on siis aika lailla latinan kielen sanonta ”vanitas vanitatum et omnia vanitas”. Toisaalta, jos se saa ihmisiä liikkumaan enemmän, parantaa kansanterveyttä ja ihmisten mielialaa, voihan sitä joku laskea että se on jopa hieno teko maailmanrauhan puolesta. Toisaalta, ehkäpä ei.

Ei ole hurjasti aikaa siitä kun Pokemon Go -peli sai lapset liikkumaan – ja seniorit paheksumaan kun lapset eivät liikkua paremmilla motiiveilla. Moni varmaan nauraa minullekin että hittoakos minä jotain korealaisten piirtämää kettua tarvin lenkkeilyä vauhdittamaan. Tämä nauru heille suotakoon, mutta itse väitän että asioiden tekeminen hauskoiksi on varsin vanha ja koettu tapa parantaa maailmaa. Tämä on yksi tämän päivän teknologian tavoista sen tekemiseen. Mitä tulee huomenna?

Hyvä blogaukseni on poistunut

Hiukan ihmetellä sopii, miksi asiallinen blogini on poistettu? Toverit P ja S ilmeisesti ovat sitä kilvan vaatineet, olihan blogissa mainittu toveri P ja kommenteissa taisin nälväistä toveri S:ää, joka siitä tänään jo itkustelikin. Ihme hiihtäjiä!

 

Puhelinkielto kouluihin olisi tarpeen Suomessakin

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201809032201177436_ul.shtml

”Matkapuhelimien ja tablettien käyttö kiellettiin Ranskan kouluissa lailla.

Lain kannattajat uskovat, että kännykkäkielto vähentää häiriköintiä luokassa, vähentää kiusaamista ja rohkaisee lapsia aktiivisuuteen tunneilla. ”

Ei koulussa ja varsinkaan tunneilla tarvita kännykkää ja on hyvä opettaa lapset siihen, että puhelin ei aina ole kädessä.

Pieni palkka

https://www.iltalehti.fi/politiikka/201809032201178131_pi.shtml

En kateellinen, mutta ajatuksia herättää pieni palkka.
Viran hoitoa EU-tasolla 6 vuotta n 20 tonnin kk palkalla
ja siitä eläke 5 tonnia kk miinus vero 12% – se on normaali eläke.
Kansanedustajan työ n 7 tonnia kk + kulukorvaus eläkkeen lisäksi.
Moni siirtyy edustajan työstä todennäköisesti paremmille palkoille?

Potkujen antoa halutaan helpottaa

Alle 20 henkilön työyhteisössä halutaan helpottaa potkujen antoa?
Hallitushan on alle 20 henkilön työyhteisö
joten sieltäkö se alkaa?
Potkujen annon helpottamisella lisätään työpaikkoja?
Poikasena minulla oli 2 päivän työpesti talollisen leivissä
elojen puintia puimakoneen nokan alla pölyisimmässä paikassa
ja sain talon ruuan lisäksi 50 penniä rahapalkkaa.
– Hallituksen tavoite luoda lyhytaikaisia työpestejä
ja pakko työn vastaanottoon tuo mieleen puintipäivän
kun katson pelloilla hyrräävää puimakonetta
jota ajaa isäntä itse!
Ennen puintipäivä työllisti monta henkilöä
toki lähes talkoopalkalla.

Autoja korjataan

Veho korjaa bensa-autoja joilla on ajettu etanoliseoksella?
Nesteessä ollaan.
Jossain mättää – pitäiskö valmistaa ensin auto jonka moottori sopii etanolille?
Ostin dieselillä kulkevan ajokin vaikka niiden käyttö halutaan lopettaa.

Mietteitä yhteiskuntamme ”tiedonvälityksestä”.

Tuossa taannoin yhteiskuntamme valtamedia mainosti/kampanjoi ”vastuullista tiedonvälitystä”.

Mieleeni tuli täysin vanha tokaisu: varas huutaa: ottakaa varas kiinni.

Mielestäni Suomalaisen valtamedian tiedonvälitys on enimmäkseen propagandaa, ei objektiivista tiedonvälitystä.

Ukrainan tilanne on vain yksi niin helvetin monista, ”tiedonvälittämistä”.

Syyria toinen, tai Libya, tai Afganistan, tai tilanne lähi-idässä ylipäätään.

Pakolais- ja turvapaikan hakijoiden tulvista Eurooppaan ei kerrota kuin seuraukset, ei syistä.

Kyse on propagandasta tässäkin kysymyksessä.

Taustalla näissä ongelmissa on USA:n johtama Nato ja sen varsin aggressiivinen sotapolitiikka, jossa puolustamisella ei ole mitään tekemistä.

Taikasana tässäkin olisi Libya, mitä sille tehtiin: Nato pommitti Libyan kivikaudelle, josta kautta tuhannet ja tuhannet nyt pyrkivät Eurooppaan Afrikasta.

 

Sisäpolitiikassa esim. Tampereen velkaantumista taivastellaan, mutta ei kerrota syistä, todellisista syistä, miksi Tampere velkaantuu kovaa vauhtia.

Kaivettiin tunneli verovaroin, jotta yksityiset rakennusfirmat saivat edullista rakennustonttimaata, tai rakenteilla oleva areena, kansi radan päälle, joka rakennetaan verovaroin, yksityisille rakennusfirmoille, rakennetaan verovaroin ratikkarataverkostoa, yksityisille toimijoille…

Ja mistä sitten leikataan? Sitä nyt propagoidaan, ei tiedonvälitetä.

 

Entäpä työttömät?

Propagandassa syy työttömyyteen luonnollisesti on työttömissä, siksi esim. aktiivimalli, jolla kyykytetään työttömiä.

Ei mitenkään objektiivisista tiedonvälitystä edes mietitä, vaan propagoidaan.

Ei mietitä vähääkään, objektiivisesti sitä, miksi voi olla työvoimapulaa ja samaan aikaan suuri massatyöttömyys.

Vastaan tähänkin itse: syytä haettava yksityiseen omistukseen perustuvan tuotannon anarkiasta.

Samaan perustuen koulutuksen anarkia.

Kun voisi helposti ratkaista ongelmat suunnitelmataloudella.

 

Yhteiskunnassamme valtamedia propagoi markkinataloudesta jossa kysyntä ja tarjonta pitää huolen tasapainosta.

Näin ei ole, eikä koskaan ole voinut olla.

Osa vasemmistoa puhuu uusliberalismista, jota ei juuri kukaan tavallisesta työkansasta tiedä mitä se tarkoittaa, eikä heitä saakaan siitä kovin helposti tietoisiksi moisista sanahirviöistä.

…jättävät lukematta ja siirtyvät seuraavalle sivulle…

 

Vasemmisto, johon aivan ilmiselvästi kuulun, entisenä keskisuurena yrittäjänäkin toimineena, nyt sairaseläkkeellä, sanon, että olisi aika huomioida työkansa, joka ei ole tyhmää, eikä laiskaa, kuunnella heitä, heidän mietteitään ja huoliaan, jättää feminismi ja sukupuolisen tasa-arvon kysymykset porvaristolle puuhasteltavaksi, jota he ovat jo aikaa innolla mukana olleet propagoimassa, jossa ainakin osa vasemmistoakin on mukaan mennyt.

 

Maailma voisi olla toisenlainen. Millainen, se on meistä yhdessä, työväestä kiinni.

Huomenna pohjaongelle

Lähden huomenna kahden ystäväni kanssa kalaan möksälle Kuhmoiseen. Tiedän hyvän pohjaongintapaikan erään kansallispuiston saaren kupeesta, syvänteen reunalta, josta on joka syksy tullut körmyahvenia. Jos ei kalaa tule, niin ravinto on kuitenkin taattu sillä toinen ystäväni, joka on metsästäjä, ottaa mukaan hirvenlihaa, jota sitten savustamme hiljaisella tulella mökkipihassamme olevassa savustusuunissa.

Rantasauna sitten kruunaa tiistai-illan.

Digiministeri on hyvä idea vain teoriassa

Lukuisat mediat toivat esille toiveen digiministeristä tänään. Ehdotuksessa on kosolti päteviä perusteita asiaan, mutta se ei kestä poliittisia realiteetteja. Ministerien valintakriteereissä kun ei paina osaaminen, eikä itse asiassa edes valtion tulevaisuuden tahtotila.

Osaaminen, konsultointi ja asenne

Tosiasia on että käytännössä nykyään ns. digiministerinä toimiva viestintäministeri ei ole koko Internetin olemassaolon aikana tiennyt mitä se on. En halua kyseenalaistaa ministerien muita osaamisia enkä taatusti paheksua heitä ihmisinä, mutta tosiasiassa vaikkapa Anne Bernerin että vaikkapa Suvi Lindénin lausunnoista IT-asioissa on tullut huumorin kestohittejä. Eivät he tietenkään ole mitään erityisiä esimerkkejä digiosaamisen puutteista, sillä koko eduskunnasta ei tällaista osaamista löydy kuin yhdeltä tai kahdelta henkilöltä. Tämähän on tietenkin se kuuluisa äänestäjien vika, digiosaajat eivät ole kuumaa valuuttaa nettisensaatioina tai puolueiden vaikuttajina, eivätkä siten herätä vastakaikua äänestäjissä – ainakaan vielä.

Toinen asiaan liittyvä ilmiö on jotain mitä usein konsultokratiaksi kutsutaan. Tekniikka&Talous -lehden kyselyssä puhuttiin saunakavereiden välisestä rahan kierrätyksestä. Vaikka tämä olisi hieman liioittelevaa, hyvävelikerho on voimissaan. Mielestäni tätäkin pahempi ongelma on delegoidun päätöksenteon määrä. Ei ole väärin delegoida suorittavan portaan työnjohtoa ulkopuoliselle taholle, mutta kriittiset ylemmän tason tekniset päätökset pitäisi olla tilaajan – valtion – yksin tekemiä. Tämä edellyttäisi vahvaa osaamista tilaajaportaaseen ja sehän meiltä siis uupuu. Jos asiakas ei osaa tilata, ei paraskaan toimittaja osaa toimittaa.

Kolmas tekijä on ihan puhtaasti kulttuurissa ja asenteissa. Tietojärjestelmät eivät ole mitään ihania trendejä joilla tulee pusipusi kivaa kaikille, vaan puhtaasti työkaluja. Puhuimme sitten 80-luvun tyhmistä päätteistä tai 2010-luvun monipilvi-infrastruktuureista, tietojärjestelmän tehtävä on auttaa töiden suorituksessa. Hyvä työkalu hyvissä käsissä auttaa, huono työkalu tekee päinvastaista. Tämän olemme nähneet etenkin sotepuolella jossa huonot tietojärjestelmät syövät lääkärien aikaa pois potilaiden hoidosta. Julkinen sektori kaipaa täyden asennemuutoksen tietoteknologiaan. Se on nähtävä työkaluina ja hankintaan on suhtauduttava kylmäpäisesti, asiantuntevasti sekä terveen kriittisesti.

Merkki oireesta

Kysymys digiministeristä on siis tavallaan hieman sivussa itse asiasta, sillä ongelma vaatii vähintään koko valtioneuvoston heräämisen ongelmaan. Digiministerin puute on oire, ei syy. Julkinen hallinto on delegoinut tietotekniikan ja -liikenteen hoidon lobbareille, konsulteille, parhaassakin tapauksessa alemmille virkamiehille. Virkamiehistöstä ajoin löytyvä asiantuntemuskaan ei kuitenkaan suuresti auta, sillä toiminta on altistettu poliittiselle ohjaukselle sellaisten tahojen toimesta jotka eivät kykene tekemään asiantuntevia päätöksiä. Kun päättäjä ulkoistaa päätöksenteon lobbarin myymälle konsultille, ei tulos yksinkertaisesti voi olla kovinkaan kaunista.

Ehkäpä paras apu voisi alkaa keskustelun yksinkertaistamista. Sen paremmin lääkäri, opettaja kuin kansanedustajakaan ei tarvitse pilviteknologiaa, serverless-arkkitehtuuria tai oman firman tuotteita hanakasti myyviä konsultteja. He tarvitsevat tietojärjestelmän joka täyttää heidän tarpeensa ja toimii jouhevasti. Yksityisellä sektorilla moisesta on reilusti hyviä esimerkkejä eikä vaatimus siten voi olla julkisellekaan mahdoton. Yksi ministeri lisää ei tilannetta kuitenkaan korjaa.

Pankkiterroria

On syyskuun 3 päivä vuonna 2018, mutta eläkkeet, joiden pitäisi olla tileillä kuukauden ensimmäisenä päivänä ei vieläkään näy, vaikka kello on jo 06.30.

Kaupat on auki sunnuntaisin, posti  on auki sunnuntaisin, miksi pankit panttaa eläkeläisten rahoja yli viikon vaihteen?

Eikö pankeissa tiedetä, että nyt eletään jo vuotta 2018. Pitääkö lopettaa pankkien rikastuttaminen ja ruveta käyttämään käteistä rahaa?