Jokaisesta maamme vastuullisesta mediasta on tänään saanut lukea päätoimittajien kannanoton toimittajien oikeusturvasta. Vetoomus on hyvä lukea ja sangen pätevä, mutta se syyllistyy samalla hyvin epätoivottavaan muurien rakentamiseen. Katsonpa asiaa kahdelta kantilta.
Julkista työtä?
Ensinnäkin tervetuloa maan pinnalle. Te toimittajat ette ole julkisen työn tekijöitä. Teette yksityistä työtä yksityiselle yritykselle. Työnne perimmäinen tarkoitus on tuottaa varallisuutta Sanoman, Alman, Ilkan sun muiden omistajille. Yle on vähän outolintu tässä paketissa toki, mutta kuten viime vuosien linjauksista huomataan, heidän suorituskriteerit ovat käytännössä identtiset kaupallisen median kanssa. Te toimittajat ette ole työnne puolesta erityiasemassa. Olette erityisasemassa siksi että olette ihmisiä, jokainen meistä erilainen ja uniikki, kaunis ja kallisarvoinen.
Häirintä on väärin. Se on väärin netissä, se on väärin puhelimessa, kasvotusten, kaikkialla. Tiedän äärimmäisen syvän henkilökohtaisesti miltä se tuntuu. Sitä ei tule pehmoisesti ymmärtää eikä ohittaa olankohautuksella. Se on törkeää, traagista ja aiheuttaa sekä inhimillisiä että taloudellisia vahinkoja. Se on saatava kuriin. Päätoimittajien kertoma ongelma on todellinen eivätkä he sitä liioittele, korkeintaan vähättelevät.
Hypätkää veneeseen
Toivon ja pyydän, että toimittajat eivät lähde rakentamaan tässä itselleen muuria ja lobbaamaan mittatilauslainsäädäntöä. Vainoaminen, kiusaaminen, häiriköinti ja uhkaileminen ovat laaja someajan ongelma jotka kohdistuvat aivan kehen tahansa jonka nimi sattuu syystä tai syyttä päätymään julkisuuteen. Henkilö voi joutua hirveän kiusaamisen kohteeksi vaikka hän ei millään tavoin pyri julkisuuteen, kuten suruksemme olemme oppineet. Toimittajien esiin nostama huoli on aito, mutta se ei ole toimittajien vaan ihmisten ongelma. Toimittajat voivat joko muurata itsensä omaan torniinsa tai ymmärtää mikä mahdollisuus heillä on saada lisää soutajia veneeseen. Siten he voivat vain parantaa mahdollisuuksiaan saada lainsäädäntö vastaamaan tarvetta.
Nyt ei ole aika eristäytyä vaan yhdistyä. Toimittajat, ryhtykää taas lukemaan asiallisia palautteita, keskustelkaa lukijoiden kanssa, jakakaa sanaa ja kerätkää tarinoita. Päätoimittajat, antakaa toimittajillenne aikaa myös viestintään yleisön kanssa. Ja me muut: avatkaamme silmämme, lakatkaamme lukemasta tietojamme someputkesta ja ryhtykäämme kohtelemaan toisia ihmisiä kuten haluaisimme itseämmekin kohdeltavan.
