Kaikki oikein, tai paljon väärin?

Ihan kysymysmerkin voimalla kysynkin, onko tällaiset somealustat sellaisia foorumeita, joissa kaiken pitää olla oikein? Siis ilman asia- ,sekä kirjoitusvirheitä.

Minä en paljon perusta noista asiavirheistä, kunhan ovat edes sinnepäin, eivätkä loukkaa ketään.

Kirjoitusvirheet ovatkin sitten ihan oma lukunsa, niitä minä tunnustan tekeväni paljon, monestakin eri syystä.

Minä käytän, ehkä noin 80% kirjoittamiseen, sekä tietysti lukemiseen pienintä 4.7 tuuman kännykkää, ihan käytännön syistä. Se on Mickrosoft W10 ennustavalla tekstinsyötöllä. Sillä pirulla on tapana muutella minun mielipiteitäni, joskus vielä jälkeenpäinkin. Silloin niitä ei aina edes huomaa. Monta kertaa sormi  painaa paria kolmea nappulaa samanaikaisesti. Yksi kurjuus on operaattorin onneton yhteys. Se vaan välillä sanoo, että tälle sivulle ei pääse, tarkista osoitteen oikeinkijoitus. Siinähän se sitten onkin kaiken kirjoitetun katoaminen.

Tahallani jätin viimeiseksi huolimattomuuden, syyttelen vaan muita, mutta ehkä se sittenkin on suurin syy. Osaamattomuus tietysti näyttelee jotakin osaa sekin.

Näillä sivustoilla onkin se erittäin hyvä ominaisuus, kun jo julkaistua tekstiä pääsee helposti korjaamaan. Aina kuitenkin tarttuu silmiin jokin virhe, eikä kun korjaamaan.

Joskus vaan olen huomannut, että niitä arvostelijoitakin on. En tiedä, onko se hyvä, vai huono asia, no kukin tavallaan. Minä vaan ”lasettelen”.

Elämäkerta

Stubin elämäkertakirja.

On aikoihin eletty jos elämäkertoja kirjoitellaan alle viiskymppisenä.

Tuleeko jatko-osa kuuskymppisenä jne.

  • Näin iäkkäämpänä kai pitäisi kirjoittaa elämäkerta joka vuosi?

AL muuttui – sekavuus kasvoi

Aiemmin AL sekoili esittäen kotimaan uutisia Pirkanmaan uutisissa ja maailman tapahtumia kotimaan ja Pirkanmaan uutisissa.
Nyt näköjään on tehty muutoksia ja valittavana on vain Pirkanmaa, Tampere ja Ulkomaat.
Kotimaa näyttää kadonneen, ellei Tamperetta katsota koko kotimaaksi…

Jälkiviisaus on imelin viisauden laji

Nyt jälkiviisastellaan Perussuomalaisten mahdollisuudesta nousta jopa pääministeripuolueeksi, jos?

Jos Perussuomalaisten perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja olisi malttanut toisen jytkyn jälkeen pysyä oppositiossa ja odottaa vielä sitä kolmatta jytkyä.

Nyt tiedämme, että tilaus kolmanteen jytkyyn tulee jossain vaiheessa, kun Suomen maahanmuuttopolitiikka on ollut niin harrastelijamaisen kelvotonta jo vuosia.

Timo Soini olisi voinut hyvin väistyä puheenjohtajapallilta ns. vanhemmaksi valtiomieheksi, jolla olisi ollut vielä paljon annettavaa kunniapuheenjohtajanakin. Esim. pääministerin paikka olisi voinut sopia parhaiten Soinille siinä tapauksessa, että puolue olisi pysynyt yhtenäisenä ja iskukykyisenä.

Siis jos Soinilla ei olisi ollut niin kiire ministeriksi, kuin oli, niin kolmas jytky olisi ollut käden ulottuvilla, kun ajattelee nykytilannetta. Kansa on vihdoin herännyt tajuamaan maahanmuuton ongelmat ja vaatimaan muutosta noudatettuun maahanmuuttopolitiikkaan. Terroriteko Suomessa odotti vain tilaisuuttaan tullakseen ja se avasi suomalaisten silmät. Kun vielä saamme kuulla mitä maahanmuutto on tullut maksamaan, niin kansan silmät avautuvat sepposen selälleen. Maahanmuuton on arvioitu aiheuttaneen miljardien kustannukset, jotka on pitänyt säästää kantasuomalaisten tulonsiirroista.

Suomella ei ole pitkän päälle varaa tällaiseen maahanmuuttoon. Juopa kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä tulee vain syvenemään, kun kansa purkaa kiukkuaan mm. katuturvallisuuden menettämisen vuoksi.

Siis jälkiviisaana voi todeta, että Timo Soini oli malttamaton ja kulki onnensa ohi. Jos hänellä olisi ollut malttia, voisi hän olla seuraava pääministeri.

 

Kurja tilanne

Pitäisi elää viikko 27 eurolla, kun oli niin paljon laskuja jotka piti maksaa. Rahaa saan siis vasta 1. syyskuuta seuraavan kerran. Sieniä ja marjoja olen poiminut metsästä mutta ei niillä nälkä lähde.

Makarooni pursuaa jo korvista ulos, ei kiitos sitä enää. Nyt täytyy keksiä jotain muuta edullista syötävää.

Soskuun en mene.

Risikko Ylen haastattelussa: En ota kantaa

Turun traagisten tapahtumien seurauksena on sisäministeri ja hänen alaisuudessaan toimivat poliisiviranomaiset olleet paljon median tentittävinä. Useimmin kuultu vastaus on  ”EN OTA KANTAA”.

Sanomattakin on selvää, että poliisin on tutkinnallisista syistä syytä vaieta, mutta varsinkin ministerin ja ministeriön virkamiesten vastaukset ”en ota kantaa” ovat vain keino päästä hankalasta asiasta, kun toimittajat käyvät päälle, kuin yleinen  syyttäjä.

Haastattelijalla on suurin vastuu haastattelun onnistumisesta. Haastattelu on onnistunut, jos kansalaiset saavat median välityksellä lisää relevanttia tietoa.

Ministeritason haastateltavat ovat taitavia kiertämään kysymyksen ja vastaavat usein puutaheinää asiallisiin kysymyksiin. Tuolloin haastattelijan on oltava valppaana ja pantava haastateltava lujille. Silloin haastattelija on onnistunut, kun hän on saanut haastateltavasta irti jonkin uuden näkökohdan käsiteltävästä asiasta.

Ei ole mitään mieltä ”raahata” ministereitä Ylen studioon haastateltaviksi, jos vastaukset ovat vain ”en ota kantaa”.

Karitsanviulu savustettuna.

Karitsanviulua tein. Tässä alkuasetelma, 1,6kg karitsanviulu (Kivistön tila, Koijärvi). Tällä kerralla maustoin ainoastaan suolalla, rosmariinilla ja valkosipulilla (Peipsijärven valkosipulia, kookasta ja vahvaa).  Suolaamisen suoritin siten, että hienoa merisuolaa hiersin jäisen lihan pintaan ja sitten pussissa jääkaappiin yön yli. Valkosipuli painellaan veitsellä tehtyihin ”taskuihin” siivuina. Kolme isoa kynttä. Päälle rosmariinia ja sitten tuonne savustusuuniin.

Sitten vaan viulu uuniin, leppäsavulla savustin, uunin lämpö 100 astetta. Klo 07.00 laitoin uuniin ja sisälämpö oli 78 astetta klo 15.10.

Kolmen jälkeen käärin viulun folioon vetäytymään ja odottelemaan iltaa ja maistelua.

Illalla maistelu; mureaa ja hyvin maukasta tuli. Suolauskin onnistui hyvin, en tällä kertaa ruiskuttanut paistin sisään suolaliuosta kuten normaalisti.

Lopputulos oli myöskin väriltään; pinnasta ruskea mutta ei liikaa, leikkauspinta oli sellainen rose`, kuitenkin murean kypsä. Hyvin usein tahtoo, varsinkin huonosti hallittavissa laitteissa savua tulla liikaa ja usein tuommoisissa ”savustusputkissa” liha ja kala kypsyvät aivan liian nopeasti ja mehukkuus kärsii.

Kuten aluksi mainitsin, kokeilin nyt mahdollisimman yksinkertaista maustamista ja totesin, ei tätä paremmaksi enää saa. (Siis minun makuaistini mukaan)

 

(En tiedä miksi ohjelma käänsi vaakakuvan tähän asentoon, alkuperäinen se ei ole)

 

Turskanjuksaajan tuskanhiki (uusinta lokakuulta 2016)

Julkaisin tämän kirjoituksen AL:n blogeissa 18. lokakuuta 2016. Sattuneesta syystä aihe on jälleen ajankohtainen.

————————–

Olipa kerran juksaaja.

Juksaaja oli noussut koko maailman tuntemaksi tähdeksi turskanjuksauksessa, tuossa vaativassa ja suositussa lajissa, jossa menestyneimmät juksaajat pääsevät miljoona-ansioille. Häntä voidaan hyvinkin siis kutsua tähtijuksaajaksi.

Tähtijuksaajalla on tietysti oma tähtijuksauslääkäri. Merkkihenkilöillä kautta historian on ollut henkilääkärinsä, ja maailman juksaajien huipulle päässyt juksaaja on nykymaailman merkkihenkilö jos kuka.

Eräänä päivänä tähtijuksaajallemme ja hänen tähtijuksauslääkärilleen sattui ikävä lipsahdus. Tähtijuksaaja oli onnistuneiden juksausharjoitusten lumoamana unohtanut kalenterinsa juksausharjoitusten tukikohdan terassille, jolloin mereltä vienosti henkäillyt ahava oli kääntänyt kalenterin lehteä. Tätä ei huomannut tähtijuksaaja eikä edes tämän tähtijuksauslääkäri, joka muuten kyllä vahtasi suojattinsa tekemisiä 24/7. Tämä pieni sattuma, niin mitättömältä kuin se tuntuukin, johti maailmanlaajuiseen mediamylläkkään, jota edes turskanjuksaajien oma Juksausliitto ei kyennyt hillitsemään.

Väärä kalenterisivu, väärä päivä. Niinpä tähtijuksaajamme tuli nauttineeksi voimajuomaa liian lähellä suuria juksauskilpailuja, joissa olisi varmasti edessä testi. Voimajuoma on loistoapu harjoittelussa, mutta valitettavasti se on myös kiellettyä. Siinä on näet runsaasti toissukupuolisen turskan maksasta uutettua turskaöljyä, jonka vastustamaton aromi juksaajan ihohuokosista hyökyessään antaa juksaajalle huomattavaa etua kilpailijoihin verrattuna.

Tähtijuksaajamme oli nyt pulassa ja tuskanhiki helmeili otsalla. Turskaöljyn käyttö paljastuisi testeissä varmasti. Sitten ei juksattaisikaan pitkään aikaan, jos enää koskaan. Juksauskiellon päätyttyä hän voisi olla jo ikämiesjuksaajien sarjassa.

Tähtijuksaajamme ja hänen tähtijuksauslääkärinsä eivät kuitenkaan jääneet istumaan ja ihmettelemään sormi suussa, ei omassa eikä turskan, vaan istahtivat pöydän ääreen tervalla höystetty turskanruototee kummallakin mukissa höyryten. Katsokaamme nyt, miten tuo neuvonpito sujui.

Pitkän hiljaisuuden päätti tähtijuksaajan huokaisu:
– Tää meni nyt päin turskanpyrstöä, se turkasen turskaöljy näkyy taatusti testissä.

– Annas olla, kun hetki funtsitaan, tähtijuksauslääkäri vastasi.

– Funtsitaan ja funtsitaan! Voi turskan tursake, ei tässä nyt pelkkä funtsiminen auta, mun juksaukset voi olla juksattu, jos sä et keksi jotain terävää

Pöytään laskeutui taas hetkeksi hiljaisuus. Sitten tähtijuksauslääkäri oikaisi ryhtinsä ja suorastaan kiljaisi:

– Hei, nyt mä taisin keksiä! Muistatko Pavelin Pikalääkkeen?

– Häh, eikös se ole se lääkefirma, missä sä olit ennen duunissa? Mitä turskan tursaketta se tähän kuuluu?

– No, katohan nyt, sillä firmalla on sellanen huulirasva, jossa on helskatin paljon turskaöljyä. Se on just sitä samaa turskaöljyä, mitä sä käytät treenatessa.

– Mitä sä sössötät? En mä mitään huulirasvaa tartte, mä tartten turkasen hyvän selityksen, tai multa on juksaukset juksattu.

– Älä nyt hermostu, tolla huulirasvalla sun ongelmas ratkaistaan kerralla. Et sä nyt välttämättä ihan ilman pääse, kun kai niitten sulle täytyy jotain lätkästä, että homma näyttäis yhtään uskottavalta, mutta et sä taatusti sais kuin muutaman kuukauden juksauskieltoa. Ajattele, muutama kuukausi ja pääsisit taas juksaamaan.

Tähtijuksaaja nousi puoliksi seisomaan ja karjaisi:
– Selitä, äläkä jaarittele. Nyt pikana asiaan, tai mä syötän sut turskille!

– Älä vedä juksaussiimaa liian kireelle. Mä voin pelastaa sut, mutta sun pitää vähän jeesata mua. Tai siis sun ja Juksausliiton. Tässä on nyt vaarassa meidän kaikkien nahka. Jos mä lähden piiskattavaks, niin teidän nahkojen säästymisessä ei sitten muutama oravannahka paljoa paina. Ymmärrätkö?

– Meinaatko, että mun tarttis hommata sulle oravannahkoja? Kyllä se hoituu, älä sä siitä huoli. Ja nyt se ratkaisu, ja vauhdilla sittenkin!

Tähtijuksauslääkäri hymyili ja jatkoi rauhoittelevaan sävyyn:
– No, mä vaan kipaisen apteekkiin ja ostan sulle sellaisen huulirasvatuubin. Sitten sä vaan vetelet sitä huuliin oikein kunnolla.

– Mitä turkasen hyötyä siitä muka on? Sittenhän mä käryän ihan varmasti.

– Käryät sä kuule muutenkin, kun otit sitä voimajuomaa liian myöhään. Mutta nyt sä voit laittaa käryn mun syyksi, tai siis ton huulirasvan syyksi, siinä kun on sitä samaa turskaöljyä. Minkäs sille mahtaa, että mä ostin kiireessä väärää huulirasvaa, vahinko mikä vahinko. Helppoa kuin turskan juksaus kun sen osaa!

Tähtijuksaaja vaikeni. Vähitellen synkkyys alkoi haihtua kasvoilta ja tuskanhiki otsalta. Lopulta tähtijuksaaja virnisti leveästi ja läimäytti vuosien juksauksen tuomalla voimalla tähtijuksauslääkäriä olalle niin, että tämä ulvaisi säikähdyksestä ja vähän kivustakin.

– Loistava idea, kerrassaan loistava! Kyllä oot ansainnu oravannahkas.

Sen pituinen se.

Totta vai tarua? Veikkaan jälkimmäistä.

”Jos kävellen ja pyöräillen tehtäviä matkoja lisättäisiin 30 prosenttia, ehkäistäisiin vuonna 2030 yli 350 ennenaikaista kuolemaa.

Kävelyn ja pyöräilyn lisäämisellä olisi saatavissa Suomessa terveyshyödyt, joiden arvo olisi yli 13 miljardia euroa vuosina 2011-2030. Asia ilmenee Pyöräliiton teettämästä laskelmasta.”

Lienee oma pyörä ojassa enkä oikein usko oman ideologian tukemiseen teetettyä selvitystä.

Toki olisihan svarmaan hyvä, että kaupungeissa ihmiset laitettaisiin pyöräilemään ja kävelemään ja kiellettäisiin autojen pito kokonaan keskustoissa.