Ihmislajista tuli maailman valtias, …

…koska uskomme asioihin jotka eivät ole totta, sanoo tutkija Yuval Harari – Tiede – Helsingin Sanomat

Prof. Harari on Suomessa markkinoimassa kirjaansa, joka saa aivot kuplimaan, sillä Harari kääntää uuteen asentoon monta totuttua tosiasiaa.

Lähde: Ihmislajista tuli maailman valtias, koska uskomme asioihin jotka eivät ole totta, sanoo tutkija Yuval Harari – Tiede – Helsingin Sanomat

HOMO SAPIENS oli satojentuhansien vuosien ajan vähäpätöinen laji. Ihmiskunta eli erillisinä, pieninä ja toisistaan tietämättöminä ryhminä metsästäen, keräillen ja suurpetoja peläten.

Sitten saavutimme erityiskyvyn, joka nosti meidät maailman valtiaiksi.

Tuo ratkaiseva ero verrattuna muihin eläimiin oli kyky kuvitella olemattomia, sanoo israelilainen historiantutkija Yuval Noah Harari.

”Osaamme kertoa tarinoita ja suostutella muutkin uskomaan niihin.”

Jumalat, valtiot ja raha ovat olemassa vain yhteisen uskomme varassa. Absurdia kyllä, juuri sellaisten asioiden varassa miljoonat ihmiset voivat järjestäytyä tekemään yhteistyötä.

31.7.2017

Maahanmuuttajakasvit

Otetaan tähän väliin pieni kevennys kaiken sotimisen keskellä.

Yksi muuttajahan on jättiläisukonputki, se ei ole hakenut turvapaikkaa. Se on otettu vastaan ihan vapaaehtoisesti ja siitä on jopa maksettu puutarhoihin. Moni yksityiskoti on halunnut sen pihalleen jättimäisen monimetrisen kasvunsa tähden.

Nyt onkin sitten huomattu, että ei se olekaan mukava, vaan jopa vaarallinen ja millään siitä ei tahdo päästä eroon. Sillä on mahtava kyky levitä ja jossain pidetään jopa talkoita sen hävittämiseksi. Silti se vaan aina leviää.

Jostain luin hyvän neuvon. Erään talon nurkalla myöskin kasvoi sellainen monimetrinen muuttaja. Se oli emännän silmäterä, johon ei ollut lupa kajota. Eräänä päivänä emäntä kuitenkin huomasi miten se alkoi kuihtumaan ja lopulta kuoli poi. Emäntä sitä ihmetteli isännälle, että miten se sen teki, kun siihen ei pitäisi minkään keinon tehota.

No, lopulta isäntä alkoi kertomaan, että hän kun käy aamuisin ilmoja haistelemassa, niin tulee aina päästettyä aamupissat sen juurelle, kun ei viitsi vessaan lähteä.

Olikohan toinen takuuvarma keino samassa lehdessä. Syksyllä pitää sen varsi katkaista läheltä maata ja sitten sen ontto varsi vettä täyteen.

Siis keinoja on on moneksi, sanoi entinen emäntä, kun kissalla pöytää pyyhki.

31.7.2017

E-kirja ja lukulaite.

Hankin joitain aikoja sitten Kobo-merkkisen lukulaitteen e-kirjojen lukemiseen. Ei ole kallis laite, alle 200€ mutta on todella mukava käyttää. Kulkee reissuillani mukana ja esim laivamatkoilla sen kanssa matka sujuu mukavasti lueskellen.

Nyt kun olen laitteeseen tottunut, taitaapa paperikirjat jäädä vähiin. Suosittelen ahkerille lukijoille.

Laite on n 16ox100x0,9 mm kokoinen ja painaa a60g. Akku kestää n 1,5kk yhdellä latauksella ja laitteeseen kuuluu mm WiFi.

31.7.201731.7.2017

Sähköasentaja Lauri Lyly on saanut palkkionsa?

Lauri Lyly, joka on eläkkeellä SAK:sta oltuaan sen puheenjohtajana juuri ne vuodet, kun tehtiin työnatajien kanssa maltillisia palkkaratkaisuja. Nyt Lyly onTampereen pormestari, joka noteerataan korkealle valtahierarkiassa.

Oliko pormestarin virka palkkio siitä, että Lyly teki vastoin duunarien tahtoa maltillisia palkkaratkaisuja osin jopa nollalinjalla muka Suomen kokonaisetujen nimissä? Ikään kuin palkat olisivat syyllisiä Suomen heikkoon kilpailukykyyn. Hintakilpailukykyyn vaikuttaa monet asiat. Otetaan tässä esiin vain yksi. Samaan aikaan, kun duunarit joutuivat pakosta tyytymään maltillisiin palkkaratkaisuihin, nostivat pörssiyhtiöiden osakkaat vuosittain nousevia osinkoja. Eikä ollut puhettakaan, että osinkoja olisi verotettu korkeammin, kun maassa oli huonot ajat.

Kabinettien kätköissä missä työmarkkinajärjestöt yleensä neuvottelivat työehdoista piilossa julkisuudelta on tehty vuosien varrella monenlaisia lehmänkauppoja. Oliko Lauri Lylyn korkea virka yksi sellainen asia, josta sovittiin maltillisten ja nollalinjaisten palkkaratkaisujen kanssa?

Tämä oli muuten viimeinen kerta, kun vailla korkeampaa koulutusta oleva henkilö valitaan niin korkeaan virkaan. Pätevyysvaatimuksia on kiristetty ja jatkossa pormestarilta vaaditaan korkeakoulututkinto.

31.7.2017

Venäjän kommunistien arvostelua Putinia kohtaan

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/ven-j-n-kommunistien-arvostelua-putinia-kohtaan

Tätä aina kysytään, kun kommunistit ovat hyvin pitkälle olleet samaa mieltä ulkopolitiikasta Putinin kanssa.

Venäjän kommunistien Putin-kritikkiä, kansanedustaja Zhores Alfjorov, (toiseksi eniten ääniä Duuman vaaleissa 2007), Venäjän akateemikko ja fysiikan nobelisti puolijohdetutkimuksista vuodelta 2000:

– kirkko ja uskonto ulos kouluista ja yliopistoista!

– valemarkkinasysteemi (quasi-market system) tuhoaa tieteen!

Tämä on muutaman vuoden takaa, mutta ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan.

Valemarkkinamekanismi tuhoaa tieteen:

http://www.nature.com/index.html?file=/nature/journal/v421/n6924/fu…

”In a recent speech, the text of which opens this book, Russian President Vladimir Putin stated in general terms the importance of education and the need for reform. In their introductory article, Sadovnichii and Zhores Alferov, who won the 2000 Nobel Prize in Physics, consider in detail how such reform can be brought to education. They object to ”attempts to impose quasi-market mechanisms” on the education system, and to the commercialization of high-school and university education.

Vladimir Arnold calls the proposed reforms a ”preparation for a new Cultural Revo- lution” reminiscent of the crushing of Chinese culture and education by the communist government of Mao Tse-tung. He is concerned that the damage to Russia´s higher education and culture would be long term and difficult to correct.”

Mahtaako olla ainoa paikka Venäjä, missä moinen vaara uhkaa…

http://opensample.info/testing-time-for-russian-lessons

Obrazovaniye, Kotoroye My Mozhem Poteryat

(The Education That We May Lose) editor-in-chief V. A. Sadovnichii

Moscow State University Press/Institute for Computer Research: 2002. 288 pp. 300 roubles

Valery N. Soyfer

The Russian Ministry of Education plans to lengthen high-school education from 11 to 12 years and to replace university entrance exams with a unified examination system.

The students’ grades in these final highschool examinations will determine the level of funding that their universities will subsequently receive from the state. In September last year, the balance of subjects taught in high schools changed, with less time spent on mathematics and natural sciences, and more on the social sciences, information technology, local geography and ecology, physical education and, more worryingly, patriotic education and military training.

Most education specialists are opposed to these changes. A group of leading mathematicians, headed by Victor A. Sadovnichii, president of Lomonosov Moscow State University, has openly taken a stance against the reforms by publishing this book.

In a recent speech, the text of which opens this book, Russian President Vladimir

Putin stated in general terms the importance of education and the need for reform. In their introductory article, Sadovnichii and

Zhores Alferov, who won the 2000 Nobel

Prize in Physics, consider in detail how such reform can be brought to education. They object to “attempts to impose quasi-market mechanisms” on the education system, and to the commercialization of high-school and university education.

Vladimir Arnold calls the proposed reforms a “preparation for a new Cultural Revolution” reminiscent of the crushing of Chinese culture and education by the communist government of Mao Tse-tung. He is concerned that the damage to Russia’s higher education and culture would be long term and difficult to correct.

Of course, these reforms are not the first to have been attempted in the past hundred years. During the 75 years of communist rule there were several attempts to change the high level of education that existed in Russia under the tsars, but nevertheless, until recently, the traditions of one of the best secondary-education systems in the world were maintained. Sadovnichii, in a central article, points out that education traditionally “distinguished Russia in Tsarist times, the Soviet period, and today… The virtues of the Russian higher school, which the entire world spoke about with real respect, have always depended first of all on fundamental science, and on the scientific schools.”

Examining the history of educational reforms in Russia in detail, Lev D. Kudryavtsev concludes that the innovations proposed — particularly the reduction in the level of teaching in mathematics and the natural sciences — may have disastrous effects on the country’s future. He also expresses concern about the linking of university funding to the grades obtained by students in uniform state exams, given “the level of corruption that exists in our modern society”.

The book is given emotional impetus by the transcript of a television interview given by Nobel laureate Aleksandr Solzhenitsyn, who worked for many years as a high-school teacher. He was concerned that the lack of state funding has led to the delapidation of many schools, particularly in rural areas.

This, coupled with the high mortality rate in these areas, may mean that by 2010 “the number of school-aged children will have decreased by 30 percent… This means that the smaller rural schools will close. In the expanses of Russia the hearths of education will cease to glow.”

Another former high-school teacher, Igor

F. Sharygin, argues that mathematics should become a cornerstone of Russian education.

He says that people who are mathematically literate and who understand what proof means cannot easily be manipulated: “Mathematics and state authority are two incompatible things, but rational sovereigns often run to mathematicians to resolve the most varied problems in difficult moments.”

To substantiate their arguments, the editors have included a full translation of a report from the US National Commission on Mathematics and Science Teaching (the

John Glenn Commission), along with the text of a programme of educational reforms proposed by US President George W. Bush.

According to these documents, which take up nearly 100 pages, the US leadership is determined to counter the decline in the standard of mathematics and science teaching in US secondary schools. The editors of this book point out that while the United

States is trying to improve its standard of teaching, the Russian government is taking measures in the opposite direction.

The publication of this book strikes me as an unusual step. Sadovnichii, the book’s editor-in-chief, is one of Russia’s best academic administrators, and the fact that he has taken to open and dispassionate conflict with the ministry of education is symbolic of a genuine civil society developing in

Russia. It also provides evidence that the interests of society are being taken up by the most important leaders, rather than being concealed within the offices of the bosses, as happened in the Soviet period. Sadovnichii and his co-authors are to be applauded for their civil and open position.

Valery N. Soyfer is at George Mason University,

Fairfax, Virginia 22030, USA. book reviews

NATURE | VOL 421 | 13 FEBRUARY 2003 | www.nature.com/nature 693

Testing time for Russian lessons

Mathematicians say Russia’s education reforms are a formula for disaster.

A word in your ear: Victor Sadovnichii (right) urges President Vladimir Putin to rethink on education.

A . SAZOVOV/A

http://opensample.info/order/42b0634f69c29c503ee9550227ac7e3e6e22a3a9?

Akateemikkojen vetoomus Putinille uksontojen vaikutuksen lisäämistä (klerikalisaatiota) vastaan yhteiskunnassa:

http://scepsis.net/eng/articles/id_8.php

Open letter to the President of the Russian Federation Vladimir V. Putin from the Members of the Russian Academy of Sciences

Dear Mr. President:

We have watched with deepening concern the increasing clericalization of Russian society, the Church’s infiltration of all areas of public life. The Constitution of the Russian Federation declares our country to be secular and separates the Church from the public education system. We address this letter to you as the holder of the highest office in this country and guarantor of the Constitution’s basic principles.

In March of this year, the 9^th World Russian National Council was held in Moscow. One of its resolutions caught our attention: “On the development of a national system of religious education and science.” It is a peculiar title. If religious education is an internal affair of the Russian Orthodox Church, then why should the Church concern itself with science? And would science be well served by such concern? The text of the resolution is unequivocal. The resolution calls for an appeal to the Russian federal government to “include theology in the list of scholarly disciplines recognized by the State Commission for Academic Degrees and Titles and to preserve theology as an independent scholarly field.”

The Church’s attempts to introduce theology to the list of government-recognized scholarly disciplines have a long history. Previously, however, the pressure exerted on the Academic Degrees and Titles Commission remained hidden from the public eye. Since the Council in March, the pressure is out in the open. But why is it that theology — an assemblage of religious dogmas—should occupy a place among scientific disciplines? Scientific disciplines deal with facts, logic, and proofs, but not faith.

The Catholic Church, it should be noted, has almost completely renounced interfering with science (in 1992 the Church even recognized its fault in the Galileo affair and cleared his name). In conversation with V. I. Arnold (March 1998), Pope John Paul II recognized that science alone is able to determine the truth, whereas religion, in the words of the pontificate, sees itself as better suited to evaluate the possible uses of new discoveries. The Russian Orthodox Church holds a different view:

“We need a dialogue between the government and society at large in order to end the monopoly of the materialist worldview that was created in the Soviet era.” (From the resolution of the Council.)

All the achievements of science worldwide are based on a materialist view of the world. Modern science is simply not concerned with any other views. Steven Weinberg, the American physicist and Nobel Prize winner, put it aptly:

““The experience of being a scientist makes religion seem fairly irrelevant. Most scientists I know simply don’t think about it very much. They don’t think about religion enough to qualify as practicing atheists.” (New York Times, August 23, 2005)

So what are we being offered to replace the “monopoly of a materialist worldview”?

But let us come back to the Academic Degrees and Titles Commission. The incorporation of the Church into a government body is an obvious breach of the Constitution. The Church has already infiltrated the army and now the media broadcast the blessings of new military equipment (battleships and submarines are now required to be blessed — which, alas! does not always help). Religious ceremonies attended by high government officials are also widely covered. These are all examples of the clericalization of this country.

The Council’s abovementioned resolution contains another urgent call “for the recognition of the cultural significance of Orthodox culture and ethics education in all schools and for the inclusion of this subject in the standard federal curriculum.”

Church officials are calling on the government to make Introduction to Orthodox Culture a mandatory subject in all Russia’s schools. The idea has been in the works for some time. In Circular #5925, dated December 9^th, 1999, addressed to “all eparchial officials,” Alexis II states that “the task of spiritual and moral education will not be fulfilled if we fail to pay attention to the system of public education.” The conclusion of the same document reads:

“In case difficulties should arise teaching ‘Introduction to Orthodox Beliefs,’ the subject should be called ‘Introduction to Orthodox Culture,’ which the teachers and school principals raised in atheism will find more acceptable.”

It follows from the quoted text that under the guise of “Introduction to Orthodox Culture,” we are going to have (in breach of the Constitution, once again) religious education.

Even if we assume that the course is truly about “Orthodox culture,” such a subject would still — as has been said so many times — be unacceptable in an ethnically and religiously diverse country. Nevertheless, the Council considers this subject necessary in our country, where Orthodox Christians, so they say, constitute an absolute majority. If you count all ethnically Russian atheists as Orthodox Christians, then they would indeed make up a majority. Without the atheists, alas, Orthodox Christians are in the minority. But that is not the point. Can we treat other religions with such disrespect? Is this not a form of Orthodox chauvinism? Church functionaries ought to take the time to consider whether such a policy will ultimately unite the country or lead to division.

In the European Union, where religious intolerance has already shown its colors, it has been recognized after much discussion that schools should teach a course in the history of the main monotheist religions. The main argument for such a course would be that teaching history and cultural heritage of other religions would promote understanding between members of different ethnic and religious groups. No one even thought of demanding the teaching of an “Introduction to Catholic Culture.” At last year’s Christmas Readings, Education Minister Andrey A. Fursenko announced the publication of the history of world religions textbook. The Orthodox lobby gave the announcement a hostile reception. Meanwhile the textbook, written by scholars of the History Institute of the Russian Academy of Sciences (the title is Religions of the World, to be used in grades 10 and 11), is a well-balanced account packed with information that any educated person should know.

And what do we have instead? A year ago, a St. Petersburg high-school student Masha and her dad went to court to demand that the high-school biology curriculum of “outdated and erroneous” Darwinism be replaced by the theory that man was created by a Divine force (creationism). It’s an absurd situation: for some reason the courts must now decide whether the theory of evolution, which states that life emerged on Earth three billion years ago, is true, or whether the truth lies rather in the theory of creation, which, unlike the theory of evolution, does not present a single fact but states that life on Earth has existed for a few thousand years. It seems to be a question exclusively within the competence of science. Yet Masha and her dad received support from the Patriarch Alexis II who declared at the Christmas Educational Readings:

“There is no harm in knowing the Bible’s account of the origin of the world. If someone wants to think that they descend from apes, let them keep their view, but without imposing it on others.”

But what will happen if school education gets deprived of elementary proofs, of basic logic, if the last remnants of critical thinking are eviscerated, and instead dogmas are learnt by rote — would that do no harm either? By the way, to be precise, neither Darwin nor his successors have ever stated that man descended from the ape. They only stated that apes and humans have common ancestors. But it is not only Darwinism that the Church has problems with. For instance, how does the Bible’s account of the origin of the world relate to the facts demonstrated by modern cosmology and astrophysics? What should be taught in school: these facts or the Bible’s account of the world created in seven days?

To believe in God or not is a matter of each individual’s conscience and convictions. We respect the feelings of religious people and our goal is not to fight religion. But we can not stand by when attempts are made to cast doubt on scientific knowledge, to extirpate the “materialist worldview,” to substitute the knowledge accumulated by science with faith. We shouldn’t forget that the government’s policy of innovative development can only be realized if schools and universities equip young people with the knowledge acquired by modern science. To this knowledge there is no alternative.

Members of the Russian Academy of Sciences
Evgeny ALEXANDROV,
Zhores ALFEROV,
Garry ABELEV,
Leo BARKOV,
Andrey VOROBIEV,
Vitaly GINZBURG,
Sergey INGE-VECHTOMOV,
Eduard KRUGLYAKOV,
Mikhail SADOVSKY,
Anatoly CHEREPASCHUK

31.7.201717.8.2017

Baltian maiden itsenäisyys ei ole ”palautettu” vaan kokonaan uusi

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/baltian-maiden-itsen-isyys-ei-ole-palutettu-vaan-kokonaan-uusi

…kuten muidenkin entisten neuvostotasavaltojen.

Baltia kuului Neuvostoliittoon 1940 – 1991, josta YK:n tunnustamana 1945 – 1991. USA:n ja Englannin on turha mitään muuta väittää ja pelata kaksilla korteilla, sillä niillä olisi ollut tilaisuus vaikka kummallakin erik- seen estää tämä, jos ne olisivat siitä ”maailman tärkeimmän asian” teh- neet,mutta silloin YK olisi luultavimmin jäänyt perustamatta,ja Kansain- liitto (johon USA EI kuulunut,ja josta NL oli erotettu) ehkä lakkauttamatta.

Viron väestö väheni tappamalla vain Saksan miehityksen aikana 1941 – 1944, jolloin mm. Viron kaikki juutalaiset ja mustalaiset tapettiin, ilmei- sesti ainoana miehitettynä maana. Viron oma mustalaiskielikin laiuse hävisi. Lähtemään halukkaat saksalaiset lähtivät jo 1940 Virosta ja muualta Baltiasta NL:n ja Saksan välisen sopimuksen mukaisesti. Samalla lähtivät myös useimmat Viron ruotsinkieliset.

Neuvostovallan palauttamiseen Baltiaan v. 1944 osallistui keskeisesti 200000 Puna-armeijaan kutsuttua baltialaista, joita ei ollut juurikaan käytetty muissa taisteluissa. (Virallisessa propagandassa heidätkin on luettu ”karkotetuiksi”.) Jos Baltian maita ei olisi 1940 liitetty NL:on, tuosta joukosta olisi ainakin suurin osa taistellut Hitlerin riveissä pakol- la tai vapaaehtoisesti. Baltiaa vapautettaessa Saksan armeijasta oli pitkään epäselvää, palautetaanko Baltian maiden itsenäisyys heti. Mo- net kuten ”pronssisotilas” Salumäe olivat käsityksessä, että palaute- taan. Yksi syy, että ei palautettu, oli että NL tutki Baltian avulla, millaisia metkuja länsi yrittää NL:n horjuttamiseksi. Tähän osallistui myös suomalaisia KGB-miehiä.

Juhani Putkinen väittää kaikenlaista muuta ja estää keskustelun.

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/viro-palautti-itsen…

JP: ”Viro palautti itsenäisyytensä voimaan 25 vuotta sitten

Virolaiset taistelivat leijonan lailla vuonna 1944 estääkseen Venäjää miehittämästä Viroa uudelleen. Venäjä kärsi suunnattomat tappiot mm. Narva-joella ja Sinimäkien taisteluissa. Lopulta Venäjä kuitenkin onnistui miehittämään Viron kun Saksa veti joukkonsa Virosta, eikä jättänyt Virolle kunnon aseistusta.

Venäjän brutaali miehitys kesti puoli vuosisataa. ”

RJK: Se ei ollut kansainvälisoikeudellisesti miehitys vaan YK:n tunnus- tama osavaltioasema toisessa, liittovaltiossa. Perustuslain mukaan siitä saattoi myös erota, mutta varsinaista muodollista poreduuria sellaiseen ei ollut, kuten ei ole esimerkiksi USA:ssakaan, vaan liittymiset ja eroamiset on aina toteutettu erikoislaeilla. NL:n perustuslaki oli sekä Kansainliiton että YK:n hyväksymä, toisin kuin esimerkiksi natsi-Saksan, joka erosi Kansainliitosta 1934 muutamaa päivää ennen kuin olisi erotettu, juuri KL-laittoman perustuslain takia.

JP: ” Pakolaishallitus

Pakolaiset pitivät yllä haavetta itsenäisen Viron palauttamisesta. Viron pakolaishallitus piti yllä Viron valtion jatkuvuutta. Mm. USA:ssa Viron suurlähetystö jatkoi toimintaansa miehitysten ajan, eikä USA milloinkaan hyväksynyt Viron miehitystä. ”

RJK: USA ja Englanti, kuten myös Ranska ja (Kuo Min Tangin) Kiina olisivat pystyneet kuikin erikseen estämään Baltian liittämisen laillisesti Neuvostoliittoon, jos olisivat kaikesta muusta välittämättä näin välttämättä halunneet tehdä.

JP: ” Itsenäisyyden palauttaminen hetkeksi

Kun saksalaiset joukot olivat poistumassa Virosta, eikä Venäjä ollut vielä valloittanut Viroa, niin Viron laillisen hallituksen edustajat palaut- tivat Viron itsenäisyyden perustamalla uuden hallituksen. Viron viralli- nen pääministeri – vt-presidentti – Jüri Uluots nimitti 18.9.1944 Otto Tiefin hallituksen – ja Tallinnassa Pitkän Hermannin tornissa liehui jälleen Viron sini-musta-valkoinen lippu. ”

RJK: Jäi yksityishenkilöiden toilailuksi.

JP: ” Uusi miehitys

Saksalaisten joukkojen poistuessa maasta ne eivät edes jättäneet virolaisille kunnon aseistusta puolustamaan kotimaataan. Niinpä puna-armeija valloitti Tallinnan 22.9. 1944 repien Pitkän Hermannin tornista Viron sini-musta-valkoisen lipun ja vetäen tilalle rikollisen punarättinsä.

Siitä alkoi Viron uusi verinen miehitys Venäjän toimesta ja se miehitys jatkui puoli vuosisataa aina vuonna 1991 tapahtuneeseen itsenäisyyden palauttamiseen saakka. De facto miehitys kesti kuitenkin vuoteen 1994 saakka, jolloin viimeiset Venäjän miehitysjoukot viimein poistuivat Virosta länsivaltojen ankaran painostuksen tuloksena. ”

RJK: Se ei ollut mikään vieras miehitys, vaan fasistiarmeija ajettiin pois Baltiasta suuressa määrin baltialaisten kansojen itsensä toimista. Tässä on otettava huomioon, että jos inkerinsuomalaiset lasketaan baltialaisiksi, niin Venäjän NL:n puolella oli ollut 30-luvulla ainakin puoli miljoonaa baltialaista.

http://demoscope.ru/weekly/ssp/sng_nac_39.php?reg=0

Huomattavasti vähemmän baltialaisia pisti neuvostoarmeijaa vastaan kuin taisteli sen riveissä.

JP: ” Kommunistinen komento palautettiin Viroon marraskuussa 1944. ”

Mikäs komento Saksan miehitysvallan alla ollut? ”Vapaa markkinata- lous”? Ainakin Ukrainassa saksalainen miehitysvalta kielsi ehdottomasti purkamasta kollektiivitiloja. Niille piti vain asettaa saksalainen kaikkivaltiaaksi johtajaksi.

” Narvajoen itäpuoliset alueet ja Petserinmaa liitettiin vuoden 1945 alusta Venäjän federaatioon.

Osa Suomessa ja Saksan puolella taistelleista virolaissotilaista kätkey- tyi maaseudulle ”metsäveljiksi” ja aloitti sissisodan. Heistä muodostu- neet ryhmät pääsivät pian toistensa yhteyteen ja järjestäytyivät, olo- suhteiden pakosta tosin löyhästi.Valtakunnalliseksi järjestöksi muodos- tettiin Aseellisen taistelun liitto. Venäläiset aloittivat ensimmäisenä vastatoimena ”kansallismielisten ainesten” järjestelmällisen juurimisen pois maakunnista. Kotikonnuiltaan poistetut ihmiset joko teloitettiin tai kyyditettiin Siperiaan. ”

RJK: KGB oli alun perin mukana siinä ”metsänveljien” organisoimisessa. Esimerkiksi kaikki englantilaisten desantit, joita sinne uitettiin, kulkivat ilmeisesti KGB:n yhdyshenkilöiden kautta, joista osa oli suomalaisia, en- tisiä punakaartilaisia. (Virolaiset ilmeisesti luulivat heitä inkeriläisiksi.)

JP: ”Maanviljelystilojen kollektivisointi aloitettiin vuonna 1947.Toiminta aktivoitui maaliskuussa 1949 operaatiolla, jonka nimi oli ”Valmistautu- minen kevätkylvöön”. Missio huipentui parin seuraavan kuukauden aikana, jolloin kansallistettiin noin 80000 virolaisen kulakin omaisuus. Noin 20700 pahinta kulakkia, jotka olivat pääasiassa lapsia ja nuoria, kuljetettiin Siperiaan sekä eri puolille Neuvostoliittoa. Operaatio auti- oitti 20000 tilaa, mikä merkitsi metsäveljien lopun alkua. Kollektivisointia jatkettiin 1950-luvun alussa, jolloin myös Neuvosto-Eestin kommunistisen puolueen (EKPNKP) johto venäläistettiin.”

RJK:Kulakki on väärä nimitys,vaikka sitä saatettiinkin käyttää. Baltiassa ei ollut kulakkeja tsaarinkaan aikana, vaan maat olivat aatelisten omai- suutta (toisin kuin Venäjällä, jossa aateliset vain hallitsivat niitä). Kulakki-nimeä saatettiin kyllä käyttää varsinkin, jos isäntä oli palvellut saksalaisia. Kulakki oli tsaarin Venäjän etuoikeuksiltaan ja erivelvolli- suuksiltaan laissa määritelty kerrostuma, jolle tsaarin politiikkana oli keskittää kaikki omistus maaseudulla, joka ei ollut esimerkiksi kirkon. Tämän keskityksen piti ”vapauttaa” muut omaisuudesta työvoimaksi paitsi kulakeille myös kaupunkien teollisuudelle ja kaupalle.

JP: ” Vaikka Viro ei ollut käynyt toista maailmansotaa valtiona, ”

RJK: Olipas se tapellut. Neuvosto-Viro ei ollut lakannut olemasta valtio.

JP: ” se menetti paljon enemmän kansalaisiaan kuin Suomi. ”

RJK: Juu, kun saksalaiset tappoivat mm. eräät vähemmistökansat viimeiseen henkeen.

JP: ” Virossa oli vuonna 1939 asunut 1133940 ihmistä. Vuosina 1939 – 1958 maa menetti 334520 henkeä, noin 30 prosenttia väestöstään, josta 18 – 20 prosenttia oli kuollut tai kaatunut sodan aikana. Länteen pääsi pakenemaan 90000 ihmistä, ja ainakin 33180 (Grünthal 2001b) siirrettiin muualle Neuvostoliittoon.Loput teloitettiin tai menehtyi muu- ten venäläisten ja saksalaisten käsissä. Viron väestö väheni neuvosto- vallan aikana, vuosina 1940 – 1941 ja 1944 – 1991, kaikkiaan neljännek- sellä (Paju 2000b). (Öispuu, 1992, 242-245, 256-258; Sinilind 1985, 26, 28; Raitis 1999; Kim et al. 1978, 513-515; TS 18.2. 2001, 17.)” [xxxv] ”

Täällä on Baltian maiden asukasmäärät 19240:

Liettua 2.9 mlj.

Latvia 1.9 mlj.

Viro 1.0 mlj.

Vuonna 1979 Virossa on 1.46 miljoonaa KANSALAISTA. Tässä eivät ole mukana tilapäisesti oleskelevat sotilaat, opiskelijat, merimiehet tai siirtotyöläiset, joita kaikkia Virossa oli maan kokoon nähden paljon.

Etnisiä virolaisia oli tuolloin koko NL:ssa 1.0 miljoonaa, joista Virossa 9.5 mlj. Ulkomailla oli 100000 etnistä virolaista.

” Estonians

a nation and the basic population of the Estonian SSR. Of the 1,019,800 Estonians in the USSR (1979 census), 948,000 live in Estonia and the remainder reside in the RSFSR, chiefly in the city of Leningrad and in Leningrad, Pskov, and Omsk oblasts, in the Latvian and Ukrainian SSR’s, and in the Abkhazian ASSR. More than 100,000 Estonians live abroad, mainly in the USA, Sweden, and Canada. They speak Estonian.

The ancestors of the Estonians were Finnic-speaking tribes who probably arrived in the area now called Estonia as early as the third millennium B.C. … ”

JP: ” Yllätys, yllätys, baltit eivät näyttäneetkään haluavan kuulua ”neuvostokansojen onnelliseen perheeseen”. [xlvii] ”

Ei ollut enää kyseessä sama Neuvostoliitto kuin vaikka vain 5 vuotta aikaisemmin. Gorba oli aloittanut kansalaisten etujen kuten säästöjen ja eläkkeiden hävittämisen panemalla painokoneet akselit punaisena suoltamaan ruplia samalla kun maahan vaikka millä vippaskonsteilla haalittiin länsivaluuttaa.

Itsenäisyydellä oli tietysti aina ollut kannatusta, mutta esimerkiksi Putkisen mainitsema Trivimi Velliste kannatti vielä 80-luvun alussa itsenäisen Viron kuulumista Varsovan liittoon ja SEViin, ja siten ainakin jonkinlaista sosialistista järjestelmää.

JP: ” Itsenäisyyden palauttaminen

Islannin parlamentti ilmoitti ensimmäisenä elokuussa 1991, että sen suorittama Viron tasavallan tunnustus on edelleen voimassa. EU:n ulkoministerikokous 27.8. 1991 tervehti Viron suvereenisuuden ja itsenäisyyden palauttamista ja kehotti jäsenmaitaan palauttamaan diplomaattiset suhteet Viron kanssa. [xlviii] Huom! EI mitään uudelleen itsenäistymistä, vaan sen saman jo noin 80 vuotta vanhan Viron kanssa diplomaattisten suhteiden palauttaminen. Viro oli ollut välillä puoli vuosisataa miehitettynä. ”

Nimenomaan KOKONAAN UUSI ITSENÄISTYMINEN kansainvälisoikeudellisesti.

Baltian maat olivat II maailmansodassa OIKEALLA LIITTOUTUNEIDEN PUOLELLA, vaikka Putkinen sitäkin yrittää muuksi vääntää, ja SUOMI OLI VÄÄRÄLLÄ AKSELIVALTOJEN, HIROHITON JA HITLERIN PUOLELLA.

Keskustelua:

Make kommentoi_ 20. elokuu 2016

Neuvostomiehitys ja sen jälkeinen kammottava diktatuuri olivat pitkä, ilkeä painajaisuni Virolle. Pahat jäljet se jätti virolaisten kollektiiviseen tajuntaan.

Onneksi noista päästiin irti ja suunnattiin heti länteen kaikin mahdollisin tavoin. Suomen tavoin Viro on osa länttä.

John kommentoi_ 20. elokuu 2016

Länsi on samaan suuntaan menossa kuin Viro vuosina 1945-1988.

Make kommentoi_ 20. elokuu 2016

Mihin suuntaan länsi on menossa John? Koilliseen?

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 21. elokuu 2016

Konkurssiin.

Orwell kommentoi_ 21. elokuu 2016

Neukkula, kuten pääosin muut vasuri/kommunistimaat, on jo konkurssissa…

teuvomast kommentoi_ 21. elokuu 2016

Koko neukkulaa ei ole ollut n 25 v ja sen ajan se on ollut venäjä ja kaiken lisäksi porvari systeemillä .

Putinin puolueen veljespuolue on Suomen kansallinen kokoomus . terv tepivaari

Kalle kommentoi_ 22. elokuu 2016

Katselin tuota vanhempaa avausta samasta asiasta; en viitsinyt kom- mentoida. Mm Metsäveljistä annettiin kovin ”kiillotettu” kuva ja kovin oli valikoiden otettu esille asioita. Joku voi ehkä uskoakin mutta minä en.

Minulla on kaksikin teosta Metsäveljien historiasta; tosin eestinkielisiä. Niistä kuitenkin selviää (ilman mitään ”suojeluskuntataustaa”) kovinkin raadollisia asioita. Eestiläiset itsekin, avustivat heitä, joskin, ilmiantajiakin riitti.

Tuo itsenäistyminenkin on kohtalaisten ristiriitainen asia. Olen lukenut parikin erilaista, pitkähköä artikkelia Eestin itsenäistymisen alkuajoista, mafia-tyyppisiäkin ilmiöitä riitti; suojelurahojen kerääjiä(eestiläisiä), aseellisia joukkoja, jopa rikollisia…jne.

Noista sisällissodan aikaisista eestiläisistä Suomessa, ehkä tunnetuin oli Hans Kalm, valelääkäri, kosmopoliitti seikkailija ja paljon muuta mutta majuriksi asti Suomessa kerkesi päästä. Sittemmin ei kovinkaan kunniakas historia, jos edes oli sisällissodan ajaltakaan. Tottelematon komentaja, joka toimi omin päin vastoin ylempiä käskyjä.

Suomalaisilla ja eestiläisillä on sama ”vika”, meitä riittää kaikenmaail- man sotiin ja konflikteihin, siis seikkailijoita; en sotilaiksi luokittelisi,

Sotahistoriaa yleensäkin aivan liikaa ylistetään kunniakkaaksi. Suomalaisten hyökkäyssota -41, muuttui puolustussodaksi, joku luokittelisi kunniakkaaksi. Puolustussota alkaa puolustustoimin ja jatkuu sellaisenaan koko sodan ajan. Se on puolustussotaa.

31.7.20173.9.2018

Hippulat vinkuen…

… ja kapuloita rattaisiin!

Osoittautuu, että nuo mainitut oliot voivat olla TASAN SAMOJA, mutta TOIMINTA on eri, jonka näkökulmasta niitä tarkastellaan: hippulaa (<kibulas) lennätetään jonkin narunpäässä, mutta jos siitä samasta kap- paleesta kiskotaan sitä narua, se sama ”malka” on kapula (<kabulas).

(Vähän samaan tapaan kuin erääseen toiseen tieteelliseen kiistaan ver-ratakseni, sisäpiirireiluus”moraali” ja ulkopiirirotumurha”moraali”…)

Tähän liittyy pistämätön metodinen keino tunnistaa verbivartaloiden aspektien avulla kantabaltista tai ainakin sen kautta peräisin olevia, sen äännejärjestelmään sovitettuja sanoja.

Hesari-yhtymän ”Tieteen” jutut ovat asiantuntematonta hörönlöröä ja palstantäytettä, jota myydään kalliilla.

http://www.tiede.fi/artikkeli/kysy/mista_tulee_sanonta_hippulat_vin…

” Ehkä tuulen vinkumisesta rattaissa.

Kovalla vauhdilla liikkumista kuvaavat sanonnat,joissa puhutaan hippu- loiden vinkumisesta, ovat tulleet suomen kirjakieleen kansankielestä 1900-luvun alussa. Varhaisimmissa esimerkeissä ne kuvaavat usein rattailla ajamista. Eräissä satakuntalais- ja hämäläismurteissa ajelurat- taita onkin nimitetty hippularattaiksi. Itse hippula-sanan merkityksestä ei juuri tässä sanonnassa voi sanoa mitään varmaa. Hippu merkitsee kansankielessä monen muun asian lisäksi ohutta kärkeä, ja hippula on ilmeisesti tämän johdos.Näin ollen vinkuvat hippulat voisivat tarkoittaa ajorattaiden ulokkeita, joissa tuuli vinkuu kovalla vauhdilla ajettaessa.

Sanonta on kirjallisuuden välityksellä tullut tutuksi myös sellaisille ihmi- sille, joiden omassa kielenparressa hippula-sanaa ei ole käytetty ollen- kaan tai sillä on ollut jokin muu merkitys. Näitä muita merkityksiä ovat esimerkiksi puolisukat, tossut tai kengännauhat. Iissä ja Kuusamossa hippulat ovat tarkoittaneet miesten sukuelimiä. Näin ollen sanonta on voinut käyttäjien mielessä saada uusia tulkintoja ja käyttöaloja. Tarkka ymmärtäminen ei ole ollut välttämätön ehto sanonnan käytölle.

Hippula-sana on äännerakenteeltaan sellainen, että se voidaan tulkita pelkäksi kuvailusanaksi vailla täsmällistä perusmerkitystä. Stadin slan- gissa hippula on merkinnyt rahaa samaan tapaan kuin nappula, ja mo- nikollista hippulat-sanaa on käytetty hippojen eli iloisen tanssitilaisuu- den merkityksessä. Näiden pohjalta ei hippuloiden vinkumista voi kui- tenkaan selittää, sillä ne ovat selvästi nuorempia kuin murrepohjaiset kirjakielen esimerkit. ”

[RK: Tanssitilaisuus ei ole hippulat vaan hippalot, joka on karjalainen diminutiivi sanasta hi(i)ppa , joka tarkoittaa korkeaa, tietynmallista päähinettä, jota on käytetty sen nimisessä leikissä. Se sana on luulta- vasti sama kuin huippu ja tämä edelleen samaa juurta kuin toista kaut- ta tuleva suippo, suippu. Samaa alkua ovat löyly- tai ammennusastia kipa, kippo, koppa, englannin cap. Eräissä tapauksissa tämä sana tar- koittaa ”kipollista”, ”kapallista”, ”kupillista” (suurin piirtein kerralla katti- lassa tai nuotiolla keitettävää määrää vaikka munia tai nauriita), lukua 15 eli ”kipa-tusinaa” KEITTOTUSINAA: kepti, kepa = paistaa, kovettaa kuumentamalla.
Sanajoukko on kovalla p:llä, saattanut tarkoittaa päälakea tai jopa pääkalloa. Fraenkelin liettuan etymologinen:

Lithuanian: kypà = kipa, 15 lukumäärä, kipa-tusina

Etymology: ’Mandel = manteli, nielurisa, 15 munaa, Zahl von 15 Stück’,
aus russ. kipa ’Ballen = tukku, pakka, päkiä, Packen = pakka’, das seinerseits aus
mnd. kip ’Packen’ stammt.
Direkt aus ostpr. kip ’flacher = laakea, grosser Korb = suuri kori’ ist
lit. kypas ’Kiepe’ = selkäreppu, selkäkori, entlehnt,
cf. lett. ķīpa, -e, -is ’grosses Fass = suuri astia, netzartiger Sack für Heu, = verkkosäkki heinälle, Klee = apila, Futtersack = täytesäkki, toppatyyny’ aus ndd. kīp(e).

Unklar ist das Verhältnis von lit. kìpė, -is ’Melkkübel’ = lypsyastia,
lett. ķīpa, -e, -is ’kleines Schöpfgefäss’ = pieni ammennusastia zu
estn. kipp = kippo, finn. kipa ’Schöpfgelte’ = ammennuskiulu.
(Thomsen Ber. 261, M.-Endz. s.v. ķīpa).

Ven. kipa = monesta eri osasta kokonpantu (esim. ruoka), muinaisslaavin koup = kasa, kupo, viittaisi baltin sanaan *kemp = kasata > *kimp– = lisätä kasaan.
ruots. kippa = kaataa, kipata (yhteen).

(*kep- ja *kem-p- eivät liity toisiinsa: jälkimmäinen –p– on johtopääte, joka tarkoittaa edestakaisuutta: kasaan sekä listään että siitä otetaan: siitä tulee myös kauppa. )]

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/hippulat-vinkuen

Sanontaa on käsitelty Facebookissa Tampereen murteen ymmärtämis- opas -sivulla. Sanonta hippulat/sippulat vinkuvat/viuhuvat tunnetaan kautta maan. Hippula voi olla myös hipale tai sipale. Savolainen kova vauhti (varsinkin ilmassa tai tuulta päin) on ”aika haipakkaa/hiipakkaa”. Siipikin lyö ja viuhuu, mutta on varmasti vanhempaa, mutta ehkä samaa perua. Hipaista/sipaista, hivaltaa/sivaltaa.

Sanan esiintyminen eri muodoissaan toistuvasti h- ja s-alkuisena viittaa lainasanaan baltin tai slaavin suunnalta vartalosta *šibal- tai žibal-. Tällaisia Wikipediasta löytyykin, esimerkiksi sorbin šibały = vauhdikas, eloisa, veijarimainen, šуbа = ruoska, piiska, vitsakimppu, luuta, tšekin šibal = veijari, rasavilli, vauhtisaapas, puolan szyb = viuhuen ilman halki lentävä esine, olio, nuoli.

Näiden katsotaan juontavan muinaisslaavin sanasta *šibati = heittää, lingota, lyödä, rämistä (gremet´), venäjän *šibat´, ukrainan *šibatí = heittää, lingota, lyödä, sivaltaa, serbokroatian *šibati = kiirehtiä, hosua, huijata, venäjän *šibkij = nopea.

Edelleen sanan katsotaan palautuvan indoiranilaiseen sanaan kṣipáti = lyödä, heittää lingota, kṣēраs = heitto (Max Vasmer).

Juha Kuisma kirjoittaa kirjassaan Tupenrapinat seuraavasti:

” Mitä ovat nuo hippulat, jotka vinkuvat? Yden selityksen mukaan hip- pulat ovat matka-ajoon tarkoitettujen hevoskärryjen pinnoja, jotka su- hisivat oikein kovaa ajettaessa. On selitetty niiden olleen ajelukärrien koristetupsuja tai nirkkoja, jotka kovassa ajossa vinkuivat.

Kolmannen selityksen mukaan hippula olisi ollut kengännauhoissa jos- kus käytetty pieni soikea poikkipuu. Samanlaisia hippuloita käytettiin ennen naruissa, joilla sidottiin ostospaketit. Kun oikein kovaa juoksi, saattoi liioitellen sanoa hippuloiden vinkuvan.

Hippula on yleisesti mikä tahansa pieni ovaalinmuotoinen esine. Tästä muodosta tulee eräs sivumerkitys ”miehen kives”. Tämän muotoinen kärki on myös siinä raudassa,johon reen aisa liittyy.Kun ajetaan tai juos- taan lujaa, tai on oikein kova kiire, mennään niin että hippulat vinkuu. ”

Näin Juha Kuisma.

Kiire ja naru ja viuhuminen sisältyvät noihin kantasanakandidaatteihin- kin,usein kaikki,ovaalinmuotoisuus olemuksellisesti välttämättä ei, eikä *šibalin tarvitse absoluuttisesti olla pienikään,paitsi suhteessa narun pi-tuuteen, jossa se riippuu, joka taas näyttäisi olevan olemuksellista. Olen havainnut hippuloiksi nimitettävän erilaisia narussa roikkuvia esineitä ja myös naruun poikittain liittyvää kapulaa tai ovaalia kädensijaa, josta narua vedetään.

Ainakin 9/10 ”hippuloista” liittyy tavalla tai toisella hevoseen, mutta hippoksesta sana ei tule. ”Hevonen” on ilmeisesti lainautunut samaa reittä, tämä reitti on tässä juuri tärkeää.

Sanonta kertoo usein tavallista kieltä konservatiivisemmin sanan mer- kityksen, varsinkin jos sanonta on säilynyt, vaikka tarkka merkitys on unohtunut: ”turha potkia tutkainta vastaan” (= mittalankaa, -tikkua, ob- jektiivisia tosiasioita vastaan, SU), ”yrittänyttä ei laiteta” (ne laiddaman = ei hylätä, heitetä yli laidan, laidata, preussi), ”peninkulma” = koirankuu- luma, ”mennä syteen (suteen)” = tervahaudasta ei saada tervaa, vaan pelkkiä sysiä,”mennä hakoteille”:haoista ”punotut” tiet soilla olivat mui- noin yksi tärkeimmistä ja ns. arkeologisesti näkymättömien heimojen kohdalla ainoa tiemuoto, niin että venäjän sana ”put´” (josta tulee myös Putin!) ja liettuan ”pintis”, joka tarkoittaa muitakin punoksia ja verkkoja ”pinsiä” (pinnessä > pinteessä), tarkoittivat alun perin nimenomaan punottua hakotietä, ”alakuloinen” on kaskea (kuloa) poltettaessa ja valvottaessa pottumaisella tuulen alapuolella oleva, jne.

Hippulat ovat ”heitättimet”, joka antavat heitto- ja linkousominaisuudet muuten kevyille kohteille, joilla niitä muuten ei ole.

Hippulat/sippulat/sipaleet tarkoittaa kasakoiden ja tataarien nagaikka-taisteluruoskan kärkipainoja.

Sana tulee ukrainan sanasta šibаti = lyödä, sivaltaa (ruoskalla), heittää, aivan erityisesti heittää kuin lingolla eri pyörittämällä langan päässä. Niillä oli kolme tärkeää tehtävää:

1. ensinnäkin niiden avulla oli mahdollista saada iskuun moninkertainen nopeus ja monikymmenkertainen energia pyörittämällä tavalliseen iskuun verrattuna

2. Ne saivat ruoskan kärjen kiertymään sellaisen kohteen kuin vihollisen kaulan, keihään tai miekkakäden ympärille ja hänet voitiin kiskaista hevosen selästä.

3. näiden kärkipainojen viuhuna kertoi, että nopeus ja voimat olivat oikeita iskuun, ja lingolla taas, että kivi lentää oikealle etäisyydelle.

Tässä kuvassa on ilmeisesti ohjastajan nagaikka, jolla kannustetaan hevosta. Samaa kokoa, mutta erimallinen on kasakkaupseerien arvonmerkkinagaikka.

Oikea taistelunagaikka oli paljon järeämpi, piiska noin parimetrinen. Painon ja pittuden kerrotaan tataarisotilaille olleen sellaiset, että sillä painolla saattoi ruoskalla taitavasti hevosen selästä lyöden kolkata suden.

https://en.wikipedia.org/wiki/Nagyka

Nagyka

From Wikipedia, the free encyclopedia

Nagyka (nagaikka)

The Nagyka, nagaika, or nagayka (Russian: нага́йка) is a short, thick whip with round cross-section used by Cossacks, borrowed from Nogai people, hence the original name ”nogaika”, or ”Nogai’s whip”.^[1] It is also called камча, kamcha from the Turkic word ”kamci” for ”whip”. The latter word is also used for short whips of Central Asian origin.

The nagyka was made out of leather strips by braiding. It was possible to have piece of metal at the tip of the whip.

The main purpose of a nagyka was to urge a horse. A metal piece was used for defense against wolves. According to Vladimir Dahl’s ”Explanatory Dictionary of the Live Great Russian language”, this nagayka was called volkoboy (волкобой, ”wolf-slayer”).

In modern times the descriptions of the military use of nagyka tend to be mythologized, and in the past the prime and predominant use was to drive horse. ^[2] At the same time nagyka was known to be used against unarmed people, e.g.,for corporal punishment or to disperse public disorders ^[3] (e.g., during Russian Revolutions),^[4] so that a cossack with nagayka has become a symbol of tsarist oppression.

In 2005 the Cossacks were reformed and armed with nagykas in addition to other traditional weapons. In 2014, Members of Pussy Riot were attacked by Cossacks wielding nagykas and pepper spray while protesting. ^[5]

Taistelunagaikan kahvaan saattoi liittyä teräase: lyhyt miekka tai pitkä tikari, joka jäi käteen, vaikka nagaikka olisi irronnutkin tehtyään ensin vielä pahempaa jälkeä siellä toisessa päässä. Joillakin taistelijoilla oli keihäs/peitsi, joillakin miekka, ja joillakin taisteluruoska.

Järeä taisteluruoska kuuluu samaan erittäin tehokkaiden unohtuneiden muinaisaseiden kategoriaan kuin varsikeihäs,varsinuija (varsta) ja linko, joiden huonona puolena oli,että niiden käyttö oli opeteltava pienestä asti ”selkäytimestä” ja sitä oli pidettävä yllä kuin huippu-urheilutaitoa. Näitä väitetään turhaan ”mytologisiksi”. Kettingin päässä oleva iso mahdollisimman tappavasti muotoitu kuula, jossa nimenomaan sillä kuulalla yritetään tappaa, ns. morgenstern, on eri ase.

http://vasmer.info/…/%D1%88%D0%B8%D0%B1%D0%B0%D1%82%D1%8C/

происхождение слова шибать = lyödä, heittää, lingota

шиба́ть шиби́ть «бросать, бить», ушиби́ть, ши́бкий, ошиба́ться, оши́бка, укр. шиба́ти «метать», блр. шыба́ць, др.-русск. шибати «бить, греметь, поражать», ст.-слав. шибати μαστίζειν (Супр.), болг. ши́бам «бью, хлещу» (Младенов 693), сербохорв. ши̏бати, ши̏бȃм «пороть», словен. šíbati, šȋbam – то же,чеш. šibati,слвц. šibаt᾽,польск. szyb «предмет,со свистом летящий по воздуху», szybem «стрелой», в.-луж. šibaɫy «резвый, плуто- ватый», н.-луж. šуbа «помело, розга». Едва ли можно отделять друг от друга значения «бросать» и «бить», вопреки Миклошичу (см. Мi. ЕW 339) Считают родственными др.-инд.kṣipáti «бросает,метает»,kṣiprás «скорый», kṣēраs «бросок», kṣēpáyati «заставляет бросить», авест. хšviwra-, хšōiwra- «быстрый»; см. Цупица, ВВ 25, 93; Махек, «Slavia», 16, 175; Младенов 693; Майрхофер 289. Далее сближали с д.-в.-н. sweifan «блуждать, махать», др.-исл. sveipa «бросать» (Сольмсен, Unters. gr. Lautl. 209; Торп 555). Маловероятны предположения Ильинского (РФВ 61, 232).

Tämä koru on nimeltään Nagaikka, pallot ovat hippulat/sippulat:

SITEENKIN KANTABALTTIA:

Itse asiassa tuo perussana on sittenkin kantabaltista ja on muotoa *kebti, kemba, kebo = iskeä, tarttua (kalakoukkuun, koukku kalaan, jne., prosessi

http://www.prusistika.flf.vu.lt/zodynas/paieska/1?id=841

kabīuns = kiinni, riippuva, riippuen

kabīuns (III 101₂₃), t.y.: wīrst kabīuns „wird hangen – tampa kabėjęs“ III 101_22–23 [63_28–29] fut. (sudurtinis) 3 sg. „kabės = riippuva“ (= priestos „pristos, prisikabins“ VE 49₃), kur kabīuns „kabėjęs“ partic. praet. act. nom. sg. masc.=pr. *kabīvuns „t.p.“/acronym>pr.inf. *kabē- (=*kabētvei) „kabėti, hangen“ = lie. kab-ė́ti „t. p.“; plg. tos pačios šaknies žodžius lie. (verb.) kab-ìnti „hängen“ (ir skab-ìnti „kabinti, glėbti“), la. kab-inât „t. p.“,

be to, lie. kèb-ti (kem̃ba, kẽbo) „kibti = iskeä (koukkuun), kabintis = ripustautua“

bei (subst.) kab-ẽklis „kablys = koukku“ resp. keb-ẽklis „t. p.“ ir kt. žr. LKŽ V (s.v.v.), ME II 129t., Fraenkel LEW 200t., Toporov PJ III 107t.

Turime verb. balt. *(s)kab-/*(s)keb- „kabinti, kabėti = ripustaa, kibti = iskeä, tarttua“ /acronym> verb. balt.–sl. *(s)kab-/*(s)keb- „(už)lenkti(s), kreivinti(s)“, iš kurio išriedėjo sl. žodžiai – rus. скоб-a „kabė“, (dial.) коб-еня „kablys“ ir kt. [Vasmer ESRJ II 267, III 643, Fraenkel l. c. (ir liter.), Toporov PJ III 108, Varbot Ėtimologija (1979) 1981, p. 34tt., ESSJ X 101].

Tässä on huomattava, että etuliite s- tarkoittaa kantaindoeuroopassa ”pois, irti”, mutta venäjässä se tarkoittaa ”yhteen” (so– kuin liettuan su– ja preussin san-). Skobka tarkoittaa yhdistävää koukkua. Se tarkoittaa myös sulkumekkiä. Myös kabė tarkoittaa pääasiassa koukkumaista liitintä. кобеня on vanhentunut sana, jonka perusmerkitys on mutka, käyrä, koukunmuoto.

Verb. balt.–sl. *(s)kab-/*(s)keb- „(už)lenkti(s), kreivinti(s) = taipua paikal- taan“ kartu germ.verbum [→s.isl.(subst.) hóp „kleine Bucht = pieni lahti, poukama“ ir kt.,plg.Pokorny IEW I 918,Vries AEW 248] suponuoja grei- čiausiai ne (praindoeuropietišką) verb. ide. *(s)kob-/*(s)keb- „(už)len- kti(s), kreivinti(s)“, o (vėliau atsiradusį) verb. ide. dial. (balt.–sl.–germ. ir pan.) *(s)kob-/*(s)keb- „t. p.“; šitaip manyti verčia tai, kad fonema *b (ne *bh!) yra matyt ne ide. prokalbės, o vėlyvesnių ide. dialektų padaras (Gamkrelidze-Ivanov IJI I 14tt.). Galima spėti, kad iš pradžių egzistavo verb. ide. *(s)kop-/*(s)kep-/*(s)kap- „t. p.“, kuris vėliau vienuose ide. dialektuose išliko, kituose „suskilo“ į ide. (dial.) *(s)kop-/*(s)kep-/*(s)kap- „t. p.“ ir *(s)kob-/*(s)keb-/*(s)kab-

Verbi *s-keb- on kantaindoeuroopan johdannaissana, joka tarkoittaa ”iskeä irti”. Kantabaltissa kivinen iskos kuten nuolenkärki on *skemba, nykylatviassa edelleen šķemba. Skapti on iskeä pois jotakin siten, että siitä emäkappaleesta tulee toivotunlainen, esimerkiksi kuurin sana skapis = ”veiste” = (sileäpintainen) lauta, hylly, josta tulevat ruotsi skåp ja saksan Skaf.

(Sanalla ”kopóti” on ”Protoidoeuroopalaisten juurten luettelossa” väärä selitys:

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_roots#.C7.B5

” *skap- = tool = työkalu

” Russ. щепа (ščepa) = lastu, sälö, liuske, Lith. kapoti, Ltv. kaplis, Gm. skaft/, Gk.

σκεπάρνιον (skeparnion) = pilari, pilarinjalus = pilarin alla oleva leveä litteä kivi,
Lat. capus, Pers. /kāfad, Alb. kep, Old Prussian warnaycopo (tämäkin ihan muuta…kuten jo näimme), ON skapt, OCS kopajǫ ”

”*Skap-” (*skāp-, josta tulee noista korkeintaan muinaisnorjan ”skapt”, jos sekään, sillä kuurin sana on ollut ”*skampti” > mkur. skaptun) on ensinnäkin kantabalttia/muinaisliettuaa ja sielläkin johdos kantabalt(oslaav)in vartalosta ”*skemb-”, josta tulee myös tuo venäjän sana ja latvian sana šķemba = (kivinen) nuolenkärki, irroke.

http://en.wikipedia.org/wiki/Curonian_grammar

” ……..1.decl. …………. 2.decl. ……………… 3.decl.

……….Sing. …..Plur. … …Sing. …. ……Plur. ……….. Sing. …….Plur.

Nom. vīras vīrāi … .skapis .. ….skapjāi ……. turgus …turgūs

Acc. vīran vīrāns . skapin . ….skapjāns … turgun… turgūns

Gen. vīras vīrūn .. . skapjas …skapjūn … turgaus. turgūn

Dat. vīraj vīrams skapjaj … skapjams . turgav ….turgums

Abl. vīrā vīrams skapjā .. skapjams . turgaus ….turgums

Ins. vīrami vīrais … skapimi skapjais … turgumi ….turgumis

Loc. vīrai ……vīraisu …..skapīju …skapjaisu . turgūju …..turgusu

Voc. vīru! …….vīrāi! .. …..skapi! .. ….skapjāi! ….. turgau! …..turgūs!

Aspektista *skeptis, jossa tarkoittettu tulos on irrotettu osa, tulevat taas liettuan sanat skietis = nuolenkärki, skietas =kudontakaise, heltta ym, skiedra = lastu.

(plg., pvz., verb. ide. *ke/oup- 63 → ide. dial. *ke/oup-/*ke/oub-, žr. s. v. kaāubri orjantappura), bet visa tai – jau atskirai tyrinėtini klausimai.

Preussi: kabītwei = riippua, ripustautua, tulla ripustetuksi

				perejīn-gisku:	imperatīws:	kōnjunktiws:	particīpai:
As:	kabba	kabēi	As asma kabīwuns / kabīwusi	As wīrst kabīwuns / kabīwusi	kabīsei!	kabīlai	tēntiskas aktīws:
Tū:	kabba	kabēi	Tū assei kabīwuns / kabīwusi	Tū wīrst kabīwuns / kabīwusi	kabbais!	kabīlai	kabānts
3sg:	kabba	kabēi	… ast kabīwuns / kabīwusi	… wīrst kabīwuns / kabīwusi	kabīsei!	kabīlai	pragūbiniskas aktīws:
Mes:	kabbimai	kabēimai	Mes asmai kabīwusis / kabīwušas	Mes wīrstmai kabīwusis / kabīwušas	kabbimai!	kabīlimai	kabīwuns
Jūs:	kabbitei	kabēitei	Jūs astei kabīwusis / kabīwušas	Jūs wīrstei kabīwusis / kabīwušas	kabbaiti!	kabīlitei	pasīws:
3pl:	kabba	kabēi	… ast kabīwusis / kabīwušas	… wīrst kabīwusis/ kabīwušas	kabīsei!	kabīlai	nitranzitīws

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=kab%C4%97ti

kabė́ti = ripustaa

Straipsnelis:Vienas iš lietuvių kalbos veiksmažodžių, kuris eti- mologinėje literatūroje laikomas neišplėstu. Ide. dial. *(s)kob-/ *(s)keb– ‘(už)lenkti(s),kreivinti(s) = taipua,vääntyä (paikaltaan)’ < ide. *(s)kop–/*(s)kep– ‘taip pat’.Šis veiksmažodis turi šakninių refleksų ar vedinių kitose indoeuropiečių kalbose: lie. kèbti, kem̃ba, kẽbo ‘kibti, kabintis = tarttua, kiinnittyä (intr., taipumus, jne.’; lie. kìbti, kim̃ba, kìbo = iskeä, tarttua (kala koukkuun ym.); vediniai: lie. kàbti, kam̃ba, kãbo ‘pasidaryti kabančiam = ripus- tautua’, lie. kabóti, kãbo, –ójo ‘kabėti’, la(tvia). kabinât, –u, –āju ‘kabinti = ripustaa’, lie. kabìnti, –ìna, –ìno, pr. kabīuns ‘kabinęs’, r. скобá ‘kabė’, dial. кобеня ‘kablys’, кóбень, –бня ‘užsispyręs, kietakaktis žmogus = kovapäinen ihminen’, s. isl. hop ‘nedidelė įlanka ) pieni lahti, poukama’.Kun narusta heilutetaan painoja tai koukkuja, ne ovat ”hippuloita” tai ”sippuloita” < *šibulas < *kibulas.

Mutta kun tällaisella jäykällä kappaleella, vaikka käteen sopi- valla ovaalinmuotoisellakin, KISKOTAAN SITÄ NARUA, se ei olekaan **kibulas, vaan se on **KABULA(S): kapula! Tämä aspektikuvio on muodostunut KANTABALTISSA..

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/05/onko-uralilaista-filoso….

” riittinen 03.01.2011 00:26

Lainaus käyttäjältä: muhahaa – 30.11.10 – klo:14:33

Lainaus käyttäjältä: Aelita – 03.06.10 – klo:02:23

Onhan niitä johtopäätöksiä vedetty myös esim. siitä, että ei ole kieliopillista sukua.Eikä futuuria.Ja että omistaminen ei ole teke- mistä (verbi,esim.to have) vaan adverbiaalirakenne (omistajasta riippumaton asiantila, minulla on).

Todennäköisesti onkin olemassa jonkinlaista uralilaista maail- mankatsomusta. Suomalaiset ja suomen kieli ei kyllä sitä ilmen- nä, me olemme oikeastaan germaaneja, jotka ovat vaihtaneet kieltä, jolloin lopputuloksena on eräänlainen germaanisella logiikalla toimiva uralilaispohjainen kieli.

A

Muahahaa:

Täytyy muistaa, että indoeurooppalaisessa kantakielessä ei ollut have-verbiä, vaan suomea muistuttava datiivia tai genetiiviä ja olla-verbiä käyttävä rakenne, latinaksi ”mihi est”, kreikaksi ”moi esti”, sanskritiksi ”mama asti” jne.

Have-verbit ovat myöhempää, todennäköisesti käännöslaina- pohjaista kehitystä. Ei ole olemassa yhteistä sananjuurta, joka voitaisiin rekonstruoida indoeurooppalaisen kantakielen have-verbiksi. Eri haaroissa aina eri alkuperää.

-Germaanisissa kielissä *kap (engl. have)
-Latinassa *ghabh (habeo)
-Kreikassa *segh (ekho)
-Slaavilaisissa *em (puola: miec’) (huom. venäjässä käytetään vieläkin mihi est -tyyppistä rakennetta, ”u menja jest”)

Kaikkien näiden merkitys on suunnilleen ”ottaa” tai ”saada”, joten luulisin, että käännöslainauksesta on kysymys.

Monet muutkin indoeurooppalaiselta näyttävät ominaisuudet ovat ns. Sprachbund-ominaisuuksia, eli naapurilta naapurille lainautuneita. Esimerkiksi artikkelit, huom. myös sanojen ”yks” ja ”se” käyttö suomen puhekielessä. Artikkeleilla ja have-verbeillä ei todennäköisesti ole mitään tekemistä indoeurooppalaisen kielikunnan kanssa.

http://books.google.fi/books?id=XlJrPvrGfO0C&pg=PA22&lpg=PA22&dq=%22mihi+est%22+indo-european&source=bl&ots=nQ3z_b7aRp&sig=JGHyRzLY93R5zkxlEYO3hNmETBk&hl=fi&ei=BvD0TOe1EMHMswagtb3OBA&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=1&ved=0CBkQ6AEwAA#v=onepage&q=%22mihi%20est%22%20indo-european&f=false

Riittinen:

Nyt iskit sen verran mielenkiintoiseen aiheeseen, että rupesin oikein ottamaan selvää.

Tuota venäjän ”u menja jest”-rakenneta pidetään yleensä ”merjisminä”, eli Moskovan seuduilla asuneiden marikieliin kuulunutta merjaa puhuneiden merjalaisten substraattina.

Slaavikielissä ovat muoton ”imet’” ovat mm.maan omistamista tarkoit- tavat sanat, ja balttikielisssä muotoa ”turti” olevat, molemmat ovat tuossa ominaisuudessa nuoria rakenteita. Niitä voidaan tarkatella toiste.

Kaikkein mielenkiintoisin on kuitenkin tuo have/haben-sanaryhmä.

Asia on juuri niin kun sanot,että IE-kielissäkin on ollut suomea vastaava kontruktio,mm.vanhassa englannissa.Haben-verbi näyttisi olevan laina kantabaltista. Siellä sen kantasana ei ole samaa perua kuin latinan ”habere”, vaan se on samaa perua kuin latinan ”capere”, tarttua. Ilmaisu onkin tarkoittanut, että ”minulle tarttuu”. Se ei ole baltissakaan kaikkein vanhinta sanastoa, vaan on jopa mahdollista että kyseinen sana, suomessa nykyään ”kantaa” olisi SU-perua. Mutta katsotaanpa mitä etymologiset, nyt englannin ja liettuan asiasta sanovat. (Niissä maissa ei AINAKAAN SUOMEN ”HYVÄKSI” kielitiedettä ”vääristellä” (ainoa ulkomaa, jossa niin saatetaan tehdä, on Latvia…).

captive (n.)

late 14c.,from L. captivus ”caught, taken prisoner,” from captus, pp. of capere ”to take, hold, seize” (see capable). Replaced O.E. hæftling, from hæft ”taken, seized.” As an adj., from early 15c.

capable

1560s, from L.L. capabilis ”receptive,” used by theologians, from L. capax ”able to hold much, broad, wide, roomy;” also ”receptive, fit for;”

adj. form of capere ”to take, grasp, lay hold, catch, undertake, be large enough for, comprehend,”

from PIE *kap- ”to grasp”

[HM: Se on *k(l)e(m)b- ja se on tarkoittanut myöös liimautumista.]

(cf. Skt. kapati ”two handfuls;” (tämän sanskriitin ”kapan”, kahden kou- rallisen liittyminen ei taida olla kovin varmaa, kun kyseessä lienee myös ainoa ”yhteys” indo- iranilaisiin kieliin…)

Gk. kaptein ”to swallow, gulp down;”

Lett. kampiu ”seize;” (väärin, verbi on ”kampt (kampj, kampu),” = tart- tua lujasti, kaapata, ja sana on kuuria; muoto ”kampju” on yks. 1. persoona, jonka baltit usein ilmoittavat infinitiivin ohella taivutuksen osoittimena; on myös latvian oma sana ”kopt (kopju, kopu)” = mm. muokata, kääntää maata, harata, haravoida, josta tuonnempana).

O.Ir. cacht ”servant-girl,” lit. ”captive;”
Welsh caeth ”captive, slave;”

Goth. haban ”have, hold;”
O.E. hæft ”handle,” habban ”to have, hold;” see have). Related: Capably.

have

O.E. habban ”to own, possess,”

from P.Gmc. *khaf- (cf. O.N. hafa, O.S. hebbjan, O.Fris. habba, Ger. haben, Goth. haban ”to have”),

from PIE *kap- ”to grasp” (see capable).

Not related to L. habere, despite similarity in form and sense; the L. cognate is capere ”seize = tarttua, tarrata, takavarikoida.”

O.E. second person singular present hæfst, third person singular present hæfð became M.E. hast, hath, while O.E. –bb– became –v– in have. The pp. had developed from O.E. gehæfd.

Sense of ”possess, have at one’s disposal” (I have a book) is a shift from older languages, where the thing possessed was made the subject and the possessor took the dative case (e.g. L. est mihi liber ”I have a book,” lit. ”there is to me a book”).

Used as an auxiliary in O.E., too (esp. to form present perfect tense); the word has taken on more functions over time; Mod. Eng. he had better would have been O.E. him (dat.) wære betere. To have to for ”must” (1570s) is from sense of ”possess as a duty or thing to be done” (O.E.).

Englannin etymologisessa viitataan haben-verbin yhteydessä tähän kuurilaiseen vastinsanaparveen latviassa ja liettuassa:

Lithuanian: kàptelėti (kàpteli, kaptelėjo) = kaapata, kopata, tarttua nopeasti lujalla otteella,

Etymology: -terėti ’mit plötzlichem festem Griff packen = kaapata, napata, kopata (käsiinsä), einen kräftigen Schlag versetzen = lyödä, kolhaista, töytäistä (vahingossa) voimakkasti’,

Interj. kàpt! als Ausdruck eines plötzlichen, kraftigen Zupackens = edellisen ilmaisu, lautnachahmend wie

lit. kèpštel(ė)ti, –terėti ’leicht (mit der Hand,mit dem Arm) anstossen = töytäistä kädel- lä kevyesti, einen leichten Stoss versetzen = aiheuttaa lievä isku’,

Interj. kīpšt! als Ausdruck eines leichten Anstosses, edellisen ilmaus.

Auch lett. (kur.) kampt ’fassen = tarttua, greifen = siepata, napata’,

Frequ. kam(p)stīt, kampļāt ’wiederholt = toistuvasti, greifen = tarttua, haschen = siepata’ sind onom. und haben expressiven Nasal erhalten

(vgl. Machek Studie 33 ff., besonders Slavia 16, 178,

Eivät taatusti ole onomatopoeettisia, vaan tuo ensimmäinen on kanta- balttia ja kuuria ja tarkoittaa laivan (tai kärryjen) lastaamista jollakin. Jos taas näkökulma on sellainen, että jokin lastatan laivaan, verbi on ”kimpstīt(um)”. Norjassakin tunnetaan ”kimpsor og kampsor”, laivan peruskuorma, ja vielä erilainen ”lisämukava” (kimpsor). Jälkimmäinen verbi on muodostettu adjeltiivin kautta vanhalla adjektiivinjohtimella –l– (ei pidä sekoittaa IE-vartalopäätteeseen), mutta verbijohdin on kuurilainen –āt(um).

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1234894.html#p1234894

wo auch russ. dial. chopit’ ’greifen = tarttua, fassen = pitää kiinni’,
poln. chopnąc’ ’einen derben Schlag versetzen = kolhaista, iskeä vahingossa’,
pochopic’ ’ergreifen = ryhtyä jhkn’ etc. neben
ksl. chąpati ’fassen, ergreifen’ = ryhtyä, kinnittää, tarttua, in diesen Zushg. gerückt sind).

Über lat. campere, mt.

(Kuuri ei välttämättä ole koskaan tuota –r-:ää edes vaihtanut –l-:ään, vaan se voi olla sen balttilaisittain ”arkaainen”, indoiranilaisten ja kelttiläisromaanisten kielten kanssa yhteinen vanha piirre, joka on muinaisliettuassa vaidettu –l-:ksi. Kuurissa –al– on diminutiivin johdin.)

got. hafjan

(Hav- näyttäisi olevan gootin kautta lainaa kantabaltista kantaskandinaaviin.)

sowie über lat. habere, got. haban usw., deren verschiedener Anlaut sich ebenfalls aus einer Lautgebärde erklärt, s. K. H. Meyer IF 35,224 ff., Verf. KZ. 63,102 ff., Lexis 2,198 ff.

Ne eivät todellakaan liity ainakaan latinan ”campere”-verbiin, joka taas liittyy baltin kamp-verbeihin.

Sana, josta germaanin ”hava/haben” lähinnä olisi lainattu on nykyisessä muodossaan, olisikin tämä:

Lithuanian: kabė’ti (kaba, kabė’jo) = riippua, roikkua jstk., olla kiinni jssk.

Etymology: (pr. 1. kabù) ’(herunter)hangen’ roikkua (alaspäin),

kabìnti ’(auf)hängen = roikkua jsskn,anhaken = ripustaa,kiinnittää, pan- na hakaan, tartuttaa (vaikka kääpäsieni koivuun taulan viljelemiseksi), loshaken = avata haasta, ottaa ripustuksesta, mit Haken herausreissen = ottaa, pyydystää koukulla’,
kabóti (kabo, kabójo) = kabė’ti (kaba, kabė’jo),
kabùs ’sich leicht anheftend = helposti liitettävä, kiinnityskelpoinen (alusta ym.), festhakend = (yhteen) ”koukutettu”’, irto-
kãbė ’Haken = koukku, haka, Klammer = klemmari, (haka)sulkumerkki’,
kablỹs ’(Mist)haken = (lanta)tadikko, Heuhaken = heinähanko’,
kabẽklis, kebẽklis ’Bootshaken = saapaskoukku, -lusikka’,
kabenễkas, kebenễkas ’zweizinkige Mistgabel = kaksipiikkinen tadikko, Feuerhaken = hiilihanko’,
keblỹs, kẽblė ’Stelze = (huumori)puujalka’,
keblùs ’holprig = rosoinen, kömpelö, uneben = pariton (luku), hin- derlich = haitallinen, hankala, (häm.) ”kepuli”, ”keplu”, verzwickt = vaikea, tukala (asema)’,
kàbaruoti ’baumeln, bammeln’ = riippua, heilua (heiluri ym.), (s. auch s.v. kabarákšt),

kìbti (kimba, kìbo) (1. kimbù) ’sich anhängen = ripustautua, iskeä (kala koukkuun), anhaken = kiinnittyä, sich heranmachen = pyrkiä esille, in etwas eindringen = tunkeutua, angreifen = tarrautua’,
kibýti = kabìnti und ’verstopfen = tukkia, sulkea, abdichten’,
kìbinti, kỹbinti ’necken = pilailla, sticheln = pistellä, foppen = pilkata, aufziehen = vetää ylös: jännittää, virittää (ansa ym.), reizen = ärsyttää (”nyppiä”), Händelsuchen, mit jmd. anbinden = sitoa johonkin’,
kibė’ti, kýboti = kabė’ti = ripustaa (nuo eivät ole synonyymejä, vaan kabeti on ripustella jokin jollakin, kuten naru täyteen pyykeillä, mutta kibyti on ripustella vaatteita narulle).;
kib(l)ùs ’sich leicht anheftend = helposti kiinnittyvä (osa ym.), anklebend = tarttuva, klebrig = tahmea, ansteckend (von Krankheiten) = tarttuva (tauti ym.)’,
kìbis ’Klette’ = takiainen (syn. dagỹs (”paloheinä” verbistä dėgti) > kur. dag(e)ris = takiasen kaltainen” > sm. ”takertua”),
kibždė’ti ’kribbeln, wimmeln’ = vilistä, jtkn, kiehua, kihistä (matoja ym.)’,
kibždýnas ’wimmelnder Haufen = vilisevin parvin, kihisevin kasoin, Gewimmel = kihinä’ (zur Bildung s. Machek Studie 20).
Über die schwundstufige Ablautsgestalt in kìbti usw. vgl. Būga KS 219.

Lett. kabināt ’hängen = ripustaa, hakend ziehen = vetää koukulla, um- fassen = käsittää (jkn määrä), umarmen = ympäröidä käsin’ (zur letzteren Bed. cf. lit. apkabìnti ’umhängen, umschlingen, umarmen’),
kablis ’Haken = koukku, haka, Heftel = solki, hakaneula’,
kaba, -e, -is ’Sparre = kattoparru, orsi, krummgewachsener Baum = vääräänkasvanut puu, Watenetz = vatanuotta’,
ķebis ’Krücke’ = kainalosauva, hiilikoukku,
ķeblis Vielzinkige Gabel = monipiikinen tadikko, kleiner Schemel = jakkara, ungeschickte Person = vähälahjainen ihminen’,

preuss. kabīuns ’gehangen’ = hirtetty, riippuva, ripuste-

cf. russ. kobenja ’Haken an der Wand’ = seinäkoukku,
kobenit’ ’krümmen, verzerren’ = taivuttaa jhkn muotoon,
koben’ ’halsstarriger = uppiniskainen, sich krümmender = köyryyn menevä, sich zierender = koreileva, Mensch’ = henkilö, etc.,

abg. kob’ ’Geschick, Genius, Schutzgeist’,
aruss. kob’ ’Wahrsagung’ = ennustus, taika, etc.

air. cob ’Sieg’ = voitto

(über cymr. cefn ’Rücken’ = selkä, selänne, hamara, das Petersson Het. 78 ff. ebenfalls hierherzieht, s. anders Pedersen a. a. O .1, 117),
aisl. happ ’Glück = onni, ”tuuri, ”säkä” (sakia = monni, iso kala…),
ne. hap ’Zufall = (otollinen) sattuma, Glück = tuuri, säskä, onni, viuhka’,
ae. ҫehaep ’passend’ = sopiva.

Nach Brückner KZ 51, 238, Machek Studie 73.80, Slavia 16,175.211, Koȓínek LF 65 (1938), 442 sollen kabė’ti usw. auch mit slav. chobot’ ’Schwanz’ = häntä, zusammenhängen. Das ch soll expressive Verschärfung sein (?).

Jægers 23 stellt kabė’ti usw. zu
lit. skabė’ti ’schneiden, hauen’ = leikata, lyödä, skabùs ’scharf’ = terävä,
lat. scabere ’schaben, reiben, kratzen’,
aks. skobl’ ’Schabeisen’ unter Hinweis auf
ksl. cépiti ’spalten’,
russ. pricepit’sja ’sich an etw. festhalten, anklammern’. Doch scheitert seine Deutung an lautlichen Schwierigkeiten
(vgl. über die idg. Wz. *skāmbh-, *skobh- ’schaben = kalvaa (kovertaa), kratzen = raapia, kynsiä’ Solmsen Btr. 200 ff.).

No NNYT tuli kerrankin oikeanmuotoiset vartalot (paitsi että pitlkä s vain pois alusta noissa kasaamis-, ripustamis- ja tarttumisasioissa, kun se tarkoittaa nimenomaan irrottamista kanta-IE:ssa!

Solmsen a.a.O. 205 vergleicht mit kabė’ti, kìbti usw.

slav. skoba ’Haken, Klammer’ = koukku, haka, liitin, im Ksl. ’fibula’ = pohjeluu,
russ. skobka ’Klammer, Haken’, Pl. skobki ’Armspangen aus gebogenem Blech’,
skobit’ ’mit Klammern befestigen, zusammenklammern’, was durchaus möglich ist.

(Nässä slaavin sanoissa alku-s on täysin päinvastaista, samaa kuin liettuan su- , eli YHTEEN, kuin kanta-IE:ssä, jossa se on IRTI!

Dagegen das von ihm und von Brückner KZ 51,238 noch herangezogene
lit. kibìras ’Eimer, Kübel’ = ämpäri, kiulu,

dem er wie dem griech. kòfinoj ’(Trag)korb’ = vetokori, die Gdbed. ’Anhänger’ zuschreibt, gehört anders wohin (s.s.v. kibìras).

Natürlich sind andererseits mit kabė’ti, kìbti etc. verwandt

lit. kìbiras, Pl. kibiraĩ, kìburas (”kippura”), kibũrkštas kabũrkštas ’Reisig, trockener, dürrer Ast, Halm = kuiva oksa, heinä, der sich an den Schössen der Kleidungsstücke festhakt, als Stock dienender Ast’ (s. Juškevič und N.-S.-B.);

vgl. zur Bildung kàbaruoti ’baumeln, bammeln’ (s.o. und s.v. kabaràkšt),
kyburỹs ’hangender Gegenstand’ = riippuva esine (olio),
kỹburti ’zappeln, strampeln, sich rühren, sich regen’ und nebst
kỹburiuoti auch ’baumeln, bammeln’ = keinua, roikkua.

Tässä toista haaraa edustava johdos, jossa myös viitataan Etymologi- cal Dictionaryn have-verbiin yhdistämään latvian (kuurin, latviassa on oikeastaan ”kopt”, liettuan ”kopti” = mm. kiivetä, oman kielen puhdas johdos kantabaltista) :

Lithuanian: kìmpa = silmukka, koukku, ”kimppu” (käydä, oikeastaan enemmäkin OTTAA, kimppuun!), paula (lyödessä kohteen ympärille kiertyvä notkea, mahdollisesti painopäinen osa, ”nagaikka”) = narun, ruoskan tmv. päässä, ”tartuntapää”

Etymology: ’Schlinge am Ende eines Stricks’ (N.-S.-B.);

vgl. lett. kampt ’fassen, greifen = tarttua’.

Sanan vanha kantavartalo on ollut ”*kemp-”, josta on muodostettu jo kantabaltissa aspektit ”kampti” ja ”kimpti” (jotka saavat erlaisen objektin).

Seuraava sana yhdistää nämä edelleen jopa IE-kielten ulkopuolellekin…:

Lithuanian: kamuolỹs = pallo, rykelmä, kerä, ”pyreähkö kohde yhteentakertuneista elementeistä”

Etymology: kãmuolis ’Knäuel = kerä, rykelmä, Klumpen = paakku, Knollen = mukula, pahka, Ballen = paali, Ball = pallo, Kugel = kuula’,

lett. kamuol(i)s dass.
Die Wörter gehören zur Sippe von lit. kamíenas = runko (kamana), kamãnė = kimalainen, kamúoti = kiusata, piinata, uuvuttaa, kamblỹs = tyvi, pölkky, kemzras = sammalmätäs, saamaloitunut (laho) puu tai kanto (s.s.v.v.);

vgl. noch russ. komulja ’Klumpen, Stück’, = möykky, paakku, kappale
komolyj ’hornlos, gestutzt’ = nuti (nupo)

preuss. camstian Voc. 678 ’Schaf’ = lammas,

lit. kamùlžymas ’Klumpen, Ball’ = paakku pallo (Linkmenes),
kemelióti ’mit Hausgerät vollstopfen’ = varustaa taloustarvikkeilla

Fraglich ist die Zugehörigkeit zu dieser Sippe von

ahd. hamal ’verstümmelt’ = vaitelias, vähäpuheinen
mhd. hammel ’kastrierter, Widder’ = kastraatti, die Solmsen Btr. 210 wegen
ahd. hammer ’verstümmelt, gebrechlich’ = vaitelias, etc. zu

idg. *(s)kep-, *(s)kop-, *(s)kap- ’(be-, ver)schneiden’ ziehen möchte (s. auch s.v. kepérsis und s.v. skõpti).

Griech. kemoj ’Reh, Hirschkalb’ = peuranvasa,
ahd. hinta ’Hirschkuh, Hindin’ = peuravaadin sind eher zu verbinden mit
ai. s’áma-, lit. šmùlas ’hornlos’ = nuti, sarveton,
ai. s’ámala- ’Fehler, Schaden’ = virhe, vahinko; s.s.v. šmùlas.

Lithuanian: kópti (kópia(kopa), kópė(kópo)) = nousta (puuhun ym.), kiivetä, kavuta

Etymology: 1. ’steigen = nousta, klettern = kiivetä’,

Frequ. kopinė’ti = kiipeillä;
kópečios, kóptos ’Leiter’= tikkaat,
kopỹnė ’Gerät zum Emporklettern an einer Wand, Stufe, Tritt, nicht hohes Treppchen’ = kiipeilylaite,

pakópa ’Stufe = vaihe, Tritt = askelma’,
pakópti, pakopė’ti ’eine Strecke weit steigen, klettern’ = kiivetä tietty matka,
kopìnti ’zum Steigen, Klettern veranlassen’ = panna kiipeämään,

lett. kāpt (-pju, -pu) ’steigen = nousta, gehen mennä, sich begeben = hankkiutua’,
kāpene ’eingetretener Fusssteig auf der Landstrasse’ = korotettu jalkakäytävä,
kāpenes ’Treppe’ = raput,
kāplis ’Stufe, Strick zum Steigen, Steigbügel’ = nousujakkara (auch kāpslis in letzterer Bed.),
kāpiēns, kāpsliēns ’Sprosse’ = puolapuu,
kāpināt ’steigen lassen’ = pistää nousemaan, kiipeämään;

nach Bugge BB 21,422 ff. zu westnorw. hove ’bespringen’= astua (ori) (Gdf. *hāfjan),
aisl. køfir ’Stier = peura, Ochs = härkä’.

Hierher gehören auch lit. bitìs, mẽdų kópti,
lett. bites, mēdu kāpt ’den Bienen, dem Honig nachsteigen’ = ”kiivetä hunajille”, mit altem Akk. der Richtung,

(Tässä on latvian ”kāpt” tasan samassa merkityksessä suuntaa osoittavan akkusa-tiivin kanssa kuin ”have” vanhassa englannissa, sitä tällä juuri halutaan osoittaa.)

Ebenso sagt man russ. lazit’ bort’ ’auf den Bienenstock klettern’, und das zu
poln. lez’c’ ’kriechen = ryömiä, klettern = kiivetä’, gehörige
poln. łaz’bic’ heit ’zeideln’ = hoitaa luonnonmehiläisiä,
łaz’bien´ ’Zeidelbrett’ = (luonnon)mehiläislava (puussa),
leziwo ’Bast- oder Strickleiter des Bienenstocks’ = käysitikkaat mihiläispesille.

Im Lit. existiert noch das Kompos. bìtkopis ’wer den Bienen nachsteigt’ und ’Zeit des Ausnehmens der Honigwaben’, davon das Denominativ bitkopáuti ’den Honig ausnehmen’.

Finn. Parallelen gibt Gauthiot MSL 16, 278.

Lithuanian: kõpti (kopia(kapia)…kopė(kapė)) = kaivaa, tonkia, kasata

Etymology: 2. (kopiù und kapiù; kopiaũ und kapiaũ) ’scharren = kaapia, kuopia, kaivaa, harken = haravoida, kratzen = raapia, kynsiä, karstata, scharrend häufen = kasata kaivamalla, häufeln = kasata, reinigen = puhdistaa, säubern = siivota’,

Frequ. kapstinė’ti und kapinė’ti (letzteres in der Verbdg. kapinė´dawī mẽdų ’sie pflegten, wie erzählt wird,den Honig herauszunehmen’),
Intens. kapstýti; užkõpti ùgnį ’Feuer anschüren, anfachen = kohentaa, lietsoa tulta’ (Kvėdarna),

lett. kàpt (-pju, -pu) ’scharren, (weg)nehmen’ = harvoida (pois, roskat).
Die Wörter gehören zu der unter kãpas und kapóti behandelten Familie und sind von
lit. kópti, lett. kāpt ’steigen = nousta, klettern = kiivetä’ zu trennen.

Neben lit. kõpti, lett. kàpt finden sich auch synon. lit. kuõpti (kuõpia, kuõpė),
lett. kuopt (-pju, -pu), das letztere = ’reinigen = puhdistaa, abräumen = tyhjentää (tila), pflegen = hoitaa, vaalia, bestellen = tilata, beschicken = toimittaa, järjestää’.

An sich könnten diese Verben mit lit. kõpti, lett. kāpt ablauten; doch lassen sie sich, da balt. uo ausser auf *ā auch auf *āu beruhen kann, mit demselben Rechte mit der Sippe von lit. káupas, kaũpas, kúopa, kùpeta verbinden (s. besonders s.v. kùpeta).

Wie lit. bitìs, mẽdų kópti,
lett. bites, mēdu kāpt (s.s.v. kópti 1), so kommen auch
lit. bitìs, mẽdų kapinė’ti (s.o.), kuõpti, kuopinė’ti,
lett. bites, mēdu kāpt, kuopt vor. Während dort von der Gdbed. ’den Bienen, dem Honig nachsteigen’ auszugehen ist, hat man hier als ursprünglichen Sinn ’die Bienen, den Honig herausnehmen, herausscharren, ausräumen’ anzusetzen.

Lithuanian: kãpas = hautakumpu

Etymology: ’Grab(hügel)’, Pl. kapaĩ ’Grab, Gruff und ’Begräbnisplatz, Friedhof’ (in dieser Bed. auch kãpinės), kapùrna ’mit Moos bewachsene Bodenerhebung (im Walde oder auf der Viehweide)’,

lett. kaps ’Grab(hügel)’, Pl. kapi ’Friedhof’,
lit. kopà, Gen. kõpos ’Sandhügel am Meere, ’ Düne, Menge, Schar’,
kõpos auch ’Nehrung’, = pitkä kapea merelle ulttuva dyyni, Kuurinkynnäs (Neringa)

lett. (kur.) kãpa, -e ’langer, bergiger Strich, Düne, Schneegruft, Menge, Masse, Abhang, steiler Graben, Grab, Grube’ (s. auch E.-Hauz. s.v.),
kapele ’jeder kleine Haufen’,
kapuole ’(Korn)haufen’,
kapene ’Steinhaufen’ (E.-Hauz. s.v.),

preuss. ON. (Gerullis Ortsn. 12.56.112) Auctakops ’Hochberg’, Caporne, Kappegalin (über den 2. Tl. s.s.v. gãlas),
Payme(n)kopo (= ”Paimendyyni”), (über das Anfangsglied vgl. s.v. piemuõ = paimen),

cf. russ. kopa ’Haufen, Schober’ = dyyni (< liett.),
perekop ’quer über den Weg gezogener Graben, Kanal’ etc. Die Gdbed. der Wörter ist ’Aufhäufung, Zusammengescharrtes’; daher ist zunächst an Zushg. mit
lit. kõpti (kop(i)ù, kap(i)ù; kopiaũ, kapiaũ) scharren, scharrend häufen’ = haravoida kokoon,
kuõpti ’reinigen, säubern, ernten’,

lett. kãpt ’scharren’ (s.s.v. kõpti) zu denken, erst in zweiter Linie an einen solchen mit lit. kapóti, lett. kapāt, slav. kopati (Hauzenberga-Šturma FBR 19, 214).

Lithuanian: kapóti (kapója, kapójo) = hakata (mäsäksi), halkoa, otella

Etymology: ’hacken = hakata, spalten = halkaista, lohkoa, (zer)schlagen = lyödä kappaleiksi,hauen = hakata,tapella,prügeln = piiskata, Schnabel- hiebe versetzen = nokitella, niedermachen = alistaa, töten = tappaa’,

kapótis ’scharmützeln’ = otella,
kapõklė ’Hackbrett = koverruspölkky, Axt zum Aushöhlen einer Mulde, eines Troges’ = kuokkakirves ruuhen kovertamiseksi,
kapõklis ’Schlichtbeil’ = piilukirves (hirsien veistämiseen), ”tasokirves”
kapõtė ’Hackbrett’ = koverruspölkky (Skardžius ŽD 352),
kaplỹs (kãplis) = kaplễ ’Haue = kuokka, Spitzhacke = hakku, Karst = kuokka, Schlichtbeil = piilukirves’ und ’stumpfe Axt = lyhyt kirves, stumpfes Beil = lyhyt(teräinen) piilu, Schneidezahn = laikkaukärki, Dummkopf = pölkkypää, Tölpel = typerys’,
kapõčius = kaplễ
kap(š)nóti, kapsė’ti ’langsam picken’ = nokkia,
kapõjė ’Zeit des Holzspaltens’, kapõnė (s.s.v.),
kopìkai ’Spechte’ (eig. ’Hacker’) = tikka,

lett. kapāt ’hacken = hakata, (klein) hauen = kuokkia, schlagen = lyödä, stampfen = tampata, zernagen = hajottaa, fressen = hyödä, hotkia (eläin. eläimellisesti)’,
kapeklis ’Hackeisen’ = tarttumarauta,
kaplis ’Hacke, Hohlaxt’ = hakku, putkikirves
kapēt ’mit dem kaplis (den Boden) auflockern, scharren, umwenden’ = naarata,
kaplēt, -īt ’mit der Hacke die Erde um die Kartoffelstaude ziehen, hacken’ = perunakuokka,
izkapts, –pte (= ”poislyönti”) ’Sense’ = viikate

(daraus finn. viikate, Gdf. *vikapteš, Nieminen LPosn. 5,79 ff.), (”Viikate” lienee ollut kuuriksi ”vikaptes”, ”kaikenleikkaava”, ”poisleikkaava”, mutta tuo vi- tuossa merkityksessä ”pois” on slaavia, ilmeisesti puolaa; tai sitten se on ”kaikenleikkaava”.).

lit. kàpti (kàpia, kàpė) (1. kapiù) ’hauen = kuokkia, hakata, tapella, fällen’,

kàpti (kãmpa, kápo) (1. kampù, kapaũ) ’zerschlagen werden = hajota, erota (geom.: kãmpas = kulma), müde werden = väsyä’

(cf. zur Bed. griech. kòptein ’sehlagen, stossen = törmätä’ und ’ermüden = väsyä’,
kòpoj ’Schlag = isku’ und ’Ermüdung = väsymys, Ermattung = uupumus, Entkräftung = voimattomuus’

Kommentti: Tämän lähteen ”kreikka-etymologiat” ovat samaa sarjaa kuin Koivulehdon ”vanhat kermaanietymologiat”: kreikan ”-o-” EI MUUTU baltin –am-:ksi lainattaessa, ei sitten ei niin millään… Päinvas- toin kyllä voi tapahtua, mutta siitäkään tuskin on kyse, niin tiiviissä vuorovaikutuksessa kuin preussilaiset galindit/skalvit ja kreikkalaiset aika ajoin olivatkin, koska baltit toimittivat antiikin kreikkalaisten himoitsemaa meripihkaa);

preuss. enkopts ’begraben’ = haudattu, upotettu, ympätty,

warnaycopo Voc. 755, ’Warkringel’ (mhd. warchrengil = ”murhaajaen- keli” = ’Würger’ =), eig. ’Krähenpicker’ = ”varispistäjä”, ”pistäjävaris” isolepinkäinen,
(1. Gl. preuss. warnis ’Rabe’ = korppi, warne ’Krähe’ = varis, s.s.v. vaȓnas),

” WARNEKAPPA (paikannimi, on myös ”varisdyyni”) [Warnaycopo E 755] medšarkė
Lithuanian: , tai ”dyynivaris” mãčarkė,

Etymology: mẽčerkė = *mečarkė aus mẽdšarkė (”metsäharakka”) ’Bergelster (”vuoriharakka”), Lanius excubitor’. Dem Wort liegt lit. mẽdis (mẽdžias, metsä) ’Baum’ und šárka ’Elster’ zugrunde 4 (s.s.v.v.). ”

Kiinnostus elukkaa kohtaan johtui tämän ”noitalinnun” tavasta seiväs- tää saaliinsa orapihlajanpiikkeihin (kuva). Orapihlajaa istuttamalla sen saattoi saada pihaan pesimään hiiriä ja myyriä pyydystämään, kun kattohaikaraa houkuteltiin esimerkiksi sopivilla pesänalustoilla pitämään isommat tuhoeläimet kurissa.

Otetaan samaan putkeen preussin kāpt-sanat:

http://donelaitis.vdu.lt/prussian/Lie.pdf

KAPS [wosgows-cappis DK] kalva = kallio(kumpu), kapas = hautakumpu
KAPTUN (kappa, kappā) [enkopts 43 + kapti MK] kapoti (snapu), lesti = kiivetä
KAPTUN (kappa, kappā) [enkopts 43 + kapti VM] kasti = kaivaa, kapoti
KAPURNA [Caporne ON VM] kalva, pilkapis = (linna)valli(hauta), kapinës = hautausmaa

abg. kopati ’graben’ = haudata,
poln. kopac’ etc. dass., kopac’, kopnąc’ auch ’schlagen = lyödä, treten = astua, tarttua aseisiin, stossen = törmätä’,

npers. kāfaþ, kāvaþ ’wird gegraben, gespalten’ = haudataan, halkaistaan,

griech. skōptein ’graben, hacken’ = haudata, hakata (s- tulee kanta-IE:sta asti…)
(s)kōpetoj ’Graben’ = hautaus, hautajaiset

alban. kep ’behauene Steine’ = jauhettu kivi,

lat. scapula ’Schulterblatt’ = lapaluu, etc.
Über lit. kãpas ’Grabhügel’ s.s.v.

(Sanalla ”kopóti” on ”Protoidoeuroopalaisten juurten luettelossa” väärä selitys:

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_…

” *skap- = tool = työkalu

” Russ. щепа (ščepa) = lastu, sälö, liuske, Lith. kapoti, Ltv. kaplis, Gm. skaft/, Gk. σκεπάρνιον (skeparnion) = pilari, pilarinjalus = pilarin alla oleva leveä litteä kivi,
Lat. capus, Pers. /kāfad, Alb. kep, Old Prussian warnaycopo (tämäkin ihan muuta …kuten jo näimme), ON skapt, OCS kopajǫ ”

”*Skap-” (*skāp-, josta tulee noista korkeintaan muinaisnorjan ”skapt”, jos sekään, sillä kuurin sana on ollut ”*skampti”) on ensinnäkin kantabalttia/ muinaisliettuaa ja sielläkin johdos kantabalt(oslaav)in vartalosta ”*skemb-”, josta tulee myös tuo venäjän sana ja latvian sana šķemba = (kivinen) nuolenkärki, irroke.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1243118.html#p1243118

Tämä etymologia osoittaa, että kantabaltin juuressa ”*kemp-” voi olla kyse paitsi mekaanisesta myös mikrobiologisesta ’tarttumisesta’ (joskin VOI olla kyse edellisestäkin:

” Lithuanian: kémpė = kääpä

Etymology: ’Baumschwamm-,Bade-,Wasserschwamm, Feuerschwamm, Zunder’, auch kémpinė. Vgl. kémpa (ostlit. kímpa), sukémpejęs ’dürr, mager’, kẽmpti, ostlit.

kĩmpti (-pstù, -paũ) ’schwammig werden = sienettyä (puu), erstarren, (vor Kälte) steif werden = kangistua, kohmettua´,

identisch mit lett. piepe ’Schimmel = home, Kahm, Gewächs an Bäumen als Moos = puunkuorisammal. -jäkälä, (Holz)schwamm’ = puusieni, dessen ”ie” aus tautosyllabischen ”em” entstanden ist.

Es ist fraglich, ob die lit. oder die lett. Form den urspr. Zustand repräsentieren.

Sollte das lett. Wort das ältere sein, so läge im Lit. Dissimilation von p- p zu k- p vor. Im umgekehrten Falle würde im Lett. Assimilation von k- p zu p- p Platz gegriffen haben.

Geht man von lit. kémpė aus, so kann, wie Būga meint, Verw. mit poln. czępiec’ ’hucken’ = panna heinä seipäälle, istua kotona (liikaa, ”kuin kääpä seinässä” puolalaisten mukaan) vorliegen

(s. über dieses Wort Brückner KZ 48, 223 ff. mit unwahrscheinlicher Etymologie, Wb. 78 und über sein Verhältnis zu czupiec’ zuletzt Sławski SlOcc. 18, 262. 275).
Sollte lett. piepe das Ältere sein, so könnte man die Wörter an lett. pīt, lit. pìnti ’flechten’ = punoa, palmikoida, anknüpfen, wozu Endzelin an dtsch. Flechte erinnert.”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Taulak%C3%A4%C3%A4p%C3%A4
http://fi.wikipedia.org/wiki/Umpim%C3%A4hk%C3%A4

(Tuo jälkimmäinen, latvia-etymologia tarkoittaa, että kääpäsienestä (rihmastoineen, joka tekee myös koivun puuaineksesta hitaasti kytevää ns. valkolahoa,joka sekin kuivana kelpaa rutikuivana taulaksi,eikä pelk- kä sienen sisäinen rihmasto), sekä jäkälistä sanaa, joka tarkoittaa myös ”punosta” ja ”palmikkoa”, jollaisia sellaisia sieni- ja levärihmoista jäkälät tunnetusti todella ovatkin. Se tarkoittaa, että metsäläiset olisivat tien- neet tuon ominaisuuden, katsoaessaan talvella esimerkiksi, että mihin mitkäkin jäkälät kelpaavat, mikä olisi edellyttänyt jonkinlainen vahvan suurennus”lasin” käyttöä, joka ei tietenkään voinut olla lasia, vaan mahdollisesti jäätä. Tietysti poronjäkälät ja taulakäävät olivat talvessa selviämisen perustärkeitä hyötykasveja. Ettei se aivan mahdotonta ole. Jäämies Ötsilläkin oli mukanaan pussillinen taulakääpää. Jos ”latviateo- ria” pitää paikkansa, niin joukkoon kuuluu myös lahoamista tarkoittava verbi pū’ti, (pūvù(pųvù, pūnù, pū’stu), pùvo) (lt.)= lahota, homehtua, rappeutua, laiskotella, pūt (pūstu, puvu) (lv.), pûtun (pauja, puwwa) (pr.).

Ilmiölle on kuitenkin vielä eräs selitys, johon palataan, jonka takia liettuan ”kempė” (ja suomen ”kääpä”) vain näyttävät olevan keskinäisiä lainoja latvian ”piepe”:n kanssa: niillä on toisenlainen, kantakieliyhteys.

PS: Hesariinkin on keskustelu suomen kuurilaislainoista ehtinyt:

http://www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=kimpsti

23.1.2011 Sunnuntai, Sisko&Torsti:

” Rakkaat ystävät! Viimeksi mietimme, mitä tarkoittavat kimpsut ja kampsut. Tavaroitahan ne, mutta Kotimaisten kielten tutkimuskeskuk- sen sanakirjat eivät kertoneet sitä, minkä Risto Koivula on nyt saattanut tietoisuuteemme:”Myös norjassa esiintyy ilmaus kimpsor og kampsor samassa merkityksessä kuin suomessa”, hän kertoo. ’Lastata laiva’ haloilla on kuuriksi ’kampstum laigun malkamis’, mutta jos käytetään ilmausta ’lastata halot laivaan’, niin verbi onkin ’kimpstum (malkans laigump)’. Liettualaisen malka (vaikka silmässä) on klapi, mutta kuurilaisen malka on halko (syntisempiä).

”Sisko” ei pelkää joutua sahalle töihin…

31.7.2017

Tunnustuksellinen irrationalismi ja antirationalismi (tiedonvastaisuus) eivät kuulu yliopistoihin minkään lipun alla

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/tunnustuksellinen-irrationalismi-ja-antirationalismi

”Rationaalisuus (tuomittavaa) ”miesten tiedettä ” ”…

Saara Huttunen, VAS: ” Naisellisuudessa ei ole mitään vikaa

Vuosisadat MASKULIINISET ominaisuudet kuten vahvuus, itsepäisyys, tunnekylmyys ja RATIONAALISUUS on nähty yhteiskunnassa hyvinä ominaisuuksina. Ne on niitä sellaisia ominaisuuksia, joilla tehdään politiikkaa, johdetaan valtiota ja yrityksiä. … ”

Naisellisuudessahan ei todellakaan ole mitään vikaa.

MUTTA (HALONPERKELISTISESSÄ!) IRRATIONALISMISSA JA ANTIRATIONALIMISSA ON!

Nimenomaan YLIOPISTOT ja TIEDE EIVÄT TARVITSE IRRATIONALISMIA eivätkä ANTIRATIONALISMIA, jotka ovat JÄRJEN saati sitten TOTUUDEN (jota rationaalisuuskaan ei suinkaan TAKAA, mutta SEN PUUTTUMINEN SEN TAKUUVARMASTI HÄVITTÄÄ!) VASTUSTAMISTA!

http://saarahuttunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/145006-naisellisuudessa-ei-ole-mitaan-vikaa

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva

Naisellisuudessa ei ole mitään vikaa

18.7.2013 19:13 Saara Huttunen

Vuosisadat maskuliiniset ominaisuudet kuten vahvuus, itsepäisyys, tunnekylmyys ja rationaalisuus on nähty yhteiskunnassa hyvinä ominaisuuksina. Ne on niitä sellaisia ominaisuuksia, joilla tehdään politiikkaa, johdetaan valtiota ja yrityksiä. Feminiinisillä ominaisuuksilla kuten emotionaalisuudella ja hoivavietillä hoidetaan kotia ja lapsia, mutta niille ei ole sijaa yhteiskunnassa. Yritysmaailmassakin naisen on luovuttava vähintään osasta feminiinisyydestään voidakseen edetä johtajatasolle. Margaret Thatcherkin eteni poliittisella urallaan otettuaan neuvosta vaarin madaltaa puheääntään.

Mutta hetkinen, emme elä enää 80-lukua. Onko yhteiskunta ja yritysmaailma muuttunut feminiisyysmyönteisemmäksi? Ainakaan naisten ei tarvitse enää valita joko uraa tai vanhemmuutta vanhempainvapaajärjestelmän ansiota. Myös koti-isien määrä on lisääntynyt viimevuosikymmeninä radikaalisti. Sanoisin, että tästä on osittain kiittäminen feminismiä.

Feminismi minulle merkitsee ennen kaikkea sitä, että jokainen voi olla juuri sellainen henkilö millainen kokee olevansa. Sukupuolesta riippumatta voi osoittaa sekä maskuliinisia, että feminiinisiä ominaisuuksia haluamassaan suhteessa. Emme yritä sanoa millainen naisen pitäisi olla, ja millainen miehen pitäisi olla, vaan jokainen saa itse vapaasti toteuttaa sukupuolisuuttaan itselleen luontaisella tavalla. Joillekin se tarkoittaa poikatyttönä olemista, joillekin metroseksuaalisuutta, joillekin vapautta olla haluamansa naisellinen nainen.

Itse olen aina ollut naisellinen nainen. Tykkään hienoista vaatteista, asusteista, meikeistä ja hiustenlaitosta, enkä juuri ymmärrä elektroniikasta, mekaniikasta ja tekniikasta. Matikka on heikoin kouluaineeni ja äidinkieli ja taideaineet vahvimpani. Olen onnellisessa asemassa missä vanhempani ovat tukeneet kiinnostustani filosofiaan, tieteisiin, eettiseen keskusteluun ja ylipäätään syvälliseen ajatteluun. Olen ymmärtänyt, että minun ei tarvitse piilotella naisellisuuttani tullakseni otetuksi vakavasti ja ansaitakseni oikeudenmukaisen kohtelun. Takana ovat myös ne ajat, että vakavasti otettavan feministin piti ajaa siilitukka ja pukeutua maihareihin. Myös feministiyhteisö juhlistaa kanssani naisellisuutta. Eikä sen juhlistaminen edes tee maskuliinisuudesta yhtään vähemmän arvokasta.

ANTI- JA IRRATIONALISMILLE ON YHTEISKUNNAN IHAN ERI ORGANISAATIOT, ylitse kaikkien muiden KIRKKO!!!!!

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1145999.html#p1145999

” Aiheesta on kirjoitettu myös legendaarinen länsimaisen filosofian kritiikki, Genevieve Lloydin Miehinen järki:

http://en.wikipedia.org/wiki/Genevieve_Lloyd

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Järki+on+miesten+juttu/HS20000621…

” Järki on miesten juttu

Tasa-arvo toteutui, kun naiset luopuivat naiseudestaan

Julkaistu: 21.6.2000 lehdessä osastolla Kulttuuri

Helsingin Sanomat ”

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1145999.html#p1145999

Linkkini ”TIETEEN” palstalle on hapantunut, joten pistetään se viesti tähän::

Arkkis Lähetetty 12.9.2009 klo 22:09Viesti 147/259

Re: Epäloogisuus ja sukupuoli

Neonomide

Aiheesta on kirjoitettu myös legendaarinen länsimaisen filosofian kritiikki, Genevieve Lloydin Miehinen järki:

http://en.wikipedia.org/wiki/Genevieve_Lloyd

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/J%C3% … SI1KU03gb0

” Järki on miesten juttu

Tasa-arvo toteutui, kun naiset luopuivat naiseudestaan

Julkaistu: 21.6.2000 lehdessä osastolla Kulttuuri

Helsingin Sanomat ”

Arkkis

Katson aiheelliseksi (jo naisten ystävänäkin) heti ilmaista periaatteellisen kiel- teisen kantani otsikon väitteeseen, ennen kuin olen vilkaissutkaan itse juttua, saati kirjaa (jota en edes aio vilkaista)!

Ainakaan määritelmällisesti ’järjen’ (ven. razum, s. Vernunft, e. reason, eri kuin esim. eri kuin ’ymmärrys’ = ponimanie, Verstand, understanding tai ’viisaus’, sillä ’järki’ on uuden tiedon luontia:jos ei sitä yhtään osaa,ei ymmärrä kunnalla vanhaakaan tietoa…) käsitteessä.

http://keskustelu.skepsis.fi/html/Kesku … iID=149416

” JÄRKI (razum)

– ajattelun muoto (forma mysljenija),joka antaa ihmiselle mahdollisuuden työs- tää (pere-rabotatj) tieteellisessä mielessä annettuja tarkasteluja (sozer-tsanie) ja mielikuvia (predstavljenie), t.s. kaikinpuolisesti uudelleentuottaa tiedollisesti (vosproizvesti) sisäisten yhteyksien (svjazj) järjestelmä, joka tuottaa (porozhdatj) annetun kokonai-suuden, paljastaa (raskrytj) tämän (kohteen) olemus (sushtshnostj). ”

’Järjen’ tämänhetkisessä tieteellisessä määritelmässä EI NÄY SUKUPUOL- TA (eikä sitä tule näkymään tulevaisuudessakaan!), mutta sen sijaan siellä kyllä näkyy, olemuksellisena, (yllätys, yllätys!) ’TIEDE’!

Niin kauan kuin emme ole erikseen määritelleet käsitettä ’tiede’, tämä jättää tietysti puhtaasti muodollisloogiselta kannalta auki sellaisen ”mahdollisuuden”, että muka OLISI OLEMASSA KOKONAAN ERIKSEEN ”MIESTEN TIEDE” JA ”NAISTEN TIEDE”!

Juuri tätä monet ajavatkin takaa: jos on periaatteellisesti ja ikuisesti ”kaksi eri tie- dettä”, se tarkoittaa, että KUMPIKAAN EI VOISI OLLA OBJEKTIIVISEN TODELLI-SUUDEN PAIKKANSAPITÄVÄÄ HEIJASTUSTA,eli koostua tosista asettamuksista EDES KEHITYKSEN PÄÄMÄÄRÄNÄ!

Tuolloin ’tiede’ (tieteenala) ei ylipäätään voisi olla ”tutkimuskohteseen liittyvien tosien teorioiden järjestelmä”, vaan jotakin muuta!

MITÄ se sitten olisi, sitä pitää kysyä ”naisten tieteen” kannattajilta… esimerkiksi ”Neolta”!

’Järkeä’ syntyy kyllä aina ’ymmärryksen’ ohella työprosesseista, jotka pakottavat hahmottamaan kohteiden objektiiviset sisäiset lainalaisuudet, mutta nykyään ’järki’ vaatii sellaisen kokemuksen teoreettista, tieteellistä, yleistämistä.

Tämä tarkoittaa yhteiskunnassa (kuten myös Halon-Suomessa… <:C ), että JOS EI OLE TIEDETTÄ, EI OLE LOPULTAKAAN MYÖSKÄÄN (YKSILÖLLISTÄ) JÄRKEÄ!

Kun puhutaan ”loogisuudesta ja epäloogisuudesta” joko yhteydessä joidenkuiden mahdolliseen taipuvaisuuteen sellaiseen tai ei, ei voida sivuuttaa ’rationallisuuden’ käsitettä, joka on TIEDOLLISEN ASETTAMUKSEN OMINAISUUS ja merkiksee sen ”loogista vastaavuutta (jonkin) MAAILMANKUVAN” kanssa. Yleensä siltä maailmankuvaltakin edelleen edellytetään yhtäpitävyyttä ”todistetun” tieteellisen tiedon kanssa (~ ”naturalimia”). Muuten puhutaan helposti irrationaaliosesta maailmankuvasta (~ideologiasta) jonka kanssa yhtensopivuus ei ole ’rationaalisuutta’.

post1120190.html?hilit=rationaalisuus#p1120190

tuomol :Jos oletetaan, että sinun ei-ateismisi on pohjaltaan kristillistä (ei islamilaista, ei hindulaista, ei juutalaista etc.) laatua, niin tarkoittanet, että tällaisen tieteen tulisi pohjautua raamattuun.

mensaani: Lukemalla kirjoituksiani huomaa kyllä, että tieteen ei tule perustua mihinkään ideologiaan; ainoastaan älyyn.

Arkkis: Ei tiede ideologialle PERUSTUKAAN, vaan viime kädessä empiiriselle näytölle.

’Äly’ on aika pitkälle samaa kuin ajattelun RATIONAALISUUS, ja ’rationaalisuus’ taas merkitsee ”loogista vastaavuutta vallitsevan tieteellisen maailmankuvan kanssa”.

’Rationaalisuus’ on HEIKOMPI määre teorialle kuin sen TOTUUS (toteus), sillä jälkimmäinen tarkoittaa VASTAAVUUTTA ITSE TODELLISUUDEN KANSSA, mutta edellinen vain vastaavuutta ”vanhan tiedon” kanssa!

Se, mitä käytännössä tuolla ohjelmajulistuksellasi vaadit, on EMPIRIAN LAK- KAUTTAMINEN TIETEEN KRITEERINÄ, ja sen korvaamista jollakin esimerkiksi sinun sanelemallasi ideologialla!

’Ideologia’ tarkoittaa TIETOA JOHON USKOTAAN, vaikka sitä ei ehdottomasti olekaan todistettu ainakaan vielä empiirisesti, esimerkiksi juuri sen takia että se on vallitsevan (joiltakin osin ideologisen) TIETEELLISEN MAAILMANKUVAN KANSSA, vallitsevan ideologian kanssa. Kulloinenkin ’äly’ ON SIIS IDEOLOGINEN KÄSITE, joten vaatimuksesi on älytön: ”Tiede ei saa perustua A:lle, vaan sen pitää perustua A:lle!”

Tajunta (symbolirakenteisesti ehdollistunut kokemus) muodostaa jo pelkästään ajatteluteknistäkin syistä kokonaisuuden, ”maailmankatsomuksen”, jossa mitä tahansa tietoa voidaan rinnastaa mihin tahansa muuhun tietoon. Objektiivista todellisuutta ajatellen noista yhteyksistä on pelkästään tiedollisia aasinsiltoja, ja ne poikkeavat jyrkästi eri kulttuureissa mm. perinteisistä uskonnoista riippuen, ja myös eri yksilöillä.

Tästä johtuen IDEOLOGIOITA EI VOIDA VÄLTTÄÄ, ainoa mitä asiassa tieteen hyväksi voi tehdä, on tehdä tieteellisiksi miten kuten tunnustetuista ideologioista entistä tieteellisempiä.

(Ideologat voivat olla vaikkapa ”mies- ja naissellaisia”,

MUTTA ITSE TIEDE EI!)

Arkkis:

(Ja siitä taas nti Lloyd on taatusti eri mieltä…)

Puhtaasti filsofiselta kannalta ’järki’ näyttäytyy hieman toisin kuin psykologiassa, nimittäin dialektisena ja induktiivisena sisällöllisenä ”päättelynä” SUHTEESSA DEDUKTIIVISEEN FORMAALISEEN PÄÄTTELYYN (joka EI siis varsinaisesti edellytä ”järkeä” EIKÄ TIETOISUUTTA ja sitä voi erittäin menestyksellisesti matkia tietokonekin).

http://www.cultinfo.ru/fulltext/1/001/008/095/589.htm

” Посредством разума мышление синтезирует результаты познания, создаёт новые идеи, выходящие за пределы сложившихся систем знания. ”

” Järjen avulla ajattelu syntesoi tiedostuksen tuloksia, luo uusia ideoita, jotka ylittävät jo vakiintuneen ajattelun rajat. ”

”Vakiintuneen ajattelun rajat” tarkoittaa erityisesti juuri ideologioiden rajoja.

Ilmiö, prosessi nimeltä ’ymmärrys’ (’äly’ ven. ”um”) toimii pitkälle niiden raameissa deduktiivisesti, MUTTA JÄRJEN TEHTÄVÄ ON YLITTÄÄ NE.

Arkkis:

Monilla ihmisillä on vaikeuksia puhtaasti deduktiivisen formaalisenkin päättelyn kanssa, varsinkin jos sittä hassista on tullut oikein enemmäkin käryyteltyä tai tai muuten vaan on psyykkisiä ongemia.

Ja niitä on myös johtavilla naisilla. <:C

historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/demokratiaa-kiinaan-t40800.html?start=5

Filosofi ja aatehistorioitsija Genevieve Lloyd kyseenalaistaa sukupuol- ten tasa-arvon toteutumisen. Vaikka naiset ovat nousseet miesten rinnalle yhteiskunnallisiksi vaikuttajiksi, Lloyd väittää, että he ovat saavuttaneet asemansa vain luopumalla naiseudestaan.

Omasta puolestani epäilen,ettei esimerkiksi Hautahourulallalla ja Halonperkeleellä ole sellaista sanan varsinaisessa merkityksessä koskaan ollutkaan. Mutta se on tietysti vain minun perstuntumaepäilykseni… (Sen sijaan tällaista ei voi epäilläkään esimerkiksi valtioneuvos Riitta Uosukaisesta, vaikka hänkin on johtava nainen… )

Filosofian historian valossa Lloyd esittää teoksessaan ”Miehinen järki” , että nainen ja naiseus on jo lähtökohtaisesti suljettu pois ajattelun sfääristä, sillä itse järjen käsitteellä on syvä kytkentä miehisyyteen.

Me miehet voisimme tietysti tuosta kirjan nimestä suorastaan vaikka kumartaa kiitollisuudesta….

Eli hän kiistää tieteellisen tiedon objektiivisuuden ”koska se on miehistä”.

Ja sehän suostaan VAATII lanseeraamaan sen rinnalle ”yhtä vääristyneen” ”naisten tieteen”….

Se, mitä tuosta kuitenkin jää todella käteen, on yritys tuhota objektiivinen tiede, ihan sama virsi kuin uskovaisillakin, esimerkiksi tuossa yllä siteeraamassani ”Mensaanin” trikissä kääntää ”äly” ja ”tiede” ilmiöinä nurin päin, ja siten tuhota molemmat UHKAAMASTA USKONTOA!

Lloyd lähtee liikkeelle antiikin luonnonfilosofeista ja etenee Rousseaun, Kantin ja Hegelin kautta Sartreen ja Simone de Beauvoiriin. Hän toteaa, että filosofit ovat antiikista asti erottaneet järjen materiasta ja samastaneet järjen miehisyyteen ja materian naiseuteen.

Aivan noin asia ei ole: filosofit ovat eri tavoin pyrkineet erottamaan ’järjen’ ”kaikesta sukupuolisuudesta”, MYÖS ”MIESPUOLISESTA”, ja ylipäätään aistimellis-konkreettisesta toiminnasta.

On helvetin paljon pahempi virhe erottaa ’järki’ ilmiönä esimerkiksi esineellisestä työnteosta kuin erottaa se sukupuolisuudesta!

Tuossa Entsiklopedijan linkissä on ytimekkäästi sanottu, mitä kukin ”perusfilosofi”, koulukunnan oppi-isä, on ollut asiasta mieltä.

Nämä symbolit eivät ole Lloydin mukaan pelkkiä runollisia koristeita, vaan rajaavat ja määrittävät järjen ja materian käsitteiden sisältöä ja toisinpäin: miehen ja naisen käsitteet saavat merkityksensä järjen ja materian käsitteiden välityksellä.

Korkeintaan joissakin uskonnoissa!

Ja silloin taas pahin virhe on ”samaistaa järki ja uskonto” (mikä on jo täysin totaalinen elämänvale, jota eivät suinkaan tee useimmat uskovaisetkaan!)!

Tästä seuraa, että naiseudella ei ole asiaa tiedon temppeliin, koska se merkit- sisi tiedon ja järjen vajoamista materiaan, sen kaaokseen ja pimeyteen.

Tietoon pyrkivä subjekti on aina mies, jonka on ylitettävä naisellinen materia ja hallittava sitä ylhäältä järjestä käsin. Nainen voi olla tiedon ja hallinnan objekti mutta ei sen subjekti.

Lähetetty

Tiedettä syytetään nyt uskonnon rikoksista.

Ja rikokselle annetaan nimeksi ”mies”…

Ja samalla nti Gene-veivi väittää, että ”nainen ei ole nainen ollenkaan, jos se ei voi koko ajan sekoittaa joka asiaan seksiä”!

Mitenkähän on naiset, olisiko noin….

Nämä kytkennät on Lloydin mukaan kaiverrettu niin syvälle ajattelun traditioon, että jopa feminismin uranuurtaja Simone de Beauvoir on jäänyt niiden vangiksi. Beauvoir kehitti naisemansipatorista teoriaansa miehisessä ympäristössä ja muotoili sen peruskäsitteet ”transendenssin” ja ”immanenssin” työtoverinsa Sartren vaikutuksen alaisena.

Beauvoirin mukaan nainen elää sorrettuna immanenssin otteessa, materiaan ja kotiin kahlehdittuna. Transendenssi merkitsee ruumiin rajoitusten ylittämistä, lisääntymiseen sidotun naisruumiin ikeestä vapautumista ja samastumista puhtaaseen tietoisuuteen.

Näin myös Beauvoir toistaa vuosisataista järki-ruumis-jakoa ja sallii naiselle vapauden ja itsenäisyyden ainoastaan naisruumiin mitätöimisen kovalla hinnalla.

Eräät naistutkijat ovat yrittäneet purkaa asetelman arvottamalla naisen ruumiin uudelleen: positiivisesti. Tämä ei tyydytä Lloydia, koska perusjako pysyy koskemattomana.

Viisainta olisi luoda uusi järjen käsite, joka olisi aidosti puolueeton ja avoin sekä miehille että naisille.

Sellainen on. Olen siteerannut sitä yllä Sovejtskaja entsiklopedijasta.

Siihen ei ympätä kumpaakaan ”seksiä”.

Objektiivinen todellisuus, MATERIA ITSE, EI OLE SUKUPUOLISESTI JAKAU- TUNUT (muualla kuin antiikin mytologioissa!) JOTEN TIETEELLISEN TIEDON SEN OBJEK-TIIVISENA HEIJASTUKSENA EI MYÖSKÄÄN PIDÄ OLLA SITÄ!

Onko filosofian historia kuitenkaan niin miehistä kuin Lloyd väittää?

Lloyd poimii filosofit kirjaansa kovin valikoivasti eikä huomaa, että 1800- ja erityisesti 1900-luvun filosofit ovat jo alkaneet horjuttaa järjen ja miehisyyden liittoa. Marx, Nietzsche, Wittgenstein, Husserl, Heidegger, Merleau-Ponty ja monet muut ovat eri tavoin huomanneet, että tieto ei leiju materiaalisen maailman yläpuolella vaan on sidoksissa tunteisiin, ruumiiseen ja koko siihen sosiaaliseen kenttään, jossa tiedettä tehdään.

Esimerkiksi Wittgensteinin ”elämänmuodot”, Husserlin ”elämismaailma” ja Heideggerin ”väline- ja työkalumaailma” viittaavat siihen, että kieli, käsitteet ja järki eivät putoa taivaasta vaan ovat kotoisin tekemisen todellisuudesta.

Marx kytkee totuuden perimmäisen historiallisen kriteerin KÄYTÄNTÖÖN, tuotannolliseen työtoimintaan ja sitä kautta materiaan tieteensisäisen kuten eksperimentaalisen (s. experimentelles, EI -ales!) empirian lisäksi.

Marx ei kytke sitä mihinkään ”ruumiiseen”, kuten joku asiaa tuntematon saattaa tuosta Marxin tiedekäsityksen väärinymmärtää…

Myös Beauvoirin näkemyksiä on viime aikoina punnittu uudelleen. Suomessa erityisesti Sara Heinämaan tekemän tutkimuksen myötä on esitetty, ettei Beauvoir ehkä olekaan niin miehinen kuin on ajateltu.

Jessus, ”feministitieteen” perustanlaskijakin ”miehinen”, feministinen vallankumous näyttää syövän paitsi lapsensa myös vanhempansa….

Ja tuollaisesta paapatuksesta esimerkiksi ”Beauvoirin miehisyydestä” on siis maksettu samalla kun objektiivisia keskeisiäkin tieteenaloja kuten allekirjoittaneenkin edustama on kuristettu suorastaan hengiltä (toki syytä on ollut alan sisälläkin…)!

Kyseessä on muuten yksi vaikutusvaltaisimmista naisen kirjoittamista filosofi- sista teoksista koskaan. Yleissivistystä aivan mielestäni siinä missä Platonin Valtio.

Arkkis: Kyseisellä aivopierulla ei ole tieteellistä merkitystä ainakaan folosofian kehitykselle.

Tai voi sillä olla sille sosiaalisesti ja poliittisesti huomattavakin negatiinen merkitys, Suomessa.

31.7.20177.8.2017

Spammiron alkuperäinen Pirkkalan kuurilainen dzauna

Kävin Vapriikin näyttelyssä eilen. Miekat eivät olleet kuuilaista tyyppiä, mutta ei niitä kyllä Tursianotkosta ollut löydettykään. Kuurilaistyyppinen esine oli viikate.

Seuraavat ovat siis saman ajanjakson kuurilaisilta kaivauksilta Itämeren ja sen itärannalle laskevien jokien varrelta.

http://www.lnm.lt/piliakalniai-ir-gyvenvietes/

Piliakalniai ir gyvenvietės

(Linnavuoria ja asuinpaikkoja)

Žemdirbystės įrankiai: kaplys, noragai, pjautuvai, dalgiai

Maanviljelystyökaluja: kirves (telso), (puu)auran (rauta)teriä, sirppejä, viikatteita, dalgis, kuuriksi *vīkaptēš.

XIV a. Geležis. Maišiagalos piliakalnis

1300-kuku. rautaa. Maišiagalan linnavuori, Nemunas-joen varrella. Kuvat rannikolta ovat aivan saman näköisiä, ja huomattavasti aikaisemmaltakin ajalta, 900-luvulta..

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blog/show?id=2119722%3ABlogPost%3A1028507

”Viikinkiajan” kuurilaisten ”dzauna” löydetty Pirkkalasta?

https://www.aamulehti.fi/juttuarkisto/?cid=1194813348854

Pirkkalasta löytyi merkkejä Suomen vanhimmasta rakennuksesta, jossa oli kiuas

14.5.2013 | Aamulehti

Pirkkalasta on todennäköisesti löytynyt Suomen vanhin tunnettu kiu- kaallinen rakennus. Pirkkalan Pirkkalankylässä tehdyissä arkeologisis- sa kaivauksissa tehty löytö on vuosilta 780 – 790 tai 800 – 970. ’Pir- kanmaan maakuntamuseon arkeologisissa kaivauksissa Tursiannot- kon muinaisjäännösalueella, otettiin viime syksynä puunäytteitä maan alta löytyneistä rakenteista. Niistä on nyt teetetty kaksi kahteen eri ra- kennukseen liittyvää radiohiiliajoitusta. Ne todistavat löytöjen olevan viikinki- ja ristiretkiajalta.Yksi ajoitus on lautalattiasta,johon käytetty puu on kaadettu vuosina 1020-1170. Toinen ajoitus on peräisin seinän jäännöksestä, joka on vuosilta 780-790 tai 800-970.Ajoitukset osuvat yksiin esinelöytöjen kanssa. Radiohiilianalyysit teetettiin Beta Analytic Ltd.-laboratorioissa,jotka sijaitsevat Lontoossa ja Miamissa Floridassa.

Kumpikin ajoitetuista rakennuksista jäi osittain kaivausalueen ulkopuo- lelle, joten niiden rakenteesta ei ole vielä kokonaiskuvaa. Vanhempi ra- kennus näyttäisi kuitenkin olleen noin kuusi metriä pitkä, ja alustavan tulkinnan mukaan siinä saattoi olla kiuasmainen lämmityslaite nurkas- sa. Jos tulkinta on oikea, kyseessä lienee vanhin Suomessa tunnettu kiukaallinen rakennus.

Nuoremmassa rakennuksessa oli todennäköisesti lautalattia.Yksi mah-dollisuus on, että kyseessä oli lautalattiaisella eteisellä varustettu kak-sihuoneinen rakennus,jollaisia on aiemmin tutkittu Varsinais-Suomessa. Pirkkalankylän Tursiannotko on rautakautinen ja keskiaikainen asuin- paikka, joka oli yksi keskiajalla syntyneen Pirkkalan pitäjän tärkeim- mistä keskuksista. Alueelta on lisäksi kivikautisia löytöjä. Pirkkalankylän kaivaukset jatkuvat 21. toukokuuta ja kestävät yli kaksi kuukautta. Tutkimukset rahoittaa Pirkkalan kunta ja ne liittyvät Anian Rantatien tiesuunnitelmaan. Suunnitelmaa sisältyy kevyen liikenteen väylän rakentaminen.

Kuurilaisuuteen saattaisi viitata kolme seikkaa:

1) paikannimet, mm. Tampere = laiva(nveto)vinssi, Turtias = rikas, ajan- kohta (viikingit pelkäsivät kuurilaisia, joilla oli paremmat aseet ja yleen- sä paremmat välit sisämaan väestöön Itämeren itärannalla, kun viikin- git eivät yleensä uskaltautuneet syvälle sisämaahan, vaan majailivat suojaisissa lahdissa, josta saivat nimensäkin, joka tarkoittaa ”lahdessa olijaa”),

2) kiuas ja

3) puulattia (vieläpä samassa rakennuksessa), varsinkin jos se oli tervattu.

Kuurilaisten asumus oli ajalle poikkeuksellinen: se oli melko suurikokoi- nen ja korkea harjakattoinen savupirtti jossa oli kiuas. Se oli sekä asuin- paikka että ennen kaikkea vaatteiden ja kalanpyydysten huoltamispaik- ka sekä saaliinkin kuivaamis ja savustamispaikka. Yksi nurkka oli usein eristetty väliseinillä ja -katolla, ja lattialla, asuintilaksi, jossa saattoi olla myös ikkuna. Puulattian suosiminen oli perua rakentamisesta vetisille ja tulvien vaivaamille maille, suoranaista veteenrakentamistakin harrastettiin mm. seelien ja virolaisten keskuudessa. Kuurilaiset olivat luultavasti seeliläisten ja liiviläisten jälkeläisiä, kieli oli balttikielistä suomalaisvaikutteisin. Niiden parempien, joskin arkelogisesti pronssisia huonommin säilyvien aseiden nykyinen perillinen (muulla alalla) on kuurilaisten kehittämä viikate (*vīkaptēš = kaikenleikkaava).

[RJK: Tämä seelien jälkeläisyys ei ole varmaa, kielet ovat kuitenkin lähi- sukulaisia ja vasarakirveskielen ilmeisen suoria perillisiä kuten myös Volgalla Moskovan seudulla puhuttu volganbaltti goljadi (Eastern Galinindian).]

http://genwiki.genealogy.net/Die_Kuren

Name

Es gibt etliche Deutungen zum Namen dieses Volkes: von altindisch ab- geleitet ”mager, schwächlich”, von estnisch-finnisch ”link” im Sinne von ”links der Düna”, von zemaitisch ”Haken, Henkel”, von polnisch ”Hahn, Henkel”, von litauisch ”Nichtsnutz”, von litauisch ”strauchbewachsenes Land” und so weiter. Kunstmann ^[1] leitet sogar armenisch-kaukasisch ab: ”Volk des Kyros”. Die einleuchtendste Erklärung gibt Wolfgang P. Schmid ^[2], der sich intensiv mit der nehrungskurischen Sprache auseinandergesetzt hat und von ”kurs, krs” ableitet, eine Wurzel, die auch lateinisch ”currere” (laufen) und englisch ”to hurry” (sich beeilen) zugrunde liegt. Schmid verweist auf ”cursum expectare” (auf günstigen Wind warten), italienisch ”corsare” (Pirat), französisch ”courir, corsair” (beeilen, Seeräuber) und kommt letztlich zu dem Schluss (auch in Anbetracht der seeräuberischen Lebensweise dieses Volkes), dass der Eigenname der Kuren „beweglich, schnell zur See fahrend“ bedeute.

Lettisch heißen die Kuren Kursi und Kurši, nehrungskurisch Kursenieki und Kāpenieks (Dünenbewohner, Koperniker), russisch ”Korsb” und livländisch ”Kurali”.

Kurisches Haus, typischerweise ohne Schornstein, damit auch im Winter die Netze und Fische getrocknet werden konnten.

Nimitys tulee omakielisetä Dyynimaasta, *Kup(e)rzeme, vesistön sellainen puoli, jonne virtaukset ja tuulet kasaavat hienojakoista maa-ainesta, vastakohtanaan sellainen Soramaa, Särkkämaa, josta nuo luonnonilmiöt erottavat näitä ja pelkistävät karkeaa soraa ja hiekkaa: *Zwerge (*Zwergzeme).

Kuurista on vähän viime aikoina tehty Suomessa tutkimuksia. Tässä on kuitenkin yksi ilmeisen edustava Viron Tarttosta:

http://jeful.ut.ee/index.php/JEFUL/article/download/jeful.2014.5.1.09/47

CURONIAN LINGUISTIC ELEMENTS IN LIVONIAN

Lembit Vaba Saku

Nimitys ”dzauna” tarkoittaa kuiva(tt)amista ja kuiva(t)ustilaa:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/05/viikinkiajan-kuurilaisten-dzauna-loydetty-pirkkalastahttp://www.tiede.fi/keskustelut/post1049630.html#p1049630

LT: ”džiauti…džiauna (džiauja)…džiovė” = ripustaa, asettaa kuivamaan (hautumaan, savustumaan jne.)

KR: *dzautum…*dzauna…*dzavei > (t)sauna

LV: žaut…žauju….žāvu = ripustaa kuivamaan (pyykkiä)

LT :”džiūti…džiūva…džiūvo = kuivaa, kuivata (kädet ym. ven. sohnut’), kuihtua, ”hiutua” (sanak. antama).

KR: *dzutum…*dzuva…*dzuva > kuivate = *dzutis > sysi

LV: žut…žust…žuva = kuivaa, kuivata (sohnut’), kuihtua

LT džiovinti…džiovina…džiovino = kuivata, kuivailla (ven. suṥit’)

KR: *dzāvinti…*dzāvina…*dzāvina

LV: žāvēt…žāvē…žāvēja = kuivata (suṥit’), savustaa (kalaa tai lihaa)

Edelleen ässiä yksinkertaistamalla saadaan:

LT: sausas, sausa = kuiva

LV: sauss, sausa = kuiva

PR: saūss, sausā = kuiva

JT; KR: sausas, sausa = kuiva

JT: sausint…sausina…sausinoi = kuivata

LV: sausēt…sausē…sauseja = paistaa uunissa, hauduttaa

KR: *sausītum…*sausina…*sausina (?)

Luultavasti samaan kuuluu myös:

LT ṥauti…ṥauna…ṥovė = ampua, räjäyttää (ruudilla, ”sauhauttaa”)

LV: ṥaut…ṥauja…ṥāvu (fut. ṥauṥu) = ampua

JTV: shaut…shauna…shavei = ampua

PR: šaūtun…šaūja…šaūwa = ampua

”Lattia” tulee latomista tarkoittavasta verbistä sekä suomessa että balttikielissä (tal(a)s) suomeen balttisanasta tulee ”talo” todennäköisesti. Sekin on olun perin tarkoittanut lattiaa. Samasta juuresta on peräisin myös silta.

http://www.prusistika.flf.vu.lt/zodynas/paieska/1?id=2376

Sana ”pirtti”, liettuan ”pirtis” = sauna, vihtominen, tarkoittaa nimenomaan ”vihtomishuonetta” eli suomalaisten perinteitä savusaunaa, jota saatteein käyttää myös savustukseen.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/08/nimi-tampere-merkitsee-k…

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/05/suomen-sanat-fraenkelin-…

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1420117.html#p1420117

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/it-meren-laivahauda…

Keskustelua:

K. Tuomari kommentoi_ 15. toukokuu 2013 21:33

Kiinnostavaa arkeologiaahan tuo on ja mitenkä kieli on muuttunut entisajoista.Suomalaisten tukkimiesten ansiosta Alaskassa alkoi ilmestyä hirsisaunoja yli sata vuotta sitten.

Vanha Varis kommentoi_ 15. toukokuu 2013 22:04

Mutta se vasta kummallista on miten merkittävät luultavasti jo kivikaudelta alkujaan olevat arkeologiset löydökset lähteen ympärillä , joita osoittamaan entinen museotoimen johtaja oli laittanut viitan, muuttuikin vähemmän merkittäväksi kaksikaistaiseksi torpparitieksi, Ja uhrilähteestä ei löydy perimätietoa, vaikka vielä 70-luvulla nyt rumien kerrostalojen tieltä ainutlaatuinen kuusivaltainen lehtolaakso mainittiin nimellä ”uhrilehto”

Spammiro Botti kommentoi_ 15. toukokuu 2013 22:52

On hypoteesi, että nuo sanat tulevat tuolta, mutta sille kertyy kaiken aikaa lisää todisteita.

Spammiro Botti kommentoi_ 17. toukokuu 2013 03:23

Fraenkelin liettuan etymologisen sanakirjan mukaan (väärin, RK) sanan džiáuti tausta olisi uskonnollinen ja kreikasta:

” Lithuanian: džiauti = asettaa kuivamaan, paistumaan, savustumaan

Etymology:

džiáuti (džiáuju(džiáunu), džióviau) ’zum Trocknen aufhöngen, erschlagen, totschlagen’,

džiová ’Trockenheit, Dürre, Schwindsucht, Auszehrung’,

džiovéti ’(aus)trocknen, dürr werden’,

džiovínti trans. ’trocknen, dörren’,

džiū´ti intr. (džiū´stu und džiūvù, Praet. džiuvaũ und džiúvau) ’trocken, dürr werden’,

lett. žaut trans. ’trocknen, zum Trocknen aushängen, einen starken Schlag versetzen, durchstechen’, žūt intr. ’trocknen’,

žavēt, žāvēt trans. ’trocknen, räuchern’.

Nach M.-Endz. gehören diese balt. Wörter zu ahd. tawal¡n ’hinschwinden, hinsterben’, touwen, as. dōian, aisl. deyja (> engl. todie) ’sterben’, got. daūs ’tot’, diwans ’sterblich’ usw. (s. auch s.v. d¡yti).

Nach Specht KZ 69, 119 ff. hängen sie vielmehr zusammen mit

lit. diẽvas ’Gott’, ai. dyaus ’Himmel’, griech. Zeúj, lat. diœs usw. (s.s.v. diẽvas).

Er geht von der Bed. des strahlenden Himmels aus und meint, dass sich die Begriffe ’trocknen’ und ’brennen, leuchten, strahlen’ sehr gut vereinigen lassen.

Im Anschluss an Berneker IF 10, 158 erwähnt er noch ai. dunóti ’brennt’, dava- ’Brand’. Nach ihm liegen hier, wie auch in mehreren anderen Fällen, Wörter mit anl. *d- und *di- nebeneinander. Der idg. Gott *Diœus sei ein urspr. Donner- und Blitzgott gewesen, und daraus erkläre sich die Bed. ’erschlagen’ neben ’zum Trocknen aufhängen’ von lit. džiáuti.

Über das Fortleben der Bed. ’lichter Tag’ von lat. dies in der Sprache der Christen, besonders des hl. Ambrosius, und die Auffassung des Tages als Symbol Christi s. jetzt Havers Festschr. Debrunner 171 ff.

Nämä arvelut sanan džiáuti alkuperästä ovat ilmeisen virheellisiä, ja niistä ilmenee sanakirjan tekijän ikuinen trendi etsiä mahdollisimman suoria yhteyksiä kreikkaan. Sitä vastoin verbi on mitä ilmeisimmin satemisoitunut muoto liettuan verbistä ”ginti…gẽna…gyne” = juoksuttaa, tislata, polttaa tervaa, ajaa. Kantabalttilainen muoto olisi ”*g´enti”:

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1015740.html?hilit=%20ginti#p10…

” Kaava oli siis, että tiettyä kautta lainaustuessaan samasta liettuan (baltin) sanasta ”žẽmė”, jonka kautta yhtä kautta tulee ”Häme”, tule toista kautta ”Saimaa”. (Tuo äärimmäisen tärkeä ”mato” ensimmäien e:n päällä on noudevan painon merkki.)

Kysymys asettuu seuraavasti: ”mitä pitäisi liettuaksi olla, jotta JÄLKIMMÄISEN KAAVAN MUKAAN tulisi ”Kainu(u)”?

Ensimmäiseksi kirjaimeksi g olisi varma > k

Olkoon se siis (ainakin aluksi) G.

Toisen kirjaimen pitäisi olla (ainakin ensialkuun) tuo sama Ȇ.
(Koetetaan sitten muita, jos ei näytä menevän sinne päinkään…)

Seuraava kirjain on N.

Ja viimeinen kirjain olisi A.

Saadaan muoto GȆNA, joka painoa vaille sama kuin sinun tarjokkaasi preussista ”Kainuun” vastineeksi. Mutta tämän pitäisi nyt olla liettuaa, ja transformaatiosääntömaailmassa ko. kautta samassa suhteessa ”Kainuuseen” kuin ”žẽmė” on Saimaaseen…. Sitten vain sanakirjat plärisemään!

Kuinka ollakaan, tällainen sana myös löytyy!

Ja täällä ”gẽna”lla on preussissa vastine ”gūntun”, joka tarkoittaa, että kauempana ajassa taaksepäin on muoto ”guin-” , joka sopii aivan loistavasti paitsi ”kainuuseen”, myös ”kveeniin”, ja antaa aiheen olettaa, että ne todella ovat samaa lähtöä!

Kyseinen verbi on nykyliettuaksi

”gìnti…gẽna…gìnė” = polttaa tervaa (dervà) (tai viinaa), ajaa ulos (esimerkiksi mehu hedelmästä tai veri lihasta), venäjän ”gnatj”,

(Viinaa kai siellä viimeksi on poltettu, mutta pitää katsoa lainautumisajankohdan mukaan. Mitä taas tuohon nais-tulkintaan tulee, niin minä en ymmärrä, mitä niistä ”puristetaan” ulos, vaan asia on mielestäni suorastaan päinvastoin…) ”

Luonnon- ja teknisisäkin ilmiöitä koskevien verbien muinaistausta on balttikielissä yleensä ”sosiaalinen”, kun taas SU-kielissä päinvastoin sosiaalistenkin termien taustalla on tavallisesti konkreettisia luonnonilmiöitä tarkoittavat sanat, kuten verbeillä pohtia, ymmärtää, käsitellä, ajatella jne.

Niinpä genti on liettussa ikivanha verbi, mutta sen säännnöllinen johdannainen omalla suunnallaan džiáuti on naapurikielestä kuten kuurista tai skalvista lainautunut, tekninen sana. Edellinen tarkastelee samaa prosessia sen juoksevan lopputuloksen,jälkimmäinen taas kuivan lopputuloksen kannalta.

http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=923536&r=1063106…

” ” giñti a) (gẽna, gìnė) dzīt = ajaa (takaa, ulos), tyislata (viinaa, tervaa)
banga gena bangą – vilnis vilni dzen = aalto ajaa aaltoa
du bėga, du gena – divi skrien, divi dzenas pakaļ = kaksi pakenee, kaksi ajaa (t.tulee vastaan) = jos sutta pakenet, niin kathu tulee vastaan.

gìnti b) (~a, gýnė) = puolustaa
1. aizstāvēt; aizsargāt
ginti šalį nuo priešų – aizstāvēt zemi no (pret) ienaidniekiem = p. maata
kongresas taikai ginti – miera aizsardzības kongress = rauhankongressi
ginti savo pažiūras – aizstāvēt savus uzskatus = puolustaa näkemystään
ginti disertaciją – aizstāvēt disertāciju = puolustaa väitöskirjaa
ginti kaltinamąjį – aizstāvēt apsūdzēto = puolustaa syytettyä
ginti vartus – aizsargāt vārtus
2. /aiz/liegt = estää
ginti vesti – liegt precēties
gink Dieve! – nedod Dievs! pasarg Dievs! = Herra varjele (joltakin)! ”

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1311588.html#p1311588

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1301507.html?hilit=gainti#p1301507

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_…

*gʷʰen-

to press; to strike, slay, kill

Skr.हन्ति (hanti), Av. (jainti), Pers. /zahr; ajanam/, Lith. ginti, Ltv. dzīt, Old Prussian guntwei, OCS gŭnati, Russ.жать; гнать (žat’; gnat’), Polish gnać, Alb. gjanj, Arm.գան (gan), ջին (ǰin), ջինջ (ǰinǰ), Ir. gonim/gonadh, Gk.θείνω (theinō); φόνος (phonos), Hitt. kwen, Lyd. qẽn-, Eng. gūþ/—; bana/bane, Gm. gundfano/—, Goth. banja; pano/Bahn ON gunnr; bani

Spammiro Botti kommentoi_ 18. toukokuu 2013 05:50

Edelleen Fraenkelin etymologisesta sanakirjasta:

Lithuanian: giñti…gẽna…gìnė = ajaa, juoksuttaa, tislata, polttaa tervaa (ven. gnat´, pr. gonet)

Etymology: 1. (1. prs. genù, giniaũ) ’jagen = ajaa, treiben (das Vieh auf die Weide) = paimentaa’,

gindinti ’treiben lassen’ = ajattaa (toistuvana, jahdin suunnitteluna suomessa siis ”ajatella”!), dazu

gìnti…gìna…gýnė 2. (1. prs. ginù, gýniau) ’wehren = estää, pidättää, häätää, torjua, ehkäistä, verteidigen = puolustaa, suojella, turvata’, puoltaa.

(Samaan yhteyteen liittyy todennäköisesti verbi gýti…gỹja…gìjo = pysyä terveenä, pitää pintansa, parantua, ilostua

http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?q=gyti&s=0&g=2&a…

” gýti (gỹja, gìjo)

1. dzīt (par brūci) = parantua (haava ym.)

2. atveseļoties = ilostua
ligonis jau gyja – slimnieks jau atveseļojas = potilas on jo iloinen”

apgìnti ’verteidigen’ = (ympäri)puolustaa, olla puolustusasemissa, varustaa puolustusasema

giñklas ’Waffe’ = ase,

neapginklus (alit. auch kontrah. nopginklus) ’ungeschützt = aseistamaton, varustamaton suojaamaton’

(Szyrwid Dict. s.v. nieobwarowany = varusta(utu)maton, puola),

apgiñklas ’Schutzwaffe = puolustusase’ (s. auch Szyrwid Dict. s.v. obrona),

giñčas ’Streit(igkeit) = (risti)riita(isuus), Zank, Wortwechsel = sanaharkka, Kampf = taistelu, tappelu, streitsüchtiger Mensch = riidanhaluinen henkilö, Streithammel = riitapukari’,

davon gintyti ’streiten = riidellä, kämpfen = tapella, widersprechen = sanoa vastaan’

neben giñčyti (nach giñčas), pagynė´ti ’ein wenig, eine kleine Strecke treiben = ohjata karja tai kotieläin jonnekin´, und ’beendigen = saattaa päätökseen, vollenden = viedä loppuun (työ), vollführen = täyttää (tehtävä)’,

pagynà, paginatìs ’Beendigung = lopetus, Ende = loppu’,

pagynė´tuvės ’Schmaus zur Feier eines Arbeitsabschlusses = työn lopuunsaattamisjuhla, harjakaiset’

(… wo auch auf die ähnliche Bed. von poln. zgon ’Ende = loppu, Hinscheiden = riutua, nääntyä, Tod = kuolema’,

dozgonny ’bis zum Ende, lebenslänglich = elinikäinen (puola)’ aufmerksam gemacht worden ist),

genes(t)ỹs und genetỹs ’Viehtrift’ = (ajettava) karjalauma, karjanajotie

genỹs ’Specht’ = (iso)tikka = “pihkalintu” (“pihkis”),

[url=http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?q=gen%C4%97ti&s=0&g=2&r=10631062]genė´ti[/url] ’Baum ästeln, die Äste abhauen’ = karsia puu oksista. Kirjaimellisesti sana kuitenkin tarkoittaa ”tislatuttaa”, eli valmistella tervaspuuksi, mikä tapahtuu kuivattamalla mänty pystyyn, jossa yhteydessä se varsinkin tyvestään vahvasti tervastuu, poistamalla kuori tyven alaosasta.

gãnas ’(Pferde)hirt’ (hevos)paimen,

ganýti ’weiden = laiduntaa, hüten = kaita (kaitsen), suojella’,

gãniava ’Futter, Weide(platz)’ laidun,

paganà ’Hüten, Weiden, Viehhutung’ = karjanhoito,

pãganos, paganễ, paganià, ganyklà ’Weideplatz, (Vieh)weide’ = laidun,

ganióti, genióti als Intens. von giñti ’treiben, jagen’, mit Ablautsentgleisung

auch gáinioti dass.,

(Viinan tislaamisesta käytetään liettuassa kuurilaista sanaa “gainti, gaino…” jopa lakikielssäkin, kuten paikallisten pitkäripaisten toimiluvissa, mutta kielikirjoista sitä ei löydy, kuten ei montaa muutakaan vastaavaa kuurismia (vaikkapa ”lempti” = kääntää päälle/pois, alun perin sytyttää), koska muka ”ne ovat latviaa”:

http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-…

mit Dehnstufe naktìgonė ’Hüten der Pferde während der Nacht, Nachtweide’ = yölaidun,

naktìgonis, naktìgoninkas ’während der Nacht die Pferde bewachender Hirt’ = yöpaimen,

mit -un- Tiefstufe gunióti, gùnyti ’verscheuchen’ = pelotella, karkottaa,

gundyti, gùndinti ’versuchen, verleiten, verführen’ = johtaa, ajaa harhaan,

mit Ablautsentgleisung guinióti = gunióti, paguinìkis neben pagunìkis ’Laufbursche, Bote’ = sanansaattaja,

asilų pagu(i)nìkis ’Eseltreiber’ = aasinkasvattaja,

(pa)gùinu und analogisch nach den Fällen, wo Präsentien auf -nu und -ju nebeneinander vorkommen (cf. piáuju und piáunu: piáuti ’schneiden’, kráuju und kráunu: kráuti ’aufhäufen’ etc., Specht LM 2, 53ff., Jaunius Gram. 179, Jablonskis2 94)

auch (pa)gujù, dazu dann Infin. (pa)gùiti,

lett. dzīt (dzēnu, Praet. dzinu) ’treiben = paimentaa, verfolgen = ajaa takaa, wegschaffen = karkottaa’,

dzenis ’Specht’ = isotikka, kirjaimellisesti “pihkis”,

dzenēt ’ästeln = okisia, die Äste abhauen = karsia oksat, abhacken = hakata, veistää pois, abkappen = katkaista’,

gans ’Hirt’ = paimen,

ganīt hüten, weiden’ = laiduntaa,

ganīkla ’Weide = niitty, Herde, Schar = lauma’ ,

ganeklis ’Herde’, mit Ablautsentgleisung

gaīnīt ’treiben = ajometsästää, verfolgen = ajaa takaa’ ,

gaīṇāt ’wiederholt treiben, abwehren’ = metsästellä,

mit Tiefstufe un gundīt ’zum Bösen anreizen’ = ohjata pahoille teille,

preuss. genix ’Specht’ = isotikka,

aytegenis ’kleiner Specht’ = pikkutikka

(Voc. 745, wohl eher ’Buntspecht’ = “kirjavatikka”),

cf. ai. éta-, av. aeta- ’schillernd, schimmernd, bunt’ = kirjava

mit Schwundstufe -un- guntwei, 1. Pl. Praes. gunnimai ’treiben’ = ajometsästää, ajaa riistaa;

cf. abg. gúnati (ženą), goniti ’(ver)treiben, verfolgen’ = ajaa takaa,

žęti (ž´ną) ’ernten’ = korjata viljaa,

poln. gonić ’jagen, verfolgen’ = metsästää, gon ’Jagd’ = metsöstys, jahti,

wygon ’Trift, Viehweg’ = karjatie, zagon ’Ackerbeet’ = pellonsarka, etc.;

ai. hánti ’(er)schlägt, tötet’ = tappaa, ápahanti ’wehrt ab’ = torjua,

ghana´– ’ersehlagend, Keule’ = nuija,

av. jainti ’(er)schlägt, trifft, verletzt, tötet’, avijanaiti ’fällt einen Baum’,

arm. gan ’Schläge, Prügel = lynti, Züchtigung = jalostus’,

griech. fònos ’Mord’ (über patrofònoj, –h~a, –thj etc. = ’Mörder des Vaters eines anderen’ = murha,

cf. ai. bhrárahan- ’Mörder des Bruders einer anderen Person´ = murhaaja, etc.),

qe…nein, œpefnon ’(er)schlagen, töten’ = tappaa, arhfatoj ’im Kriege getötet’ = kaatunut (sodassa),

alb. g’ań ’jage’ = ajan,

lat. defendere ’abwehren, verteidigen’ = suojata,

offendere ’anstossen, anschlagen, verletzen, kränken’ = hyökätä, sairastuttaa,

infensus ’feindselig, erbittert’ = vihamielinen (taho),

ir. gonim ’verwunde’ = haavoittuminen, gein, abret. gen ’Keil’ = nuija,

ahd. gun‹ ’Kampf´= taistelu, as. gū‹ea, gū‹-,

aisl. gunnr dass., gandr ’Zauberstab’ = taikasauva.

Hierher auch lit. geinis 3. ’Ast . . . ’ = oksa(n)-,

(cf. suginti ’den Kreisel zurückschlagen’),

lett. dzenis ’zwischen den Zacken eingeklemmtes Holz’ = hampaiden väliin jännitetty puu.

Die Wörtersind von geinis 1. ’Aufzug usw. = juhlakulkue, marssi´ zu trennen

(s. über alles s.v. geĩnis).

Lit. gìltinễ ’Todesgöttin = kuolemnjumalatar, Tod´ ist nicht, wie Būga meint, aus *gintinė dissimiliert, sondern gehört zur Sippe von gélti = pistää, gãlas = loppu(pää), (s.s.v.).

Lithuanian: gintãras = meripihka, (= ”tislatun kaltainen”)

Etymology: giñtaras, gentãras (letzteres bei R., R.-M., daraus Nesselmann Wb. 250. 255 und in der Schreibung jentaras 38) ’Bernstein’ = meripihka,

lett. dzītars, dzintars (Kuronismus), zītars dass., cf. russ. jantar´.

Spammiro Botti kommentoi_ 19. toukokuu 2013 05:50

” Lithuanian:džiáuti…džiáuna (džiáuja)…džiovė = ripustaa (asettaa) kuivumaan (savustumaan ym.), kuivata, tislata kuivaksi, (tappaa)

Etymology: (1. prs. džiáuju(džiáunu), džióviau) ’zum Trocknen aufhangen = ripustaa (asettaa) kuivamaan (savustumaan ym.), erschlagen, totschlagen = iskeä kuoliaaksi’,

džiová ’Trockenheit = kuivuus (ominaisuus), Dürre = kuivuus (luonnonilmiö), Schwindsucht hivutus(tauti), keuhkokauti, Auszehrung = riutuminen’,

džiovėti… džiõvi… džiovė´jo ’(aus)trocknen = kuivaa (rutikuivaksi), dürr werden = kuivaa, kuihtua laihtua (sairaalloisesti)’,

džiovínti…džiovína…džiovíno trans. ’trocknen, dörren’ = kuivata, kuivattaa,

džiū´ti…džiū´stu (džiū´va)…džiúvo (džiúvau) ’trocken, dürr werden’ = kuivaa, alkaa kuivaa, kuolla “

Tästä puuttuu perustärkeä sana

džiūtis = mm. kuiva(t)us, kuivuus, kuiva kausi (sausra), paiste, helle, (kuiva) kuumuus (kaitra), kudoskato (džiūtė, med.), metsäkato (puiden joukkokuolema), juuttikasvi. -jute (engl. jute), muumio (gaišena), džiūtis (~tiẽs) (4) s.

http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=930028&r=1063106…

1. žūšana = kuivatus (lämpöä ja liikkuvaa ilmaa käyttäen); kalšana = metallinmuokkaus (takominen, sydettäminen, joka myös tapahtuu ilmalla palkein)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Puuhiili

2. med. izžuvums = kudoskato ”

Tuosta sanasta džiūtis tulisi kuurin kautta lainautuessaan ”sysi”.

Edelleen puuttuu džiovus = kuivaus-, kuivaava: džiovi jauja = kuivausriihi, kuivuri (myös preussin kautta kulkenut ”jauja” = ”(kuivaus)riihi, -teline” on varsin todennäköisesti peräisin sanasta džiauja (>dzjauja), sillä tuollainen liudentuneen suhuässän muuttuminen j:ksi on tavallista preussissa.

http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=917542&r=1063106…

http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?q=jauja&g=2&!r=1…

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1327230.html#p1327230

Verbin džiū´ti preesensistä džiū´va saattaa tulla vastaavalla tavalla suomen ”jyvä” tarkoittaen nimenomaan kuivattua eikä mitä tahnsa viljansiemntä:

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1250365.html#p1250365

Myös suomen sanat ”hauta” ja ”hautua/hautua” tulevat täältä sunnalta, mutta muinaisliettuasta tai latviasta ja ne ovat vanhempia kuin kuurista tullut ”sauna”.

Jorma Koivulehto on oikeassa siinä, että ne tarkoittavat terva- ja paistohautaa (saameksi ”saude”) eivätkä esimerkiksi ruumishautaa. Mutta siihen hänen ymmärryksensä sitten loppuukin: hän on löytänyt gotlanninruotsista vanhan kuuriainan ”sauda”, ja väittää siihen nojaten koko parvea ”muinaisiksi germaanilainoiksi”, vaikka siitä nimenomaisesta sanasta ”hauta” ja ”hautua” eivät tule yhtään sen enempää suoraan kuurista (jolloin sana olisi **sauta)!

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1105784.html#p1105784

” lett. žaut trans. ’trocknen, zum Trocknen aushängen, einen starken Schlag versetzen, durchstechen’, žūt intr. ’trocknen’,

žavēt, žāvēt trans. ’trocknen, räuchern’. “

Spammiro Botti kommentoi_ 19. toukokuu 2013 07:56

Pangermanistien Álgu-tietokanta antaa ”sydelle” pitkän rivin SU-sukulaisia ja mahdollisia kantamuotoja. Noista kuitenkin kaukaisimmat ovat ”hiili”-sanaan liittyviä, joka on vanha IE-laina ilmeisimmin sekin, ja mordvan sa saamen sanat voivat olla peräisin samata lähteestä kuin suomenkin.

http://kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=58829&ha…

Jyvä-sanan kohdalla tilanne on, että vain ionarinsaamessa on suomesta lainattu sana ja mordvassa on balttilaina. Muiden sanojen yhteys tähän epäuskottava.

http://kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=51713&ha…

Haudassa kummittelee Koivulehdon murhe-etymologia…

http://kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=59686&ha…

Saunasta sellaiset sentään on poistettu:

http://kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=59688&ha…

”Poliittista” taustaa täällä:

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1035458.html#p1035458

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1036345.html#p1036345

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1036663.html#p1036663

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1061268.html#p1061268

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1061345.html#p1061345

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1072574.html#p1072574

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1101839.html#p1101839

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1105784.html#p1105784

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1106169.html#p1106169

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1106789.html#p1106789

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1129004.html#p1129004

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1191499.html#p1191499

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1221121.html#p1221121

Nuo linkit eivät aukea, koska ne on poistettu ko. keskustelusta.

RJK: RJK kirjoitti 2.3.2016 klo 21.05

Vaan mikä onkaan sanakseen KIUAS?

Mm. Ralf Peter Ritter kirjoittaa:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajalaskun-alun-aikaan-2

Um Ablautvariation in thematischen Stämmen geht es auch in einem Aufsatz von LINDGREN über ﬁ. kiuas, kiukaa- ‘Saunaofen’. Es handele sich um eine ”Pilotstudie”, die zum Ziel habe, durch ”Einbeziehung phonologischer Gesichtspunkte der etymologischen Forschung zu neuen Einsichten” zu verhelfen (207).

LINDGREN verbindet das ﬁnnische Wort mit der Sippe dt. hoch, Hügel, schwed. hög ‘Haufen, Hügelchen’, got. hiuhma ‘Haufen, Menge’, die einen Stamm idg. *keụk/koụk- /kuk- voraussetzen sollen (200).

[HM: Nämä eivät ole ”kantaindoeurooppaisia juuria” (vaikka jotkut vääriksi todetut mallorylaiset luettelot yhä niin väittävätkin, paitsi ehkä viimeinen. Kaksi ensimmäistä ovat lähinnä vasarakirvestä: itäbalttilaista kentum-kieltä.

Kantakindoeuroopan juuri oli lähennä *ken- = puolustaa, kestää, kantaa,pitää pintansa, tai *kem- = jännittää (nahka,jousi ym.), pingottaa, kormittaa taipumaan, loppu-k– on johdin (jos se on balttia, että kyse on tarkoituksella ja johdetusti tehdystä rakennelmasta. Jos se on -p- se kertoo kasasta, jota kasataan ja puretaan, kauppakasasta! Preussiksi muten – ”kassa”!
Tähän nippuun liittyy vielä myös vartalo *kep– = polttaa, paistaa, keittää kovaksi (leipä, ruukku jne.), joka käyttäytyy myöhemmissä äänteenmuunnoksissa usein aivan samoin kuin edelliset. Tähän vartaloon ei kuitenkaan ollenkaan sovi johdin –k/g-. Kep-sanat sekä ”sekoittavat” edellisten johdannaisten löytämistä, että ovat voineet myös aiheuttaa merkityssiirtymiä edellisten johdannaisissa kohti kuivaamista.
Tässä yhteydessä todennäköisesti esiintyy kantabaltoslaavin johdannainen *kem-k– = pakottaa venymään, taipumaan, joustamaan. Änneyhdeitelmä –mk– on kielletty balttikielissä, joissa se muuttuu äänneyhdistelmäksi –nk-, mutta sallittu slaavikielissä. Venäjän kielessä onkin sana komkij = (pilalle) pullistunut, esimerkiksi seinä, kattila, hattu, leivonnainen, komkat´ = rutistaa (palloksi), pullistaa. ]

In semantischer Hinsicht weist der Verf. darauf hin, daß die älteste Feuerstelle ”aus einem Steinhaufen in einer Ecke des Zimmers” bestand (201). Ein urgermanisches *haugáz, *háuhaz ‘hoch’ bzw. ‘Hügel’ (an. haugr, mhd. houc, s. KLUGE/MITZKA s.v. hoch) würde dem Konsonantismus und der Stammklassenzugehörigkeit des finnischen Wortes voll gerecht werden. Die durch das Gotische bezeugte Ablautstufe *eu kann im Finnischen durch iu vertreten sein

(z.B. in liuta ‘große Menge’: germ. *leuda-, vgl. an. ljödr ‘Volk’, s. HOFSTRA 1983, S. 45).

[HM: Nämä ovat balttisanoja, jo ennenkin käsitellyatä sanasta *len- = löysätä, irrottaa, vapauttaa, sallia.],

Daß ein *heuhaz oder *heugaz nicht direkt rekonstruierbar ist, vermindert natürlich die Plausibilität der Zusammenstellung.

[HM: Kermaanin h:sta ei voi tulla lainautuessa suomen k:ta. Päinvastaista on yritetty niin vimmatusti ja väärennetysti, että se todistaa päinvastaisen!]

Unverständlich ist zunächst der Aufwand, den LINDGREN um die lautliche Seite seiner Etymologie treibt. Am Anfang steht die Behauptung, ”die Linguistik hat sich und das hat zu einer durchgreifenden Wandlung unserer Auffassung vom Wesen der Sprache geführt und die Einzelheiten der Sprachentwicklung in neues Licht gerückt” (201).

Ob der hier zum Ausdruck gebrachte Optimismus generell berechtigt ist, sei dahingestellt. Sicher ist, daß LINDGRENs weitere Ausführungen nicht dazu geeignet sind, seine Feststellungen zu erhärten. Er fährt fort: ”Gegen diesen Hintergrund möchte ich nun versuchen, eine Phase in der mutmaßlichen Entwicklung synchron zu vergegenwärtigen, wie sie wahrscheinlich etwa im späten Indogermanischen oder frühen Urgermanischen geherrscht hat: Der Ablaut war etwas früher eingetreten, mithin regelte sich die Verteilung der unterschiedlichen Vokalqualitäten offenbar noch ganz mechanisch nach dem jeweiligen Wortakzent – es handelte sich also um stellungsbedingte Allophone in komplementärer Distribution, die nur zusammen ein Phonem bildeten.

Phonemisch wurden die Ablautstufen erst später, vielleicht zu der Zeit, als der Ablautwechsel in der germanischen Konjugation morphemisch wurde, und spätestens dann, als der indogermanische bewegliche, musikalische Wortakzent der germanischen dynamischen Erstsilbenbetonung weichen mußte. Demnach schreiben wir unseren Stamm besser phonologisch:

eu
spätidg. *k ou k-
u
(203) ”.

Der Allophoncharakter der Ablautvarianten war aber – wie sich aus dem Befund aller für die Rekonstruktion wichtigen altindogermanischen Einzelsprachen ergibt – höchstens im frühesten Urindogermanischen gegeben. Eine ”phonologische Schreibung” ist für das Spätindogermanische fehl am Platze. LINDGREN meint dann weiter, man müsse ”wohl prinzipiell damit rechnen, daß jede im Flexionsparadigma eines Wortes vorkommende Lautform den Ausgangspunkt für eine etwaige Entlehnung bilden kann” (204).

Das hat noch nie jemand bezweifelt. Auch mit seiner These, ”daß die Entlehnung etwa eines urgermanischen Wortes ins Urﬁnnische auch von einem solchen Allomorph ausgehen kann, das in den späteren germanischen Tochtersprachen nicht mehr zu belegen ist” (204), rennt LINDGREN offene Türen ein. Da er aber gleichzeitig im Falle kiuas folgende Meinung vertritt: ”Der stammbildende Vokal a im Finnischen weist auf ein a im Urgermanischen hin, das dem indogerm. Themavokal –o– zu entsprechen scheint”, ist seine vorhergehende Äußerung hinfällig, da thematische Stämme keinen Ablaut haben. Die dem ﬁnnischen Wort zugrunde liegende germanische Form könnte höchstens eine Thematisierung einer o-stuﬁgen Paradigmastelle einer ablautenden Stammklasse sein.

Es mag angehen, ”in dem iu unseres ﬁnnischen Wortes eine Substitution für spätgermanisches eo oder gar indogermanisches eu zu sehen, da es offenbar die nächstliegende, im Urﬁnnischen geläuﬁge Diphthongqualität darstellt” (205) – wenn man davon absieht, daß man diese Ansicht zu der Tatsache eines ﬁnnischen eu für germanisches *eu in einer Reihe von Entlehnungen in Beziehung zu setzen hat – ; die Begründung für diese Erklärung ist aber unverständlich: ”… nur im Gotischen finden wir ein iu,

… Die finnische Formen sind dises iu zu enthalten, es steht aber vor einem a, was wiederum im Spätgermanischen, nach Eintritt der Brechung eine Unmöglichkeit wäre” (2O5) 81.

LINDGRENs Ansicht, ”daß wir bei der Hypothese bleiben können, daß wir also mit der Möglichkeit rechnen sollten, daß ﬁ kiuas ein Lehnwort aus dem späten Urgermanischen ist”, könnte man sich anschließen, wenn es nur das ﬁnnische Wort zu erklären gällte. Lüd kiudug, weps. küuduk/küụduga blieben indessen unverständlich. Die in SKES gegebene Erklärung des ostseeﬁnnischen Wörtes (Kompositum *kivikota Gen *kivikodan) würde allen Vertretungen gerecht, und daß in dem, Wort ein kivi ‘Stein’ verbaut sein kann, von der Sache her plausibel.

81. Vgl. aschwed. kiūsa! Der Aufsatz enthält noch eine Reihe anderer Unstimmig; keiten, z.B. S. 202: ”Die Vokaldehnung im zweiten Allomorph” eines ”urﬁnﬂlschen *kiuγa-/kiukaa- ”wird eine Urﬁnnische Erscheinung sein, die nach der Entlehnung Sekundär eingeführt wurde, um das Wort dem ﬁnnischen ‘Deklinationssystem anzupassen”.Ein ”Anomorph” kiukaa- hat es weder im Urﬁnnischen gegeben,noch gibt es dies heute außerhalb der dem Schriftﬁnnischen zugrundeliegenden Dialekte; schrift ﬁ. kiukaa- ist aus kivkasa- (< *kiukasa-) entstanden.

HM: Álgu-tietokanta näyttää pitävän kiuas-sanaa saamelaisena:

[kiuas] : itämerensuomi > pohjoissaame giwgas
SSA 1 1992 s. 376

[kiuas] : itämerensuomi ?> koltansaame [kì̬ugan]
tietokannan päättelemä
[kiuas] : itämerensuomi ?> kildininsaame [ki̮ṷ̄kan]
tietokannan päättelemä
[kiuas] : itämerensuomi ?> turjansaame [kiuɢ̀an]
tietokannan päättelemä

kiuas

Sanalle kiuas (kiukas, kiukka) on olemassa etuvokaalinen variantti: kyäs (kyä´, gen. kykään, kykäs, gen kykkään, kykkä, gen. kykän). Sille Álgu antaa kuitenkin aivan mielikuvituksellisen ”kermaanetymologian” ja samalla valehtelee, ettei muka balttilaistta etymologia olisi lainkaan esitetty, taatusti vastoin parempaa tietoaan:

kyäs < germaaniset kielet Junttila, S. 2012 SUST 266 s. 278

kyäs < germaaniset kielet: SSA 1 1992 s. 469

muinaisalasaksa [skok]

kantagermaani [skukka-]

kyäs !< germaaniset kielet: LÄGLOS 2 1996 s. 138-139

kantagermaani [χukkan-]

keskialasaksa [hocke]

kyäs !< germaaniset kielet: LÄGLOS 2 1996 s. 138-139

kantagermaani [skukan-]

keskiyläsaksa [schoche]

kyäs !< germaaniset kielet: LÄGLOS 2 1996 s. 138-139

muinaisalasaksa [skok]

kantagermaani skukka-z

keskialasaksa [schock]

kyäs ≮ balttilaiset kielet Junttila, S. 2012 SUST 266 s. 278

SKES: liettuan kūgis = ”(pyöreä) keko, kasa, kupo”; liettuan sana ei riipu materiaalista, se tulee kummuksi kokoamismista tarkoittavasta verbistä, ja voi tarkoittaa aivan yhtä hyvin esimerkiksi maata ja kiviä kuin olkia tai viljaakin.

http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=911541&r=10631062&lid=911541&g=2&q=kiugas&h=1649

Liettuan etymloginen sivusta antaa lisää entistäkin ”kiukaaksi” sopivampia balttilaisia originaaleja:

Luotettavin ja uusin on preussin etymologinen sanakirja:

http://www.prusistika.flf.vu.lt/paieska/paieska/1?id=1089

kū́gis = kumpumainen kasa

Straipsnelis:
Pr(eussi). kugis ‘bumbulas ant kardo rankenos = miekan kahvan nuppi’ artimiausiai siejasi su lie. kū́gis, kūgỹs, kūgẽlis, kùgelis = em.; kiū́gis, kiugẽlė = em.;
káugė, kaũgė, kaugurỹs ‘gubrys = katonharja’, ‘iškiluma = juhlallisuus’, kaugurė; kiáugė; kuõgė, kúogė, kuõgis = em. ir kt.;
la. kàudze ‘šieno kupeta = heinäkasa, heinäkuhilas’, [235] kàudzele, kaûdzele, kàuģele, kaũģele = em.,
kaũgurs, kàugurs ‘kalvos viršūnė = mäein harja, kallionlaki’, kauguris, taip pat .

Yra ir slavų paralelių, kurios neseniai nurodytos Варбот, Э 1978 (1980), 25–27. Tai grupė rusų tarminių žodžių, paprastai kildinamų iš sl. *kǫželь/*krǫželь: тверск. кýжа onusinis žvejybos įrankis = kalastusväline (turo? Sillon sana tulee luultavasti karjalan sanasta kuusi)’, яросл. кýжи ‘žvejybos įrankis’, кýжня ‘didelė dėžė = suuri astia’ ir pan. […]. Šios grupės branduolys neabejotinai kilęs iš sl. *kuža, *kužьn’a, *kьuž-nь ir pan., iš senesnio *koug-i̯ā, *koug-in- ir pan. [236] Spėjama, kad pr. kugis turėjęs dar reikšmę, atspindinčią tam tikrą šieno rinkimą ir saugojimą.

http://www.prusistika.flf.vu.lt/paieska/paieska/1?id=1089

kugis 1

I kugis „knoff (Knauf) – kalavijo rankenos bumbulas (galvutė) = miekan kahvan nuppi“ E 426 nom. sg. masc. = pr. *kūgīs (i̯o-kamienis), kurio pagrindinė ar bent jau senesnė reikšmė bus buvusi „tam tikras gaubtas iškilimas = koottu kasa, pasipūtimas = kinos, dyyni“. Jis kartu su artimaisiais giminaičiais subst. (i̯o- resp. ē-kamieniais) lie. kū́gis (kūgỹs – kū̃gį) „šieno ir pan. kupeta = heinä- ym. kasa“ resp. kū́gė „t.p.“ suponuoja subst. mob. (i̯o- resp. ē-kamienį) balt. (dial.) *kūgja- „kas išlinkęs dengiančiai (gaubiančiai) = peitto-, peitin-, peite-“ resp. *kūgē- „kas išlinkusi dengiančiai (gaubiančiai) = em.“, kuris – fleksijos vedinys iš adj. (o- resp. ā-kamienio) balt. *kūga- „išlinkęs dengiančiai (gaubiančiai)“ resp. *kūgā- „išlinkusi dengiančiai (gaubiančiai); dėl darybos plg., pvz., subst. mob. (i̯o- resp. ē-kamienį) lie. plìkis „kas nuplikęs“ resp. plìkė „kas nuplikusi“ ← adj. lie. plìkas „nuplikęs“ resp. plikà „nuplikusi“, žr. dar, pvz., s.v.v. Kuke = kahlaamo, glumbe = peura.

292 Panašiu būdu subst. lie. káugė/kaũgė „šieno ir pan. kupeta, kūgis“ = la. kàudze „t.p.“ bei lie. kiáugė „t.p.“ (LKŽ V 684; plg. kiūgis „t. p.“ LKŽ V 910) suponuoja egzistavus adj. (o/ā-kamienį) balt. *kauga-/*kaugā- „išlinkęs (išlinkusi) dengiančiai (gaubiančiai)“ resp. *keuga-/*keugā- „t.p.“ Bus buvęs tos pačios reikšmė̃s ir adj. (o/ā-kamieniai) sl. *keuga-/*keugā- bei *kauga-/*kaugā- (gal ir *kū̆ga-/*kū̆gā-) → subst. rus. dial. куга „попловок“, кужа „конусообразная рыболовная снасть = kartionmuotoinen kalastusväkine“ ir kt.; minėtas subst. rus. dial. кужа < sl. (dial.) *kaugjā = subst. ryt. balt. *kaugjā → *kaugē > lie. káũgė = la. kàudze (heinä ym.)kasa.

Adj. (o/ā-kamieniai) balt.-sl. *keuga- „išlinkęs dengiančiai (gaubiančiai)“ bei *kauga- „t.p.“ ir (galbūt tik balt.) *kū̆ga- „t.p.“ laikytini vediniais iš verb. balt.-sl. *keug-/*kaug-/*-kū̆g- „lenkti (linkti) dengiančiai/dengti(s) lenkiančiai (linkstančiai)“ < verb. ide. dial. (balt.-sl.-germ.) *(s)keug-/*(s)koug-/*(s)kū̆g- „t.p.“ (>s.isl. húka „hocken“,v.v.a. hûcken „kauern, sich ducken“, subst. vok.-šveic. hock „krūva“ ir kt.),o šis yra determinatyvo *-g- išplėstas verb. ide. *(s)keu-/*(s)kou-/*(s)kū̆- „t.p.“ (dėl jo žr.s.v. keuto = iho = “peite”, nahka).

HM: Väärin: Kanta-IE:n sanat ovat *ken- = koota, ajaa yhteen, puolustaa, *kem- = kasata, pinota (jonkin varaan), kormittaa, taivuttaa. Kantaindoeuroopan alkuliite s- = pois ei tähän yhteyteen siity, joissakin sanoissa voi olla SLAAVILAINEN etuliite s- = yhteen.

Dėl pr. kugis (E 426) bei jo giminaičių plg. Trautmann AS 364, Endzelīns SV 198, Fraenkel LEW 229, Toporov l.c. (ir liter.).
Preussin etymologisen sana cugis 2 = (paja)vasara, liettuaksi kalus plaktukas, on todellisuudessa kujis (1600-luvun ruotsalaisen oikeinkirjoituksen takia) eikä liity tähän yhteyteen. http://www.prusistika.flf.vu.lt/paieska/paieska/1?id=1090

Yhteenvetona edellisestä suomen kiuas kuten myös kevyemmistä aineksista koottu kyäs tarkoittavat yleisimmässä muodosssaan ”ihmisen tai luonnonvoiman irrallisesta aineksesta kokoamaa pyöreää kasaa”.

Täsmälleen samaa tarkoittaa viron keris = kiuas:

” keris : kerise : kerist ’sauna- v reheahju küttekolde pealne munakivikuhelik leili tekitamiseks’
← balti *keri-
läti ceri, ceras ’kivid sauna- või reheahju võlvil, millele (saunas) vett valatakse’

On ka arvatud, et läänemeresoome-permi tüvi, mille vasted on udmurdi gur ’ahi = ahjo’ ja komi gor ’keris; ahi’.

HM: „ Nämä sanat seuraavat luultavammin baltoslaavin palamista (ve gorit´) ja tulisijaa (pr. goro) tarkoittavasta sanasta, PIE *ger-.
Baltin *k(w)er- tarkottaa „leikata“. „

Eesti keelest on laenatud liivi kerīks ’saunaahi’, läti MRD ķerešas, ķereši, ķeršas, ķerši ’keris’ ja eestirootsi käris ’ümmargustest kividest võlviga ahi’; kärest ’ümmargustest kividest saunaahi, ahjuvõlv lahtiste kividega selle peal’.

HM: Raivoisan latvialais- ja liettualaisvastaiseksi pan-germanistiseksi teokseksi viron „etymologinen“ antaa kovin köysästi latviassa kieltämättä paljon käytetyn kerätä-verkin „balttilaiseksi“ juureksi… Niin ikään raivoisan antibaltistinen Álgu-tietokanta on „vaitelias“:

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=94115&hakusana=kerä&sanue_id=91772

kerä = ersämordva kiŕe
SSA 1 1992 s. 348

kerä : itämerensuomi > pohjoissaame keärie
SSA 1 1992 s. 348

Pois on jätetty viron kera = kerä, kerada = keriä, eteläviron kärä = kangaskäärö, liivin kierä = kerä, kierrə = kiertää, keriä, mordvan diminutiini „keränen“ = keŕńä sanasta kiŕe sekä itähantin kerä, kerə, kärə = kymmen kappaleen kimppu oravannahkoja, etelähantin kěr, kär = määräsumman naruun pujotettuja kaloja tai nahkoja,joita verrataan, esimerkiksi 10 ketunnhkaa = 100 oravannahkaa.

Mikään näistä ei toiki sulje pois sanan mahdollista indoeurooppalaista alkuperää, eikä se suhdetta myöskään sanaan *kekr = kehrä, int. čakra, baltin *keklo > pr. kela, tela.

http://www.prusistika.flf.vu.lt/paieska/paieska/1?id=928 ]

Fraenkelin etymloginen: mahdollisesti asiaan liittyviä sanoaja:

Lithuanian: kiáugė = kuivattu heinäkasa
(= sama kuin preteeriti ”muinaisliettuan” verbistä ”*kiaugti…*kiaunga…kiauge” > ”džiauti…džiauna…džiovė” = asetella kuivamaan, savustumaan, hautumaan, tervatumaan saunaan, telineille, hautaan tai miiluun.
(RK: Tuo seuraanto ei pidä paikkaansa.Myöskään lähempänä oleva džiaugti ei tule täältä.)
Etymology: s.s.v. káugė = kuivattu heinäkasa,

Lithuanian: kiū’gis = kuiva heinäkasa s.s.v. káugė.

Lithuanian: kiugždė’ti s.s.v. kiáugždas.

Lithuanian: kiáugždas = kuivanut, kuivattu

Etymology: ’ausgefaulter Baum’ = pystyynkuivanut puu,
Pl. -aĩ ’taubes Korn’ kuivattu vilja,
kiaugždė’ti (’-ja, ’-jo) ’locker werden = löyhtyä, kuohkeutua (maa), trocken werden = kuivaa’,
abltd. mit k(i)ugždė’ti (’-ja, ’-jo) ’austrocknen = kuivaa, kuolla (kasvi), mager werden = laihtua, dahinsiechen’ kitua, riutua,
kiùgžti… kiuñgžda… kiugždo (1. p. kiungždù, kiugždaũ) dass.,
kiõ(g)žti…kioñgžda…kiogždo ’sich aufblähen = pullistella, locker werden = pöyhetä, möhentyä’

(s. Specht KZ 55, 9 ff. und s.v. kė’ža sowie s.v. kiõgžti).

Lithuanian: káugė = kuivattu heinäkasa,

Etymology: káugė, kū’gis, auch kiū’gis, kuogė, kuõdė ’grosser Haufen = suuri kasa, Heuschober’ = heinäsuova, olkiauma
kaugurỹs, –ė ’mit Sandgras bewachsener, kleiner, steiler Hügel’ = (hieta)heinäkumpu (dyyneillä, kumpu, joka jää korkealle, kun tuuli vie hiekan ruohottumattomilta alueilta, kuurismi)
lett. kaudze ’grosser, runder Heu- oder Kornschober = suuri pyöreä heinä-, tai viljasuova, Spitze = huippu, Haufe’ = (suuri) kasa, kaugurs ’Gipfel eines Hügels’ = kukkulan huippu,
kūĝis ’Heuhaufen’ = heinäsuova (dies aus lit. kū’ĝis),
preuss. kugis Voc. 426 ’Knauf am Schwertgriff’ = miekankahvan nuppi,
cf. aisl. haugr ’Hügel’, ahd., mhd. houc (Gen. houges) dass.,
aschwed. hugli, nhd. Hügel, bzw., wenn das baltische g auf unaspirierter Media beruht,
aisl. hokinn ’gekrümmt’, hūka, heykjask ’hocken’, westf. hūk ’Hügel’
Vgl. auch s.v. kaũkaras.

Lithuanian: kaũbras = kukkula, vuoristo (r-kuurismi)

Etymology: kaũbrė, kaubrė ’Hügel = kukkula, kumpare, Bodenerhebung = pohjakohoutuma, Bergkuppe’ = vuorenhuippu,
kaũburas, -ỹs dass. und ’Auswuchs = kasvannainen, pahka, paukura ( ltv. paugurs) Höcker = kyhmy, kyttyrä, Beule = kuhmu, ajos paise’,
lett. kauburs ’Hügel’ kumpu,
cf. ai. kubjá- ’buckelig, krumm’, as. hōp, ae. héap, ahd. houf ’Haufe’, daneben synonymes lit. kaupas etc. (s.s.v.).

Lithuanian: kaũkaras = kukkula, harju, dyyni, vuorijono (r-kuurismi)

Etymology: -a?, kaũkuras, –ė ’Anhöhe = (maasto)kohouma, Hügel = kukkula, Bergkuppel = kallio(kumpu)’,
kaũkas ’Beule = paukura, paukama, Geschwür, Vorrichtung, mit der das Fischnetz durch ein in Eis gehauenes Loch gezogen wird’ = laite jolla kalaverkko vedetään jäähän hakatun avannon läpi, auch ’Kobold = vuorenpeikko, Gnom = maahinen, menninkäinen, zwerghafter Mensch = kääpiökasvuinen ihminen’ (s.d.),
kaũkos ’Drüsen’ = rauhaset, (kita?)risat,
kukùriai, kukàrai ’oberer Teil des Rückens nebst Schultern’ = lavat,
kùkis ’Misthaken = lantatadikko’,
kukulỹs ’(Mehl)klo dem Rücken getragener Tragkorb’ = selkäkori,
lett. kauks ’Heinzelmännchen = kotitonttu, haltija’,
kukurs ’Buckel, Erd-, Lehmklumpen auf geeggtem Felde’, inletzterer Bed. gewöhnlich dafür kukursnis, –znis, kùkums ’Buckel = kyttyrä, ulkonema, nasta, Höcker = kyhmy, pahkura’,
kukt…kūku…kuku ’krumm werden = ulla köyryselkäiseksi, Katzenbuckel machen = köyristää selkää, hocken = kyyristyä’,
lit. ”kùkti…kuñka…kùko” ’sich bücken’ taipua alas, kyyristyä.
preuss. cawx ’Teufel’ = (pikku- ym.) piru Voc. 11 etc.,

russ. kukry ’Schulterblätter = lapaluut’, kuka ’Faust = (yhdenlainen) Piru’,
skr. kúka ’Haken’ = haka, koukku, hakku, kuokka
r.-skl. kukonosyj ’krummnasig = konkonenäinen’,
russ. kuča ’Haufen, Heuschober’ = heinäkasa,
čech. kučera ’Haarlocke = hiuslaine, Krauskopf = kiharapäinen’,
ai. kucáti, kuñcatē ’zieht sich zusammen, krümmt sich’ = käpertyä,
kuca– ’weibliche Brust’ = tissi,
got. hauhs, ae. héah, ahd. as. hōh ’hoch’ = korkea.

[b]Meist wird eine [color=red]idg. (= IE) Basis *keuk-, *kouk-[/color],

Schwundstufe *kuk- zugrunde gelegt (so auch von Feist Wb. 249 s.v. hauhs).
Man verweist dabei auf got. hiuhma ’Haufen, Menge’, hūhjan ’sammeln’ (eig. ’anhöfen’).
Demgegenüber geht Solmsen Btr. 86 von normalstufigem *kauk- aus unter Hinweis auf griech.
Ethnika wie Kaúkwnej, Flüsschen Kaúkwn, Ortsn. Kaúkasa, –oj, besonders den Gebirgsnamen Kaúkasoj.
Solmsen bemerkt a.a. O. 882, dass in diesem Falle got. hiuhma, wenn dieses überhaupt mit der genannten Familie zusammenhängen sollte, auf sekundärem Ablaut beruhen würde.
S. aber s.v. káugė sowie s.v. kaũkas 2.

Lithuanian: kiucė s.s.v. kiõcis.

Lithuanian: kiudà s.s.v. kiùsti ’verschleissen’ = kulkuttaa, kulua (vaate ym.) usw.

Lithuanian: kiudėti s.s.v. kiugėti.

Lithuanian: kiugė’ti = hytistä
Etymology: ’ (vor Kälte) zittern = väristä, vapista,hytistä (kylmästä)’? Ob zu k(i)ugždė’ti ’austrocknen, mager werden, dahinsiechen’ (s.s.v. kiáugždas) gehörig? Juṥkevič zitiert aus Veliuona noch gleichbedeutendes kiudė’ti.

Lithuanian: kiaužóti = kaartua, kaareutua, pullistua (ylöspäin)
Etymology: ’sich wölben, aufgehen (vom Erdreich), sich auflockern’,
kaužóti ’sich erheben bei saurer Gärung’,
zushgd. mit ”kėžti, kėžė’ti…kėža..kėžė’jo” ’aufschwellen = paisua, sich aufdunsen = kuohkeutua’
(vgl. noch ”kežė’ti…keži…kežė’jo”[/b] ’sauer werden’ = hapantua),
kiõ(g)žti (kiõ(g)žta, kiõ(g)ždo) = höyrytä, kiehua,

kiogždė’ti (kiogžda, kiogždėjo) ’sich aufdunsen = haihtua höyrynä, porös werden = huokoistua’.
Machek Rech. 83. 85 ff. vergleicht noch abg. vú(s)kysnąti ’sauer werden =hapantua (pilalle)’ etc.; s. auch unter gaužóti.

Lithuanian: ”(ap)kiaũsti…kiaũs(t)a…kiauto” = joutua tappiolle, lakata kasvamasta, kovettua, kuiva(mall)a (savi, betoni)

Etymology: ’verkommen, im Wachstum zurückbleiben’,
”apkiaũsti…apkiaũsta…apkiaũto” ’hart werden = kovettua (pinnasta, ympäriinsä), verrinden = saada, muodostaa kova kuori, Kruste ansetzen’ = muodostaa kuori (leipä ym),
apkiaũtęs medùkas ’verkommenes Bäumchen’ = kääpiökasvuinen, kasvun (kesken) lopettanut (pieni) puu,
apkiaũtėlis ’abgehärmt = harmissaan oleva, zerlumpt = repaleinen, verkümmert = surkastunut, katkeroitunut’ = ”pinTansa polttanut”.
(Baltiassa kub suuttuu, niin nimenomaan ”polttaa pinTansa”,”(yli)kypsyy”, ei siis polta mitään ”pinnaansa”, josta ei lopultakaan tiedä, mitä se oikein on.

Nach Būga KS 229 nebst ”kiūtoti…kiūto…kiūtójo”, ”kiūtė’ti… kiūti… kiūtė’jo” ’regungslos in einer Stellung verharren’ = törröttää, zusammenhängend mit
”kutė’ti…kutė’na…kutė’no” = ’aufrütteln’ = ravistella, puristaa, kutittaa
”atkùsti…atkuñta…atkùto” (1. per. -kuntù, -kutaũ) ’sich ablösen = irtautua, erstarken = vahvistua, sich erholen = toipua, tointua, zunehmen = kerttua, lisääntyä (raha ym.), edistyä’.
Möglich wäre auch Zushg. mit kẽvalas ’Schale’ = kuori, skvẽtas ’abgerissenes Stück eines Gewebes’ (irrotettu) kuori, kappale (nahkaa, kangasta) etc. (s.s.v. kẽvalas).
Machek Rech. 74 ff. denkt an Verw. von kiaũsti etc. mit kùkṥtas ’dünne Stange mit einem daran befestigten Strohwisch (als Grenzzeichen dienend)’ = (eräänlainen) (raja)merkkikeppi,
kúokšta(s) ’Handvoll = kämmenellinen, Büschel = töyhtö’,
russ. kust ’Busch, Strauch, Staude = pensaikko’ etc.

http://books.google.fi/books?id=yILUGjzSotAC&pg=PA92&lpg=PA92&dq=kiausti&source=bl&ots=k-C9uQfkbK&sig=6j_TkoVqu4gZcU8uF5435uYJVsg&hl=fi&ei=BY3OS_PLKMeLONyH5NsP&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=7&ved=0CCAQ6AEwBg#v=onepage&q=kiausti&f=false

Lithuanian: kiaũšis = munankuori,

Etymology: kiaušìnis ’Ei’ = muna, nach Persson Btr. 185 ff. 562 zushgd. mit den s.v. káušas = kauha aufgeführten Wörtern; vgl. aus ausserbalt.
Sprachgebiet ai. kóśa- ’Behälter, Gehäuse, Schale (der Nüsse) = pähkinänkuori’,
nach Būga Aist. st. 95 ff. verw. mit griech. saukònxhrón. Surakoúsioi, saukròn óbrón, lafrón, ákron, saukropodej, óbropodej Hesych, Gdf. *kiwauk-. In diesem Falle würde die Weichheit des Eies den lit. Benennungen zugrunde liegen.

Myös näätä, jonka nahkaa on laajasti käytetty maksuvälineenä, näyttää olevan ”kuiva”, latviaksi ”cauna” [tsauna]…

Lithuanian: kiáunė = näätä,

Etymology: kiaunė ’Marder = näätä’, lett. cauna, –e, preuss. caune dass.;
cf. r.-ksl. kuna ’Hauskatze = kotikissa, Wiesel = lumikko’,

russ. etc. kuna ’Marder(fell) = näätä (nahka)’,

Im Lit. begegnet auch Flussen. Kiaunà, im Preuss. Quelln. Kavyne.
Slav. kuna, kunica als Geldeinheit trennt Machek Arch. Or. 17 (1949),
133 ff. mit Unrecht von den Marderbez.

und zieht sie zu hett. kuššan ’Lohn = palkka, Sold = (sotilaan) palkkio, Preis = hinta’.
Griech. kaunōkáj, und daraus entlehntes lat. gaunaca ’barbarischer Pelz’ haben nichts mit lit. kiáunė, slav. kuna zu tun, sondern stammen aus dem Iran.;
cf. av. gaona- ’Haar(farbe)’, afghan. ‘ūna ’Haar, Farbe’.
Haas LPosn. 3, 87 verbindet mit lit. kiáunė etc.

noch den phryg. Namen Xeúná, der nach ihm ’Wieselkätzchen = kärpänpentu’ bedeuten soll (?).

Lithuanian: ”džiaũgtis...džiaũgiasi… džiaũgėsi” = ilostua
Etymology: ’Freude empfinden, sich freuen’,

džiaũgsmas ’Freude = ilo’,
džiūgauti ’ausgelassen, fröhlich sein = iloita’,
”džiùgti… džiuñga..džiùgo” ’freudig gestimmt werden, in Freude geraten = ilostua’,
džiugùs ’wer leicht freudig gestimmt wird = ilomielinen’,
cf. lett. ĝaubt ’ergötzen = huvittaa’, -ties ’sich freuen, jubeln = huvitella, hoffen = toivoa, erwarten = odottaa, versprechen = luvata, lupautua, ennustaa, sitoutua, im Begriff sein = olla otteessa’,

ĝaugties = ĝaubties und = ’liebkosen = helliä hyväillä’.
Nach M.-Endz. stammt lett. ĝaugties vielleicht aus einem akur. oder lit. *d’augtis. (woraus džiaũgtis).

Lett. ĝaubties ist evtl. spätere Umbildung oder alte Nebenform mit Wz.-Variation.
Persson Btr. 59 ff. stellt die lett. Wörter zu

ahd. goukolōn, gouggolōn ’Narrenpossen treiben = toimia narrina’, die labialen Varianten zu mhd. gief ’Tor = hullu, Narr = narri’ neben giege ’Narr’ usw.;
er vergleicht griech. cōoj ’leerer, unermesslicher Raum’, caũnoj ’aufklaffend, locker, lose, weichlich’,
ae. žéad- ’Torheit = hulluus, hupsuus, Spott = pilkka’ = kuivuus (huomattavan todennäköinen vaihtoehto) etc.; doch scheitert dies daran, dass die lett. Wörter nicht original sind.

Nach Hirt BB 24, 280 sollen lit. džiaũgtis etc. mit griech. gáqeĩn,
lat. gaudœre (aus *gà-vidœre) unter Metathesis zusammenhängen. Doch ist dieses äusserst fraglich.

Lithuanian: kie~sti = muuttaa

Etymology: ’ändern’ s. s. v. kìtas 2.

Lithuanian: kíesti = kovettua

Etymology: ’sich verhärten’ s.s.v. kíetas.

Lithuanian: kíeša = tiheikkö

Etymology: ’dicht überwaehsener Platz, Dickicht, dicht mit Getreide Besätes,

Lithuanian: kíetas = kova < keptas = (kovaksi) paitettu (leipä), poltettu (ruukku, tiili).
Etymology: ’hart, zähe, fest’, kie~tis ’Härte, Zähigkeit, Festigkeit’, kíete†´ti, kíesti (-stu, -tau) ’hart werden, sich verhärten’,
lett. ciets, dial. cie«s ’hart, fest’, ciete^t ’hart werden’,
preuss. keytaro Voc. 54 ’Hagel’. Man vergleicht skr. ‰i?t ’ganz, unverletzt’,
bulg. ‰itav ’ganz’, s. Berneker Wb.1, 158, Trautmann Wb. 124, Grünenthal ZslPh. 9, 380 ff., Vaillant RES 6, 106 ff. Die beiden letzteren ziehen jedoch unwahrscheinlich auch die Familie von ’skr. ‰i?o, ‰i?la, ‰i?lan ’durch Ruhe gehärtet, kräftig, munter’,
abg. po‰iti ’ruhen’ etc. heran
(s. über diese s.v. kie~mas).

Lithuanian: kìtas = muu, kirj. muutettu (toisin kuin luulisi, partisiippitausta viittaa erittäin vanhaan sanaan, ajalta jolloin kaikki peruadjetiivit olivat verbejä)

Etymology: 2. ’anderer’, daneben kìtkas = kàs kìta, kìta kìs ’etwas anderes’, kito´k(i)s, kìtiškas, kitódas, kitóniškas ’anders beschaffen, andersartig’, kìsti (kintù) ’sich verändern’,
lett. cits, cita^ds,
preuss. kittan, kittawidin, kittewidiskai (2. Gl. idg. Wz. *u¸id-, *u¸eid- ’sehen’),
abltd. mit lit. keĩsti (kei‰iù), keĩtinti ’ändern, wechseln, tauschen’,
keĩstas ’sonderbar, seltsam’, Intens. kaitýti, kái‰ioti;
kaità ’Veränderung, Wechsel’, kaĩtalioti ’wechseln’, ãtkaitas, pakaità ’Änderung, Wechsel, Tausch’, kie~sti = keĩsti, ¼em.
kijsti und Kompos. atkie~sti ’eintauschen’, auch ostlit.,
lett. atkait ’wieder’.

Spammiro Botti kommentoi_ 23. toukokuu 2013 18:14

Jos tällainen kuurilaisten ”Perkeleen pyörä”, lyytyy, tai vaikka vain kuvakin sellaisesta, niin homma on selvää pässinlihaa…

*perd-	to fart = pieraista	Russ.пердеть (perdet’), Pol. pierdzieć, Skr.पर्दते (párdate), Lith. persti = pieraista, Ltv. pirst, Phryg. perdomai, Alb. pjerth; pordhë, Eng. feortan/fart, Gm. ferzan/furzen, ON freta, Gk.πέρδομαι (perdomai), Av. pərəðaiti, Welsh rhech
*perkʷu-	oak = tammi	see Perkwunos. Lat. quercus, Lith. Perkúnas, Ltv. pērkons, Skr.पर्कटी (parkaṭī), ONfura, Eng. furh/fir, Gm. foraha/Föhre, Welsh perth, Goth. faírguni, Alb. shpardh/shparr
*pers-	dust = pöly(tä)	Toch. pärs/pärs, Av. paršuya, Lith. purkšti, Ltv. pārsla, ONfors, Hitt. pappars, Skr.पृषत् (pṛ́ṣat), OCSпрахъ (praxŭ), Russ.прах (prah)
*persn-eh₂-	heel = kantapää	Lat. perna/pernis, Skr.पार्ष्णि (pā́rṣṇi), Hitt. parsina, Goth. fairsna, Gm. fërsana/Ferse, Gk.πτέρνη (pternē), Eng. fiersn/— , Pers. -/پاشنا (pāshnā), Lith. pentinas, Russ.пятка (pjatka)
*perḱ-	rib = kylkiluu	Lith. pìršys = rinta, povi, Skr.पर्शु (párśu), Av. parəsu, Osset. фарс (fars), OCS prŭsi, Alb. parz(ëm)

Spammiro Botti kommentoi_ 3. syyskuu 2013 19:14

Heja, Zvergē!

Särkkä(maa)!

Sorainen Särkkärannikko,-maa, erotukseksi hiekkaisesta Dyynimaasta eli Kuurinmaasta.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1420117.html#p1420117

” Lithuanian: žviȓgždas = karkea hiekka, sora

Etymology: ’grober Sand, Kies’ = karkea hiekka, sora, sepeli

žvirgždė ’kiesiger Boden, kiesige Stelle’ = sorapohja,
žvyrgždýnas dass., žvirgždė’tas ’voller Kies’ = soratäytteinen,
žvirgždúotas ’mit Kies bedeckt’ = sorapeitteinen,
žvirgždúoti ’mit Kies bedecken’ = sorata, sorittaa,

daneben ohne g : žvirždas = žviȓždas, Pl. žviȓzdai.

Lett. zvirgzds ’Kieselstein’ = sorakivi, Pl. zvirgzdi, zvirgžņi und zvirgzdis ’Kies, Grand, grober Sand’, zvirgzdaine ’kiesiges Land = kivinen maa(perä), eine mit Kieselsteinen bedeckte Stelle’ = kivetty paikka.

Aus Kontamination von žiẽzdras, žìzdras (s. dazu s.v. žiezdrà) und žviȓždas ist lit. žvizdras ’Sandkorn’, žvizdra ’Kies’ entstanden (s.s.v. gaȓgždas, huom. ”karkea”).

Lit. žviȓ(g)ždas usw. ist urverw. mit

skr. zvῑrst ’eine Art weichen Steins’,
daneben slav. *gversta in russ. (dial.) gversta ’grober Sand’, žverst’ dass.

Kummallista on että preussin ”sora” toisella sukupäätteellä tarkoittaa ”ruukkua” ja ”pikaria”

ZWÎRKSTAN n <35> [Swixtis E 350 VM] žvyras, žvirgždas
ZWÎRKSTIS <40> [Swixtis E 350] puodynė = pikari, huhmar
(Sixdo = sora preussiksi. Se on samaa juurta, sillä preussin w on ”englantilainen” puolivokaali ja se tipahtaa helposti kokonaan pois; mhdollisesti r:kin on ollut heikko kuten E:ssa)

Ettei se tarkoittaisi ”ruotsalaista”. En ole löytänyt sanakirjoista preussin Ruotsi-sanaa. Siitä sai tietysti puhua vain hammasta purren. 2

Eipä tarkoitakaan, vaan ”pikari” tarkottaa huhmarta, jossa jauhetaan ruokaa, eikä niinkään juomapikaria.

Jotvnki:
http://www.suduva.com/virdainas/
zigzda = sand = hiekka
zigzdra = gravel = sora
zigzdre = yellowhammer bunting (emberiza citrinella) = keltasirkku

Sanaparvi tarkoittaa myös ”rouskuttamista”, JAUHAMISTA (kuten sorasta ja sepelistä voikin arvata) :

” lett. zvῑrgzas, zvergzdi ’grober Sand = karkea hiekka, Kies = sora’,
cf. lett. zvirgt (-stu) ’rieseln = rakeistua, grobkörnig werden, grobkörnig zerfallen’ = tulla, jäädä karkearakeiseksi
skr. zvῑrst ’Art weichen Steins’.

Lett. zvìedris ’kiesige, sandige Stelle im Fluss oder See’ = särkkä,

könnte aus *zviezdris dissimiliert sein;

vgl. lit. žvizdra ’Kies’, žvìzdras ’Sandkorn’.

Nach Būga ist freilich lett. zvìedris,
lit. žvìzdra(s) Kontamination von lit. žìzdras, žiezdrà ’Grandkorn’ = hiekanjyvä, usw. mit lit. žviȓ(g)ždas etc.
Lit. žvӲras ’Sand’ ist dagegen entlehnt aus poln. zwir .

” Über lett. ”zviedris” ’kiesige, sandige Stelle im Fluss oder See’ = särkkä, s.s.v. gaȓgždas. ”

Tästä latvian ”sorarannasta” tulee ”Sora(rantainen)maa” ”Zviedrija”, EROTUKSEKSI ITÄMEREN ITÄRANNAN LENTOHIEKKADYYNIRANNOISTA, ku(p)rai (josta sanasta kup(e)ras = dyynimäinen, kupumainen, myös suomen ”kupera”.)

Weiteres s.v. žviȓgždas. ”

Tuollainen karkeasorainen/-hiekkainen, kasvillisyydeltaan niukka alue, joka on eri aikoina vaihtevassa määrin veden alla, on SÄRKKÄ.

Särkkä on siinä mielessä DYYNIN vastakohta, että särkkä on paikka josta vesi ja tuuli pesevät ja puhantavat vienointa kiviainesta pois, kun taas dyyni on paikka, johon ne saavat sitä.

”Kuurinmaa” tarkoittaa ”Dyynien maata”, joten olisi varsin loogista, että jossakin muualla oli myös ”Särkkien maa”, sillä tuollaiset kalojen ja muiden liikkeisiin vaikuttavat asiat eivät varmasti jääneet periaatteealtaan tuntemattomiksi merillä liikkuvilta.

Edelleen ainakin Liivinmaa on nimetty mereltä käsin, joita oli vain muutaman kilometrin syvyydellä rannasta ja joista, ja sisempänä maassa oli muuta väkeä. Ruotsissakin kivikaudella oli pitkään rannikolla ja saarilla sekä jokien latvavesillä ”uralilaisia” kuoppakeraamikkoja”, mutta viljely- ja karjanhoitoalueilla oli muita kuten suppilomaljaväkeä (tai oikeastaan kuoppakeraamikot olivat pääasiassa heidän jälkeensä).

Sana hyvin mahdollisesti tulee täestä *g’verg(z)ti-sanasta kantabaltin tai kuurin kautta, jossa säännömukainen muoto olisi ”*dzverga(s)”, josta voi tulla yhtä hyvin zverga-”särkkä” kuin *Zvergē, sittemmin (uus)kuuriksi ajankohdasta riippuen *Zverdje tai *Zverdze.

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 22. kesäkuu 2016

Kuurista on vähän viime aikoina tehty Suomessa tutkimuksia. Tässä on kuitenkin yksi ilmeisen edustava Viron Tarttosta, tutkijana Tampereella latvian ja viron kielten suhteista väitellyt Lembit Vaba:

http://jeful.ut.ee/index.php/JEFUL/article/download/jeful.2014.5.1….

CURONIAN LINGUISTIC ELEMENTS IN LIVONIAN

Lembit Vaba Saku

Abstract. Researchers of Finnic languages have stressed the special position of Li- vonian among its close relatives due to the great number of Latvian loan elements. The Latvian influence is noteworthy and present in all levels of the language. Baltic influence on Livonian is, however, more diverse both linguistically and chronological- ly. Livonians, especially Courland Livonians have been in contact with Curonians – their close neighbours – for a longer period of time. This is because Livonian has preserved a number of linguistic elements from Old Curonian – a language that be- longed to the Baltic language group. The nature of Curonian and its position among other Baltic language has been – and still is – a matter of dispute. In the article, the possible Curonian elements in various levels of Livonian are presented and analysed.

Keywords: substratum, adstratum, language contacts, Finnic languages, Livonian language, Baltic languages, Curonian language

DOI: http://dx.doi.org/10.12697/jeful.2014.5.1.09

Tero Vehviläinen kommentoi_ 22. kesäkuu 2016 13:54

Mielenkiintoista. Vasti-ikään näin kyltin Via Baltican varrelta, jossa luki ”darbojas” -> tarpoja

Heikki Karjalainen kommentoi_ 22. kesäkuu 2016 14:36

Suomessa on vähintään 2 erittäin mielenkiintoista historiallista kuntaa. Vanhin Hollola ja sen Linnanmäki ja Pirkkala paljon nuorempana. Hollolan linnanmäki sijaitsee Hollolan vanhan kirkon takana muutaman sadan metrin päässä kirkosta pohjoiseen.

Jääkauden jälkeen Hollolan harjut ( Salpausselkä) olivat ensimmäisiä, jotka paljastuivat veden alta. Lähin rannikko oli Virossa, josta ensimmäiset meren ylittäneet virolaiset jne.saapuivat Hollolaa asuttamaan.

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 13. tammikuu 2017

http://yle.fi/uutiset/3-8144156

Hampaan jäljet todistavat muinaisen koivuntuohitervapurkan olleen lapsen suussa

Oulun Kierikin kivikautisen kylän yleisökaivauksista löytyi muinainen ”purukumi”. Koivuntuohitervasta valmistetusta muinaisessa purkassa on selkeästi havaittavat lapsen hampaan jäljet.

9.7.2015 klo 20:03päivitetty 9.7.2015 klo 22:44

Kierikkikeskuksen kivikautisen kylän kaivauksissa löydetty pihkakoru ja koivuntuohitervan kappale, jota on käytetty purukumina noin 5 500 vuotta sitten.

Kierikkikeskus

274

Kivikaudella koivuntuohitervaa käytettiin yleisesti liimana, jolla on muun muassa korjailtu rikkoutuneita saviastioita sekä kiinnitetty nuolenkärkiä varsiinsa.

Tutkijoiden mukaan koivuntuohitervan kappaleita on toisinaan myös pureskeltu, kun ilmeisesti on haluttu pehmittää massaa. Arkeologit pitävät kuitenkin mahdollisena, että koivuntuohitervan kappaleita on toisinaan voitu myös pureskella samaan tapaan kuin nykyisin purukumia.

Pureskelu on voinut liittyä myös suuhygieniasta huolehtimiseen. Nyt Kierikistä löydetty jäänne on kuitenkin harvinainen, koska siinä on varsin selvät purentajäljet.

Kierikinkankaan koivuntuohitervalöydön hampaanjäljet ovat melko pienet, minkä perusteella arvioidaan, että kappaletta olisi pureskellut lapsi.

Harvinainen meripihkakoru

Kierikkikeskuksen järjestämien yleisökaivausten kivikautisen asuinpaikan maaperästä paljastui myös toinen harvinainen löytö eli lovilla koristeltu kokonainen meripihkarengas.

Löydöt ovat peräisin noin 5 500 vuoden takaa, jolloin Iijoen suisto sijaitsi aivan Kierikinkankaan vierellä ja meren rannalla oli suuri kivikautinen kylä.

Suomesta on aiemmin löydetty vain yksi Kierikin löydön tapaan koristeltu meripihkarengas Lapuan Hatunluoman asuinpaikalta. Runsaammin vastineita Kierikin meripihkarenkaalle tunnetaan erityisesti Latviasta, jossa meripihkaa esiintyy luonnossa.

Baltian alueelta meripihka on päätynyt valmiiksi työstettyinä esineinä kaupankäynnin kautta Kierikkiinkin saakka. Muuhun Suomeen verrattuna Kierikin meripihkalöydöt ovat poikkeuksellisen runsaat, mikä kertoo muinaisten kierikkiläisten olleen vaurasta väkeä.

Korjattu otsikkoa 9.7. klo 22.15 ja muutettu tuhkapurkka koivuntuohitervapurkaksi

yt johtaja Jouko Heinonen teki laajaa tukimusta asiasta.

http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/lehti.nsf/504ca249c786e20…

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 13. tammikuu 2017

Darbojas on latviaa ja tarkoittaa ”toimii, pelaa”, preesens refleksiiviverbistä darboties.

30.7.20179.2.2018

Neuvostoliiton tarkoitus ei ollut vallata Suomea talvisodassa

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/neuvostoliiton-tarkoitus-ei-ollut-vallata-suomea-talvisodassa

Hölynpölykynäilijä Juhani Putkinen estää keskustelun pölhöblogissaan, joten joudun avamaan toisen turhan keskustelun aiheesta:

” Väärällä nimellä valehteleva ”Koivula” pysyköön poissa minun asiablogistani. ”

Talvisota oli Hitlerin idea, jota hän painosti ja maanitteli aloittamaan molemmin puolin Suomen itärajaa. Asia oli USA:n ja Englannin hallitus- ten ja Ranskan antifasististen oppositioliikkeen tiedossa katolisen kirkon kautta, jonka papeille katoliset sotilaat eri puolilla maailmaa ripittäytyivät ongelmistaan.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/12/sodanaikainen-luotettav…

” Iltalehdessä 31.08.2012 Suomen Sveitsin ja Vatikaanin suurlähettiläs Alpo Rusi kertoo löytäneensä dokumentin elokuulta 1942, jossa Suo- men silloinen Vatikaanin suurlähettiläs G.A.Gripenberg, joka oli vast- ikään siirretty sinne Lontoosta, ja jonka tehtävä oli tunnustella rauhan- solmimismahdollisuuksia, sai tietää ranskalaiselta kardinaali Eugéne Tisserantilta (1884-1972), että Saksa oli ennen talvisotaa yllyttänyt Neuvostoliittoa hyökkäämään Suomeen ja Romaniaan kardinaalin tul- kinnan mukaan siksi, että ”Saksa saisi vihaiset liittolaiset sivustoilleen”.

(Todellinen syy oli, että Hitler oletti hyökkäyksen johtavan NL:n soti- laalliseen konfliktiin Englannin kanssa. Talvisodan kuluessa Hitlerille sel- visi, että Englantia kusettamalla se ei onnistu. Sen sijaan hän oletti vielä kutsuttuaan Molotovin ”neuvottelemaan” Berliiniin joulukuussa 1940, että NL olisi kusetettavissa hyökkäämään Persiassa englantilaisten kimppuun.

Stalin oli uskomattoman taitavasti onnistunut leikkimään ”tyhmää”…)

Tisserant kertoi myös kuulleensa saksalaisten upseerien olleen Kan- naksella 1940 kertomassa NL:lle Suomen puolustusjärjestelyistä, joita saksalaiset olivat täällä olleet mukana tekemässä, ja aseista, joita he olivat Suomelle toimittaneet. Tisserant ennusti lähes nappiinsa linjan, jolle Saksan hyökkäys NL:on tulisi pysähtymään, mutta hän arvasi Saksan häviön vuotta aikaisemmaksi kuin tuli toteutumaan. Jos Suomi olisi hyökännyt Leningradiin, USA olisi julistanut Suomelle sodan. Rusin mukaan Suomi sai Gripenbergin kautta USA:an yhteyden, jota kautta onnistui vakuuttamaan, ettei Suomi hyökkää Leningradiin.

Tisserantin tausta on asiassa mielenkiintoisinta. Hän oli Ranskan ydin-tutkimusta johtaneiden veljesten Louis (1897 – 1987) ja Maurice (1875 – 1960) de Broglien [de Brój] kavereita. Maurice oli alun perin koulutuk- seltaan laivastoupseeri ja 1. maailmansodan aikana Ranskan laivaston radioviestintäteknologian spesialisti. Että viestiyhteydet varmasti pe- lasivat supervallan malliin ympäri maapallon. Hänen opettamansa 22 vuotta nuorempi pikkuveli Louis oli teoreettinen fyysikko, materian aaltoluonteen keksijä ja tästä vuoden 1929 nobelisti. Louis de Broglieta kalasteltiin vielä sotien jälkeenkin Ranskan Katolisen tie- teen liiton johtoon, mutta tämä kieltäytyi, koska ei ollut aktiivisesti us- konnollinen, sillä hänen ajattelunsa kelpasi ilmeisen hyvin katolisille luonnonfilosofeille. Molemmat veljekset olivat sekä Ranskan Tiede- akatemian (luonnontieteet) että Ranskan Akatemian (filosofia ja hu- manistiset tieteet, ranskan kieli) jäseniä. Eugéne Tisserand valittiin jäl- kimmäisen jäseneksi Mauricen seuraajaksi tämän kuoltua 1961, luul- tavasti edeltäjän ehdotuksesta, tieteenalanaan jotakin sinne päin kuin katolinen luonnon(tieteen)filosofia.

… Kardinaali Tisserant oli todellisuudessa Liittoutuneisiin kuuluneen Charles de Gaullen Vapaan Ranskan kannattaja, mahdollisesti jäsenkin, ja paavi Pius VII:ä epäiltiin fasistiksi siksi, että tämä oli kieltänyt Tisse- rantia Vatikaanista käsin millään tavoin toimimasta mainittuun suun- taan tai antamasta sen suuntaista kantaa julki. Hän oli myös ainakin ker- ran itse ehdolla paaviksi. Hän tiesi sodan alussa yhtenä perin harvoista ranskalaisista sen verran atomipommivalmisteluista, että Saksa ja Japani tulevat varmasti häviämään sotansa, ketkä kaikki sen sitten voittamaan tulevatkin. Hänen ei voi olettaa hörisseen aivan mitä sattuu.

PS: Vapaan Ranskan armeijasta muodostui heti maailmanlaajuinen voimatekijä vuoden 1940 aikana, sillä se sai hallintaansa lähes kaikki Ranskan siirtomaat ja mandaattorialueet, Syyriaa ja Vietnamia aluksi lukuun ottamatta, ja lupasi näille itsenäisyyden sotaan liittymisestä Liittoutuneiden puolella.

” Näyttäisi vähän siltä, että ainakin Länsi taisi tietää aika tarkkaan Barbarossan hyökkäyshetken, jolloin luultavasti ainakin Stalin olisi myös sen tiennyt.

Tai sitten Liittoutuneilla kävi asiassa oikeen viimmestä päälle mahtava tuuri (säkä, mäihä). Ja Aatulla vastaavasti huono…:

Talvisotakin saattoi nostaa Suomen varteenotettavaksi Hitlerin hyök-käyskumppanikandidaatiksi vain Halhin Golin jälkitilanteessa, jossa kävi selväksi, että Japani ei pääse ujuttautumaan Keski-Aasiaan varmis- tamaan, ettei Saksa jää Bakuun mottiin! Lopullisen ratkaisun Suomi-liittolaisuudelle rakentuvan Barbarossan valmistelusta Hitler teki joulu- na 1940 Molotovin poistuttua Berliinin- ”neuvotteluista” (ja torjuttua ”Suomen kysymyksellä” Saksan ehdottaman ”etupiirijaon” Turkissa ja Persiassa).

(Muuten, Barbarossan ja erityisesti Bakun ”ympärillä” käytiin kolmas- kin, yhtä tärkeä kuin Talvisota Barbarossan nappuloiden paikoilleen sijoittumisen kannalta,ns.”Syyrian maahanviety sota” (Operaatio Ex- porter) 8.6 – 11.7. 1941, jossa Liittoutuneiden Vapaan Ranskan joukot komentajanaan Ranskalaisen Indokiinan entinen kuvernööri, de Gaullen 1. maailmansodan aikainen sotavankeuskaveri ja sittemmin Ranskan NL:n suurlähettiläs, marsalkka George Catroux ja Britannian Välimeren-laivaston joukot komentajanaan ”Churchillin vasen käsi” Henry Maitland ”Jumbo” Wilson jyräsivät Syyriasta Saksan käyttöön lentokenttiä tar- jonneen Vichyn Ranskaa tottelevan hallinnon ja armeijan. (Se Churchillin ”oikea käsi” oli Itäisen laivaston komentaja Louis Mountbatten.) Varsi- nainen huippujengi oli Länsiliittoutuneilta liikkeellä, eikä pelkästään ko- mentajien osalta.Suurin Liittoutuneiden ryhmä Syyrian vastarintaliik- keen jälkeen (jonka perillisiä maan nykyinen hallinto on, mikä selittää sen hyvät suhteet suurvaltoihin) olivat australialaiset, 18000 aavikkosotakoulutettua miestä.)

Damaskos lentokenttineen vallattiin 21.06.1941, eli tasan yksi päivä ennen kuin Saksa hyökkäsi NL:on, eikä se nyt päässytkään pommittamaan NL:n öljykeskusta Bakua Syyriasta, kuten taatusti oli suunnitellut! ”

Rehellisimmät suomalaisetkin muistelijat ovat nämä perustosiasiat myöntäneet, esimerkiksi sotaansyyllisyystuomittu silloinen valtionvarainministeri Juho Niukkanen:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/07/talvisodan-vaihtoehdot

Mauri Ryömä: Asiakirjojen todistus Talvisodasta 1939-40

” Silloinen puolustusministeri Niukkanen on kyllin rehellinen tunnustaak- seen, että Suomen talvisota Neuvostoliittoa vastaan palveli Hitler-Sak- san hyökkäyspolitiikan etuja. Hän huomauttaa, että Saksan taholta ”kehotettiin Ruotsia antamaan Suomelle kaikkea mahdollista apua”, ja väittää:

”Tunnettua oli,että ainakin Saksan sotilasjohdon ehdoton myötätunto oli koko ajan Suomen puolella. Se toivoi Suomen vastarinnan olevan senkin vuoksi mahdollisimman lujaa, että venäläiset joutuisivat paljastamaan uusia sodankäyntimenetelmiään, koska se oli tietoinen siitä, että Saksan ja Neuvostoliiton aseellinen yhteentörmäys ei ollut vältettävissä.” ”

.
”…Saksa olisi mielellään nähnyt Ruotsin ja länsivaltojen avustavan meitä tehokkaasti ja siten liittyvän rinnallemme sotaan Neuvostoliittoa vastaan… Saksalle ei voinut ollut mi- kään niin toivottavaa kuin se, että Englanti olisi asennoitunut Neuvostoliittoa vastaan. ”

Suomen tarkoitus oli siis HÖNÄYTTÄÄ ”TYHMÄNJALOMIELINEN” ENGLANTI HÄVIÄMÄÄN HITLERILLE sotkeutumalla sotilaalliseen konfliktiin Neuvostoliiton kanssa, vähintään samassa määrin kuin se oli Saksankin kanssa ”sotkeutunut”!

Churchill ei kuitenkaan ollut sen enempää jalomielinen kuin tyhmäkään.

Sellaiselle ”ystävälle” kuin Suomen salafasistit oli luvassa sodanjulistus…

PS: Koivula ”valehtelee väärällä nimellä” myös kunnallisvaaliehdokkaana Tampereella numerolla 65.

http://www.vaalikone.fi/kunta2017/tampere/ehdokas/5485

Risto Koivula SKP (STP) Tampere 65 (ikä ja numero)

Helvetin hönttäpönttö….

http://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/2015020719160442_uk.shtml

Niinistö Munchenissä:

”Stalin uskoi valloittavansa Helsingin kahdessa viikossa”

Lauantai 7.2.2015 klo 18.09 (päivitetty klo 18.15)

Presidentti Niinistö esitteli Münchenin kuulijoille talvisodan ihmeen.

Niinistö puolusti pakotelinjaa. (MATTI MATIKAINEN)

LUE MYÖS

Poroshenko heilutteli venäläissotilaiden passeja käsissään

Presidentti Sauli Niinistö osallistui Münchenin turvallisuuskonferenssissa paneelikeskusteluun, jonka aiheena oli Ukrainan konflikti ja turvallisuus Euroopassa.

Niinistöltä kysyttiin, miten Suomi on onnistunut olemaan malliesimerkki valtiosta, joka pystyy toimimaan sekä Venäjän että lännen kanssa.

Presidentti Niinistö aloitti puhumalla sekä suomettumisesta että toisesta maailmansodasta. Hän vastasi, että suomalaiset ovat oppineet luottamaan demokratiaan.

– Muutama miljoona ihmistä pystyi puolustamaan itseään valtavaa vihollista vastaan. Jos ukrainassa samalla tavalla arvostetaan demokratiaa, se on mahdollista, Niinistö totesi.

Presidentti esitteli Münchenissä talvisodan ihmeen.

– Stalin sanoi, että kahdessa viikossa Helsinki valloitetaan. Hän ei koskaan päässyt lähellekään.

Niinistö totesi, että suomettumista ei enää Suomessa ole.

– Asemamme on selvä kaikille. Pakotteiden tie on oikea. Myös tulevaisuudessa, jos tarpeellista.

Presidentti muistutti myös Suomen pitkästä rajavyöhykkeestä Venäjän kanssa.

– Meillä on yhtä paljon rajaa Venäjän kanssa kuin kaikilla Nato-mailla yhteensä tai kuin kaikilla EU-mailla yhteensä.

Niinistöltä kysyttiin, mitä hän uskoo presidentti Putinin haluavan.

– En usko että kukaan täysin tietää, mitä hän aikoo. Mutta mitä Itä-Ukrainassa tapahtuu, se pitää Ukrainan epävakaana. En usko kovinkaan loogiseen suunnitelmaan, joka olisi tehty kauan sitten.

Niinistö päätti puheensa sanomalla, että Venäjää ei ole hyvä eristää maailmasta.

NINA DALE
nina.dale@ilmedia.fi
MÛNCHEN