Jos nyt puhutaan poliittisesta, lähiajan historiastamme kepun osalta, niin seuraava nimilista ei sisällä muita kuin johtajia, joita voidaan kyllä hyvällä syyllä nimittää harhaan johtajiksi.
Esko Aho
Anneli Jäätteenmäki.
Matti Vanhanen.
Mari Kiviniemi.
Juha Sipilä.
Katri Kulmuni.
Annika Saarikko.
Ja tähän ansioituneiden listaan lisään myös Kaikkosen, sillä jos on kerran tuomittu virka-aseman väärinkäytöksetä linnaan, niin eikös se niin tuppaa olemaan, että rikolliset ovat useimmiten uusioita. Kepun ex-puoluesihteeri Korhonen sanoi Kaikkosen olevan tuuliviiri yllä talon katon,,,,se sanoo jo paljon tulevasta.
Esko Aho pakeni presidentinvaalit hävittyään ulkomaille ja sieltä saaduilla opeillaan liittyi Venäjän valtion palvelijaksi pankkimaailmaan.
Anneli Jäätteenmäki sai diplomaattipostia tilaamatta ja yllättäin.
Matti Vanhanen myös pakeni, syy, polvien pettäminen, kun maa poltteli jalkojen ja ”hännän” alla.
Mari Kiviniemestä minulla ei ole muistiinpanoja, joten taitaa olla pienin paha tässä köörissä.
Juha Sipilällä meni myöskin Vanhasen ja Kaikkosen ohella omat ja valtion edut ja varat sekaisin nepotismissaan.
Ja niin kävi myös Kulminin kohdalla, kun tilaisuus teki varkaan.
Saarikko joutui viimeisenä vasta toteamaan sen, että puhumalla paskaa pellonreunassa ei laari täyty. Hän oli ilmentymä siitä kuinka vallanhimo syö oman lapsensa, vai oliko se sittenkin vallankumous.
Ei liene sellaista rimaa olemassa, mitä ei kepujohtajat kykene alittamaan.
Kysyn, että mihin kepua tarvitaan ja vastan itse, että pitäähän niin vasemmistolla kuin oikeistollakin olla kynnysmatto, johon voi tarvittaessa kenkänsä pyyhkiä.
