Vuosi vaihtui että pätkähti. Oltiin vaimon kanssa kahden, molemmilla lievä flunssa.
Katsoin tv:stä uudenvuodenjuhlintaa. Kun gongi kumahti vuoden vaihtumisen merkiksi, vedin takin niskaan ja menin ulos. Katsoin niska kenossa taivaalle, mutta ei siellä näkynyt yhtään mitään. Pakkasta oli jotain -20, mutta yhtään tähteä ei näkynyt taivaalla, taivo oli pilvessä. Tämä tietää huonoa hillavuotta.
Kylän puolella ja naapureissakin paukuteltiin, mutta välähdystäkään ei näkynyt. Semmoinen taikamainen häkäräpakkanen, aivan kuin luontoherra ottaisi kaamoksesta vielä kaikki irti, uutenavuonna kun päivä on täällä jo kukonaskelta pitempi.
Itse en ollut ostanut raketteja, kun ei ollut meille tulossa nyt poikosiakaan.
Niinpä menin sisälle ja olisin sanonut vaimolle, ettei tule ensi kesänä hilloja. Hän kuitenkin nukkui ja päätin kertoa sen aamulla.
Hiivin siitä olohuoneen sohvalle lötköttämään kaukosäädin kädessä. Tv:stä alkoi kohta elokuva ”Silmänkääntäjä”. Olin katsonut sen kerran aikaisemminkin, mutta kyllä sen katsoo toisenkin kerran. Minusta pirskatin tyylikäs filmi.
