Hyvää joulupäivän aamua vaan kaikille blogisteille ja olipa Joulu tai Juhannus, niin ei niin kiire eläkeläisellä pidä oleman, etteikö aamun avausta ehtisi tehdä tänne pirkkaan kahikupposta nauttiessa.
Nyt kun vietetään ainakin toistaiseksi rauhan aikaa maassamme, eikä sotilaallista uhkaa ole rajoillamme, niin muualla maailmassa soditaan ja se vaikuttaa hyvin konkreettisesti kaikkiin Suomalaisiin tavalla tai toisella.
Tuosta Ukrainassa käytävästä sodasta on oltava vähän kuin kieli keskellä suuta, ettei vaan tulisi leimatuksi putinistiksi, mutta otan kuitenkin sen riskin.
Sitä minä olen vähän fundeerannut, että kun Suomessa nyt kiljutaan eduskunnassa ja eduskunnan ulkopuolella kuinka leipä loppuu Suomalaisten suusta ja että köyhät kuolevat kyykkyynsä Orpon/Purran ”saatanallisten säkeiden” ajamina. Eduskunnassa hallitus ja oppositio vääntävät kättä jokaisesta eurosta ja ei niin pientä leikkausta hallitus teekkään, etteikö oppositio väittäisi sen johtavan ennenaikaiseen hautaan köyhempien kansalaisten keskuudessa.
Mutta saas nähdä nyt sitten, kuinka pitkään rajojemme ulkopuolella käytävä sota Ukrainassa noudattaa eduskunnassa ja kansalaisten keskuudessa yleensä vankkumatonta konsensus henkeä, että kaveria ei jätetä Ukrainassa, maksoi mitä maksoi ja vaikka omasta kaapista ei löytyisi leivän murentakaan, kun opposition mukaan näyttää siltä että Suomalaisista jo lähes joka toinen on absoluuttisen laskelman mukaan köyhä.
Viimeisen tiedon mukaan Ukraina apu hipoo jo 3000 miljoonaa, niin sitä minä vaan, että koskahan ne kriittiset äänenpainot alkavat kuulumaan Suomalaisten suusta, että kuinkahan pitkään köyhä joutuu vielä tätä ”kunniavelkaa” maksamaan ryssän hyökkäyssodan uhreille ja kun näyttää että sodalle ei ole loppua näkyvissä.
Tämä tarina jota nyt kerrotaan kansalaisille, että Ukraina taistelee nyt meidän kaikkien Suomalaisten puolesta, että kuinka kauan ne kuuluisat köyhät vielä tämän ostavat ja nielevät Rapalan koukkuineen emmitenkin, kun rajoillamme ei ole muita tänne pyrkimässä ilman matkustusasiakirjoja kuin Afrikan ja Lähi-idän polkupyörä lähettiläät ja näidenkin ”köyhien” eläminen Suomessa on kotimaisen köyhän kukkaroa keventävä.
Nyt vielä näyttää että koko Suomi on Ukrainan tukena niin henkisen kuin taloudellisenkin auttamisen myötä, mutta sitä minä vaan, että jos suolenmutka huutaa ei oota ja köyhän jääkaapissa ei ole pian kuin valo jäljellä, niin hyvin pian saatetaan kysellä niiden tuhansien miljoonien perään, jotka toistaiseksi on Ukrainaan vastikkeetta annettu.
Jotenkin ainakin itselleni tuli irvokas kuva siitä, kun sota on Ukrainassa kiihkeimmillään, niin täällä jo valtiovalta ja yrityselämä ovat laskelmoimassa mitä hyötyjä saadaan tuhotun maan jälleenrakentamisesta, että ei vaan myöhästytä kun ”saaliinjako” alkaa.
Minun puolestani voimme ottaa tänne Suomeen Ukrainasta sotaa paenneta määräämättömästi, kunhan kolmansien maiden ”turistit” vähennetään nollaan ja henkilökohtaisesti en aseapuakaan ole rajoittamassa, sillä nyt meillä on artikla viisi meitä suojaamassa ryssältä.
Eikä Ukrainasta paenneita pakolaisia jotka tänne kotiutuvat, niin heitä ei tarvitse kotouttaa, he elävät kyllä maassa maan tavalla ja ovat rikkaus yhteiskunnallemme sen kaikissa muodoissa.
