Kristinuskoa saatetaan haukkua patriarkaaliseksi eli miesvaltaiseksi ja onhan siihen usein ollut aihettakin. Kun kristinusko syntyi noin 2000 vuotta sitten, maailma oli paljolti patriarkaalinen. Itse asiassa koko ajatus naisten tasa-arvosta siten kun me sen käsitämme, on varsin nuori. Vielä sata vuotta sitten Suomessakin naisilla ja miehillä oli yleensä oma roolinsa. Maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa fyysisesti raskaimmat työt jäivät automaattisesti miehille. Selkeä roooijako näkyi myös perheessä, voima toi valtaa ja mies oli perheen pää, paitsi jos sattui jäämään henkisesti alakynteen lujatahtoisen naisen määrättäväksi. Vasta teollistuminen ja koneiden apu on mahdollistanut naisille samat työt kuin miehillekin ja luonut modernin tasa-arvo vaatimuksen. Mikään uskonto tuskin olisi voinut näitä taloudellisia ja yhteiskunnallisia realiteetteja kumota.
Vaikka naisten pappeus ja piispuus onkin melko uusi asia ja toteutuu vain joissakin protestanttisissa kirkoissa, on naisten asema kristinuskossa ollut alunpitäen varsin vahva. Jo Jeesukselle naiset olivat ystäviä, eivät vaimokokelaita tai haaremiin vietävää omaisuutta. Jeesuksen äiti Maria on myös saanut hyvin keskeisen aseman ”Jumalan äitinä” katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa. Kristinuskon sanoma kaikkien ihmisten tasa- arvosta vetosi erityisesti alempiin sosiaaliluokkiin, naisiin ja orjiin. Ensimmäinen eurooppalainen kristittykin oli nainen nimeltä Lydia.
Keskiajan Euroopan kulttuuriin kuului ritariuden aate. Miehen tuli valloittaa naisen sydän, naista ei voinut vain viedä väkisin vaimoksi saati yhdeksi vaimoista kuten islamilaisessa kulttuurissa jossa naiset olivat miehen omaisuutta.
Uudella ajalla yksi suurimmista tasa-arvon askelista, naisten oikeus päästä säätämään valtion lakeja toteutui ensimmäisenä umpiluterilaisessa Suomessa, jossa naiset ensimmäisenä maailmassa saivat sekä äänioikeuden ettö vaalikelpoisuuden vuonna 1907.
Uudenlainen valtio Neuvostoliitto kielsi kaiken uskonnon, tuhosi kirkkoja ja vainosi kristittyjä. Naisille luvattiin myös tasa-arvo. Pääosin naiset lienevätkin olleet yhtä sorrettuja kuin miehetkin, mutta montako naista pääsi ikinä päättämään maan asioista? Päätöksistä vastasi Kommunistisen puolueen politbyroo, enkä tiedä siellä ikinä olleen yhtään naista.
Nykypäivänäkin muista maista ja kulttuureista paetaan kristilliseen kulttuuriin pohjautuvaan Eurooppaan, osoitetaan mieltä huivipakkoa vastaan jne.
Summa summarum: vaikka kristilliseen kulttuuriin pohjautuva maailma ei ole suinkaan ollut täydellinen, on se silti taannut suurimman tasa-arvon ja turvallisuuden naisillle.
( Asiattomat kommentit joissa ei oteta kantaa itse aiheeseen tai käytetään hyvin karkeaa kieltä, poistetaan. Samoin jos yksi kommentoija ketjuttaa enemmän kuin kaksi vastausta tai jos kommentoija pelkästään lainailee pitkiä, muiden kirjoittamia tekstejä. )