Kun suomessa nyt näyttää ruotsalainen 4% puolue määrittävän, minkälaiset arvot heille eivät käy hallitukseen osallistumiselleen ja mitkä käyvät ja tämä vaaankieli sirpale saattaa kaataa tämän kokoomuksen ja perussuomalaisen graniittisen perustan, jolla on tarkoitus nykyisen Marinin jäljet parsia takaisin tolkun tilaan.
Maan talous on kuralla ja keinoja etsitään tiheällä kammalla pienimmistäkin puroista, että kymmenen miljardin kuoppa saataisiin lapioitua edes osin umpeen.
Mutta annas olla, tämä kyseinen marginaali, joka nyt on kepun pyykinpesun avittamana päässyt asemaan, jossa se voi määrätä arvoillaan, syntyykö maahamme Orpo I vai tuleeko suomeen hallitus, johon ruotsalaisten ihmiskäsitys istuu kuin nyrkki silmään.
Kalliiksi tulee suomelle ruotsalaisten ihmiskäsitys ja arvopohja ja siinä ei miljardit paljoa paina vaakakupissa, kun perussuomalaisten ”suomi ensin” politiikkaa ruoskitaan ihmisyyden puutteesta, kun eivät taipuneet suomen halaamisen asemesta suutelemaan ja rakastamaan koko maailmaa etupainotteisesti.
Minä kun kuulen sana arvopohja ja ihmisyys, niin silloin poistan aseestani varmistimen, sillä sen varjolla on odotettavissa tehtävän ne raaimmat ja katastrofaalisimmat päätökset, jossa suomi toimii haudankaivajana itselleen, omissa hautajaisissaan.
Eduskunnassa toimivista puolueistamme kaikki varmasti haluavat kehittää suomen ja suomalaisten hyvinvointia, mutta se miten siihen päästään ja miten se parhaiten onnistuu niin siitä ei vallitse parlamentaarista yksimielisyyttä.
Perussuomalaiset kokevat, että kansalaiset jotka heille on valtakirjansa vaaleissa antaneet, että sen edellytyksenä on, että ensin kotimaan asiat ja yksilöiden oikeudet ja velvollisuudet säälliseen tilaan ja jos sen jälkeen jaettavaa on, niin sitten maailman parantaminen. Tämän kuvittelisi olevan muidenkin puolueiden pääasiallinen tavoite suomalaisina suomessa. Mutta mitä vielä, nyt ollaan niin rikkaita täynnä omaa hyvyyttä ja hurskautta ja ollaan rähmällään rajojemme takaisten helppoheikkien edessä että pahaa tekee. Kansanvälisiä, historiallisia sopimuksia ja kaiken sortin proknoosipykäliä letaan kuin piru raamattua ja etsitään täikammalla, mistä maailmankolkasta vielä löytyisi jokin kalifi ja heimokultti, jonne voisimme rikkauttamme lähettää. Ja tätä maailmojen syleilyä me harrastamme velaksi yli miljardin vuositasolla ja se on niin suuri summa, että kotimassa sen myötä moni vanhus olisi voinut ostaa kaupasta myös lääkkeensä ruuan lisäksi ja monet nuoret saisivat avun mielen häiriöihinsä, kun nykyään heille tarjotaan kuvainnollisesti lähimmän puun oksaa kaulakeinulleen.
Lopuksi vielä vaikka tiedän saavani kuraa niskaani ihmiskäsityksestäni ja arvoistani, niin jossan kai pitäisi olla myös piikki Ukrainan sodan laskulle suomen osalta. Asetan nyt vaakakuppiin kansainvälisen kehitysavun, joka on rohee miljardi suomen osalta vuosittain ja trendi on nouseva ja kun Ukrainan auttamiseen on mennyt ja menee jatkossakin ainakin samaa suuruusluokkaa oleva summa vuositasolla, niin nyt se Ukrainan apu tulee ottaa muista kehitysapukohteista niin pitkään ainakin, kun tilanne Ukrainassa normalisoituu ja palautuu sotaa edeltävälle tasolle.
Eihän se ole mikään hyvinvointivaltion mitta, että velkarahalla autamme muita ja oman maan apua, hoivaa ja huolta tarvitseville tarjotaan vain kylmää kättä ja kyytiä ja hoetaan, että taas kerran olemme maailman onnellisin kansa, että kun sinulle sanotaan että tilastollisesti näyttää että sinulla ei voi olla nälkä, niin kai se sitten uskottava on, vaikka suolenmutka huutaa EI OOTA.
Nämä suomenkin eri maailmankolkkiin lähettämät miljardit ovat menneet pohjattomaan kaivoon ja itseasiassa on esteenä sille, että onki jää käyttämättä, kun kalaa tuodaan kehityksen jarruksi.
Ukrainassa ja täällä oleville pakolaisille apu ei mene pohjattomaan kaivoon, se on osana Ukrainan tulevaisuutta ja taloudellis/henkistä jälleenrakennusta.