Sopivan mansellismielinen blogialusta
Vuonna 2015 Petteri Orpo oli sisäministeri, kun Suomeen saapui kansainvaellus turvapaikanhakijoita. Silloin ainakin julkisuudessa nimenomaan sisäministeri leimattiin syylliseksi siihen että se porukka päästettiin Suomen alueelle. Ei pääministeriä, eikä hallitusta vastaan hyökätty asiasta, vaan nimenomaan sisäministeriä.
Nyt Suomessa on persu sisäministerinä. Eikös jo johdonmukaisuuden vuoksi sisäministeri ole nyt syyllinen siihen, että ryssiä päästetään Suomen alueelle?
Teen toisen blogin heti perään ja kaippa sekin näihin tähtikarttoihin liittyy mutta ne onkin poliittisia.
Minua on vähän naurattanut kun vasemmisto ei osaa päättää, että ketä tästä uudesta hallitusohjelmasta oikein haukkuisi ja ketä kehuisi.
Välillä sanotaan että perussuomalaisia kokoomus vei kuin litran mittaa ja samaan hengenvetoon sanotaan kokoomuksen joutuneet persujen panttivangiksi.
Sekin on perin kummallista, että nyt kaikki muut kuin perussuomalaiset itse tuntuvat olevan ”huolissaan” meidän tulevasta kannatuksestamme ja jotkut uskalikot arvelevat meidän muodostuvan Soini II.seksi.
Sitäkin kuulee sanottavan, että me olemme hallituksen heikoin lenkki. Katin kontit, me olemme se vahvin lenkki ja hallituksen koossa pitävä voima ja kun pikku hiljaa taloudellinen ja moraalinen tervehdyttäminen lähtee käyntiin tuhotun maan jäljiltä, niin pian persut keikkuukin Galluppien kärjessä.
Olin tässä viime viikolla yhteydessä puoluetoimistoon jäsenmäärän tiimoilta ja sanoivat sieltä että tulijoita tulee ovista ja ikkunoista ja lähtijät ovat luettavissa yhden käden sormin.
Kyllä kansa tietää, että vasemmiston veneestä on tappi hukkunut ja nyt heidän veneensä hörppää jo vettä opposition karikoissa, jossa yksi yrittää soutaa ja loput huutaa apuva…aapuuuvaaa…
Useasti sitä monet, ellei lähes kaikki päivittelevät sitä, että miksi en tehnyt toisin ja miksi minun piti juuri silloin mennä sinne ja miksi minun piti rakentaa pystini ”hiekalle” näin niinkuin kuvainnollisesti ja miksi en kuunnellut neuvoja vanhempain, kun poikana/tyttönä maailmallle lähdin.
Yksi ei syyttänyt armahti vain, kulkurin iltatähti, näin Tapsa lainaten joka myös lauloi että, voi kuinka pieninä palasina onkaan, mun leipäni maailmalla.
Mutta kun sen oivaltaa, että menneitten perään on turhaa porata ja oman elämäsä peräpeiliin tuijotella, niin on jo ensialku murheen estossa, jolla niitä nyt sattuu olemaan, vaikka varmasti niitä monensortin ylämäkiä ja kivirekiä onkin kaikille ollut vedettävänä kuin myös alamäkiä lasketellessa ja rallatellessa.
Paljon kuulee ainakin nykyään politiikan saralla puhuttavan tiekartasta ja itse uskon että meille kaikille on syntymämme hetkellä luotuna joka hittelle oma tiekartamme jota kuljemme ja vaikka välillä kiroamme tai ylistämme onneamme tai vastaavasti epäonneamme, niin se on turhaa, sillä se on tähtiin kirjoitettu jo ensi parkaisussamme.
Toki ihminen siihen tiekarttaan hivenen pystyy maustetta ripottelemaan, mutta turhaa on olettaa, että itse voi olla oman elämänsä herra, kunhan kompassinsa vain oikein osaa kartan päälle sijoittaa.
Ja ainakin itselleni tulee joskus mieleen, että olenkohan ansainnut kaiken tämän onnen mitä kohdalleni on suotu ja senkin olen kuullut viisaampieni sanovan, että taivas ja helvetti on maan päällä, tiedä sitten häntä.
Jotkut elävät pitkän elämän ja toiset otetaan pois jo kehdosta, että onko se sitten se Jumala joka kunkin oman tiekartan on omalla karttapöydällään piirtänyt, tiedä häntä sitäkään.
Onhan se siinä mielessä yhteiskuntaa koossa pitävä voima kun sanassa sanotaan, että mikä on synnin palkka, se saa ainakin kristityt yrittää elää siten, ettei joutuisi palkan kärsijäksi kuolemansa jälkeen.
Toivossa on hyvä elää ja uskossa kuolla sanoo lapamatokin, joten ei ku valoa kohti.
Loppui peli kesken, toistaiseksi, olisihan se voitu samana iltana pelata loppuun, mutta ainahan peliä voi jatkaa kun se kannattaa…
(Kuva: Commodore)
Kun heräsin Juhannuspäivän aamuna, oli vähän voimaton olo. Ei ollut tukka kipeä, mutta väsytti. ”Jahka pääsen takasin kotio, tästä tulee tylsä lepopäivä”, pohdiskelin. No ei tullut.
Tyypillisiä uutisia
Yleensä tähän aikaan vuodesta luemme hukkumiskuolemien määriä, känniläisten tohelointeja sekä jotain mukauutisarvoisia keventäviä juttuja ministerien juhannustaioista, lintujen pesinnästä sekä Eija ja Erkki Esimerkin mökkitalkoista.
Okei, kyllähän tuotakin piisaa. Hukkumisista en löytänyt juttua, mutta känniläisten tohelointia on tapahtunut Helsingin apulaispormestarin tähdittämänä. Lintujen pesintäjuttua lähellä on vaikkapa uutinen valkoposkihanhien suojelun muutoksista. Mökkitalkoita taas harjoittaa muuan Gösta Serlachius lapionsa kera. Kirsikkana kakun päälle juhannustaiaksi voisi varmaan laskea suuren ihmeen, kun eduskunnassa puhuttiin taidokkaasti ilman akateemista koulutusta.
Sitten oli joku juttu jostain klassisen musiikin bändistä keikkailemassa venäjällä, olikohan siinä mitään…
Selkeästikään Wagnerin musiikista ei pidetä, kun sekä Putin että Medvedev ovat paenneet Moskovasta ennen konsertin alkua. Bändin suosiosta huhuillaan jopa Belarusin puolella, jossa johtaja on niin ikään päättänyt rentoutua lomailemalla Turkissa. Siellä on vissiin parempaa musiikkia. Sääli, että kaikki eivät ymmärrä sotaherrojen huolia. Iran ei halua osallistua levyraatiin lainkaan. Pöhköä!
Mutta vakavasti
Venäjällä on syytä olla ylpeä. Heidän armeijansa on jo toiseksi vahvin armeija venäjällä – ei o häpee olla hopee. Myös armeijakaluston tehosta on uutta lupaavaa tietoa: Venäjän ohjukset pystyvät sittenkin osumaan kohteisiinsa. Ainakin omiinsa. Mahtavaa!
Mutta ketkä ovat nämä klassiset konsertoijat? Kyse on sotilaista, jotka on pitkälti uitettu veressä. Heillä ei ole himpsun piiruakaan inhimillisyyttä tai moraalia, mutta sitäkin enemmän kokemusta todellisilta taistelukentiltä. Venäjällä voi olla lähes rajaton määrä miehiä laittaa kuolemaan, mutta heiltä puuttuu motivaatio, taito ja varusteet.
Tätä kirjoittaessa bändi on parin tunnin päässä Moskovasta. Tänä iltana saatamme lukea uutisia, jotka joko jäävät historian sivulauseiksi tai nousevat korkealle. Joko tämä on nopeasti tuhottu ja unohtunut vallankaappausyritys, tai tästä lähtee iso sisäinen kriisi, os. sisällissota.
Entäpä muualla?
Wagner on ollut se ainoa tapa, millä venäjä on pitänyt kavereita mm. Syyriassa, Venezuelassa sekä puolessa Afrikkaa. Kun se katoaa, jäljelle jää kraatereita. Venezuelassa on kohta yksi työtön bussikuski enemmän ja Syyriassa puolestaan joutuu yksi silmälääkäri kortistoon. Toivottavasti heillä ei ole työttömiä kiusaavaa oikeistohallitusta.
Suomen rajoilla on melkoiset totuuden hetket. Jos idässä romahtaa, huomaamme pian näkevämme itärajalla kymmenen miljoonaa venäläistä sisällissodan pakolaista, joille periaatteessa pitäisi avata ovet. Siinä kohtaa voi olla pulaa niin naurusta kuin eurooppalaisesta solidaarisuudestakin.
Ukrainassa… enpä lähde spekuloimaan. Antaa heidän suorittaa strategiaa siellä ilman tarpeettomia kommentaattoreita.
Hyvässä lykyssä ei mene pitkää aikaa siihen, että Ukraina, Belarus, Georgia ja Moldova ovat vapaita miehityksestä.
Huonossa lykyssä aseistus kovenee ja sitten ollaan tässä sodassa joka ukko ja akka Tallinnasta Pariisiin asti.
Yksi on varmaa. Tänä juhannuksena ei istuta hiljaa potemassa krapulaa, rauhallisen tietoisena siitä ettei siellä uutisissa kuitenkaan olisi mitään.
No paljon ei vielä ole tullut julki hukkumisista toisaalta asioita tulee julki vielä juhannuksen jälkeen
Kun ei saada yhteyttä kaikkiin perheen jäseniin jotka ovat mökillä jotenka katsotaan se asia juhannuksen jälkeen
Mutta katsotaan n viikko juhannuksesta asiat tiedetään oma veikkaus on 10- 15 henkeä toivotaan alle kymmentä
Se tosin ei monastkkaan kyllä toteudu se kun vaan tosiasia ettei alkoholi ja vesi oikein sovi yhteen
Siihen kun sekoittaa kyänääs mää voin mennä vaikka uimaan sitten tuleekin laaki järvessä
Sen jälkeen pysähtyy järven taikka joen pohjassa jossa myös elämä loppuu niin se vaan joka juhannus
Eikä taida muutosta tulla Suomessa juhannus tänä vuonna alkaa oleen loppusointuja vaille soommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast
”Natsit” olikin lopulta omia. Venäjällä alkaa sisällissota 😅
Minuun hyvin monet ovat, koettaneet vedota, että runon muotoon värkkään, hallituksen ohjelman.
Heikkona ja ”herkkänä” ma, päätin tähän suostua, runosuoni hyvin sykkii, aamukahvin lomassa.
Säätytalon uumenissa, monta viikkoo funtsittiin, sanan säilän sinkoillessa, kieroon toista katsottiin.
Toki siellä ruotsalaiset, vaati vanhaan paluuta, vaikka Sannan sirkushuvit, konkurssiin vei suomea.
Vahva sekä välittävä, ohjelma on nimeltään, jolla suomi neito saadaan, vihdoin jälleen hymyään.
Palkansaajat mielissään on, nyt voi vihdoin hengähtää, kun ei enään tilipussi, joudu AY.n perintään.
Jatkossa ne hoitojonot, puretaan nyt rahalla, sitä saadaan sillä että, työstä saadaan ”hilloa”.
Vanhuksista huolehditaan, eikä heitä syrjitä, vasemmiston johto voikin, märis vaipois hävetä.
Sopimisen kulttuurilla, suomi nousee alhosta, vasemmiston johtamina, toinen jalka haudassa.
Maan ja metsän omistajat, jalustalle nostetaan, heidän toimin huolto varmuus, suomineidon ravittaa.
Nato Suomi takeena on, karhu pysyy pesässään, tänne jos se meinaa tulla, rajalla jo nyljetään.
Sisäisestä suomesta on, Mari sitten vastuussa, herran kiitos ettei Marin, Rantanen on turvana.
Ruotsin malliin suomen suunta, enään ei oo jatkossa, persut vaati ettei suomes, rikollista palkita.
Maassa pitää tulijoiden, elää maamme tavoilla, muuten joutuu elättäjät, etsiskeleen muualta.
Työ on paras lääke moniin, ongelmiin ja vaivoihin, rajat se on rakkautta, nuoret kiittää myöhemmin.
Enään ei oo häpee että, maalla tahtoo asustaa, viherhumpan ruoska joutaa, saunan pesäs palamaan.
Vasemmiston valtakauden, historia muistanee, sirkushuvein suolenmutka, käyttämättä kuihtunee.
Orpo johtaa, yhteen hiileen, kansakunta puhaltaa, vasemmisto toreillansa, tuhkaa päälleen sidottaa.
Purra vahtii että rahat, eivät huku turhuuteen, eikä piikki ole auki, ulkomaiden haurauteen.
Orpon hallitus se pitää, haastemiehet loitolla, eikä enään vekseleillä, suomineitoo rangota.
Toki sitä velkaa yhä, jatkossakin otetaan, vasemmiston katastrofi, kestää pitkään parantaa.
Vasemmisto kun se huomas, että kirves tylstynee, natsikortti heti löytyi, vanha levy pyörinee.
Ohjelma se jokaiselle, avoinna on lukea, ettei joudu vasemmiston, populismis riutua.
Nopeasti neljä vuotta, kuluu töitä tehdessä, sirppi sekä vasara on, Lenin sedän tyynynä.
Toivotaan et eduskunnan, vasen seinä luja on, koska sinne jälleen tuppaa, kepun arvo arvoton.
Vasemmiston helppoheikit, toreillansa meluaa, oikeet heikit kojuillansa, pelkää moista porukkaa.
jne.
Tulevaisuus näyttää valoisalta;
– Oluen hintaa lasketaan
– Saamme maitokaupasta 8% prosenttista
– Veroja lasketaan
. Pannaan asiat kuntoon
– Solidaarisuusveron alarajaa nostetaan
– Saamme eliitin taloustalkoisiin sillä he tarjoavat työtä työttömille…
Olli Varis toteaa osuvasti, mikä oli Sipilän politiikan tavoitteuden ero vrt. hamemies- Orpo.
Sipilä yritti kaikin voimin saada rikkaita ja hyväosaisia taloustalkoisiin mukaan konkreettisin esimerkein vedoten moraaliinkin.
Rikkaat eivät halunneet osallistua ja jouduttiin toteuttamaan ”kikyt” jne.
…tämä hamemies maksattaa kaiken sumeilematta köyhillä ! Häpeä !
Kommentti: Orpon ohjelmassa on yksi iso heikkous – oppositio tarrasi siihen säälimättä kiinni https://www.is.fi/politiikka/art-2000009676083.htm