Media toisensa jälkeen on intoutunut lisäämään parin tunnin välein lisäadjektiiveja persujen äärinatsikansallisrasismimielisyyteen. Okei, ei savua ilman tulta, mutta suhteuttaakin voi. Persut on oikeastaan melkoisen kesy porukka eurooppalaisessa mittakaavassa. Ehkäpä kompromissi ei olekaan pöhköin idea?
Kesyjä äärimmäisyyksiä
Persut saavat tietenkin vastata mediassa ja eduskunnassa perusteltuihin huolenaiheisiin. Heillä on pyykkiä pestävänä ja kaikki merkit viittaavat siihen, että pesulaan on pitkä jono. Jo parin vuoden ajan on näkynyt perussuomalaisten avainhenkilöiden joukkopakoa puolueen lähellä olevista sellaisista järjestöistä, joita media voisi herkästi kutsua äärimielisiksi. On esitetty arvioita (joita en osaa vahvistaa), että monet maltillisemmat kansallismieliset järjestöt ovat tämän myötä muuttuneet käytännössä uusnatsijärjestöiksi. Kas, niissä ryhmissä persuaktiivi on useimmiten ollut porukan maltillisin. Toisaalta, järjestöjen luvatussa maassa niitä tulee ja niitä menee.
Persuilla on mielipiteitä, jotka saavat monella tukan pystyyn ja on tietenkin hyvä että ihmiset ilmaisevat erimielisyytensä sanoilla nyrkkien sijaan. On toki ikävää, että osa tästä palautteesta on annettu erilaisten uhkauksien ja herjauksien muodossa, mutta sanat ovat silti turvallisempi optio. Tarpeellista kritiikkiä ei tule koskaan lopettaa, mutta vihan voi antaa laantua. Sen jälkeen voi huomata, että perussuomalaiset on monella tapaa turvallisempi optio. Kun lukee heidän vaatimuksiaan, siellä on paljon pöhköilyjä ja irtiottoja, mutta demokratia heille kelpaa, seksuaalivähemmistöt eivät heitä häiritse, maahanmuutollekin on toimivia malleja, Venäjää ei siedetä tippaakaan ja naisten oikeudet tuntuvat suorastaan pyhiltä
Miksi edes mainitsen tätä? Siksi, koska Eurooppa näyttää minkälaisia vaihtoehtoja on tarjolla. Espanjan Vox, Viron Ekre, Kreikan Ellinki Lysi, Ranskan Rassemblement National, Saksan AfD, Puolan PiS – näitähän piisaa. Ja mitä näiden joukoista löytyy? Laajat naisten oikeuksien polkemiset kuten aborttivastaisuus, homovastaisuus, venäjämyönteisyys, demokratiavastaisuus, antisemitismi, täydellinen maahanmuuttovastaisuus ja enemmän kuin vähän myötämielisyyttä väkivaltaa kohtaan asioiden ajamiseksi. Yhtäkkiä persut, kaikkine töppäyksineenkin, alkavat tuntumaan melko turvallisilta.
Johonkin huolet kanavoituvat
Tosiasia on, että isolla osalla kansastamme on huolia esimerkiksi maahanmuutosta ja naisten oikeuksista, sekä muista persujen avainaiheista. Tämä vaikuttaa äänestyskäytökseen. Kun äärimielinen Soini heivattiin pihalle, ovat persut saaneet tilaa yrittää muuttua nakkikiskatappelijoista rosoisiksi parlamentaarikoiksi. Tie on ollut ja tulee olemaan kivinen. Pahoista valheista kärähtävät ministerit muistetaan pitkään ja yleinen poliittinen kompurointi pääsee taatusti lööppeihin. On kuitenkin erinomaista, että aiheesta kiinnostuneille kansalaisille on näinkin demokraattinen ja turvallinen optio. Jos se optio poistuu, tilalle tulee paljon ikävämpiä vaihtoehtoja.
Ehdotan siten, että on oikea liike ottaa persut mukaan politiikkaan tasavertaisina kumppaneina. Heitä pitää vahtia ja kritisoida kuten jokaista puoluetta. Sen sijaan heitä ei kannata maalata ilmestyskirjan petoina, tai keskittyä kritisoimaan heitä henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella.
Ehdotan myös, että jos emme ole enää valmiita hyväksymään anteeksipyyntöä yhteiskunnassamme, ongelmamme ei ole persut tai nykyhallitus. Tällöin ongelma on, että demokratiamme kuolee. Ilman muttia. Ilman eteenpäin menemistä, virheistä oppimista ja inhimillistä myötämielisyyttä meillä ei yksinkertaisesti ole mahdollisuuksia.
