Kameravalvonta on yksi ala, jossa kehitys on ollut varsin tuntuvaa viimeisen parin vuosikymmenen ajan, sekä laadussa että hinnassa. Tänä päivänä reilu satasella saa paremman valvontakameran kuin vuosikymmen sitten tonnilla. Vaan kun se vuosikymmenen vanhakin vielä toimii, mitäs sille?
Käyttöikä voi jäädä hyödyntämättä
Isoissa kameravalvontajärjestelmissä itse kamerat eivät ole merkittävin kuluerä pitkässä juoksussa. Hyvä kamera pelaa 10-20 vuotta. Sen sijaan taustalla oleva tallennus- ja hälytysjärjestelmä, mahdollisesti analytiikkaakin sisältävä, tuo jatkuvia kuluja. Tarvitaan laitteistoa sekä ohjelmistolisenssejä. Tämä johtaa siihen, että myös ehjiä kameroita vaihdetaan uusiin. Uuden kameran tarkempi kuvakenno tarkoittaa sitä, että yksi kamera voi korvata kolme-neljä vanhaa. Koska ohjelmistolisensseissä maksetaan per kamera, voi kameroiden vaihto uusiin tuoda säästöjä.
Lopulta käteen jää herkästi hyvälaatuisia, mutta teknisesti ajastaan jääneitä kameroita. Omassa tapauksessa kyseessä oli noin vuonna 2006 hankittuja kanadalaisen Avigilonin valvontakameroita. Yhden megapikselin tarkkuus on nykymittapuulla surkea, mutta itse kuvan laatu on hyvä. Verrattuna kodin valvontakameroihin tai riistakameroihin, tässä on yksi ylivoimainen etu: erinomainen zoomi.
Kiertokameralla vähempiä kilometrejä
Viime vuosina olin ottanut tavaksi ajaa noin kahden viikon välein Sastamalaan täyttämään lintujen ruokinta-automaatin. Joskus se oli tuona aikana tyhjentynyt kovastikin, joskus vielä puolillaan. Turhaa ajoa tuli jonkin verran. Siten päädyinkin tänän kesänä soveltamaan tuosta vanhasta kamerasta apuvälineen. Toki pelkkä kamera ei ihan riittänyt, sillä ammattikäytön valvontakamera tarvitsee oman hallintajärjestelmänsä.
Nopeasti kuitenkin tajusin, että en tarvitse tallennusta tai hälytyksiä, riittää että pystyn katsomaan tarvittaessa mikä on ruokatilanne. Siten otin avuksi käytetyn, uutena muutaman kympin maksavan Raspberry Pi -minitietokoneen ja pari avoimen lähdekoodin ohjelmistoa. Ainoa tavoite oli pystyä ottamaan yhteys kotoa käsin kameraan, yli tavallisen DNA:n 4G-linkin. Näin ollen viritelmästä tuli aika helppo. Virransyöttö kameralle hoitui ammattikameroissa yleisellä PoE-tekniikalla, jolloin virtajohtoa ei tarvittu vaan virta laitettiin kulkemaan samaa datakaapelia pitkin. Kaapelinvetoa helpotti edelleen, kun valitsin datakaapeliksi erityisohuen mallin. Tämä tosin nosti kaapelin hinnan lähes 3,50 euroon, joten sillä reissulla ei pysähdytty kahvikupilliselle.
Ja näin on taas yksi laite siirtynyt romupinosta takaisin käyttöpinoon, turhia matkoja säästelty ja pikkulinnut pidetty tasaisen kylläisinä.

